Sointi Jazz Orchestra klubikausi alkoi Paroni Paakkunaisen musiikin tahdissa

Väkevänä puhemiehenä keikalla toiminut Paakkunainen esitteli yleisölle myös muusansa – parisuhde on kestänyt jo 56 vuotta

Näin Seppo ”Paroni” Paakkunaisen ensimmäisen kerran livenä joskus 1990-luvulla Trio Nueva Finlandiassa Eero Ojasen ja Teppo Hauta-Ahon kanssa. Tiistaina kävi mielenkiintoisesti niin, että illalta löytyi kaksi erittäin kiinnostavaa konserttia joista toisen vetonaulana oli Ojanen Hietsu is Happening!issa äänittämässä livelevyä Antti Lötjösen ja Mikko Innasen kanssa ja toisessa puolestaan Paakkunainen Sointi Jazz Orchestran vieraana esittelemässä big band -sävellyksiään ja myös soittamalla solistina muutamassa kappaleessa. Mitäköhän olisi Kalmisto tiistai-illaksi keksinyt jos olisi vielä elossa…

Itse valitsin iltaohjelmaksi kauden ensimmäisen Sointi-klubin Kapsäkissä – useaan otteeseen UMOnkin kanssa yhteistyötä tehneen Paakkunaisen big band -musiikki oli nimittäin jäänyt itselleni vieraaksi lukuunottamatta 70-luvun alun legendaarista Nunnu-levyä.

Illan anti koostui pelkästään Paakkunaisen musiikista ja mukana oli kolme kantaesitystäkin. Ensimmäinen yhdisti uutta musiikkia vanhaan Teppo Hauta-Ahon kanssa esitettyyn Paakkunaisen toimiessa tenorisaksofonisolistina – kokonaisuus kantoi nimiä Tsemppiä Ukraina ja käynnissä olevan sodan tematiikka oli Karjalan evakkotaustaisen Paronin alkuspiikissäkin heti vahvasti mukana – karjalaista itkuvirttä hieman spiikissä esiin nostetun John Coltranen Alabaman tapaan josta päästiin koko orkesterin väkevään pauhuun.

Paakkunainen oli uranuurtaja Suomessa paitsi free jazzin saralla niin myös kansanmusiikin ja erilaisten musiikkikulttuurien vaikutteiden yhdistämisessä jazziin ja äkkiväärästi pop/beat-musiikkiinkin Edward Vesalan kanssa Karelian Suomi Pop -levyillä. Kansanmusiikkihenkiset elementit olivat tässä big band -katselmuksessakin vahvasti esillä. Albert Aylerin tavoin Paakkunainen on ymmärtänyt että vahvat melodiat kantavat  soittajat ja kuulijat kaikenlaisten myrskyjen läpi. Paakkunaisen sävellyksissä kohtasivat usein selkeät melodiat hyvinkin rikkaan ja dissonansseja kaihtamattoman harmonian.

Melko puhdasta jazziakin kuultiin kuten toinen kappale Jazzic 90-luvulta. Jos Paakkunainen on profiloitunut jazzin rajoja laajentaneena soittajana niin kyllä se jazzkin oli musiikissa läsnä ja big bandin mahdollisuuksia käytettiin oivasti. Jazzpuolen vaikutteista erikseen nostettiin esille myös jo vuodesta ’59 Paakkunaisen esikuvana toiminut ruotsalaissaksofonisti Lars Gullin jolle omistettuja kappaleita kuultiin kaksi – ensimmäisessä setissä En Siluett från Gotland ja toisessa Lagrimas para Lars joka toi soppaan mukaan myös lattarisävyjä joita saatiin sitten lisää Tango Ten to Seven – tangoten seitsemään (7/4 tahtilajissa siis) kuten Paakkunainen nimen sanaleikkiä avasi.

Paroni Paakkunainen lainasi Ville Vannemaan baritonisaksofonia Lagrimas para Lars -kappaleeseen

Ikä ja sen tuomat vaivat olivat alati läsnä 78-vuotiaan Paakkunaisen spiikeissä. Väkevästi vielä kuitenkin soitto soi kahdessa kappaleessa jossa hän toimi solistina. Konsertissa oli selvä sukupolvien kohtaamisen tunnelma ja Paakkunainen toivotti big band -kulttuurin nuoremman polven jatkajille menestystä. Musiikki elää.

Sointi Jazz Orchestra on onnistuneesti jatkuvasti laajentanut palettiaan, aluksi Rasmus Soinin sävellyksiä esittänyt orkesteri on sittemmin kunnostautunut niin nuorten säveltäjien ja orkesterin jäsenten sävellysten esittäjänä kuin Tiernapoikien kaltaisten klassikoiden uudeksitulkitsijana ja viime vuosina myös nimekkäiden solistivieraiden kuten Marius Neset ja Juhani Aaltonen yhteistyökumppanina ja nyt ilta Paronin kanssa tuntui uudelta aluevaltaukselta pitkän uran tehneen säveltäjän tuotannon tulkkina.

Sointi Jazz Orchestra on rikastuttanut suomalaista big band kulttuuria monipuolisella tarjonnalla jo lähes vuosikymmenen ajan

  • Seppo ”Paroni” Paakkunainen – saksofonit
  • Sointi Jazz Orchestra joht. Rasmus Soini

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.