Pori Jazz 2017 – Kirjurinluodon lauantai

Perjantaina Kirjurinluoto tarjoaa progepärinää 70-luvun nostalgiamaustein ja mielenkiintoista uutta jazzia – Lokkilavan huipentaa illalla eilen esimakua pienellä ohimarssilla antanut Sun Ra Arkestra. Allekirjoittanut tosin pitää päivän lyhyenä ja lähtee takaisin kotikarsinaan jo iltapäivällä, mutta VIRTA, Loveproge ja Shabaka & The Ancestors silti tsekataan.

Virta

Photo: Olli Sulin

Niin se aika vaan rientää – trumpetisti Antti Hevosmaan, kitaristi Heikki Selamon ja rumpali Erik Fräkin muodostaman VIRTA -trion ensilevyn Tales from the Deep Waters julkaisusta on jo kohta viisi vuotta. Silloin modernia, väkevätunnelmaista suurten tunteiden musiikkia soittanut bändi oli kiinnostavimpia uusia tulokkaita – debyyttilevyn huonoin puoli taisi olla sen lyhyt kesto.

Uutta musiikkia saatiin VIRRALTA odottaa viime vuoden lopulle asti, mutta hieno Hurmos -levy lunasti odotukset ja bändi tuntuu taas uudelta innostavalta tulokkaalta. Keikat ovat tänä vuonna herättäneet ihastusta – myös Bremenin jazzahead! -tapahtuman suomalaisshowcasen lukuisista esiintyjistä ehkä VIRTA keräsi Internetin perusteella eniten positiivisia kommentteja saksalaisyleisöltä.

Nyt Porissa bändin setti ei ollut kuitenkaan ehkä paras mahdollinen – äänentoisto ei aina kappaleiden hurmoshenkeä aurinkoiseen alkuiltapäivään välittänyt samalla intensiteetillä mitä pienemmissä tiloissa on saatu kokea. Toisaalta päälavalle päässeistä suomalaisjazzareista VIRTA otti tilan parhaiten haltuun videoscreeniä ja valoja hyödyntäen.

Kolmen vartin setissä kuultiin kolme kappaletta Hurmokselta – näistä setin ehdottomaksi kohokohdaksi nousi päätösbiisi On the Run jossa homma toimi niinkuin pitää – ja yksi vielä nimetön tunnelmapala – uutta materiaalia on kuulemma muutenkin viime aikoina työstetty, toivottavasti seuraavaa levyä ei tarvitse odottaa viittä vuotta!

Photo: Olli Sulin

  • Antti Hevosmaa, trumpetti
  • Heikki Selamo, kitara
  • Erik Fräki, rummut

Loveproge

Photo: Jouko Kirstilä

Viime vuonna Helsingin Juhlaviikoille basisti Lauri Porra järjesti tribuuttikonserti Love Recordsin julkaisemalle 70-luvun progelle. Sen verran suosiota projekti sai, että siitä päästiin nauttimaan uusintana nyt myös Porissa.

Yksi lauantain ehdottomista teemoista Kirjurinluodolla onkin juuri proge, Loveprogen lisäksi Jokilavalle nousee myöhemmin Jethro Tull ja Lokkilavan alkuillassa Verneri Pohjola tulkitsee Pekka-isänsä musiikkia. Pekka Pohjolaa kuultiin myös Loveprogessa – ei mikään yllätys, olihan Pohjola vanhempi monessa Loven kovimmassa levyssä mukana ja Porra on vaikutetta suomalaisen sähköbasson legendan 70-luvun otteista muutenkin kuin hiustyylissä.

Reiluun tuntiin saatiin rautaisannos suomalaisen progen historiaa varsin onnistunein kappalevalinnoin jotka virtuoottinen bändi – Porran lisäksi ydinkokoonpanossa kitarassa Timo Kämäräinen, koskettimissa Tuomo Prättälä ja rummuissa Timo Kämäräinen – veti taidolla ja tyylillä, kunnioitus alkuperäiseen oli vahvasti läsnä.

Pohjolan ja Jukka Tolosen soolotuotantojen jälkeen seurasi Tasavallan Presidentin Last Quarters johon laulusolistiksi lavalle nousi Ville LeinonenLast Quarters ei ehkä parhaiten Leinoselle sopinut, mutta sen sijaan sitä seuranneissa Pekka Strengin kappaleissa Puutarhassa ja Katsele yössä Leinonen oli laulajana suorastaan täydellinen valinta solistiksi.

”Wiguttaako?”, kyseli Porra setin puolessa välissä pilke silmäkulmassa ja kyllähän yleisöä Wigutti – ei auttanut muu kun kutsua lavalle yksi sukupolvensa viimeisistä soittokuntoisista – Wigwamista tunnetuksi tullut urkuri Jukka Gustavson. Komea putki saatiin kuulla Wigwamin tuotannon helmiä Grass for Bladesin lauloi vielä Prättälä, mutta kyllä Gustavsoniltakin vielä laulukin irtosi kuten ehkä kaikkien aikojen kovimmassa suomiproge biisissä Losing Holdissa ja Do or Diessa saatiin todistaa. Komeaksi ja juhlavaksi lopuksi vielä Being -levyn komea päätös Marvelry Skimmer (Friend from the Fields) ja ilman lavaltapoistumisrituaalia tiukan aikataulun takia vedetty ”encorebiisi” Lost Without a Trace.

Loveproge toimitti mitä lupasi – taitavasti tulkittua rautaista suomiprogea. Tuskin tähän kukaan konseptista innostunut saattoi pettyä.

Photo: Soili Vauhkonen

  • Lauri Porra, basso
  • TImo Kämäräinen, kitara
  • Tuomo Prättälä, koskettimet, laulu
  • Pepa Päivinen, saksofonit, huilu
  • Sami Kuoppamäki, rummut
  • +Ville Leinonen, laulu
  • +Jukka Gustavson, urut, laulu

Shabaka & The Ancestors

Photo: Osku Rajala

Kun brittisaksofonisti Shabaka Hutchings vieraili kolme vuotta sitten Tampere Jazz Happeningissa Sons of Kemet -trion riveissä oli hän tuolloin etukäteen minulle aivan tuntematon suuruus – ja niin taisi olla monelle muullekin. Todellinen kansainvälinen läpimurto tuli sitten viime vuonna Etelä-Afrikassa vaikuttavien muusikoiden kanssa Shabaka & The Ancestors kokoonpanolla jonka Wisdom of Elders -levy keräsi laajalti positiivisia arvioita ja sijoituksia vuoden parhaiden levyjen listoilla. Samoin kuin perjantain Yussef Kamaalin kanssa levyn suosiota varmasti edesauttoi vaikutusvaltainen mm. BBC:llä vaikuttava DJ Gilles Peterson jonka Brownswood -levymerkki oli tämänkin julkaisun takana.

Viime aikoina Hutchings on vieraillut lavalla niin lauantai-illan Lokkilavan ohjelmiston päättävän Sun Ra Arkestran kuin muutaman vuoden takaisen jazzkomeetta Kamasi Washingtonin kanssa – johonkin tuolle akselille Wisdom of Elders musiikillisesti sijoittuu, mutta on mukana myös aimo annos afrikkalaisia rytmejä, Hutchingsin omaa karibialaista taustaa, Pharoah Sandersin kaltaista spiritual jazz -menoa, afrobeat henkeä ja nyt livenä vokalisti Siyabonga Mthembun tuomana avointa poliittista sanomaa – monien osasten summa siis kyseessä.

Bändin rytmi oli paikoin huumaavaa – parhaimmillaan lavan eteen saatiin kunnon tanssitkin pystyyn joskin rytmit ja tunnelmat elivät reilun tunnin setin aikana sen verran paljon että tauottomaan pitempään bailaamiseen ei ollut oikein mahdollisuutta.

Bändi oli vahvimmillaan todella voimakasta kuultavaa ja erityisesti Hutchingsin free jazz -ilmaisun portteja kolkuttelevat soolot olivat Lokkilavan tämän vuoden voimakkaimpien hetkien listalla korkealla – välillä kuitenkin meno jäi aika itseään toistavaksi, vähän tiukentamalla oisi saanut paremman setin aikaan.

Bändissä muuten alttosaksofonisti Mthunzi Mvubu jäi hieman solistina kalpeaksi varjoksi Hutchingsin rinnalla. Vokalisti Mthembun panos sen sijaan oli vahva ja rooli levyä suurempi. Basisti Ariel Zomonsky oli varsin persoonallinen soittaen paikoin varsin primitiivisellä rouheudella jossa ei paljon nuottien puhtaus painanut.

Shabaka Hutchingsista kuultaneen vielä paljon, Lontoon uudella sukupolvella on nyt hyvää nostetta kansainvälisesti ja erityisesti solistina Hutchings on tuon skenen kärkeä – olisikohan miehen seuraava kansainvälisille areenoille nouseva kokoonpano sähköisempi funkahtava The Comet is Coming -trio joka on juuri julkaissut uuden EP:n ja kiertää tänä vuonna aktiivisesti Brittein Saarilla.

Photo: Osku Rajala

  • Shabaka Hutchings, tenorisaksofoni
  • Siyabonga Mthembu, laulu
  • Mthunzi Mvubu, alttosaksofoni
  • Ariel Zomonsky, basso
  • Tumi Mogorosi, rummut
  • Gontse Makhene, lyömäsoittimet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.