Verneri Pohjola – The Dead Don’t Dream

Trumpetisti Verneri Pohjolan edellisestä kvartettilevystä Bullhorn on jo vierähtänyt viisi vuotta. Se oli viime vuosikymmenen parhaita suomalaisia jazzlevyjä, joten uutta The Dead Don’t Dream -levyä on odotettu. Pohjolan soittoa on toki kuultu paljon tässä välissäkin – Pekka ja Animal Image ovat olleet vuosiensa avainjulkaisuja ja sidemanroolissa Pohjola on ollut mm. Pauli Lyytisen Magnetia Orkesterissa, Tapio Ylisen kokoamassa Mortalityssa, Antti Lötjösen Quintet Eastissa ja Ilmiliekki Quartetiltakin saatiin pitkästä aikaa taannoin uusi levy. Näissä kokoonpanoissa on saatu nauttia Pohjolan ilmaisun kaikista puolista niin vahvasta ja lyyrisestä melodisuudesta, abstraktimmasta soitosta ja hengähdyksen keveästä tunnelmoinnista – tämä on tehnyt Pohjolasta vahvan ehdokkaan viimeisen viiden vuoden suomalaisen jazztaivaan kaikkein kirkkaimmaksi tähdeksi.

The Dead Don’t Dream vastaa korkeisiin odotuksiin vahvasti – niin etukäteen julkaistu nimikappale kuin levyn avaava Monographkin pursuavat Bullhornin odotettua tunnelmaa. Kvartetista on vaihtunut vuosien varrella puolet – nyt pianossa Aki Rissasen sijaan kuullaan Tuomo Prättälää jonka kanssa Pohjola on tehnyt yhteistyötä uransa alkuajoista asti Ilmiliekki Quartetissa ja rummuissa on Teppo Mäkysen tilalla nykyään Mika Kallio, bassossa jatkaa Antti Lötjönen. Kvartetin soundi on kuitenkin pysynyt hyvin samanlaisena ja yhteistyö on jo muista projekteista tutulla korkealla tasolla.

Levyltä löytyy myös vierailijoita. Toisella raidalla Wilder Brother saadaan tästä paras näyte kun Pauli Lyytinen soittaa erinomaisen komean sopraanosaksofonisoolon. Wilder Brother on ehkä muutenkin levyn riemastuttavin raita – se ei ole niin vahvasti kiinni Bullhornista tutuissa tunnelmissa kuin levyn tukipilareina toimivat Monograph, The Dead Don’t Dream ja päätösraita Suspended vaan tarjoaa pirskahtelevampaa tunnelmaa ja hienoa rytmistä vaihtelua. Levyn muusikoista ehkä positiivisimmin yllättää basisti Lötjönen jonka soitossa on kappaleihin mielenkiintoista kulmaa tuovaa rytmistä vaihtelua tavallista enemmän.

Seitsemänraitaisen levyn täydentävät kolme hieman enemmän jännitteistä raitaa – Voices Heard loputtoman oloisesti vailla määränpäätä marssivien pianosointujen kavalkadi joka tuntuu lähes kunnianosoitukselta Aki Rissaselle purkautumattomine jännitteineen. The Conversationalist on puolestaan rytmiikaltaan hieman rauhaton ja kokeellisemman oloinen, paikoin free-henkinenkin vaikkakin varsin hillitty raita. Toiseksi viimeinen raita Argirro puolestaan tuo hieman vaihtelua äänimaailmaan Prättälän pianon soiden vaimennettuna ja elektronisiakin mausteita saadaan. Tällä raidalla Kallion pistämätön tyylitaju mystisen ja meditatiivisen tunnelman luojana pääsee myös oikeuksiinsa.

Kokonaisuutena The Dead Don’t Dream ei petä – siitä nauttinee täysin siemauksin jokainen joka piti Bullhornista. Edellinen kvartettilevy sai jazzvinyylipiireissä jonkun verran pyyhkeitä siitä että LP-versiolta jäi monta raitaa pois, nyt on tuokin korjattu ja 46 minuutin kokonaisuus mahtuu älppärillekin. Kesto ja rytmitys toimivat hyvin – raidat on aseteltu järjestykseen ajatuksella.

Oikeastaan ainoa huono asia mitä The Dead Don’t Dreamista voi sanoa, että siinä missä Bullhorn oli merkittävä loikka eteenpäin edellisiin levyihin verrattuna niin The Dead Don’t Dream on samaa taattua laatua – kovin negatiivisena ei tätä kuitenkaan voi pitää kun vertailukohta on ehkä viimeisen viiden vuoden suomalaisista jazzlevyistä paras.

Levyä voi ostaa LP:nä ja CD:nä Bandcampista. YLEn kautta on tulossa myös levyn julkaisukeikka streamina 6.5. kello 19:25.

  • Verneri Pohjola – trumpetti
  • Tuomo Prättälä – piano, elektroniikka
  • Mika Kallio – rummut, gongit
  • Antti Lötjönen – basso
  • +Pauli Lyytinen – saksofonit
  • +Miikka Paatelainen – pedal steel -kitara

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.