UMO Helsinki Jazz Orchestra – Music of Haarla, Heinilä, Kasurinen & Rönkä

UMO Helsinki Jazz Orchestran nettisivujen mukaan uusi Music of Haarla, Heinilä, Kasurinen & Rönkä on tämän suomalaisen big band -kulttuurin ja koko järjestäytyneen jazztoiminnan suuren instituution jo kuudeskymmenesensimmäinen levyjulkaisu. On valitettavan yleistä, että big bandien levyt jäävät yleensä varsin vähälle huomiolle jazzlevydiggarien maailmassa eikä UMOnkaan merkittävästä tuotannosta kovin usein muisteta puhua.

Viime joulukuussa ilmestynyt levy esittelee musiikkia neljältä suomalaiselta säveltäjältä. Nuorta, nousevaa sukupolvea edustavat Sampo Kasurinen ja Artturi Rönkä ja kokeneempaakaartia Iro Haarla ja jo 80- ja 90-luvuilla monta vuotta UMOn riveissä soittanut ja myöhemmin kapellimestarija ja muutaman vuoden taiteellisena johtajanakin toiminut Kari ”Sonny” Heinilä.

Levyn avaa Röngän En Ut joka on oheismateriaalin mukaan saanut innoituksensa Sibeliuksen ja Bob Brookmeyerin tyyleistä. Sävellys tuntuu etenevän aalloissa fanfaarin omaisen alkusoiton muuttuessa ensin tunnelmaltaan arvoitukselliseksi ja jopa uhkaavaksi rauhoittuakseen Manuel Dunkelin hienon saksofonisoolon taustalleja päätyen triumfanttisen huipennuksen jälkeen levollisen harmoniseen C-duurilopetukseen.

Tätä seuraa yksi levyn helmistä – Heinilän oivasti nimetty Neo-Noir. Internetin jazzkeskusteluissa toistuu muutamia jazzmusiikkiin liittyviä toiveita johon aktiivisillakin jazzin kuuntelijoilla on varsin vähän hyviä musiikkisuosituksia – film noir -henkinen jazz kuuluu ehdottomasti näihin. Vaikka on suhteellisen selvää minkälaista musiikkia haetaan niin Miles Davisin Ascenseur pour l’échafaud soundtrackin ja Bob Beldenin 2000-luvun alun Black Dahlia -levyn lisäksi ei kovin paljoa tule mieleen jos ei  Bohren & der Club of Goren kaltaiseen uudempaan doom jazziin lähdetä. Vaan nytpä löytyy oiva noir-tunnelmapala Heinilän kynästä pahimpaan mustavalkoisen kyynistelyn nälkään. Solistina toimii Jouni Järvelä jolle Heinilä on kappaleenerityisesti säveltänyt.

Seuraavaksi vuorossa on toinen Röngän sävellys Sarabande joka puolestaan hakee innoistuksensa barokkimusiikista. Tehokkaasti teemaansa toistava sävellys on sekä juhlava, että dramaattinenkin. Seppo Kantosen vähäeleinen pianosoolo muuntaa tunnelmaa tehokkaasti tuoden sävellykseen uuden ulottuvuuden.

Levyn lehdistömateriaali pelottelee Kasurisen Four Dances I: Waltzin yhteydessä ”fraktaalilinjoilla jotka saattavat avautua analysoimalla nuotteja, mutta eivät välttämättä pelkästään kuuntelemalla”. Paikoin jopa kolmijakoiseksi ihan kuuntelemalla tunnistettava valssi osoittautuu kuitenkin melko miellyttäväksi kuuntelukokemukseksi. Vertailukohdiksi on mainittu Alban Bergin ja Arnold Schönbergin kaltaisia 1900-luvun modernisteja ja sävellys onkin paljon lähempänä modernia taidemusiikkia kuin big band -jazzia.

Levyn päättää Haarlan komea On the Edge of the World jonka innoitus on historiallisissa ajoissa kun Länsi-Irlannin saarten ajateltiin olevan maailman reuna. Haarla soittaa raidalla itse harppua ja harpun ja big bandin yhteissoundi on erittäin komeaa kuultavaa. Luonnonvoiman lailla jylläävä soundi jättää miettimään miksi harppua ei useammin kuulla big bandin tukena.

Kokonaisuutena Music of Haarla, Heinilä, Kasurinen & Rönkä esittelee uuden suomalaisen big band -musiikin runsasta kirjoa ihailtavan monipuolisesti. Vuosikymmeniä toimineilla instituutioilla on aina vaarana jäädä jumittamaan vanhan perintönsä vaalijoiksi, Music of Haarla, Heinilä, Kasurinen & Rönkä todistaa että UMO Helsinki Jazz Orchestra tarjoaa suomalaisille kunnianhimoisille jazzsäveltäjille alustan rohkeillekin kokeiluille ja suuren kokoonpanon mahdollisuuksien kartoittamiselle.

Uutta levyä saa CD:nä ja diginä julkaisija Eclipsen Bandcampista.

UMO Helsinki Jazz Orchestra joht. Kirmo Lintinen

Saksofonit ja puupuhaltimet
Jouni Järvelä: alttosaksofoni (2), sopraanosaksofoni (1, 3, 4), Bb klarinetti (4, 5), huilu (5) // Sampo Kasurinen: alttosaksofoni (1, 3, 4), alttohuilu (2), huilu (5) // Ville Vannemaa: tenorisaksofoni (1, 3, 4, 5), huilu (2, 4) // Manuel Dunkel: tenorisaksofoni (3, 4, 5), sopraanosaksofoni (1), alttohuilu (2, 4, 5) // Mikko Mäkinen: baritonisaksofoni (1, 3, 4, 5), bassoklarinetti (2, 4), Bb klarinetti (4)

Trumpetit ja flyygelitorvet
Teemu Mattsson (lead), Timo Paasonen, Mikko Pettinen, Tero Saarti

Pasuunat
Heikki Tuhkanen (lead), Mikko Mustonen (tuuba raidalla 5), Pekka Laukkanen, Mikael Långbacka (bassopasuuna)

Komppi
Seppo Kantonen: piano (1–4)
Juho Kivivuori: kontrabasso (1–4)
Ulf Krokfors: kontrabasso (5)
Markus Ketola: rummut ja perkussiot
Iro Haarla: harppu (5)
Ville Syrjäläinen: vibrafoni (4)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.