Soittolistaviikko: Jazzareita popin pauloissa

Jazzareita popin pauloissa

Populaarimusiikin biisien lainailu on kuulunut jazziin sen alkutaipaleelta asti. Monet nykyään jazz-standardeina tunnetut biisit ovat alunperin musikaaleista tai muuten alkuperäisinä tulkintoina unohdettuja aikansa hittejä.

Jazzin suosion huippuvuosien tullessa loppuun 60-luvulla rock-musiikin räjähdettyä monipuolisuudessa ja suosiossa aiemman kolmen soinnun kaavamaisen veivailun sijaan nuorisoa kosiskeltiin runsaastikin uusien hittien jazz-versioinnilla, mutta tämän kerran pysytään vähän modernimmissa tulkinnoissa – vetäisin hatusta rajan 80-lukuun ja uudempaan.

Tässä 80-luvulta eteenpäin 18 tulkinnan rautaisannos enemmän ja vähemmän onnistuneita jazz-tulkintoja populäärimmän musiikin helmistä. Sikäli kun alkuperäinen ei ole tuttu niin alta löytyvät tekstin seasta linkit alkuperäisten esittäjien versioihin.

Miles Davis – Time After Time

Kasarin puoleen väliin mennessä Miles Davis oli jo tottunut herättämään paheksuntaa ja kulmakarvojen nostelua ja luulisi kuuntelijoidenkin jo jatkuvaan uudistumiseen tottuneen, mutta silti faneissa herätti hämmästystä kun vuoden 1985 You’re Under Arrest – levyllä Miles coveroi parikin tuoretta pop-hittiä.

Kappalevalinnoista yllättävämpi oli Cindy Lauperin edellisen vuoden jättihitti Time After TimeAika on kuitenkin osoittanut Milesin tulkinnan yhdeksi eniten mainituista maestron viimeisiltä vuosilta.

Vijay Iyer – Human Nature

Milesin toinen cover-valinta oli Michael Jacksonin Human Natureyksi Thrillerin menestyssingleistä. Biisi on sittemmin jäänyt elämään pienenä jazz-standardinakin – siitä on levytetty useitakin jazz-versioita. Tässä yhden tämän päivän arvostetuimmista pianisteista, Vijay Iyerin, soolopianotulkinta vuodelta 2010.

Jason Moran – Joga

Björk on ehdottomasti nykypäivien jazz-piireissä arvostetuimmista pop/rockhahmoista. Erityisesti 90-luvun levyjen biisit ovat innoittaneet jazz-tulkintoihin. Homogenic-levyn Joga muuttui pianisti Jason Moranin käsittelyssä

Verneri Pohjola Quartet – Hyperballad

Björk innoitti myös kotimaista trumpetisti Verneri Pohjolan kvartettia muutama vuosi sitten. Hyperballad –tulkinnan ytimessä on kappaleen sanoituksesta napattu putoavien esineiden teema jonka luova rumpali Joonas Riippa toteuttaa hienosti.

Brad Mehldau – Paranoid Android

Björkin ohella Radiohead on saanut toistuvasti jazzpiirien hyväksynnän. Pianisti Brad Mehldau tunnetaan innokkaana pop-biisien versioijana, Mehldau on levyttänyt useamman Radiohead-biisin lisäksi mm. Nirvanan Lithiumin, Nick Draken River Manin ja Paul Simonen 50 Ways to Leave Your Loverin. Tässä alkuperäisen monipuolisen rakenteen omilla ehdoillaan säilyttävä tulkinta Paranoid Androidista.

Robert Glasper – Maiden Voyage / Everything In Its Right Place

Pianisti Robert Glasper on onnistuneesti breikannut jazz-piirien ulkopuoliseenkin suosioon. Useita laulusolisteja featannut Black Radio –levy voitti parhaan R&B levyn Grammynkin. Tässä kuitenkin vanhempaa tuotantoa, vuoden 2007 In My Element -levyllä Glasper yhdistelee saumattomasti Radioheadin Everything In Its Right Placeen Herbie Hancockin jazzklassikko Maiden Voyagea. Samalta levyltä mainittakoon myös kunnianosoitus J Dillalle – J Dillalude.

Neneh Cherry & The Thing – Accordion

Vähän UG:mpaa lainailua tapahtui pari vuotta sitten kun laulaja ja jazz-legenda Don Cherryn ottotytär Neneh Cherry pisti hynttyyt yhteen norjalais-ruotsalaisen free jazz-trion The Thing kanssa levyttääkseen levyllisen rempseitä tulkintoja puoliksi jazz ja puoliksi ei-jazz matskusta. Madlibin ja MF Doomin eli kollektiivisesti Madvillainin modernilta underground rap -klassikkolevyltä Madvillainy poimittiin mankeliin Accordion.

BadBadNotGood – Fall in Love

Vuonna 2010 perustettu trio BadBadNotGood on erityisesti tunnettu hip hop-biisien jazz-versioinnista. Bändin kahta varsinaista levyä ei Spotifystä löydy, mutta löytyypä onneksi kuitenkin tulkinta Slum Villagen Fall in Lovesta

The Bad Plus – Smells Like Teen Spirit

Nirvanan mullistava vaikutus tuntui jazzissa asti. Smells Like Teen Spiritistä on tehty suurin piirtein joka genreen oma tulkinta eikä jazz ole poikkeus. The Bad Plus -trio resonoi poikkeuksellisen voimakkaasti rock-jengissä jazzbändiksi 2000-luvun vaihteessa ja suuressa osassa olivat versiot tutuista hittibiiseistä. Sittemmin trio on keskittynyt lähinnä omaan musiikkiinsa, mutta vieläkin kuulee heihin viitattavan sinä ’rockista inspiroituneena jazz-bändinä’.

Charlie Hunter Trio – Come As You Are

Kitaristi Charlie Hunter tarttui Nirvanan Come As You Are’iin (ja samalla Smells Like Teen Spirittiin) melko tuoreeltaan Kurt Cobainin kuoleman jälkeen 1995. Tahtilaji vaihtuu näppärästi kikkailuun viehtyneen kitaristin käsissä 6/8:n.

Herbie Hancock – All Apologies

Kosketinsoittajalegenda Herbie Hancock on flirttaillut pop-maailman kanssa 70-luvulta lähtien säännöllisesti, tosin usein oman materiaalin voimin. Vuonna 1995 Hancock äänitti levyllisen pop-lainoja huippunimekkäällä kokoonpanolla. Paikoin otetaan etäisyyttä alkuperäiseen sävellykseen paljonkin, mutta All Apologies pysyy Cobainin sävellykselle uskollisena.

Fred Lonberg-Holm Trio – Jesus, Etc. 

Sellisti Fred Lonberg-Holm soitti näkyvässä osassa jo Wilcon alkuperäisessä Jesus, Etc. levytyksessä Yankee Hotel Foxtrot -levyllä, mutta miksipä tuo estäisi tekemästä omankin jazz-trion levylle ilmeikkäämmän sellon soiton päälle rakentuvaa hempeää tulkintaa.

Stefan Pasborg – Johnsburg, Illinois

Tom Waitsin varhaiset levyt 70-luvun alusta olisivat ainakin paikoin käyneet yökerhojazzistakin, mutta vuonna 1983 julkaistulla Swordfishtrombones –levyllä alkoi rosoinen kaatopaikkaräminäkausi. Väliin mahtui tosin herkkiä balladejakin kuten vaimolle omistettu ja tämän kotipaikan mukaan nimetty Johnsburg, IllinoisTanskalaisrumpali Stefan Pasborgin Free Moby Dick -projekti versioi lähinnä railakkaalla free jazz-otteella 60- ja 70-luvun rock-klassikoita, mutta mukaan mahtui tämäkin – pääosassa baritonisaksofonissa Mikko Innanen.

Jukka Eskola Orquesta Bossa – Wien

Suomijazzissa ajan kotimaisten sävelten tulkinta ei ole hirveän yleistä. Varsin eksoottinen esimerkki saatiin kuitenkin viime vuonna kun trumpetisti Jukka Eskolan bossa nova -projekti versioi Ville Leinosen hennon bossa-poljentoisen Wienin. Näistä lähtökohdista varsin yllätävä käänne onkin, että laulu esitetään japaniksi solistina chiHiro.

Kerkko Koskinen & UMO – Helsinki-Vantaa

Ehkä hieman huijausta playlistin henkeen sisällyttää mukaan säveltäjän itsensä jazz-sovitus, mutta tässä silti Kerkko Koskisen big band -sovitus alunperin Ultra Bran Kalifornia-levyllä jo orkestraalisesti soineesta Helsinki-Vantaasta

Lonnie Smith – Paper Tiger

Hammond urkuri Lonnie Smith levytti kokonaisen levyllisen Beck-tribuutteja 2000-luvun alussa. Ehkä hieman yllättäen Beckin svengaavammat biisit tuntuvat taipuvan sielukkaiksi urkujazz-versioiksi Boogaloo to Beck -levyllä varsin heikosti, mutta Sea Change-levyn hillitympi Paper Tiger kiehuu hienosti pienellä liekillä.

Bill Frisell – Live to Tell

Kitaristi Bill Frisell käsitteli laajalla skaalalla americanan ydintä vuonna 1992 Have a Little Faith –levyllä. Aaron Coplandin, Stephen Fosterin ja John Philip Sousan kaltaisista Yhdysvaltalaisen musiikin kivijaloista moderniin aikaan levyn toi leijuva versio Madonnan Live to Tellistä.

Jens Thomas & Verneri Pohjola – You Shook Me All Night Long

Joskus Radio Mafian ammoisina aikoina Alivaltiosihteeri-ohjelmassa oli sketsi RIchard Claydermann plays AC/DC. Voisi kuvitella, että saksalainen laulava pianisti Jens Thomas otti kielimuurin takia tämän vakavana ehdotuksena tehdä levyllisen herkkiä mies-piano-ja-ääni vetoisia balladiversioita AC/DC:n hiteistä. Mukaan otettiin sivuosaan Verneri Pohjola, eittämättä kunnianosoituksena moisen oivan idean synnyinmaalle. Tässä esimerkkinä You Shook Me All Night Long. Lopputulos on hämmentävä ja päätämme tällä erää soittolistan näihin tunnelmiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.