Ville Vokkolainen & Kusipäät – I (Osa 2)

Ville Vokkolainen & Kusipäät -kokoonpanon uusi julkaisu I (Osa 2) huokuu itsenäistä ja itsepäistä rosoista käsityömeininkiä. Vokkolaisen Art First Recordsin julkaiseman levyn fyysisen version kannet ovat pahvia ja revittyä paperia – toisaalta karua, mutta omaperäistä ja kuitenkin huolella tehtyä.

Levy muodostuu neljästä musiikkipätkästä ja spoken wordista ja puhesampleista. Kokonaisuus on varsin teatraalinen ja tekstisisältö korostuu vahvasti. Vokkolainen ja Arttu Kurttila ovat sovittaneet levylle Dostojevskin tekstejä – teeman esittelee Rikoksen ja Rangaistuksen Rodion Raskolnikovin pohdinta suurmiehistä jotka ovat normaalien lakien ja moraalien yläpuolella suuruutensa tavoittelussa josta päästään sulavasti röyhkeimpien tyyppien nousu johtajiksi. Tähän teemaan yhdistyvät myöhemmin pätkät Juha Sipilän puheesta, Tuntemattomasta sotilaasta ja lopussa ilmeisesti Donald Trumpin vaalivoiton hehkutuksesta. ”It’s not illegal when the president does it” niinkuin Tricky Dick Nixon aikoinaan totesi. Ajankohtaisia teemoja käsittelyssä siis.

Levyn musiikki on avant-gardeen kallellaan, mutta sovituksiltaan usein melko pelkistettyä ja taustamusiikkimaista joskin aina sopivasti vinksahtanutta. Saksofonistit Johannes Sarjasto ja Pauli Lyytinen tuovat vahvimmat särmät päälle. Lo-fi soundit kuuluvat asiaan.

Levy tuo jossain määrin mieleen Mikko Sarvanne Hip Companyn Muovibabylonin viime vuodelta – tosin ilman tuon teoksen nuorta angstia. Se on myös jollain tavalla hyvin Kaurismäkeläinen elämys – hieman hykerryttävällä tavalla paikoin absurdikin teos.

Levy maistuu hyvältä – askartelukannet ja Dostojevski/Sipilä/Trump tematiikka voisi mennä tuskastuttavaksi näpertelyksi, liian raskaskätiseksi paatokseksi tai tahattomaksi huumoriksi, vaan eipäs mene. Osasiaan suurempi pieni, suuri julkaisu.

Uutta levyä saa Art First Recordsilta.

  • Ville Vokkolainen, sävellys, piano/koskettimet, komppikitara
  • Roomet Jakapi, ääni
  • Eero Tikkanen, basso
  • Eeti Nieminen, rummut
  • Harri Kuusijärvi, harmonikka
  • Seppo Kantonen, piano
  • Joonas Kasurinen, koskettimet
  • Johannes Sarjasto, alttosaksofoni
  • Pauli Lyytinen, tenorisaksofoni
  • Juhani Grönroos, soolokitara, komppikitara
  • Nicolas Rehn, komppikitara
  • Lauri Hyvärinen, preparoitu sähkökitara, objektit & slidekitara
  • Arttu Kurttila, kertoja/ylioppilas Rodion Raskolnikov
Ei kommentteja

Morten Schantz – Godspeed

Aikoinaan vuonna 2005 Young Nordic Jazz Comets -kilpailussa ihastusta herätti ja voiton pokkasi Tanskaa edustanut JazzKamikaze. Tuon kokoonpanon riveistä Pohjois-Eurooppalaisen jazzin tämän ajan huippuihin nousivat saksofonisti Marius Neset ja rumpali Anton Eger joka tunnetaan paitsi Nesetin kokoonpanoista myös mainiosta Phronesis -triosta. Nyt kansainvälisen näytön paikka on kosketinsoittaja Morten Schantzilla joka julkaisee 27.1. ensimmäisen omaa nimeään kantavan levynsä Godspeed Nesetin ja Egerin tukemana. Levyn julkaisee brittiläinen Edition Records joka jälleen kerran osoittaa olevansa yksi tämän ajan Pohjois-Eurooppalaisen jazzin julkaisijoista mielenkiintoisimpia.

Schantzin musiikissa kohtaavat monet elementit – on soittamisen riemua ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita mitä JazzKamikazelta ja Nesetin ja Egerin mulita kokoonpanoilta on kuultu, pientä kansanmusiikin vivahdetta Nesetin soitossa, modernia erilaisten sähköisten koskettimien ennakkoluulotonta käyttöä, mutta toisaalta myös juuria vahvasti menneiden vuosikymmenten fuusiojazzin maaperissä. On vähän kahdeksankymmentälukulaista Michael Brecker -henkistä tunnelmointia, mutta erityisesti paikoin hyvinkln vahvaa sielujen sympatiaa 70-luvun Weather Reportin kanssa niin Schantzin koskettimissa kuin Nesetin sopraanosaksofonissa –  erityisesti Ceasefire kappale on kuin suoraan I Sing the Body Electric -levyltä.

Monipuolinen kokonaisuus välttää turhan pastissimaisuuden ja osoittaa, että fuusiojazz ei kokenut kauheaa muovista kuolemaa 80- ja 90-luvuilla vaan on yhä elinvoimainen tapa tehdä luovaa musiikkia.  JazzKamikazen, Marius Nesetin, Phronesiksen ja vaikkapa viime vuoden parhaiden levyjen listalle nousseen Dinosaurin faneille levy tarjoaakin riemastuttavia kuunteluhetkiä. Sitä voi myös lämpimästi suositella uutta musiikkia etsiville Weather Report -faneille.

Godspeed ei kuitenkaan vielä aivan nosta Schantzia johtajana Phronesiksen tai Nesetin haastajaksi Pohjois-Eurooppalaisen jazzin kirkkaimman johtotähden paikasta, sen verran vahvasti nimittäin Neset vahvana solistina tälläkin levyllä usein huomion varastaa. Uskallan kuitenkin veikata, että Schantzin koskettimia tullaan näillä näytöillä kuulemaan tulevaisuudessakin kansainvälisillä julkaisuilla.

Levy julkaistaan 27.1. – Spotifystä löytyy tätä kirjoitettaessa neljä kappaletta maistiaisia.

  • Morten Schantz, koskettimet
  • Marius Neset, saksofonit, koskettimet
  • Anton Eger, rummut lyömäsoittimet
Ei kommentteja

Martti Vesala Soundpost Quintet Koko Jazz Clubilla

Lauantaina 21.1. trumpetisti Martti Vesalan johtama Soundpost Quintet saapui Helsinkiin Koko Jazz Clubille Jazzliiton kiertueensa kahdeksantena etappina. Kiertueella bändi juhlistaa Helsinki Soundpost levyn ilmestymistä, mutta ei ole jäänyt lepäämään laakereillaan sillä nyt kuulemma toinenkin levy on purkissa ja ilmestyy toivottavasti noin vuoden päästä.

Bändi oli hyvällä tuulella ja soitto svengasi vapautuneesti ja itsevarmasti. Musiikissa kaikuivat vahvasti 60-luvun keski- ja loppupuolen postbopin sävyt – Miles Davis, Wayne Shorter ja Herbie Hancock kävivät monesti mielessä. Soundpost Quintet malttaa soittaa perinnetietoisesti liikaa kikkailematta – tämä palkitaan ja tuon yhden jazzmusiikin kultakauden tyyli ei tunnu lainkaan vanhentuneelta, hienostunutta jazzin taikaa.

Solistina pisimmän korren veti kokoonpanon vanhin kettu – Petri ”Pope” Puolitaival – tenorisaksofonillaan ottaen muutamaankin otteeseen kutkuttavia riskejä. Huonoja eivät kuitenkaan olleet Vesala vaskineen ja pianisti Joonas Haavisto. Rumpali Ville Pynssikin pääsi encorebiisissä Headfirst näyttämään soolotaitojaan – yleisö osasi arvostaa.

Yksittäisistä kappaleista positiivisemmin mieleen jäivät Decline ja komea levyn päätösbiisi Yamal joka tuntui livenä entistä dramaattisemmalta.

Tällä hetkellä tämä kokoonpano on tiukasti Suomen kärkikahinoissa kuuntelijoille jotka kaipaavat jazziin perinteisempää bop-svengiä.

Bändin kiertue jatkuu vielä ensi perjantaina 27.1. Ylläksellä Ylläs Jazz & Blues tapahtumassa. Uutta Helsinki Soundpost -levyä saa hyvin varustelluista levykaupoista.

  • Martti Vesala, trumpetti
  • Petri ”Pope” Puolitaival, tenorisaksofoni
  • Joonas Haavisto, piano
  • Juho Kivivuori, basso
  • Ville Pynssi, rummut
Ei kommentteja

Mikko Innanen & Simo Laihonen – April Fools

Puhaltaja Mikko Innaselle on kertynyt levytyksiä jo kymmeniä, mutta allekirjoittaneelle on jäänyt semmoinen tuntuma, että Innasen kokoonpanojen studioäänitykset eivät keskimäärin yllä live-esitysten tasolle. Tätä vertailua voi nyt empiirisesti tehdä uudella Eclipse Musicin julkaisemalla Innasen ja rumpali Simo Laihosen tupla-CD:llä April Fools jonka toinen levy on taltioitu studiossa ja toinen harvinaisen elävänä kaikenlaista elämää kuhisevassa Roihuvuoren Hard Rock Housessa.

Levyt tarjoavat Innasen muista projekteista tuttuja sävyjä – bebop-perimän tunnustavaa avant-garde saksofonismia Ornette Colemanin hengessä, itämaista mystiikkaa runsaalla huilujen ja pillien arsenaalilla ja reteitä free jazz -henkisiä tulkintoja vahvoista melodioista – löytyy maakuntalauluja ja Dannyn tunnetuksi tekemää Kuusamoa – ilmaisun vapautta koko dynamiikan skaalalla!

Studiolevyllä kuuluu muusikoiden kuuntelu ja yhteispeli – harkitumpaa soittoa ja hienovaraista reagointia, vivahteet ja nyanssit kuuluvat. Livelevyllä baariympäristön puheensorinaa vastaan käydään reteimmin ottein riemastuttavalla reippaudella ja kierroksia lisätään.

Molempia muusikoita monesti livenä kuulleelle levy näyttäytyy oivana dokumenttina niin Innasen soitosta pienissä kokoonpanoissa kuin Laihosen hienosta myötäelämisestä tarvi tilanne niin musiikkia eteenpäin ajavaa rytmiikkaa tai leijuvampaa tunnelmointia.

Vaan kumpiko on levyistä parempi – jos jotain niin tämä levy osoittaa, että kaikkea ei voi vertailla, mikä toimii studiossa ei varmaankaan toimisi livenä eikä livetilanteen latausta ja säkenöintiä voi aina studiossa toistaa, onneksi nyt saatiin molemmat!

April Fools ei juota kuulijalle mitään kuravettä vaan mitä mainioina suomalaisen improvisoidun musiikin huippuantia.

  • Mikko Innanen, puhaltimet
  • Simo Laihonen, lyömäsoittimet
Ei kommentteja

Makaya McCraven G Livelabissa

Chicagossa vaikuttavan rumpali Makaya McCravenin tähti on kansainvälisesti ollut vahvassa nousussa täysin improvisoiduista keikoista koostetun 2015 ilmestyneen In the Moment -levyn myötä. Suurinpiirtein loppuunmyydylle G Livelabin sunnuntai-iltaan McCravenin kvintetti saapui hieman perinteisemmin ottein – yhteys jazzin perinteisiin muodostettiin heti vahvasti avausbiisivalinnalla, Miles Davisin tunnetuksi tekemä Blue in Green soi komeasti.

Loput ensimmäisestä vajaan tunnin setistä kului melodisen tämän päivän amerikkalaisen mainstream-jazzin hengessä MCCravenin omin sävellyksin kaikkien bändin jäsenten – saksofonissa Dustin Laurenzi, kitarassa Matt Gold, koskettimissa Greg Spero ja bassossa Junius Paul – päästen vuorollaan sooloilemaan. Kuultiin ammattitaitoista svengaavaa soittoa jossa erityisesti miellytti jokaisen kappaleen huipentuminen soolo-osuuksien jälkeen rytmiseksi iloitteluksi McCravenin määrätietoisella johdolla, jokainen ensimmäisen setin biisi tuntui harkitulta kokonaisuudelta.

Kelpo jazzia, mutta kovin turvallista ennakko-odotuksiin verrattuna. Speron pysyminen ensimmäisen setin ajan akustisen pianon ääressä Rhodesin ja Moogin jäädessä käyttämättä antoi kuitenkin vinkkejä siitä, että levyltä tuttua modernia fuusiojamittelua oli vielä tulossa.

Näin myös kävi – toinen setti hengitti vapaammin ja rytmiikassa siirryttiin lähemmäs instrumentaali hiphopin sävyjä erityisesti basisti Paulin muuttaessa soittotyyliään hienosti – on aina hienoa kun jonkun soittajan soitosta oivaltaa mistä jonkunlainen tunnelma itseasiassa koostuu – ja Speron ottaessa sähköiset soittimet käyttöön ja lähtien erityisesti Moogilla vähän seikkailullisempaan sooloiluun.

Loppupuolella saatiin vielä toinen standardi kehiin – Ornette Colemanin kuolematonta Lonely Womania kudottiin soittoon mukaan niin perinteisemmin free jazz -svengaten kuin modernimmin ottein.

Sangen tuhti moderni jazzkattaus – soitto soi settien välinen tauko poislukein noin kahden tunnin ajan – johon toinen setti toi kaivattua särmää lisää.

  • Makaya McCraven, rummut
  • Dustin Laurenzi, tenorisaksofoni
  • Matt Gold, kitara
  • Greg Spero, koskettimet
  • Junius Paul, basso
Ei kommentteja

Makaya McCraven G Livelabissa 15.1. – voita konserttiliput kilpailussa

G Livelabissa nähdään myös vuonna 2017 ulkomaalaisia vieraita jazzmailman huipulta. Sunnuntaina 15.1. lavalle nousee Makaya McCraven kvintetteineen. McCravenin musiikissa kohtaavat moderni hiphop ja r&b henki vapaan improvisaation luovuuden. Lisätietoja G Livelabin sivuilta.

Jazzpossu tarjoaa yhdessä G Livelabin kanssa kahdelle onnekkaalle seuralaisineen konserttiliput sunnuntain keikalle. Osallistu kilpailuun täyttämällä kilpailulomake.

1 kommentti