Viapori Jazz 2016: Sid Hille & Foreign Friends

Photo: Maarit Kytöharju

Photo: Maarit Kytöharju

Viapori Jazzin torstai-illassa Levyhallissa suomalaisen musiikin helmiä tulkitsivat kosketinsoittaja-säveltäjä Sid Hillen johdolla nelikko Suomeen kotiutuneita ulkomailla syntyneitä muusikoita – laulusolistina räväkkä ja persoonallinen Anni Elif Egecioglu, kitarassa Sigurdur Rognvaldsson ja poikkeuksellisesti rumpusetin takana lyömäsoitinmestari Mamba Assefa.

Keikka oli jäänyt ilmeisesti hieman alkuillan Dalindèon keikan ja Taiteiden Yön muun humun varjoon, joten konsertti päätettiin avata kaikelle Suomenlinnan hämärissä liikkuvalle kansalle avoimeksi ja loppupeleissä ihan mukavasti yleisöä Levyhalliin saatiinkin kokoon ja tunnelma oli mukava.

Kappalevalikoimassa kohtasivat uudemmat ja vanhemmat kotimaiset suosikit sulassa sovussa. Konseptin suurin vahvuus kävi ilmi heti ensimmäisistä kappaleista – alunperin Tehosekoittimen esittämä Hetken tie on kevyt ja Haloo Helsingin Maailman toisella puolen näyttivät, että muusikoiden ulkomaiset juuret toivat riittävästi etäisyyttä alkuperäiseen materiaaliin, että nelikko uskalsi heittäytyä vapautuneen innokkaasti täydellä tunteella materiaalin kimppuun – kotimaisin jazz-voimin etäisyyttä listapoppiin olisi todennäköisesti otettu tunteen kustannuksella roimasti enemmän.

Eivät nytkään toki jazz-muusikot malttaneet olla vailla seikkailuja kauas alkuperäisten hengestä. Erityisesti tämän vuosituhannen kotimaisen musiikillisen itsetunnon toteemi Hard Rock Hallelujah pehmo-balladi versiona, McCoy Tynerin pianismin hengessä soitettu PMMP:n Rakkaalleni ja encoren villin sähköinen seikkailu lähes tunnistamattomaksi muuttuneen Suvivirren kanssa olivat rohkeita tulkintoja – tosin hard rockin pehmoversiointi tuntui ajatuksena jo kuluneelta, mielummin olisi kuunnellut miten kovaa tämä nelikko olisi osannut rokata.

Keikan parasta antia oli kuitenkin vapautuneesta soitosta huokunut aidosti sydämellinen rakkaus suomalaista kulttuuria kohtaan – oli alkuperäismateriaali sitten kuolematton myöhäisillan suomirockin karaoke-klassiko kuten J.Karjalaisen Sankarit, kansanlaulu  Niin minä neitonen,  tangosuosikki Mustasukkaisuutta johon Egecioglun temperamenttinen tulkinta sopi täydellisesti tai kauniisti helmeilevänä Hillen soolopianotulkintana kuultu Oravan laulu.

foreign_friends

  • Sid Hille – piano, synteettisaatorit ja melodica
  • Anni Elif Egecioglu – laulu, synteettisaatori
  • Sigurdur Rognvaldsson – kitara
  • Mamba Assefa – lyömäsoittimet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.