Savoy JAZZFest 2022 – Pete Parkkonen Jazz Orchestra

Tämän vuoden Savoy JAZZFest alkoi poikkeuksellisesti Savoy-teatterin ulkopuolella. Ensimmäisen illan show & dinner -avaus sai kunnian olla Finlandia-talon edustalle  sen peruskorjauksen ajan väistötilaksi nousseen Pikku-Finlandian ensimmäinen tapahtuma. Musiikillisesta viihteestä vastasi Pete Parkkonen Jazz Orchestra – saksofoneissa Pope PuolitaivalUkko Heinonen ja Ville Vannemaa, trumpeteissa Tero Lindberg ja Jukka Eskola, pasuunassa Antti Rissanen, pianossa Henri Mäntylä, bassossa Eero Seppä ja rummuissa Thomas Rönnholm.

Laulaja, TV-kilpailusuosikki (Idols 2008, Tanssii tähtien kanssa 2014, Tähdet, Tähdet 2016) Parkkosen jazz-projekti sai alkuinsa Pope Puolitaipaleen korona-ajan alkuaikojen somevideoista jossa Pope tulkitsi monen Popen ja solistivieraiden voimin klassikkobiisejä ja yksi näistä oli Parkkosen kanssa tehty tulkinta Dream a Little Dream of Me’stä josta Savoyn väki innostui ja ympärille koottiin yhdeksän henkinen jazzorkesteri ja parin tunnin ohjelmisto swingiä, poppia ajalta kun jazz oli vielä pop ja uudempaa svengaavaa musiikkia. Parkkonen mainitsi yhtenä nuoruuden innoittajanaan jazzin kuunteluun Robbie Williamsin Swing When You’re Winningin ja suurinpiirtein siinä hengessä homma menikin.

Ennen keikkaa saatiin syötyä sen dinner-osuuden alku- ja pääruoka. Pikku-Finlandian ruoka- ja juomapuoli oli hyvin hoidettu, palvelu pelasi noin sadalle ruokailijalle. Jazz-festivaalit ja illallistaminen eivät nykyään kohtaa kovin usein – muistan lähinnä nuoruudestani April Jazzin perinteisen teltan musiikista vähemmän välittävien ruokailijoiden aiheuttaman mölyn ympärille käyneen ikiaikaisen keskustelun, mutta Pikku-Finlandiassa konsepti toimi hyvin. Kun bändi tuli lavalle soittamaan ensimmäisen instrumentaalin oli tunnelma yleisössä jo kohtuullisen korkealla.

Pete Parkkonen Jazz Orchestra svengaili Pikku-Finlandiassa

Parkkonen tulkitsi swing-ajan ikivihreitä kuten Cheek to CheekNight and Day ja Nature Boy mukiinmenevästi mutta kaksisettisen edetessä kävi ilmi, että vähän modernimpi materiaali joka innoitti vapaampaan laululliseen revittelyyn istui sittenkin Parkkoselle paremmin – ehkä ikivihreissäkin olisi voinut fiilistellä väkevämmin, ehkä parhaiten siltä sektorilta mieleen jäi Sing, Sing, Sing jossa saatiin vähän värikkäämpää äänenkäyttöä Louis Armstrong-henkisin murahteluin ja vähän scattaystakin. Toisen setin loppupuolelle oli kasattu hyvä nostatus. Yleisö nautti erityisesti Valtteri Laurell Pöyhösen sovittamasta Skyfallista joka sai seisovat aplodit ja varsinaisen setin päättänyt Stevie Wonder -kimara I Wishistä Superstitioniin ja takaisin I Wish soi vapautuneesti.

Yksi helmistä seurasi encorena. Viime vuonna Sukuni salat –ohjelma selvitti että Parkkosen aiemmin perheen tuntemattomaksi jäänyt isoisä oli Martiniquelta kotoisin oleva muusikko Pierre Rassin ja yksi hänen sävellyksistään Téléphone Moin kuultiin nyt hauskoin suomalaisin sanoin Soita vaan. Sen iloisessa karibialaisessa rytmi-iloittelussa olisi ainesta tämän projektin ”hittibiisiksi”.

Bändikin pääsi konsertissa mukavasti ääneen sooloissa. Erityisesti toisen setin avanneessa instrumentaalinumerossa Funky, Funky Puolitaival ja Vannemaa sooloilivat näyttävästi, mutta myös Rissanen ja Eskola onnistuivat nostamaan tunnelmaa sooloillaan.

Setin aikana Parkkonen ehti vaihtaa vaatteitakinSav

Savoy JAZZFest jatkuu sunnuntaihin asti.

  • Pete Parkkonen – laulu
  • Pope Puolitaival – saksofonit, huilu
  • Ukko Heinonen – tenorisaksofoni, huilu
  • Ville Vannemaa – baritonisaksofoni
  • Tero Lindberg – trumpetti
  • Jukka Eskola – trumpetti, flyygelitorvi
  • Antti Rissanen – pasuuna
  • Henri Mäntylä – piano
  • Eero Seppä – basso
  • Thomas Rönnholm – rummut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.