Tampere Jazz Happening 2015 – Perjantai

Yrjö ja Varjo-Yrjö

yrjö-2015

Tampere Jazz Happeningin perjantai alkoi Jazzliiton vuosittaisen Yrjö-palkinnon jaolla. Palkittujen joukkoon liittyi basisti Ulf Krokfors joka on kuulunut Suomen jazzkentän keskeisiin tekijöihin 80-luvun lopulta Edward Vesalan Sound & Furyn ja Raoul Björkenheimin Krakataun (jonka näkemiseen livenä kokoonpanolla Björkenheim, Krokfors, Jone Takamäki, Ilmari Heikinheimo  on muuten ensi viikolla Etno Soi -festareilla harvinaislaatuinen tilaisuus) kaltaisista kokoonpanoista alkaen.

Krokfors soitti väkevän puolituntisen setin pianisti Iro Haarlan ja rumpali Markku Ounaskarin kanssa joka todisti, että palkinto oli ansaittu. Trion soitto oli väkevää ja pienessä kokoonpanossa Krokforsin vahva bassonsoitto hehkui.

  • Ulf Krokfors, basso
  • Iro Haarla, piano
  • Markku Ounaskari, rummut

YLEn Jazzradion myöntämän Varjo-Yrjö palkinnon suomalaista jazzkulttuuria edistäneelle taholle sai ansaitusti jokaisen Helsingin jazz-keikoilla aktiivisesti käyvän tuntema Seppo Hanste jonka ylläpitämä jazzkalenteri on verraton väline pääkaupunkiseudun live-tarjonnan seurantaan. Ilman tätä kalenteria ei Jazzpossukaan olisi alkanut säännölliseksi keikoilla kävijäksi, joten voin vilpittömästi todeta omasta puolestani että Seppo on ehdottomasti tämän kunnianosoituksen ansainnut. Kalenterin lisäksi Seppo on Helsingin jazzkeikkojen vakioyleisöä johon törmää keikoilla säännöllisesti – todellinen jazzkulttuurin kulmakivi yleisön puolella. Toivottavasti tavataan keikoilla vielä monia vuosia.

krokfors-trio

Mats/Morgan Band

matsmorgan

 

Musiikillinen ohjelma jatkui kovalla ruotsalaisella proge-tykittelyllä kosketinsoittaja Mats Öbergin ja rumpali Morgan Ågrenin Mats/Morgan Bandin setillä. Mats ja Morgan nousivat jo nuorina yleisön tietoisuuteen kun Frank Zappa kutsui heidät käsiinsä päätyneen demonauhan pohjalta lavalle Tukholman keikallaan vuonna 1988.

Vahvoissa 80-luvun jälkeisissä modernissa teknisessä proge-meiningissä setti etenikin – ei ihme että Ågren on viime aikoina työskennellyt mm. King Crimson -miesten Adrian Belew ja Tony Levin Crimson ProjeKCt svuprojektissa ja Devin Townshendin kanssa – etenkin paikoin 80-luvun King Crimsonin perintö kaikui vahvasti.

Välillä hiljennyttiin kuuntelemaan Öbergin huuliharppua jota säesti yleisössä runsasta hilpeyttä herättänyt ”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen…”-sample. Muutenkin ensimmäiseen keikkaan Suomessa oli varustauduttu pilke silmäkulmassa – toinen kosketinsoittaja ja kitaristi Stefan Jernståhl oli opetellut muutaman passelin suomenkielisen välispiikin tyyliin ”Tästä on hyvä jatkaa”.

 

  • Mats Öberg – keyboards, harmonica
  • Morgan Ågren – drums
  • Gustaf Hielm – bass
  • Stefan Jernståhl – keyboards, guitar

New Tampere Jazz Collective

new_tampere

Suomalaista jazzia Happeningissä kuulee lähinnä pienellä Pakkahuoneen vieressä sijaitsevalla Telakalla. Täällä ohjelmiston avasi paikallista jazzosaamista edustava 11 henkinen ”medium band” New Tampere Jazz Collective jonka kokoonpano eroaa perinteisestä big band-muotista mukana olevien käyrätorven ja tuuban ansiosta.

Pasunisti Petri Juutilaisen sävellyksellä African Dances lähdettiin vahvasti liikkeelle – afrikkalaiset rytmit loivat hienoa vähän rosoista tunnelmaa ison kokoonpanon tuutatessa pienessä tilassa voimalla. Myös kosketinsoittaja Hessu Heinosen menevä Ave jäi keikalta positiivisesti mieleen.

Solisteina erottuivat muistakin jazzyhteyksistä kansallisesti tunnetut saksofonisti Masa Orpana ja basisti Ville Rauhala.

Hyvää tekemisen henkeä ja mukava nähdä paikallisia soittajia Happeningissa jossa pääpaino on usein vähän liikaakin ulkomaisissa vieraissa.

  • Antero Salonen – trumpet
  • Jykä Ahola – trumpet, flugelhorn
  • Masa Orpana – sax, clarinet
  • Petri Nieminen – sax, clarinet
  • Tuomas Heinonen – sax, clarinet
  • Jouni Suuronen – French horn
  • Petri Juutilainen – trombone
  • Eero Kolari – tuba
  • Hessu Heinonen – keyboards
  • Ville Rauhala – bass
  • Tomi Hyttinen – percussion

Omar Sosa & Trilok Gurtu & Paolo Fresu

sosa-fresu-gurtu

 

Tämän jälkeen Pakkahuoneella oli tarjolla erilaisten musiikkikulttuurien rytmikäs kohtaaminen kun kuubalaislähtöinen kosketinsoittaja Omar Sosa, jo 70-luvulta maailmanmusiikki ja fuusio piireissä vahvasti mukana ollut intiasta kotoisin oleva lyömäsoittaja Trilok Gurtu ja italialaistrumpetisti Paolo Fresu ottivat homman haltuun.

Setti oli todellinen rytminen iloittelu. Etukäteen lehdistötiedotteessa Sosa kertoi miten tärkeää on rytmin jatkuvuus ilon tuomisessa yleisölle ja tämä onnistui mainiosti, sillä Gurtun paneutuva työskentely laajan lyömäsoitinpatterin kanssa oli valloittavaa – perinteisen länsimaisen rumpusetin jossa oli melko tymäkät stadionsoundit olisi tästä voinut vaikka jättää poiskin.

Tuli mieleen Manu Katchén keikka Happeningista parin vuoden takaa, tuolloin trumpetistivieraana Nils-Petter Molvaer – samaa henkeä, mutta tämä trio veti ehdottomasti pitemmän korren.

Ei kuitenkaan musiikkia jota kuuntelisin vapaaehtoisesti levyiltä kotona – jotenkin liian hiottua menoa, mutta ehdottoman nautittava live-elämys.

  • Omar Sosa – piano, keyboards, fender rhodes
  • Trilok Gurtu – percussion, drums
  • Paolo Fresu – trumpet

Kasperi Sarikoski Nuance

nuance

 

Seuraavaksi Telakalla tunnelmoi pasunisti Kasperi Sarikosken Nuance -kokoonpano, joka julkaisu puolisen vuotta sitten debyyttialbuminsa Essence joka saattaa hyvinkin olla Jazzpossun suosikki kotimaisista debyyttialbumeista tältä vuodelta vaikka kovaa kilpailuakin on.

Ennen settiä juontaja Javiera Marchant Aedo totesi osuvasti, että häntä chileläisenä viehättää Nuancessa heidän kykynsä ilmaista melankoliaa. Nuance on parhaimmillaan rauhallisessa ja hieman surumielisessä sadepäivän tunnelmoinnissa. Nyt ehkä levyn mieleenpainuvimman Essence-nimibiisin sooloissa vaellettiin vähän yllättäen 70-luvun Miles Davis -henkisiin seikkailuihin – tuntui turhalta, yksinkertainen herkistely olisi riittänyt.

Uuden levyn biisien lisäksi kuultiin myös aivan uusi biisi jolla ei ollut vielä edes nimeä – vähän hiomattomalta kuulosti vielä, mutta eiköhän siitäkin vielä hyvä tule. Vähän ehkä liiaksi tuli mieleen Oddarrang – vaikka bändeillä on paljon yhteistä ja pasuuna+sähkökitara+runsaat sähköiset koskettimet soundeilla vertailua ei voine Suomen jazzpiireissä täysin välttää niin niiden vahvuusalueet tuntuvat olevan eri puolilla.

Toivottavasti nuoret muusikot jatkavat Nuance-projektin puitteissa – ehdottomasti Suomen lupaavimpia nuoria kokoonpanoja jonka vahvimmalla alueella olisi kestosuosikille tilaa ja kysyntää.

  • Kasperi Sarikoski – trombone
  • Jere Haakana – guitar
  • Artturi Rönkä – piano, keyboards
  • Vesa Ojaniemi – bass
  • Jonatan Sarikoski – drums

Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana

rtbbjs

 

Perjantain, ja varmasti myös koko festarien, yleisön eniten odottama setti oli jymymenestys projekti Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sanan Pakkahuoneen illan huipennus. Suuri osa tuoleista oli siivottu pois, että saatiin kunnolla tilaa tanssille – RTBBJS on tunnetusti kova tunnelmannostattaja ja hyvä livebändi, että päätös oli varmasti oikea ja saatiinpa näin myytyä ylimääräisiä lippuja vain tähän settiin täyttämään suurta kysyntää.

Jos yleisö oli nauttinut Pakkahuoneella jo Sosa/Gurtu/Fresu -menosta niin tässä setissä tunnelma oli käsinkosketeltava jo alkuspiikkauksen aikana jota ei toimimaton äänentoistokaan haitannut. Bändi soitti Valtteri Laurell Pöyhösen johdolla väkevästi ja hiphop-solisteista etenkin Palefacen karisma on mukaansatempaavaa – tästä on vaikea olla pitämättä.

Itse arvioin, että tämän bändin keikoista saadaan nauttia vielä monet kerrat joten ehdin kuunnella vain ensimmäisen puolituntisen ennen Telakan harvinaisempaa herkkua, joten koko tunnelman kaarta en kerinnyt todistamaan. Vähän kuitenkin hitaammin lähti kone käyntiin kun näillä potentiaaleilla toivoisin – puolen tunnin kohdalla oli vasta ehditty kuulla parit instrumentaali alkusoitot ja esittelyt ja uuden levyn heikompaa päätä edustavat Vielä vähän ja Myrkkyy. Tunnelma epäilemättä nousi tästä, mutta itse kyllä oisin kaivannut kunnon hittirykäisyä heti alkuun – poikki ja pinoon ja karstat pois jne.

  • Paleface – rap
  • Redrama – rap
  • Tommy Lindgren – rap
  • Valtteri Laurell Pöyhönen – compositions, guitar, electric piano
  • Ari Jokelainen – alto sax
  • Petri Puolitaival – alto sax, flute
  • Antti Hynninen – tenor sax
  • Ville Vannemaa – tenor sax
  • Linda Fredriksson – baritone sax
  • Teemu Mattsson – trumpet
  • Tomi Nikku – trumpet
  • Kalevi Louhivuori – trumpet
  • Jose Mäenpää – trumpet
  • Heikki Tuhkanen – trombone
  • Kasperi Sarikoski – trombone
  • Jay Kortehisto – trombone
  • Jussi Vuorinen – bass trombone
  • Janne Tuovinen – double bass
  • Abdissa ”Mamba” Assefa – percussion
  • Jaska Lukkarinen – drums

Hannu Salama ja Vapaat Radikaalit

salama

 

Telakan illan päätti hienon levyn tänä vuonna julkaisseiden kirjailija/runoilija Hannu Salaman ja puhaltaja Hepa Halmeen livekokoonpanon Hannu Salama ja Vapaat radikaalit setti.

Levyn materiaalia heräteltiinkin eloon oivasti – ensi vuonna 80 täyttävän Salaman hieman paatoksellisesti saarnaava ilkikurinenkin ääni toimi vahvasti myös livenä – joskin tasapaino lausunnan ja musiikin välillä ei aina toiminut musiikin helposti peittäessä vahvempina hetkinään lausunnan alleen.

Ei ehkä kuitenkaan live-esityksenä yltänyt materiaalin täyteen potentiaaliin – enemmän levyillä hetkin välähtelevää jopa maanista ja alkukantaista intensiteettiä ja sodanjälkeisen suomen rupisen shamaanibluesin henkeä olisi voinut olla vahvemmin mukana – aineksia olisi kasassa.

Livekokoonpanossa olisin toivonut, että jouhikonsoittaja Pekko Käppiä olisi nostettu enemmän esille – sopii nimittäin tämän levyn henkeen aivan mainiosti ja nyt jäi aika lailla taustahahmoksi. UMOssa pitkään vaikuttanut Markus Ketola on rumpaliksi tähän kokoonpanoon vähän outo valinta. Ketola soittaa rumpuja usein vähän mekaanisin kyborgin ottein ja oisin odottanut että kokoonpanoon haetaan joku monta astetta hämympi lyömäsoitinhahmo – niin vahva on Salaman teksteissä inhimillisyys kaikkine rupineen, ryppyineen ja karvoineen.

 

  • Hannu Salama – poetry
  • Hepa Halme – sax, flute
  • Mikko Innanen – sax
  • Esa Onttonen – guitar
  • Arttu Tolonen – guitar, electronics
  • Pekko Käppi – jouhikko, drums
  • Markus Ketola – drums

Olipahan siinä melkoinen jazz-perjantai, jäi vielä viimeinen David Murrayn ja Saul Williamsin keikka Klubilla väliin – joka oli muuten yleensä luotettavien tahojen mukaan erittäin kova –  sillä piti ajella yöksi kotiin, mutta tänään taas suunta kohti Tamperetta ja pitemmän kaavan mukaan koko päivä jazzia ja majoituskin mukavasti hotellissa. Huomenna blogissa tiedossa lisää tunnelmia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.