Savoy JAZZFest 2022 – Rebekka Bakken & Umo ja Manu Katché Scope

Rebekka Bakken Sings Tom Waits feat. UMO Helsinki Jazz Orchestra

Jos torstaina ARTEMIS keikalla Savoyssa oli väljää niin perjantai-illan kahden esiintyjän Savoy JAZZFest -tarjonta sai yleisön mukavasti liikkelle.

Ilta alkoi norjalaislaulaja Rebekka Bakkenin Tom Waits tulkinnoilla JAZZFestien vakioesiintyjä UMO Helsinki Jazz Orchestran tukemana. Olen ollut Waitsin musiikin fani jo yli 20 vuotta joten automaattisesti Waitsin ja jazzin yhdistävät projektit ovat mielenkiintoisia – en kuitenkaan hirveästi innostunut Bakkenin 2014 ilmestyneestä Little Drop of Poison levystä josta tuntui puuttuvan Waitsin musiikille ominainen ja tarpeellinen rosoisuus, mutta kun keikka lähti käyntiin Bad as Me’llä oli nopeasti selvää että nyt livenä asenne ja meininki oli kohdallaan.

Bakkenin habituksessa oli sopivaa ja hauskaa ”korkkareissa lähikapakan kantapöytään”-meininkiä ja Waitsin henkeä puhallettiin tulkintoihin vähintäänkin riittävästi sortumatta  Waitsin oman kähinän matkimiseen. Ei ole mielestäni mitenkään itsestäänselvää miten naislaulajan kannattaisi Waitsin biisejä lähestä, mutta nyt Bakken onnistui mainiosti.

Ajattelin etukäteen että Waitsin monipuolisesta musiikista big bandille kääntyy todennäköisesti parhaiten 70-luvun materiaali – oli se sitten nuhjuinen pianobaari crooner-osastoa tai jousisektion tukemaa elämää suurempaa balladia ja näin keikalla pitkälti toteutuikin. Kohokohdiksi nousivat minulle San Diego Serenade ja Christmas Card from a Hooker in Minneapolis.

Waits-diggarille tässä projektissa oli mukavaa että kappalevalinnat eivät olleet mikään hittikimara – jos nyt semmoista voisi Waitsilta tehdäkkään. Persoonalliset kappalevalinnat antoivat kuvaa että projektia oli tehty rakkaudesta musiikkiin ja helppojen valintojen sijaan oli valittu Bakkenille ja jazzsovituksille sopivampaa kamaa.

Ihan kaikki ei kuitenkaan toiminut, svengaavampaan jazzrytmiin sullottu Everything Goes to Hell tuntui menettävän sovituksessa sielunsa ja kun sovitus ei tuntunut istuvan biisille niin vähän hukkaan meni sen mahdollistama reteämpi sooloilukin UMOn puhaltajilta.

Kokonaisuutena kuitenkin Bakkenin ja UMOn setti oli erittäin positiivinen yllätys ja Waitsin ja jazzin ja UMOn soiton ystävälle materiaali sai arvoisensa käsittelyn.

Solisti 

Rebekka Bakken, laulu

Kapellimestari 

Ed Partyka

UMO HELSINKI JAZZ ORCHESTRA

Vaskisoittimet
Teemu Mattsson
Timo Paasonen
Mikko Pettinen
Tero Saarti
Kasperi Sarikoski
Mikko Mustonen
Pekka Laukkanen
Heikki Tuhkanen

Puupuhaltimet 
Reto Anneler
Florian Trübsbach
Manuel Dunkel
Olli Ojajärvi
Mikko Mäkinen

Komppi 
Kirmo Lintinen, piano
Vesa Ojaniemi, basso
Markus Ketola, rummut
Tuomo Dahlblom, kitara
Janne Savela, perkussiot

Manu Katché Scope

Vaikka ranskalaisrumpali Manu Katchélla on jazzuskottavuutta useamman oman ECM-julkaisun kautta joilla soitti Tomasz Stankon, Jan Garbarekin ja Mathias Eickin kaltaisia ECM-maailman suuruuksia, mutta Katché on kuitenkin ainakin minulle vielä ensisijaisesti se rumpali joka 80-luvulta lähtien soitti mm. Peter Gabrielin ja Stingin levyillä ja kiertueilla ja noiden suurten maailmantähtien kuvioista ja erityisesti kiertueilta löytyy mielestäni myös Katchén soiton kaikista vahvin puoli – hän on nimittäin rumpali jonka soundi tuntuu skaalaavan aivan kuinka isoon tilaan stadioneihin saakka musikaalisuuden ja soiton inhimillisyyden kärsimättä siinä missä monen taitavankin nyanssit hallitsevan jazzrumpalin rahkeet voivat loppua kesken kun lavat ja yleisöt kasvavat ja muutaman kerran Katchén nyt livenä nähneenä tämän aina hänen soitostaan vahvasti aistii.

Niinpä Katché on erityisesti mielenkiintoinen live-esiintyjänä ja uuden 2019 levyn julkaisseen Scope -kokoonpanon tapauksessa tuntuu että uudet biisit ja bändin fuusiomeininki ovat vain lavasteita jotka tukevat mestarirumpalin esitystä. Musiikin tyyliä voisi kuvailla messukeskuksen yleisötapahtuman alkua edeltävän PA-järjestelmän testaus ja tyhjän tilan täyttökamaksi – kutakuinkin yhdentekevää kamaa siis, mutta se ei minulle vähentänyt setin arvoa sillä ensisijaisesti halusin ihailla Katchén soittoa ja soundia ja tähän kitaristi Patrick Manouguian, kosketinsoittaja Jim Herderson ja basisti Jérôme Regard tarjosivat riittävän tuen ja komealta rumputyöskentely kuulostikin. Levyn laulaja ja rappari -vieraita tuotiin mukaan videoiden ja taustanauhojen kautta – jos oletusarvoisesti rumpali ei olisi ollut se yksi asia mitä setiltä toivoi niin ratkaisu olisi voinut tuntua hyvinkin oudolta, mutta taustalavasteena toimi näinkin.

  • Manu Katché – rummut
  • Patrick Manouguian – kitara
  • Jim Herderson – koskettimet
  • Jérôme Regard – basso

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.