Case Kämäräinen – Mystique from the North

Rumpali Tomi Kämäräisen kansainvälisen Case Kämäräinen -kvartetin edellinen levy Joyride sai sattuman kautta omalaatuisen ilmeen kun studiossa oli odotusten vastaisesti vain sähköpiano. Uudella Varsovassa äänitetyllä levyllä Mystique from the North Case Kämäräinen tuntuu ottavan vahinkoa takaisin. Eclipse Musicin julkaisemalla levyllä yhtye esittää modernia tyylipuhdasta jazzia ja kansikuvaa myöten levy huokuu jonkunlaista ”asiallisuutta” – jo kolmannen levynsä julkaiseva yhtye tuntuu haluavan osoittaa olevansa kypsä ja kokenut jazzyhtye.

Kokoonpano on ennallaan – saksofonessa Marek Konarski, pianossa Grzegorz Tarwid ja bassossa Petter Asbjørnsen. Levyn ja avausraidan nimi lupailee pohjoista mystiikkaa, mutta mitään kovin eksoottista tai leimallisesti juuri ”pohjoista” ei sinänsä ole tarjolla – lopputulos tuntuu modernilta ammattimiesten tekemältä jazzilta, mutta ehkä juuriaan ja ympäristöään ei taiteilija koskaan saa teoksistaan karistettua

Pohjoinen henki saattaa kuulua sävellysten kiireettömissä melodioissa. Kämäräisen strategia sävellyksiin on olltu rumpalina lähteä kehittämään kappaleita rumpugrooveista ja pääsoittimena sävellysten melodiaa ja harmoniaa luodessa on ollut vibrafoni – jota siis levyllä ei kuulla. Saksofonin soittamina melodialinjat kuulostavat harkituilta ja pohtivilta, soittajille jää aikaa ja tilaa. Levyn hienoimpia hetkiä saadaan kun odotetusta sapluunasta poiketaan – Cabin Feaverissa yhtäkkiä sooloilun lomassa mukaan tulee Clavinet-henkinen sähköinen kosketinsoitin joka ottaa homman haltuun ja lähtee vähän omille raiteilleen mennen lopuksi aivan avaruusulinaksi kun kappaleen sävellettyyn teemaan palataan. Myös Mörkö menee paikoin aivan freeksi ja pysäyttää kuulijan kuuntelemaan tarkkaavaisesti.

Case Kämäräisen haaste lienee se miten ammattitaitoisten jazzyhtyeiden massasta voisi erottua. Siinä mielessä panostus pohjoiseen mystiikkaan on ehkä strategia paikallaan ja levy on parhaimmillaan kun mystiikka tai persoonallisuus arvot ovat tapissa ja lisää sitä puolta olisi vielä kaivannut. Kämäräisen sävellykset jättävät tilaa rohkeillekin sooloiluvalinnoille ja parhaimmillaan bändi näyttää että ideoita löytyy joten rohkeasti vaan pitemmälle mystiikan utuun tutkimaan mitä sieltä löytyy.

Levy tänään 26.8.2022 suoratoistoissa, CD ilmestyy lähiaikoina ja pienen painoksen LP myöhemmin tänä vuonna.

  • Marek Konarski – saksofoni
  • Grzegorz Tarwid – piano
  • Petter Asbjørnsen – basso
  • Tomi Kämäräinen – rummut
Ei kommentteja

Trygve Seim Sellosalissa

Norjaliassaksofonisti Trygve Seim toi kvartettinsa eilen Espooseen ja Sellosaliin. Kvartetti oli tuttu 2018 ilmestyneeltä Helsinki Songs – pianossa Kristjan Randalu, bassossa Mats Eilertsen ja rummuissa Markku Ounaskari.

Kaikki neljä ovat levyttäneet ECM:lle leadereina ja Seimin musiikkia voisikin kuvailla lähes tyylipuhtaaksi stereotyyppisen ”ECM vuonojazzin” edustajaksi kaikessa hillityssä viileydessään johon yhdistyy kansanmusiikkihenkinen melodinen lämpö. Jazzmuusikot eivät luonnollisesti stereotypioista perusta, mutta tämmöiset mielleyhtymät kertovat ilmaisun jotenkin ikonisesta hengestä. Seimin musiikissa on jotain hyvin tuttua ja turvallista ja sen sylissä voi vaivatta rentoutua ja nauttia. Seimin pehmeä vibraatto sai saksofonin laulamaan

Musiikin tyyliin sopi, että noin puolitoistatuntinen konsertti soljui lähes jatkuvana musiikin virtana yhtä loppupuolen spiikkiä lukuunottamatta. Seim antoi usein muillekin tilaa solisteina, erityisesti virrasta nousi soolollaan esiin basisti Eilertsen.

Nautinnollinen keikka ihmisenkokoista musiikkia.

  • Trygve Seim – tenori- ja sopraanosaksofoni
  • Kristjan Randalu – piano
  • Mats Eilertsen – kontrabasso
  • Markku Ounaskari – rummut

 

Ei kommentteja

Pat Metheny Kulttuuritalolla

Keikan aikana kuvaus oli kielletty, joten kuvitukseksi kelvatkoon Kulltturitalon 60-70 -lukulainen tunnelma maestronsaapumista odotellessa

Kitaristi Pat Metheny on joitain vuosia pyörittänyt Side-Eye nimellä kulkevaa trioa tai ”konseptia” jossa tarkoituksena on ollut soittaa Methenyn musiikkia nuorempien lahjakkuuksien kanssa vaihtuvissa kokoonpanoissa. Side-Eye NYC (V1.IV) levyllä kokoonpano oli kitara, urut ja rummut,mutta pitkän maailmankiertueen tämän Euroopan osuuden lopetukseen Helsinkiin oli luovttu niin uruista kun lahjakkuuksien nuoruudestakin kun Methenyn ja New Orleansista tulevan rumpali Joe Dysonin kanssa soitti 59-vuotias puolalaisbasisti Darek Oleszkiewicz.

Metheny edusti 70-luvulla uutta jazzmuusikkosukupolvea joka soitti omaa musiikkiaan ja etsi uusia ideoita ja tyylejä. Pat Metheny Group oli myöhäisemmän 80-luvun fuusioajan suosituimpia bändejä ja saavutti stadin rock -luokan suosiota. Tuo suosio jatkuu vieläkin, joskin useimmat Methenyn kuuntelijat tuntuvat olevan Kultturitalon ikäjakaumasta päätellen faneja jo 70-80 luvuilta, Metheny sai nimittäin jo lavalle noustessaan harvinaisen äänekkäät suosionosoitukset.

Keikka kattoi laajasti Methenyn hallitsemia tyylejä ja uran eri aikakausia. Side-Eye ei selävsti ole kokoonpano jolle on sävelletty oma ohjelmisto vaan laajasti Methenyn musiikkia kaikilta aikakausilta soittava yhtye.

Useine encoreineen noin kaksi ja puolituntinen keikka eteni ripeästi tunnelmasta toiseen. Rytmitystä tehtiin paljon Methenyn kitaravalinnoin – aluksi tunnelmoitiin 42-kielisellä ihanan överillä Pikasso-kitaralla, sitten vauhdikas sähkökitarasegmentti jonka villiin huipennukseen haettiin lisäpotkua yhdeksi Methenyn tavaramerkeistä muodostuneella syntetisaattorikitaralla. Sitten tunnelmaa rauhoitettiin akustisella segmentillä. Erilaisia tunnelmia saatiin vielä lisää kun muutaman biisin ajaksi piipahdettiin Ornette Colemanin ja Colemanin ja Methenyn Song X -levyn tunnelmiin joissa vietettiin myös ensimmäinen duettojakso, hyvin erilaista duettohenkeä saatiin sitten Oleskiewiczin kanssa – Oleskiewicz oli Charlie Hadenin oppilas ja Hadenin muille muusikoille laajasti suosittelema soittokumppani, joten oli sopivaa että tämä hetki keikasta vietettiin Methenyn ja Hadenin Beyond the Missouri Sky -levyn tunnelmissa.

Olen nähnyt Methenyn nyt kolme kertaa livenä ja täytyy ehdottomasti sanoa, että nämä keikat ovat oikeastaan mitään yksittäistä levyä parempia kokemuksia sillä vaihtelevassa ohjelmistossa Methenyn musikaalisuus ja se tyylitaju millä Methenyn tekniikka palvelee tuota musikaalisuutta tulee hyvin esille. Metheny on myös urallaan säveltänyt monia helposti tunnistettavia ja mieleenpainuvia melodioita, joten yleisöä säväyttäviä ”hittibiisihetkiä” tuli säännöllisesti.

Hienoa ja taitavaa musiikkiviihdettä joka todisti että Metheny on legendaarisen maineensa ansainnut.

  • Pat Metheny – kitarat
  • Darek Oleszkiewicz – basso
  • Joe Dyson – rummut

Pat Metheny Kulttuuritalolla 19.8.2022

Avainsanat:
Ei kommentteja

Jazzpossun Wine Garden 2022 kilpailu

Jyväskylässä järjestetään 26.-27.8. toista kertaa viini ja jazz -festivaali Wine Garden.

Yhteistyössä festivaalin kanssa Jazzpossu tarjoaa kahdelle onnekkaalle kahden päivän ”Jazz Bird”-liput joilla pääsee nauttimaan paitsi festivaalin koko ohjelmistosta niin myös jatkokeikasta ja jameista Popparissa. Perjantaina Popparissa Maxxxtet ja lauantaina päätösjamit.

  • Perjantai 26.8.: Aili Ikonen, Matti Johannes Koivu & Sointi Jazz Orchestra ja Tuomo
  • Lauantai 27.8. esiintyvät Eero Koivistoinen Quartet, Nina Mya ja Paleface & Jyväkylä Big Band
Kaksi voittajaa arvotaan maanantaina 22.8. kello 16.
Ei kommentteja

Teddy Rok – Atonal Drums

Rumpali/tuottaja/visionääri Teppo Mäkynen on käyttänyt Teddy Rok nimeä usein tuottajana ja Teddy Rok Sevenin yhteydessä, mutta uusin julkaisu Atonal Drums taitaa olla ensimmäinen Teddy Rokin sooloartistina julkaisema levy. Lisääkin on ehkä kaavailtu – We Jazzin julkaisu nimittäin sanoo olevansa ”Teddy Rok Editions – Volume 1”.

Levy ilmeistyi jo digitaalisesti 2021, mutta jäin odottelemaan vinyylijulkaisua tuolloin ja tulihan se sieltä sitten vuoden odottelun jälkeen vihdoin. Hitaalle puolalaiselle toimitukselle kuittaillaan levyn kansissakin – kannattaa muuten We Jazzin kannet tutkia huolella, niissä on usein hauskoja pieniä yksityiskohtia.

Levy on tyyliltään vahvasti ambienttia tunnelmointia – elektronisia soundeja ja rumpuja ja lyömäsoittimia, mutta ehkä enemmän elektronisiin ääniin painottuen toisin kuin nimestä voisi arvata. Ei ehkä saa väärää kuvaa jos kuvittelee miltä kuulostaisi ”yhden miehen 3TM”. Hyvin samantyyppisissä vesissä liikutaan kun 3TM:n soolovälipala Abyssilla, tosin nyt rummuilla on tärkeä rooli.

Elektronisen musiikin ja perinteisen rumpujensoiton rajapinnassa liikkuvalta musiikilta on stereotypiana pidetty konemaista rytmiikkaa. Atonal Drums haastaa tätä käsitystä muutamaankin otteeseen, avausraita Empty ja päätösraita Just käyttävät elektronisia ääniä vapaan rytmiikan taustana. Rummuista tulee aktiivinen toimija konepörinän tarjotessa tasaisen pulssin.

Brian Eno määritteli Ambient 1: Music for Airportsin kansiteksteissä ambientin kutakuinkin niin että ambient-musiikin pitää soveltua moneen eritasoiseen kuunteluun yhtä korostamatta – sen pitää olla yhtä mielenkiintoista syvästi kuunneltuna kuin taustamusiikkinakin. Atonal Drums tuntuu noudattavan tätä periaatetta. Se helposti lipsahtaa taustakohinaksi, mutta tarkkaavaisempi kuuntelu palkitaan nyansseilla.

Kymmenestä raidasta yksi on ylitse muiden. Instumentaalihiphop-henkinen Flame nousee kokonaisuudesta ehkä yllättävän vahvasti esille sillä nimellisesti sen vajaan neljän minuutin keston aikana ei tapahdu hirveästi mitään, mutta tyylillisesti se tavoittaa viime vuosien ajan henkeä kun erityisesti J Dillasta on tullut varsinkin Yhdysvalloissa nuorten jazzrumpalien merkittävä innoittaja.

  • Teppo Mäkynen/Teddy Rok – kaikki
Ei kommentteja

Jazzpossun heinäkuun 2022 soittolista

Apple Music -versio löytyy täältä.

Mikko Innaselle tunnustusta Downbeatin kriitikkoäänestyksessä

  • Innanen, Pasborg, Piromalli – Riding with Cafarelli

Saksofonisti Mikko Innanen sai merkittävää tunnustusta Downbeatin kriitikkoäänestyksessä voittamalla baritonisaksofonistien ”Rising Star”-sarjan. Jazzpossu onnittelee!

Innanen, Stefan Pasborg ja Cedric Piromalli päättivät äskettäin Suomen kiertueen Raahen Rantajatseille, varmasti monet blogin lukijatkin pääsivät näkemään tämän trion livenä.

Uusia ja tulevia levyjä Suomesta

  • Teemu Kekkonen – Dragonfly Meditation
  • Juho Valjakka – Blues for O.

Pianisti Teemu Kekkosen uusi levy Here/There ilmestyy 16. syyskuuta. Levyllä soittavat bassoa Mikael Saastamoinen ja rumpuja Roope Kantola. Näytebiisi Dragonfly Meditation saattaa olla blogin soittolistoilla esiteltyjä levyjä seuraaville tuttu Kekkosen live-EP:ltä Live at Bimhuis.

Pori Jazzin Poriljongissa äskettäin nähdyn Juho Valjakan trion levy Liminal Spaces on jo CD:nä saatavissa. Suoratoistoissa löytyy muutama kappale, uusimpana niistä Blues for O.

Uutta musiikkia kesän festivaalivierailta

Pori jazz

  • DOMi & JD BECK feat. Herbie Hancock – MOON
  • Kokoroko – The Rings of Saturn
  • Emma-Jean Thackray – The Rings of Saturn
  • Shabaka Hutchings – Explore Inner Space
  • The Comet is Coming – CODE

Palataan ensin Pori Jazzin tunnelmiin. OP-lavan fuusiokattauksesta uusia levyjä julkaisivat Internet-suosikit DOMi ja JD BECK joiden levyllä on nimekkäitä vierailijoita, tällä raidalla jopa itse Herbie Hancock ja Kokoroko joka on kuulunut jo monta vuotta Lontoon jazz-skenen kansainvälisesti noteerattuihin kokoonpanoihin vaikka nyt ilmestynyt Could We Be More onkin bändin ensimmäinen täyspitkä levyjulkaisu.

Emma-Jean Thackrayn Yellow levystä ilmestyi tänä vuonna toisella lisälevyllä buustattu versio. Tässä yksi näyte toisen levyn lisämateriaalista.

Shabaka Hutchings toi Poriin Sons of Kemetin ja vieraili myös Immanuel Wilkinsin setissä yhden riipaisun verran. Jo aiemmin vuodesta ilmestyi melko meditatiivinen huiluvetoinen soololevy Afrikan Culture jota ei aiemmin noteerattu näillä soittiksilla, joten korjataan virhe nyt. Uusi biisi on saatu The Comet is Comingilta joka jatkaa tuttua linjaa. Hyper-dimensional Expansion Beam ilmestyy syyskuun 23.

Odysseys

  • Makaya McCraven – Dream Another
  • Alabaster dePlume – Mrs Calamari

Odysseuksessa sekä lauantain että sunnuntain päätössetteihin osallistunut Makaya McCraven on julkaisemassa syksyllä uutta musiikkia. Dream Another on toinen näyte tulevalta levyltä.

Oman bändin matkustusvaikeuksien takia paikallisten muusikoiden kanssa esiintyneen Alabaster dePlumen uusin levy GOLD ilmestyi jo huhtikuussa, mutta otetaan tähän kuitenkin yksi näyte hänen studiomateriaaliaan.

Uutta jazzia maailmalta

  • Angles – Fkk Down, Fkk Off
  • Karl-Martin Almqvist & The Modern Jazz Trio – OD 
  • Matthew Halsall – The Temple Within
  • Chip Wickham – The Hit
  • GoGo Penguin – The Antidote is in the Poison
  • Binker Golding – Howling and drinking in god’s own country
  • Nduduzo Makhathini – Unonkanyamba
  • Harish Raghavan – Prayer
  • James Brandon Lewis & The Messthetics – Fear Not
  • Donny McCaslin -Landsdown
  • Ari Hoenig Trio – It Might as Well Be Spring

Martin Küchenin enimmäkseen ruotsalainen Angles on esiintynyt ja levyttänyt monilla eri kokoonpanoilla. Uudella levyllä A Muted Reality kuullaan oktettia. Erityisesti tämä varsin Mingus-henkinen päätösraita ilahdutti, kahdella muulla raidalla tarjolla vähän modernimpaa keskisuuren kokoonpanon avant-vääntöä.

Pohjoismaisia jazztuulia haistelevat saattavat hyvinkin olla törmänneet ruotsalaissaksofonist Karl-Martin Almqvistiin. Suomalaisten tekemisiä seuraavat voivat hänet tuntea mm. Jaska Lukkarisen ja Hans Oldingin kvartetista tai Outi Tarkiaisen ja Jukkis Uotilan big band -sävellysten levytyksiltä Stockholm Jazz Orchestran tai Norrbotten Big Bandin riveistä. Uudella levyllä taustabändinä on Sibis/Koko Jazz Club -universumista  monikertaisina Suomen vierailijoina The Modern Jazz Triona kollektiivisesti tunnetut tutut soittajat: Carl Winther pianossa, Jonny Åman bassossa ja Anders Mogensen rummuissa.

Brittiskenessä tulevien levyjen ennakkomaistiaisia tarjoilevat Matthew Halsall ja Chip Wickham.

GoGo Penguinin ensimmäinen julkaisu uudella rumpalilla on 25 minuuttinen EP nimeltään Between Two Waves. Tuntuu hieman välityöltä kokoonpanon vaihtuessa – viittaakohan tuohon nimikin.

Saksofonisti Binker Golding osoittaa suuinpiirtein jokaisella uudella levyllä ennakkoluulotonta asennoitumista erityyleihin. Hän nousi tunnetuksi Binker & Golding duon jamittelusta ja on sittemmin soittanut ihan freetäkin, mutta sitä yllättävämpiä ovat hänen soololevynsä joissa ote on yllättäen perinteisempi ja muitakin tyylejä sisältävä. Uusimmalla Dream Like a Dogwood Wild Boy keskeisinä mausteina soivat country ja americana.

Etelä-Afrikkalainen jazz on viime aikoina ollut nosteessa. Tänä vuonna jonkunlaisen kansainvälisen läpimurron on tehnyt pianisti Nduduzo Makhathini jonka toinen Blue Note -julkaisu In the Spirit of Ntu on noteerattu laajalti.

Basisti Harish Raghavanin uutta levyä In Tense on näillä soittiksilla odoteltu ja fiilistelty jo monta kuukautta. No nyt se on ilmestynyt ja hieman pettymykseksi minulle jäi edellisen Calls of Actionin asettamien odotusten jälkeen. Ei se kuitenkaan aivan huono levy ole ja sitä kaipaamaani Akinmusire/JoelRoss/ImmanuelWilkins -henkeä paikoin kuuluu vaikka mukaan puskee myös vähän fuusiota kuten tässä näytteessä.

Tuossa samassa Downbeatin kriitikkoäänestyksessä jossa Innanen noteerattiin baritonisaksofonin nousevimpana tähtenä saatiin varmistus sille että vuoden 2021 kriitikoiden suosikkilevy oli James Brandon Lewisin Jesup Wagon joka nousi ykköseksi tässä äänestyksessä kuten jo aiemmin James Francisin 2021 Jazz Critics Pollissa (entinen NPR Jazz Critics Poll). Tuo levy oli free jazz -henkistä menoa, tuleva levy The Messthetics -trion kanssa on puolestaan rock-henkistä vääntöä kuten näyte paljastaa.

Donny McCaslin saattaa olla tuomittu olemaan se ”saksofonisti joka soitti Bowien Blackstarilla” mutta se ei tunnu häntä haittaavan. Uusi biisi Landsdown jatkaa linjalla jossa tyylinä on konemusan kyllästämä moderni rock joka viehättänee niitä jotka tuon Bowie-yhteyden takia hänen tekemisiään seuraavat.

Rumpali Ari Hoenigin uudelta triolevyltä Golden Treasures omaan korvaani tarttui erityisesti tämä kvartettiraita It Might as Well Be Spring jossa kitaristi Yoav Eshedillä vahvistettuna tulkitaan tämä Richard Rogers klassikko vetävällä groovella, vähän kuin 70-luvun Keith Jarrettia rennoimmillaan.

Avainsanat: ,
Ei kommentteja