Tampere Jazz Happening 2017 – Pakkahuoneen perjantai

 

Verneri Pohjola ja Koko Jazz Club saivat tunnustusta

Perinteiseen tapaan Tampere Jazz Happeningin perjantai aloitettiin Jazzliiton vuosittaisen Yrjö-palkinnon ja YLEn jazztoimituksen Varjo-Yrjön jaolla. Yrjö-palkinto myönnettiin tänä vuonna ansaitusti Verneri Pohjolalle. Siihen ei voi muuta sanoa kun että kas kun ei aiemmin ollut sattunut kohdalle – ehdottomasti viime vuosien suomalaisen jazzin tärkeimpiä muusikoita.

Varjo-Yrjön sai Koko Jazz Club joka on viime aikoina laajentanut toimintaansa Helsingin lisäksi myös Iisalmelle. Taiteellisesti korkeatasoisen jazzklubitoiminnan pyörittämisessä on jatkuvat taloudelliset haasteensa, joten kyllä Kokokin palkintonsa ansaitsee jazzin ystäville erittäin tärkeän kulttuurityön tekijänä.

Palkintoseremonian päätteeksi Pohjola soitti lyhyen setin rumpali Mika Kallion kanssa – tässäpä vasta hyvin yhteen sopiva kaksikko. Kallio taikoi suurista gongeista meditatiivista tunnelmaa jonka päälle Pohjola rakensi omat musiikilliset rakennelmansa kiireettömästi. Kaksi muusikkoa täyttivät tilan eikä enempää kaivattu, aivan mahtava duo!

  • Verneri Pohjola, trumpetti
  • Mika Kallio, rummut

Shabaka and the Ancestors

Brittitenorisaksofonisti Shabaka Hutchingsin soittoa kuulin ensimmäistä kertaa juuri Tampere Jazz Happeningissa Sons of Kemet -bändissä vuonna 2014, siksi olikin mukava nähdä Hutchingsia uudestaan Tampereella tänä vuonna kahdessakin kokoonpanossa.

Hutchingsin todellinen kansainvälinen läpimurto on ollut etelä-afrikkalaisten muusikoiden kanssa muodostettu  Shabaka and the Ancestors -bändi jonka levy Wisdom of Elders keräsi viime vuonna paljon huomiota ja ylistäviä arvioita ympäri maailmaa.  Bändi kävi kesällä Pori Jazzeilla ja nyt Tampere Jazz Happeningissa meininki oli aika samanlaista kun Lokkilavalla – afrikkalaisia rytmejä, spiritual jazz -fiilistä, tulisieluista saksofonismia ja laulaja Siyabonga Mthembu avoimen poliittista julistamista – mutta sisätiloissa bändin intensiteetti tuli paremmin esille ja tämä keikka tuntui parannetulta versiolta kesän festarikeikasta.

Solistina Hutchings oli selvästi kovin luu alttosaksofonisti Mthunzi Mvubun ollessa selkeästi pidättyväisempi solisti. Myös rumpali Tumi Mogorosi keräsi pisteitä kovalle heittäytymisellä ja vahvalla soitolla. Kesällä varsin primitiivisestikin bassoaan paikoin raastanut Ariel Zomonsky oli tällä kerralla huomattavasti kesympi.

  • Shabaka Hutchings, tenorisaksofoni
  • Siyabonga Mthembu, laulu
  • Mthunzi Mvubu, alttosaksofoni
  • Ariel Zomonsky, basso
  • Tumi Mogorosi, rummut
  • Gontse Makhene, lyömäsoittimet

 

Steve Coleman & Five Elements

Saksofonisti Steve Coleman kävi Five Elements yhtyeineen ensimmäisen kerran jo yli 30 vuotta sitten, miehitys on sittemmin vaihtunut ja musiikin tyyli kehittynyt mutta nimi pysynyt kaikki nämä vuodet. Viimeksi Coleman kävi Suomessa Pori Jazzeilla viime vuonna, silloin bändissä oli viidentenä elementtinä kitaristi Miles Okazaki, mutta nyt Tamperella kuultiin bändiä kvartettina.

Colemanin musiikissa on paljon hypnoottista toistoa – groove jauhaa tasaisesti jättäen puhaltajille – Colemanin rinnalla trumpetissa Steve Lehmanin bändissä viime vuonna Tampereella nähty Jonathan Finlayson – tilaa luoviin ratkaisuihin. Siinä on puhdaslinjaisuutta joka mahdollistaa monenlaisen tyylittelyn – nyt Colemanin soitossa oli varsin usein klassisen musiikin henkeä – mutta on toisaalta melko kaavamaisen tuntuista. Setti jäi mieleen yhtenäisen musiikin virtana.

Bändin todelliseksi dynamoksi ja mielenkiintoisimmaksi soittajaksi nousi rumpali Sean Rickman jonka napakoissa otteissa oli niin tunnetta kuin tekniikkaa.

  • Steve Coleman – alttosaksofoni
  • Jonathan Finlayson – trumpetti
  • Anthony Tidd – basso
  • Sean Rickman – rummut

Tony Allen Tribute to Art Blakey

Legendaarinen afrobeatrumpali Tony Allen toi Tampereelle ranskalaisista muusikoista koostuvan yhtyeen joka musiikillaan tekee kunniaa rumpali Art Blakeylle.

Melkein 80 vuotias Allen oli aurinkolaseissaan niin viileän tyylikäs, että Tampereelta ehkä matka vei Maailman coolein jäbä –kilpailuun. Ikä alkaa ehkä hieman jo soitossa kuulua, mutta mestarillinen vähäeleinen tati Allenilla on, pienillä liikkeillä tulee isoa jälkeä. Blakeyn soittamat kappaleet oli laitettu melko vahvasti uuteen uskoon ja afrobeat-tyyliseen kuosiin. Tuttuakin tutummat sävellykset kuten Night in Tunisia ja Moanin’ olisivat ehkä voineet jäädä huolimattomalta kuulijalta jopa tunnistamatta, sen verran vahva rytmin muutoksen aiheuttama efekti oli. Hyvä sinänsä, että aivan kuluneimpia kinttupolkuja tällä safarilla vältettiin, mutta tästä livesetissä etenkin jäi semmoinen tunne että tulen ja jään kohtaamisesta saatiin haaleaa vettä – samojen biisien keväällä EP-levynä julkaistuissa versioissa oli vähän toimivampaa erilaisten elementtien kohtaamista, nyt biisit eivät varsinaisesti edustaneet sitä Blakeyn hard boppia, mutta eivät sitten olleet mitenkään erityisen vetoavaa afrobeat-jazziakaan. Kokonaisuus oli ehkä jopa osasiaan pienempi.

Ranskalaisten muusikkojen bändi jätti setin tähden roolin suosiolla Allenille

  • Tony Allen – rummut
  • Matthias Allamane – basso
  • Jean-Philippe Dary – piano
  • Irving Acao – tenorisaksofoni
  • Remi Sciuto – alttosaksofoni

 

The Comet is Coming

Perjantain vaihduttua lauantaiksi illan päätti Klubilla toinen Shabaka Hutchingsin kokoonpano – jykevää elektroniseen tanssimusiikkiin kallellaan olevaa paahtoa tarjoileva The Comet is Coming jota enteilinkin Shabaka & the Ancestorsin Pori Jazzin keikasta kirjoittaessani seuraavaksi Hutchingsin kansainvälisillekin areenoille saapuvaksi kokoonpanoksi.

Melkoista vyörytystä trio tarjosikin, varmasti kovaa kamaa Lontoon rave-kellareissakin. Yleisön reaktio oli vähän kaksijakoinen, toisaalta lavan edessä porukka innostui tanssimaan, mutta reilun tunnin setin aikana Klubi myös merkittävästi tyhjentyi.

Rytmijumputus oli vahvasti pääosassa – syntetisaattoreita operoinut Danalogiue the Conqueror määritti musiikin luonteen, oman orgaanisen ja inhimillisen osansa siihen toivat saksofonillaan King Shabaka ja rumpujen takana Betamax Killer. Luovaan sooloiluun ei hirveästi lähdetty, saksofoni oli enemmän riffittelevässä roolissa. Rumpukonemaisesta soitosta on tullut Esbjörn Svensson Trion menestyksen jälkeen oma taiteenlajinsa nuorten rumpaleiden keskuudessa. Betamax Killer suoriutui tästä olosuhteet huomioon ottaen hyvin, mutta kova volyymi vaati ensisijaisesti vahvaa paukutusta, joten kovin taiteellisesti mielenkiintoista ja vivahteikasta rumputyöskentelyä ei ollut tarjolla. 

Tämän päivän jazzmuusikoille genrehyppely ja monenlaisen musiikin tekeminen tuntuu luontevalta. Siinä kai tämän setin keskeisin sisältö.

Tony Allenkin diggaili Comet is Comingia

  • King Shabaka – tenorisaksofoni
  • Danalogiue the Conqueror – syntetisaattorit
  • Betamax Killer – rummut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.