We Jazz 2014 – torstai: Kari Ikonen Trio, Dawn of Midi

We Jazz 2014 torstai saattoi näyttää ohjelmiston määrää ja ulkoisia puitteita katsomalla viikon välipäivältä – päivittäisten keittiökonserttien lisäksi tarjolla oli vain kaksi settiä Ääniwallissa – mutta sisällön puolesta päivä oli etukäteen ajatellen ehdottomasti kiinnostavimpia ja molemmat bändit myös tarjosivat odotuksilla katetta.

Kari Ikonen Trio

ikonen1

Photo: Veli-Matti Visuri

Pianisti Kari Ikosen triolla on tuntunut olevan vaikeuksia tavoittaa Suomessa ansaitsemaansa yleisöä. Edellisen Bright -levyn julkaisun aikaiset konsertit Sello-salin kahviossa ja Koko Jazz Clubilla ovat jääneet mieleen pienistä yleisömääristä ja Live at We Jazz -sarjan YouTube videoissakin bändi pitää katsojamäärissä perää. Jazz-piireissä arvostusta on tullut viime aikoina senkin edestä Yrjö-palkintojen muodossa niin viime vuonna Ikoselle itselleen kuin tänä vuonna rumpali Markku Ounaskarille ja syksyn Jazz Finland -messujen ulkomaisten lehdistövieraiden arvioissa trio nostettiin esille useaan otteeseen.

Trion musiikissa erityisen hienoa on laaja vaikutteiden kirjo amerikkalaisista jazz-standardeista eurooppalaisen tyylittelyn kautta kauas itämaille. Monipuoliset lähtökohdat  tyylikkäästi toteutettuna kertovat osaamisesta ja itseluottamuksen tuomasta rohkeudesta.

Ääniwallin setti lähti vauhdikkaasti Välimeren tunnelmissa sen värin inspiroimalla Azur -kappaleella jossa kiidettiin liplattelevilla laineilla sellaisella vauhdilla, että Ounaskarin symbaali meinasi jo pudota lavaltakin. Azurin tavoin Ikosen vanhempia Karikko-bändin soittamia sävellyksiä edusti impressionistinen joka kerta riemastuttava Keijukki joka on saanut itselleen uuden ranskankielisen nimen L’avant-Midi d’une Elfe – ei siis faunin iltapäivä vaan keijun aamupäivä.

Armenialaissyntyisen basisti Ara Yaralanin soitossa heti ensi kuulemalta ihastutti hänen melodiantajunsa ja kauniista melodisesta soitosta päästiin taas nauttimaan Yaralanin triolle sovittamissa armenialaisissa Gusan Ashotin sävelmissä. Kauemmas itään mentiin vielä setin lopuksi intialaisen bollywood-sävelmän siivin.

Illan aikataulu oli tiukka, mutta pienelle encorelle oli aikaa ja bändin harvemmin kuultua vapaampaa puolta kuultiin Verhotango -kappaleessa joka Ikosen spiikin mukaan sävellettiin ”ihan kohta” kyseisen spiikin jälkeen.

Kokonaisuutena trion musiikissa soi tälläkin keikalla harvinaisen yhdistelmä pitkää ja laajaa kokemusta ja tuoretta omaperäistä näkemystä. Trion toinen levy Beauteous Tales and Offbeat Stories ilmestyy saksalaisen Ozella Musicin julkaisemana tällä tietämällä ensi vuoden helmikuussa.

ikonen2

Photo: Veli-Matti Visuri

  • Kari Ikonen, piano
  • Ara Yaralyan, basso
  • Markku Ounaskari, rummut
ikonen3

Photo: Veli-Matti Visuri

Dawn of Midi

dawnofmidi

Photo: Veli-Matti Visuri

Kun törmäsin aivan sattumalta brooklynilaiseen pianotrio Dawn of Midiin Spotifyssa  4.9.2013 en olisi osannut odottaa että vain 15 kuukautta myöhemmin bändi ihastuttaa paikallista yleisöä Helsingissä livenä. Tuon päivämäärän tiedän siitä, että ihastuin bändin omaperäiseen tapaan tehdä minimalistista elektronista musiikkia akustisin soittimin ja lisäsinkin biisin heti Jazzpossun syyskuun 2013 Spotify-playlistille.

Myöhemmin havaitsin ilokseni, että myös We Jazz -puuhamies Matti Nives oli bändin löytänyt – ensin radiosoittoa Jazz kiinnostaa -ohjelmassa, mainintoja live-havainnoista New Yorkista ja Saksasta ja sitten vihdoin tieto buukkauksesta We Jazz -festareille.

Dawn of Midi tuntuu juuri nyt tavattoman ajankohtaiselta ja kulttuurillisesti oleelliselta bändiltä jazz-kentällä. Elektronisen musiikin äänien, käytäntöjen, tunnelmien ja menetelmien hyödyntäminen jazzissa ei ole sinänsä mikään uusi juttu, mutta uuden, Esbjörn Svenssonin ennenaikaisen poistumisen jälkeisen nuoren sukupolven otteessa tuntuu olevan jotain uutta ja mielenkiintoista.

Perinteisesti elektronisia äänimaisemia on käytetty perinteisemmän jazz-sooloilun taustana, mutta Dawn of Midi kääntää asetelman päälaelleen ja on juuri siksi niin herkullinen tämän ajan tapaus – ei sähköisiä soittimia tai soundeja, ei sekvenssereitä tai samplepohjaisuutta, ei perinteistä melodista tai edes vapaampaa sooloilua vaan akustiset soittimet ja pianotrion ulkoinen muoto ja minimalistinen, hypnoottinen teknonkaltainen tanssittava musiikki – niin rohkealla tavalla tuoretta että bändiä uskaltanee jo alkaa kuvata adjektiivilla ”ikoninen”.

Pelkän ulkoisen tunnustelun sijaan homma vedettiin myös livenä loppuun asti – tuolit korjattiin katsomosta pois, valot himmennettiin ja Qasim Naqvin rummut vahvistettiin lyömään tahtia joka kävi luihin ja ytimiin. Olin toivonut bändin houkuttelevan jazz-festarille vielä vähän enemmän crossover-oloisen yleisön, mutta tanssi ja hytkyi yleisömassa nytkin.

Muistikuvat yleisön reaktioista ja pikainen katsaus sosiaaliseen mediaan näyttävät että monille kolisi kovaa. Ei ihme sinänsä, siinä missä yhä harvemman nuoremman musiikin kuluttajan korvalle jazzin perinteinen kuvasto ja konventiot eivät ole tuttuja niin Dawn of Midin lähtökohdat tarjoavat tutumman tarttumapinnan jonka kautta luovan soittamisen arvostaminen ja nauttiminen toimivat esteettä ilman pelkoa siitä että jotain oleellista esitietoa tai ymmärrystä puuttuu.

Tämän hetken jazzin ilmiöistä juuri tämä uuden sukupolven muusikoiden elektronisten vaikutteiden yhdistäminen jazz-henkeen tuntuu allekirjoittaneesta kaikista elinvoimaiselta ja lupaavimmalta uudelta suunnalta – tämänkin vuoden ulkomaisten levyjen listan kärkeen nostin juuri eilen melodisempaa linjaa mutta paljon samaa asennetta edustavan GoGo Penguinin. Sikäli kun tämän tyylisuunnan kiinnostavat avaukset jatkuvat ja saavat lisää kaikupohjaa täällä Suomessakin niin eilistä Dawn of Midi -keikkaa muisteltaneen lämmöllä vielä pitkään.

  • Aakaash Israni, piano
  • Amino Belyamani, basso
  • Qasim Naqvi, rummut
dawnofmidi2

Photo: Veli-Matti Visuri

Jos eilen oli vähemmän We Jazzia tarjolla niin tänään on sitten vaikka mitä:

Tätä kirjoittaessa Mopo on juuri aloittanut 24 tunnin ja 24 keikan maratonurakan ympäri Helsinkiä. Kynnelle kykeneville esim. setti 05:00 Mechelininkadun ABC:llä lienee ikimuistoinen elämys.

Alkuillasta 17:30 ja 19:00 Kahvila Sävyssä Teppo Mäkynen/Antti Lötjönen/Logan Richardson soittavat tulevan levyn uutta materiaalia ensimmäistä ja toista kertaa.

Tatu Rönkkö soittaa 18:00 Klaran keittiössä.

Illalla Ääniwallissa ollaan nyt isommalla puolella 21.00 alkaen, lavalla ElifantreeAhvenlahti-Koivistoinen 3G Quintet (torstain kahden viimeisimmän Yrjö-voittajan vastapainoksi siis tilaisuus nähdä se ihan ensimmäinen vuodelta 1967), Phronesis ja päätteeksi 01:00 Mopo päivän 14. keikallaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.