We Jazz 2019: Salakeikka 01

We Jazzin toiminnanjohtaja Katariina Uusitupa ja taiteellinen johtaja Matti Nives kohtasivat yleisön Elias Lönnrotin patsaalla

Tänäkin vuonna We Jazzin ohjelmistoon kuului salakeikkoja joissa yleisölle ei etukäteen kerrottu keikan sijaintia tai esiintyjiä – tänä vuonna kaksi kappalein, sillä myös Tampere saa keskiviikkona omansa.

Helsingin salakeikan yleisö sai kutsun 19:30 Elias Lönnrotin patsaalle josta We Jazzin Matti Niveksen – joka ei hänkään tiennyt kaikkia yksityiskohtia – lyhyiden tervetuliaissanojen jälkeen festivaalin toiminnanjohtaja Katariina Uusituvan johdolla yleisö lähti kohti keikkapaikkaa. Letkaa vedettiin G Livelabin suuntaan ja labrasta jazzyleisölle tutusta korttelista kulman takaa löytyi myös kohdekin ja keikkapaikaksi paljastui valokuvaaja Tero Ahosen studio kahdeksannessa kerroksessa jossa yleisöä odotti lämmin juomatarjoilu ja We Jazzin ostamasta Montfort -kokoelmasta koottu kattaus gramofonijazzia.

Sitten kaikkien päästyä ylös asti paljastuivat illan esiintyjätkin kun esiin astuivat Bowman Trio – trumpetissa Tomi Nikku, tällä kertaa bassokitarassa Joonas Tuuri ja rummuissa Sami Nummela – erikoisvieraanaan kitaristi Raoul Björkenheim.

Tuurin sähköbassosta ja Björkenheimin ja Nikun runsaista efektipedaaleista saattoi jo arvata, että hieman erilaista settiä kuin Bowman Trion levyillä olisi tulossa ja näin myös kävi kun hieman romuluisen intron jossa Björkenheim esitteli huilunsoittotaitojaan jälkeen lähdettiin hakemaan jonkunlaista garage/loft free funk henkeä, ehkä vähän 70-luvun Miles Davisin hengessä mutta vähän vapaammin jolkotellen.

Keikkaan oli varmasti tarkoituksllisesti haettu pientä turvallisimmalta tantereelta poistumista – Tuurin sähköbasson soitossa oli pientä hakemisen tuntua ja groovet löytyivät pikkuhiljaa ja Nummelakin tuli toimeen varsin kompaktilla virvelin, bassorummun, hihatin ja yhden symbaalin rumpusetillä. Jos Bowman Trion uusimman levyn yhteydessä mainitsin Nikun trumpetinsoitosta otetun käyttöön hieman hauraamman vaihteen muissa yhteyksissä kuullun lisäntyneen itsevarmuuden sijaan niin nyt puolestaan Nikku onnistuneesti otti kontolleen bändin itsevarmimman soittimen aseman – näillä näytöillä hän sopisi kyllä mainiosti vähän jäsennellympään sähköiseen 70-luvun Miles-henkiseen proggikseen itsevarmoin harkituin äänin rytmiikan päällä pelaavaksi johtohahmoksi. Björkenheim oli tässä vapaasti muotojaan hakeneessa setissä rutinoiduin ottein kuin kala vedessä jättäen kuitenkin valokeilaa auliisti nuoremmillekin soittajille. Yhteisiä grooveja saatiin hieman aina etsiä, mutta sitten oikealla hetkellä kone lähti komeasti käyntiin ja huippuhetket olivat uljasta kuultavaa.

Salakeikasta muodostui kokonaisuutena elämyksellinen puolentoista tunnin rupeama joka jäänee paremmin mieleen kun samoin soittajin toteutettu perinteisempi keikka etukäteen ilmoitetussa paikassa – ja olihan se tietysti mukava kuulla We Jazz -festivaalin puitteissa myös Helsingissä tätä yhtä We Jazz Recordsilla tänä vuonna levyjä julkaisseesta kokoonpanosta jonka ainoa etukäteen ilmoitettu festarikeikka on perjantaina Tallinnassa.

  • Tomi Nikku – trumpetti
  • Joonas Tuuri – bassokitara
  • Sami Nummela – rummut
  • Raoul Björkenheim – kitara, huilu

We Jazz 2019 Salakeikka 01 – Bowman Trio feat. Raoul Björkenheim Tero Ahosen valokuvasturio

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.