Ville Vokkolainen & Kadotettujen Paratiisi jaZZanti-konsertissa 10.4.2014

kadotettujen_paratiisi

Helsinki Jazz ry:n järjestämien jaZZanti-konserttien kevätkausi jatkui tänään ravintola Laulumiehissä Ville Vokkolainen & Kadotettujen Paratiisi -kokoonpanon levynjulkaisukeikalla.

Ville Vokkolaisen nimi ei ollut entuudestaan tuttu joka johtunee siitä, että mies on opiskellut useamman vuoden Bostonissa sävellystä. Omaa instrumenttia – sähkökitaraa – ei levyllä kuullakaan vaan Vokkolainen on pysynyt tiukasti sävellys ja sovituspuolella, mutta nyt julkaisukiertueella saatiin nauttia kitaroinnistakin.

Ja väkevällä kitaroinnilla aloitettiin trio-muodossa kera Eero Tikkasen bassossa ja Jesse Ojajärven rummuissa. Kitaristina ensivaikutelma Vokkolaisesta oli alkuvoimaisen rupinen blues-kyntäjä – vähän Marc Ribot’n hengessä.  Rosoisen intro-biisin jälkeen kutsuttiin sitten kiertuekokoonpanon loppubändi lavalle – saksofoneissa Pauli Lyytinen ja harmonikassa Harri Kuurijärvi.

Keikan perusteella levyn materiaali jakautuu kahteen osaan – puolilla biiseistä soittaakin levyllä eri kokoonpano. Näistä helpommin määriteltävä on rupinen dekonstruktio suomalaisen iskelmämusiikin piirteistä – suomalais-luterilaisella mentaliteetilla väännettyä tangohenkisyyttä, Kuurijärven harmonikka linkkinä härmäläiseen sielunmaisemaan, Lyytisen saksofonit ja Vokkolaisen kitara päällä ärjymässä. Kotimaista korpidramatiikkaa, painajaisten tanssilava.

Kolikon toisella puolella vaikeammin määriteltävää, seesteisempää materiaalia – lähempänä Vokkolaisen leipätyötä nykymusiikin säveltäjänä. Harmonikka jälleen oleellisena osana, mutta nyt vähemmän musiikkillisen perinnön ruumiillistumana.

Tikkanen bassossa toimi milloin bändin ankkurina, milloin hurjana jylisijänä – kokoonpanon antaumuksellisessa soitossa oli jotain samaa kuin Mopossa ja Tikkanen tuntui kaikissa rooleissaan erittäin luontevalta. Rummuissa Jesse Ojajärvi vispasi ja paukutti monipuolisesti – välispiikissä Vokkolainen kertoi bonganneensa Ojajärven Smith & Zengeristä ja häntä oli viehättänyt miten eturivin selkeän jazz-ilmaisun takana Ojajärvi pisteli monipuolisesti vähän eri hengessä – sitä saatiin kuulla nytkin.

kadotettujen_paratiisi2

Levyn materiaalin lisäksi paletti oli näin kiertueen kunniaksi laajentunut entisestään. Keikan varsinaisen osan lopussa kuultiin kappaleita Vokkolaisen kansainvälisen trion ensilevyltä, joissa oltiin hieman vapautuneemmin avant-metelöinnin ytimessä, pois jäi suomi-iskelmädekonstruktion lievä teatraalisuus. Tämä upposi Jazzpossuun ainakin tällä kertaa paremmin – suomalaisen tangopoljennon rupinen ja rujo puoli kun ei ole sinänsä aiheena enää erityisen tuore, vaikkakin tulkinta oli omaperäisemmästä päästä.

Lopuksi vielä kuultiin encorena Kuurijärven soolona esittämä sävellys Enigma harmonikalle. 

Mielenkiintoinen uusi tuttavuus ja nimi joka kannattaa pistää mieleen etenkin jos improvisoidun musiikin lisäksi nykymusiikki kiinnostaa.

Uudelta levyltä näytebiisi:

  • Ville Vokkolainen, kitara
  • Harri Kuurijärvi, harmonikka
  • Pauli Lyytinen, saksofonit
  • Eero Tikkanen, basso
  • Jesse Ojajärvi, rummut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.