We Jazz 2016: Mikko Innanen 10+, Huntsville, Dalindèo

We Jazz 2016 palasi perjantai-iltana maanantain rikospaikoille Andorraan ja Dubrovnikkiin tarjolla oli erinomaisen monipuolinen kattaus erilaisia kokoonpanoja ja monenlaista musiikkia.

Mikko Innanen 10+

innanen10

Loppuunmyydyssä Andorrassa illan kimaran avasi saksofonisti Mikko Innasen 12 henkinen 10+ joka juhlisti keikalla uuden levyn julkaisua – levylle päätynyttä materiaalia kuultiin nyt tällä erää viimeistä kertaa, aivan uutta musiikkia on kuulemma luvassa ensi vuodelle.

Heti ensimmäisen biisin Kf 501 kajahtaessa ilmoille kävi selväksi, että ensiluokkaista ison kokoonpanon jazzia oli luvassa – bändi kuulosti livenä vallan herkulliselta. Kokoonpanoa voisi ehkä luonnehtia ”tupla-sekstetiksi”, on kaksi rumpalia, basistia, pasuunaa ja trumpettia. Saksofoneja löytyy kolme – Innasen alton ja baritonin lisäksi Pauli Lyytinen ja Jussi Kannaste – ja pianossa vielä Seppo Kantonen. Ääntä lähtee parhaimmillaan poppoosta paljon ja sooloissa on free jazzin vapautta, mutta Innasen sävellykset ovat kuitenkin vahvoina melodioina hyvin mieleen jääviä ja vahvasti jazzin traditiossa kiinni. On runsaasti Minguksen suurten kokoonpanojen räväkkää henkeä ja vaaran tuntua, bebop-sävyjä ja välillä käväistiin aina dixieland-ajan New Orleans hengessä asti.

Hienoja sooloja kuultiin useita – Kantonen oli mainio niin Cecil Taylor -henkisenä perkussiivisena solistina kuin perinteisemminkin sävyin, kaikki saksofonistit onnistuivat – Lyytinen free jazzin räväkkyydellä, Innanen itse riehakkaalla ilotulituksella ja Kannaste vähän pohdiskelevammalla ja pieniin toistoihin perustuvalla soitolla joka erottui edukseen. Yleensä hieman pienemmän pauhun keskeltä vahvana solistina luotettavasti loistava Jukka Eskola nousi jälleen tilanteen tasalle vastaten tuplakokoisen kompin haasteeseen vahvalla soitolla.

10+ oli nimensä veroinen – elementit olivat mukavasti kohdallaan – usein tämänkaltaisten isojen vapaampaan ilmaisuun kallellaan olevien bändien taipumus turhaan kakofoniaan vältettiin, yhtyesoitto toimi ja yksilöilläkin oli tilaa. N

  • Saksofonit: Mikko Innanen, Pauli Lyytinen,
    Jussi Kannaste
  • Trumpetit: Jukka Eskola, Verneri Pohjola
  • Pasuunat: Jari Hongisto, Juho Viljanen
  • Piano: Seppo Kantonen 
  • Bassot: Ville Herrala, Ulf Krokfors
  • Rummut: Joonas Riippa, Mika Kallio

Huntsville

huntsville

Norjasta on viime vuosina tullut paljon sähkökitaravetoisia kokoonpanoja joiden ilmaisu ylittää genrerajoja. Hubro ja Rune Grammofon -levy-yhtiöt ovat erityisesti tällä saralla kunnostautuneet, molemmille näistä on levyttänyt Dubrovnikkiin saapunut Huntsville.

Bändin vahvasti improvisaatioon nojaavasta varsin minimalistisesta musiikista tuli mieleen äskettäin Tampereella ja Helsingissä vieraillut The Necks – saman henkinen hitaasti muuttuva setin mittainen matka koettiin täälläkin. Sähkökitaran ja -basson hypnoottinen äänimaailma loi mielleyhtymiä psych- ja krautrockiin.

Pieni asennemuutos oli tarpeen 10+:n ison soundin virittämään jännitetilaan, Huntsvillen musiikkiin sisäänpääsy vaati rauhallisempaa mieltä, sähköisistä soittimista huolimatta trio ei aggressiivisesti tunkeutunut kuulijoiden tajuntaan.

  • Ivar Grydeland, kitara
  • Tonny Kluften, basso
  • Ingar Zach, rummut

Dalindèo

dalindeo-dubrovnik

Illan päätti keskiyön tuolle puolen soittanut Dalindèo joka oli intiimissä tilassa perjantai-illan biletunnelman nostattajana elementissään. Ohjelmistossa mentiin odotusten mukaisesti alkuvuodesta ilmestyneen Slavic Souls -levyn ja sitä edeltäneen Kallion tunnelmissa.

Jos Dalindèo on jossain kotimaisessa jazzkentässä omassa luokassaan se on sitä setin ripeässä etenemisessä johon ei tylsiä hetkiä jää. Huntsvillen seikkailuja varsin hillitysti seuranneeseen yleisöön tulikin nopeasti vipinää kun Avalanchen ja Slavic Souls -nimikappaleen kaltaiset rytmikkäät pommit alkoivat putoilla.

Bändin johtaja, kitaristi Valtteri Pöyhösen rautalankasoundit hurmasivat ja puhaltajakaksikko, tenorisaksofonissa Petri ”Pope” Puolitaival ja trumpetissa Jose Mäenpää, otti sooloissaan ilon irti soitosta – vähän kieli poskessa, mutta ei liikaa. Dalindèolle musiikki on iloinen asia!

Rytmipuoli oli varmoissa käsissä kuten aina – luottobasisti Pekka Lehti oli taas kerran luotettava peruskallio, rumpali Jaska Lukkarinen pisti vahvalla soitollaan yleisön jalat vipattamaan ja Rasmus Pailoksen lyömäsoittimet toivat oman mausteensa.

Dalindèo toimittaa minkä lupaa joka kerta – aivan ykköskentällinen perjantai-illan bilejazziksi.

  • Valtteri Pöyhönen, kitara
  • Petri Puolitaival, saksofoni
  • Jose Mäenpää, trumpetti
  • Pekka Lehti, basso
  • Jaska Lukkarinen, rummut
  • Rasmus Pailos, lyömäsoittimet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.