Rudresh Mahanthappa – Bird Calls

bird_calls

Viime vuoden Pori Jazzeilla alttosaksofonisti Rudresh Mahanthappa Gamak-projekteineen villitsi Lokkilavan torstain viimeisenä esiintyjänä sen vähäisen yleisön – Jazzpossu mukaanlukien – joka oli vielä syrjäisemmällä jazzlavalla paikalla. Uudella ACTilla julkaistulla levyllä Bird Calls bändi on Mahanthappaa itseä lukuunottamatta täysin Gamakista vaihtunut, mutta sama moderni intensiteetti intialaisen musiikin perinteestä muistuttavine mikrotonaalisine sävyineen on ennallaan.

Uudella levyllä Mahanthappa ammentaa nimen mukaisesti Charlie ”Bird” Parkerin musiikista. Kansitekstissä hän kirjoittaa: ”This album is not a tribute to Charlie Parker. It is a blissful devotion to a man who made so much possible.”

Kun kuuntelin levyä ensin oheismateriaaliin tutustumatta niin tämä puoli ei totisesti itsestään auennut – melkoisen tyylillisen mankelin läpi on nimittäin Parkerin ideat vedetty ja perinteisestä bebop-fraseerauksesta ei ole tietoakaan eikä yhtään Parkerin sävellystä kuulla sinänsä – mutta onneksi levyn kansitekstit ja oheismateriaali kertovat mistä  ideat on ammennettu ja kyllähän sitten peräkkäin kuuntelemalla alkavat yhtymäkohdatkin löytyä.

Jos joku bändi tai soittaja tuli musiikin pohjalta ensiksi mieleen, niin Mahanthappan terävästi ja tarkasti leikkaava altto ja Adam O’Farrillin trumpetti toivat itäisten vaikutteiden kanssa yhdessä mieleen John Zornin ja Dave Douglasin soundin juutalaisen musiikin sävelasteikoita Ornette Colemanin henkeen yhdistäneessä Masada-kokoonpanossa. Etenkin vimmaisimmillaan On the DL, Both Hands ja Gopuram -kappaleissa vanha Masada-fani hyrisi innoissaan.

Parkerin ideoista jalostettujen kappaleiden välissä on viisi pienempää Birdcalls #1-#5 teosta joissa soittajat pääsevät ääneen intiimimmin – omat soolohetket saavat pianisti Matt Mitchell ja basisti François Moutin. Mukavia levyä sopivasti tahdittavia hengähdyshetkiä – kokonaisuutta on selkeästi mietitty sillä yli tunnin pituinen levy ei tunnu raskaalta vaikka varsin tiheänuottista modernia jazzia taotaankin.

Viime lauantaina ilmestyneessä Helsingin Sanomien haastattelussa Verneri Pohjola kertoo negatiivisista kokemuksistaan ACTin kanssa – levytyssopimuksen jatkon takeeksi ei olisi saanut levyttää omaa musiikkiaan vaan olisi pitänyt tehdä Louis Armstrong -tribuutti. Bird Callsilla Mahanthappa demonstroi harvinaisen onnistuneesti, että näiden asioiden ei tarvi olla ristiriidassa – tribuuttilevylläkin voi säilyttää vahvasti oman näkemyksen ja tyylin ja luoda uutta.

Suositeltavaa kuunneltavaa intensiivisen, mutta melodisen modernin jazzin ystäville – Parkerin teemat ja soolot ammattijazzarin lailla ulkoa etuperin ja takaperin osaavat nauttinevat levyn tulkinnoista vieläkin enemmän, mutta toimii hyvin vähemmälläkin Parker-tietämyksellä.

Levystä on saatavilla CD versio ja 13 raidasta kahdeksaan leikattu LP-versio, jonka mukana tulee latauskoodi jolla kaikki 13 raitaa saa mp3-muodossa. Suomessa levyä myy Naxos-direct, LP-versio näkyy tätä kirjoitettaessa olevan sieltä loppu, mutta sen saa kätevästi suoraan Saksasta ACTilta, joka toimittaa levyt Suomeenkin nopeasti ja edullisin postikuluin. Spotifystä löytyy neljän raidan promo-versio, joka tosin ei edusta levyä kokonaisuutena kovin hyvin – Birdcalls-välipaloja on mukana kaksi ja perinteisempää balladihenkeä tavoitteleva Sure Why Not? on muuten varsin modernin levyn yksittäinen kontrastia luova kummajainen.

  • Rudresh Mahanthappa, alttosaksofoni
  • Adam O’Farrill, trumpetti
  • Matt Mitchell, piano
  • François Moutin, basso
  • Rudy Royston, rummut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.