We Jazz 2021 perjantai: Antti Lötjönen Quintet East, Dark Horse, Koma Saxo feat. Sofia Jernberg, Kaukolampi We Jazz Reworks

Antti Lötjönen Quintet East

Jonas Kullhammar paikkasi Mikko Innasta Antti Lötjösen Quintet Eastissa

Perjantaina We Jazz suuntasi Suvilahteen  jossa loppuunmyydyssä kokonaisuudessa tarjottiin kolmella lavalla enemmän musiikkia kuin mihin yksi kuulija kerkesi perehtymään. Brittiläisen Wildflowerin peruttua pääpaino jäi  We Jazz levy-yhtiön julkaisemiin artisteihin.

Tiivistämön päälavalla illan avasi basisti Antti Lötjösen Quintet East. Saksofonisti Mikko Innanen oli estynyt joten keikkaan saatiin poikkeukselliseksi mausteeksi kvintettiin ruotsalaissaksofonisti Jonas Kullhammar. Lötjönen omisti setin viime viikolla edesmenneelle Teppo Hauta-aholle.

Setti alkoi hieman poikkeuksellisesti Lötjösen loihtiessa ääniä basson selkäpuolelta, mutta kohta bändi siirtyi tuttuun Erzeben Strasseen jonka ehkä jo mieltää tässä vaiheessa bändin jonkunlaiseksi teemabiisiksi. Ensimmäisen levyn materiaalin lisäksi muutamia uusiakin biisejä jotka tosin taisivat olla jo kesän Pori Jazz Soi Taas -setissäkin mukana, joten Suomen festivaaleja ja keikkoja kiertäneelle yleisölle ainakin setti tarjoili jo tuttua Quintet Eastia – pitempi livekokemus on selvästi ilmaisua hionut ja kappaleet soljuvat luontevasti jo siihen malliin että jotain räväkkää uutta repäisyä tai kehitysaskelta alkaa jo kaivata, joten siirryin kesken setin pienen Mittarikorjaamon puolelle tsekkaamaan ruotsalaisen Dark Horsen.

  • Antti Lötjönen – basso
  • Verneri Pohjola – trumpetti
  • Jussi Kannaste – tenorisaksofoni
  • Jonas Kullhammar – saksofonit
  • Joonas Riippa – rummut

Dark Horse

Dark Horse esiintyi intiimissä Mittarikorjaamossa

Göteborgilainen Dark Horse julkaisi toisen levynsä Listen We Jazz -levymerkillä viime vuonna. We Jazzin kansainvälisten julkaisujen skaala ulottuu kansainvälistä huomiota ansaitsevista Koma Saxon ja Lucia Cadotschin kaltaisista projektteista varsin marginaalisiin sooloprojekteihin. Pianotrio ilmaisun hämärillä rajamailla liikkuva Dark Horse on ehkä jostain näiden väliltä – kokeellisuutensa kautta Dark Horsea on vaikea olla näkemättä tuomituksi jäämäään jazzkentän mystiseen undergroundiin, mutta jo vuodesta 2012 toiminut yhtye kuitenkin tuntuu ansaitsevan pienen siivun kansainvälistä näkyvyyttä. Siksi oli mukavaa että trio saatiin myös elävänä We Jazziin.

Ehdin intiimissä Mittarikorjaamossa kuunnella Dark Horselta setin ensimmäisen puolen tunnin vahvasti improvisoidun tuntuisen siivun. Pianotrio on osoittautunut niin monipuoliseksi yhtyemuodoksi ja instrumentaatioksi, että kovin kokeellinenkaan musiikki ei vaikuta enää kovinkaan vallankumoukselliselta – pianolla, bassolla ja rummuilla voidaan luoda melkein mitä vain, vain soittajien luovuus on rajana. Dark Horsen musiikki on vähäeleistä, mutta ei vailla kehitystä ja suuntaa. Yleensä valokuvausstudiona käytetyn Mittarikorjaamon pelkistetty ja intiimi tunnelma ja vahva valaistus loivat sille oivat puitteet.

  • John Holmström – piano
  • Alfred Lorinius – bass
  • Mårten Magnefors – rummut

Koma Saxo feat. Sofia Jernberg

Koma Saxon liveseteissä on räjähtävää energiaa

Illan eniten odottamani bändi oli Koma Saxo joka on tähän mennessä tuottanut We Jazzille melkoisen sarjan täysosumia kahdella erinomaisella festarikeikalla joista molemmat olivat vuotensa parasta antia ja näihin keikkoihin perustuneilla mainioilla studio- ja livelevyillä. Ja lisää on tulossa, juuri esiintymispäivänä nimittäin julkaistiin uusi single Koma Kaprifol jossa mukana myös laulaja Sofia Jernberg joka saapui myös keikalle uutena vahvistuksena. Mikko Innanen oli toki tästäkin setistä pois rivistä, mutta jäihän bändiin silti kaksi kovaa fonistia – Jonas Kullhammar ja Otis Sandsjö.

Parhaimmillaan Koma Saxo säteilee livenä lähes maanista energiaa – tästä vastaavat etupäässä yhtyeen johtaja, basisti/tuottaja Petter Eldh ja saksalaisrumpali Christian Lillinger jotka ovat parhaimmillaan aivan hurjia soittajia. Odotetun vahvalla jyräyksellä keikka lähtikin liikenteeseen. Ehdottoman positiivinen yllättäjä oli laulaja Jernberg joka vaivattomankin oloisesti pysyi bändin vauhdissa mukana ja ääni riitti scattailla kovaa ja korkealta kahden saksofonistin rinnalla tasavertaisena bändin jäsenenä – poikkeuksellisen hyvä moderniin jazzilmaisuun sulautunut laulusuoritus!

Setin alkupuolella bändi soitti käyntikortinomaisesti jo kolmena versiona levyllä julkaistun Fanfarum for Komarumin jossa meiningin kovuus alkoi tiivistyä jo semmoisiin luokkiin että pelkäsin että tilasta lähtee kohta katto irti jos meininki vielä kovenee. Tätä seurasi Eldhin välispiikki jossa hän kertoi bändin soittaen tuon biisin joka setissä suunnilleen samassa kohtaa ja miten se aina toimii vahvasti ja miten haastavaa bändin on siitä settiä jatkaa samalla lataustasolla. Valitettavasti jälkikäteen täytyy sanoa, että Eldhin spiikki piti paikkansa siinä mielessä, että loppusetti ei enää iskenyt niin kovaa.

Uudessa ohjelmistossa oli bändin omia kappaleita ja myös muutama ruotsalainen lainakappale – Koma Saxo on kaikesta moderniudestaan huolimatta aina ollut perinnetietoinen ja juuret pohjoismaisessa improvisoidussa musiikissa saavat näkyä ja kuulua. Sanoitetuissa lauluissa Jernbergin laulun ja säestyksen väliin luotiin mukavaa kontrastia kompin piestessä tuhatta ja sataa rauhallisemmin edenneen laulun taustalla.

En aivan saanut sanoista selvää varmistaakseni kuultiinko encorena Ornette Colemanin klassikko What Reason Could I Give – jos ei ollut se biisi niin ainakin hyvin saman henkinen vapaan jazzilmaisun hengessä esitetty virsimäinen lopetus jossa vielä kerran instrumentaalipuolen ja laulajan onnistunutta liittoa juhlistettiin.

Mutta nko mahdollista että bändin esitys on sekä erittäin kova ja yksi festivaalin onnistuneimpia, mutta ehkä silti myös pieni pettymys? Vaikka etukäteishuoleni siitä mitä laulaja voi Koma Saxolle tarjoat katosivat hetkessä ja paikoin meno oli juuri niin kovaa kun osasi odottaa ja toivoa niin kuitenkin jäi vähän fiilis, että ei tämä keikka ollut aivan niin lian pois räjäyttävä elämys kuin kaksi ensimmäistä – ehdottomasti silti ensi vuoden odotetuimpia levyjä ja myös yksi tämän vuoden festarin settien kohokohdista.

  • Petter Eldh – basso
  • Sofia Jernberg – laulu
  • Jonas Kullhammar – saksofonit
  • Otis Sandsjö – saksofoni, huilu
  • Christian Lillinger  – rummut

Kaukolampi: We Jazz Reworks

We Jazzin Matti Nives kuunteli yleisön joukossa mitä Kaukolampi loihtii esiin We Jazzin ensimmäisistä julkaisuista

Ohjelmistoon päälavalle tuli myöhäisenä lisäyksenä fyysisen ohjelman painamisen jälkeen Kaukolammen We Jazz Reworks -proggis. Kesällä ilmestyi We Jazz Reworks vol. 1 -levy jolla Timo Kaukolampi rakensi uutta musiikkia ensimmäisten kymmenen We Jazz -julkaisun pohjalta sampleja täydellisellä taiteellisella vapaudella muokaten.

Lopputuloksena oli Kaukolammen musiikille tyypillisiä synkeitä ja ahdistavankin kuuloisia äänimaisemia joista jazz-sampleja saa paikoin hakemalla hakea. En varmasti kuulu levyn kohderyhmään sillä remix-levyt joissa otetaan jazzlevyiltä joitain elementtejä ja tuotetaan jotain aivan muuta eivät juuri koskaan innosta lainkaan – siinä missä jazzsamplejen käyttö rytmien ja koukkujen ja riffien lähteenä useinkin toimii erittäin hyvin, niin remix/reworks -osasto tuntuu kadottavan lähdemateriaalista oleellisen eikä sitten toisaalta tunnu inspiroivan tuottajaakaan parhaaseen musiikkiinsa. Tässäkään en oikeastaan näe juuri synergiaetuja – aivan yhtä hyvin Kaukolampi olisi voinut esittää jotain muuta omaa musiikkiaan.

Sinässä Kaukolammen synkässä tykityksessä on oma kiistämätön voimansa, mutta tunteena se luo voimakkaimmin ahdistusta joten ei varsinaisesti harmittanut lähteä hieman etukäteen pois ennen yöbussien aikaa.

  • Timo Kaukolampi – elektroniikka