We Jazz 2019: Muriel Grossman & Koma Saxo

Muriel Grossmann

Urkuri Llorens Barcelo ja Muriel Grossmann

Itävaltalaisen, Välimerellä sijaitsevalta Ibizan saarelta käsin vaikuttavan saksofonisti Muriel Grossmannin We Jazz -illan G Livelabissa avannut setti tuntui kuvaavan hyvin We Jazz -tapahtuman henkeä – We Jazzin maailmassa pienikin voi olla suurta.

G Livelab on hieno keikkapaikka ja se oli torstai-iltana luonnollisesti etukäteen loppuunmyyty. Illan avanneen ulkomaisen tähtivieraan esittelivät ulkomaisen levy-yhtiön edustajat – tunnelma oli korkealla. Jos asiaa tarkemmin miettiin niin Grossmann ja tallinnalainen RR Gems ovat vielä hieman epätodennäköisiä tahoja kansainvälisten festivaalien odotetuimman illan odotetuiksi vieraiksi – Spotify-kuunteluita barometrina käyttäen Grossmann sijoittuu suosiossa jonnekin Bowman Trion ja Jukka Eskola Soul Trion väliin ja RR Gemskin on toimintansa alussa, keikkapäivänä julkaisunsa saanut Grossmanin uusi levy Reverence on vasta sen seitsemäs julkaisu.

Ei sillä etteikö illan musiikki olisi ollut jo etukäteen odottamisen arvoista – Grossmannin edellinen levy Golden Rule on komeaa John Coltranen jalanjäljissä kulkevaa afrojazzin rytmiikasta ammentavaa musiikkia joka on tehnyt niin Grossmannista kuin RR Gemsistäkin suuremman nimen kansainvälisesti jännittävää uutta jazzia vinyyliskenen marginaaleista etsivien keskuudessa ja levyn 2018 ilmestyneestä ensimmäisestä painoksesta on nopeasti tullut jo pienehkö keräilyharvinaisuus josta maksetaan kolminumeroisia summia. Tässä ajassa jossa Kamasin Washingtonin, Shabaka Hutchingsin ja Nubya Garcian kaltaiset nimet edustavat kuuminta uutta jazzia ja spiritual jazz -tyyli elää renessanssia Grossmannille on helppo ennustaa suurempaakin suosiota – tai ainakin musiikilliset edellytykset siihen olisivat kasassa.

Bändi aloitti niin sanotusti sata lasissa Golden Rulen nimikappaleella joka lienee vieläkin nykyisen kokoonpanon paras käyntikortti jossa keskeiset elementit hehkuvat komeimmillaan – näistä ehkä tärkeimmät Grossmannin vahva sopraanosaksofoni, Radomir Milojkovicin omaperäinen kitaratyöskentely  ja Uros Stamenkovicin lähes maaninen latin jazz-henkinen groove. Jo ensimmäinen biisi todisti että bändi on livenä levyjäkin parempi ja jo toisen biisin aikana olin valmis julistamaan että tässä on yksi tämän vuoden väkevimpiä livesettejä menossa.

Pitemmän päälle tosin bändin heikkoudeksi nousi se, että pitemmän päälle materiaali tuntuu toistavan itseään eikä vain positiivisessa modaalisessa jumitusmeiningissä mitä yksittäiset kappaleet edustavat vaan siinä että useampi kappale alkaa tuntua toistensa kopioilta, mutta vahva imu siinä bändin omimmassa soundissa on, että riemulla setin kuitenkin loppuun asti kuunteli. John Coltranen 60-luvun puolenvälin musiikista innoittuneita saksofonisteja on nykyään paljon, mutta harva tavoittaa sen musiikin tenhoa niin hyvin kuin Grossmann yhtyeineen

Tallinnasta käsin toimivan RR Gems -levy-yhtiön Valentin Sitnyansky ja Dmitri Kalinin esittelivät illan ensimmäisen esiintyjän ja kiittivät We Jazzia tuesta

  • Muriel Grossmann – sopraanosaksofoni
  • Radomir Milojkovic – kitara
  • Llorens Barcelo – Hammond
  • Gina Schwarz – basso
  • Uros Stamenkovic – rummut

Koma Saxo

Koma Saxo G Livelabin lavalla

Vuosien parhaista jazzelämyksistä puheenollen, vuoden 2018 kohokohtana jäi mieleen basisti Petter Eldhin johtaman Koma Saxon ensiesiintyminen We Jazzissa. Tuolloin keikalla ja studiossa nauhoitettua materiaalia julkaistiin aiemmin tänä vuonna bändin nimeä kantavalla levyllä jonka keskeinen elementti oli Eldhin tuotantotyö joka muokkasi musiikkia kompaktimpaan instrumentaalihiphopsuuntaan, joten keikan alkaessa täytyi itselle myöntää että muistikuvat siitä miltä bändi nyt livenä kuulostikaan viime kerralla – eipä tuolla väliä ollut kun bändi lähti paahtamaan. Nyt runsaasti levyä kuunnellein korvin bändi kuulosti väkevämmältä ja maanisemmalta versiolta nauhalle saadusta.

Koma Saxon kokoonpano on paperilla ehkä vähän ”superbändi”-henkinen, perustuksinaan komppipari Eldh ja saksalaisrumpali Christian Lillinger ja sitten päälle kolme saksofonia – tenorisaksofoneissa Jonas Kullhammar ja Otis Sandsjö ja baritoni-, altto- ja sopraninosaksofoneissa Mikko Innanen, kaikki kolme ehkä hieman erihenkisistä jazzyhteyksistä aiemmin tuttuja. Kokonaisuus toimii kuitenkin kuin tarkkaan suunniteltu tai ainakin pitkään yhdessä soittanut yksikkö. Sekä Lillinger että Eldh ovat persoonallisia ja parhaimmillaan maanisia räiskijöitä joiden soitosta ei puutu persoonallisuutta joten ehkä tarvitaankin vähän normaalia enemmän saksofonisteja heitä tasapainottamaan. Kolme fonia puolestaan tuovat mukavasti monen puhaltimen hallittua tai ihanasti hallitsematonta kaaosta joka kuuluu jazzin DNA:han aina New Orleansin alkuvuosista lähtien. Yhdessä kvintetti voi sitten olla voimakas tai herkkä, melodinen tai riitasointuinen.

Välispiikeissään Eldh moneen kertaan mainitsi bändin soittavan ”erinäisten eurooppalaisten säveltäjien” -musiikkia. Bändiä voisi lähteä miettimään tästä eurooppalaisuuden näkökulmasta, se ei nimittäin tyylillisesti amerikkalaisen jazzin suuntauksia muistuta, mutta se ei ollenkaan sovi eurooppalaisen jazzinkaan yleisiin stereotyyppeihin. Koma Saxo on mielenkiintoinen synteesi – ehkä sen kaikessa musiikissa toteutuu sama kuin sen tulkinnoissa kahden edesmenneen suomalaisen jazzmuusikon sävellyksistä. Matti Oilingin Cyclops Dance ja Edward Vesalan Byågz kuulostavat tunnistettavasti alkuperäisiltä sävellyksistä, mutta kuitenkin aivan erilaiselta musiikilta ja erityisesti Koma Saxon musiikilta. Inspiraatiota musiikkiin on haettu paitsi jazzista (laajasti määriteltynä) mutta myös vähän ulkopuoleltakin – keikalla yleisöä pyydettiin laulamaan mukana perinteistä Kasakkapartiota.

Jos on Grossmann vielä suhteellisen vähän tunnettu kansainvälisen festivaalin odotetun illan vetonaulaksi niin Koma Saxo taitaa olla vielä marginaalisempi – tämän viikon esiintymisten jälkeen taitaa yhä tilanne olla se, että bändin on esiintynyt livenä We Jazz -festivaaleilla enemmän kertoja kuin missään muissa yhteyksissä yhteensä vaikka muutama festivaalikeikka muuallakin on tänä vuonna ollut. Vaan ei tämä meitä We Jazzin vaikutuspiireissä eläviä haittaa – torstai-ilta G Livelabissa oli etukäteen festivaalin odotetuinta antia ja nyt sen ollessa ohi voi todeta, että se oli tähän mennessä allekirjoittaneelle tämän vuoden kaikista hienoin jazz-ilta.

  • Petter Eldh – basso
  • Jonas Kullhammar – saksofoni
  • Otis Sandsjö – saksofoni
  • Mikko Innanen – saksofonit
  • Christian Lillinger – rummut

Muriel Grossmann ja Koma Saxo We Jazz 2019 -tapahtumassa G Livelabissa Helsingissä 5.12.2019

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.