Kari Ikonen ja Mikko Iivanainen soolot ja duo jaZZanti-keikalla

Kari Ikosen setissä oli mielenkiintoisia äänivärejä ja dynamiikkaa

Tämän viikon jaZZanti-keikalla Laulumiehissä kuultiin kahta mielenkiintoista sooloesiintyjää erikseen ja yhdessä. Keikan avasi levynjulkaisukiertueella oleva pianisti Kari Ikonen joka soitti etupäässä uuden levynsä Impressions, Improvisations & Compositions -materiaalia. Uuden levyn mielenkiintoisin mauste on Ikosen kehittämä Maqiano-laite joka mahdollistaa tavallisen pianon virittämisen mikrointervalleihin joka mahdollistaa mm. arabialaisten maqam-sävelasteikkojen soiton ja vireen palauttamisen sekunneissa ennalleen.

Ikosen setti alkoi jäntevällä ”laulumies aiheisella”  improvisaatiolla jossa Ikonen soitti pianoa niin koskettimien kautta kuin kieliä suoraan harpunkaltaisesti käsitellen jota seurasi väkevä versio Toccatinasta jonka Ikonen on levyttänyt Ikonostasis -levylle lyhyenä alle 40 sekunnin versiona. Nyt löytyi paitsi enemmän pituutta niin myös dynamiikkaa – setin alussa erityisen vaikutuksen teki se miten fyysistä Ikosen pianonsoitto oli, vahvaa vääntöä ja dramatiikkaa löytyi. Setin myötä Maqiano-palikat otettiin käyttöön ja lähdettiin etäämmäs länsimaisista äänimaisemista – lähi-idän sävyjä kuultiin kevään streamatuilta April Jazz -festareilta tutulla levyn materiaalia uudemmalla sävellyksellä Camel Blues ja Taqsim on Maqam Saballa ja Japanissa käytiin Koto-kappaleen ajan.

Mikko Iivanaisen arsenaaliin kuului myös runsaasti efektipedaaleja

Mikrotonaalisessa äänimaailmassa akustisen pianon kautta tuotettuna oli livenäkin jotain erityistä taikaa eikä ihme että soolosetin jälkeen monet uteliaat halusivat nähdä Maqianon lähempää ja jutella keksijän kanssa tästä mainiosta innovaatiosta.

Tauon jälkeen kuultiin kitaristi Mikko Iivanaista jolta myös ilmestyi tänä vuonna soololevy A River Runs Through It jonka materiaalista settin ainakin pääosin koostui. Jos Ikosen pianismissa oli väkevää dynamiikkaa niin Iivanaisen soolomateriaali on pikemminkin höyhenenkevyttä, on huiluääniä ja nyansseja ja niin herkkää soittoa, että se vaatii jo yleisöltä ja tilaltakin paljon – intiimiin ja usein akustiseen musiikkiin profiloitunut jaZZanti sarja ja Laulumiesten juhlasali olikin mitä mainioin paikka tälle musiikille, joskin musiikin luototeemat veivät ajatukset kauas pois Helsingin keskustasta. Iivanainen soitti yhden kappaleen akustisella kitaralla ja loput setistä sähkökitaralla, mutta lähimmät vertailukohdat tälle musiikille tulivat mieleen sieltä akustiselta puolelta – omiin ajatuksiin nousivat 80-luvun new age -kitarasuuruus Michael Hedges ja Cinematic Orchestrasta paremmin tunnetun Stuart McCallumin soolokitaramusiikki. Pumpulinpehmeää musiikkia.

Lopuksi Ikonen ja Iivanainen esiintyivät myös duona – ensin hieman atonaalisemmin kuin yhteistä kieltä etsien joka sitten löytyi yleisölle makoisaa ”jälkiruokaa” tarjoillen. Vaikka Ikosen ja Iivanaisen soololevyt ovat melko erilaisia toisen tarjotessa länsimaisiin korviin uusia ja erilaisia äänimaailmoja toisen upottaessa syvälle tuttuun ja turvalliseen niin tämä keikka sai ajattelemaa, että ehkä soitossa on sittenkin paljon myös samaa – erityisesti Ikosen Maqiano ja muu äänen muokkaus pianoa preparoimalla ja kielien soitto suoraan kannen alta tuovat tavallaan hänen pianismiaan paljon lähemmäksi kitaristien käyttämiä keinoja ja tekniikoita.

Kari Ikonen ja Mikko Iivanainen päättivät keikan duona

  • Kari Ikonen – piano
  • Mikko Iivanainen – kitara

Kari Ikonen ja Mikko Iivanainen jaZZanti -konsertissa Laulumiesten juhlasalissa 22.9.2020

Ei kommentteja

Sid Hille – Here – Beyond the Infinite

Pianisti/säveltäjä Sid Hillen soolokonserttien sarja Temppeliaukion kirkossa on jatkunut jo lähes 20 vuoden ajan. Syyskuun 23. tulee täyteen 500 improvisoitua konserttia ja tämän merkkipaalun kunniaksi Hille julkaisee toukokuun 27. päivän nauhoituksiin perustuvan levyn Here – Beyond the Infinite. Tai oikeastaan voisi puhua kahdesta levystä, pakettiin kuuluu nimittäin latauskoodi jolla saa tuon toukokuisen esiintymisen sellaisenaan ja varsinainen Here – Beyond the Infinite on kymmenen raidan sarja joissa Hille yhdistää improvisoituun materiaaliin jälkiäänitettyjä syntetisaattoreita ja kosketinsoittimia luoden erilaisia äänimaisemia.

Levyn kansiteksteissä Hille kertoo yrittäneensä tavoittaa äänimaisemia joita hän kuuli unissaan pienenä poikana. Raidat ovatkin usein unenomaisia, usein levollisia ja rauhoittavia, mutta paikoin myös jopa uhkaavia. Tunnelma on kuitenkin pääosin rauhallinen ja levy  Brian Enon määrittämän ambient-musiikin periaatteen mukaisesti ”as ignorable as it is interesting” – sen voi yhtä hyvin jättää taustalle soimaan tai paneutua Hillen äänitaiteeseen miten improvisaatiosta on muokattu levykokonaisuus ja miten Hille käyttää erilaisia syntetisaattoreita ja soittimia.

Pohjimmiltaan Here – Beyond the Infinite on kuitenkin enemmän tunnelmalevy jonka voi laittaa taustalle soimaan tai antaa musiikin viedä mukanaan sitä enempää ajattelematta. Klassisten syntetisaattorien äänissä on Hillen tavoittelemaa nostalgiaa, mutta pianon kanssa  Here – Beyond the Infinitellä ne kuulostavat myös ajattomilta.

  • Sid Hille  – piano, syntetisaattorit, koskettimet, Melodica, lyömäsoittimet
  • +Abdissa Assefa – waterphone

 

 

Ei kommentteja

Tutustu UMO Helsinki Jazz Orchestran tulevien viikkojen ohjelmistoon ja voita konserttiliput kilpailussa

Keikkapaikkojen kapasiteettia on yhä rajoitettu, mutta ainakin syyskaudella Helsingin jazzkeikkatarjonta tuntuu taas kukoistavan. UMO Helsinki Jazz Orchestra tarjoaa Savoy-teatterissa monenlaisia mielenkiintoisia konserttielämyksiä ja nyt yhteistyössä UMOn kanssa Jazzpossu tarjoaa tässä kilpailussa kahdelle voittajalle seuralaisineen liput kiinnostavimmalle syys-lokakuun keikalle.

Osallistu kilpailuun 25.9. kello 15 mennessä tämän linkin takaa

Ke 30.9. Savoy-teatterissa. UMO Helsinki Jazz Orchestra & jazzlaulajatar Nina Mya, kapellimestari Ed Partyka.

Photo: Teemu Matsson

Luvassa Partykan sävellyksiä, sekä popimpaa ohjelmistoa esim. Tom Waitsilta ja Feistilta. Lue lisää

La 10.10. Savoy-teatterissa. UMO Helsinki Jazz Orchestra & Aija Puurtinen & Seppo Kantonen: Olen uni – en kehottaisi herättämään minua

Photo: Hans Andersson

Kantaesityskonsertti, uusia sävellyksiä Tyyne Saastamoisen runoihin. Groovaavaa meininkiä! Lue lisää

La 24.10. Savoy-teatterissa. UMO Helsinki Jazz Orchestra & Efrat Alony: New Jewish Folk Songs

Ensimmäistä kertaa Suomessa vieraileva Efrat Alony on valinnut suosikkinsa israelilaisista standardeista ja juutalaisesta kansanmusiikista. Hän laulaa hepreaksi & englanniksi. Lue lisää

Pe 30.10. Savoy-teatterissa. UMO Helsinki Jazz Orchestra & kapellimestari Ed Partyka: Greetings From New York

Photo: Olli Nurmi

Big band -jazzin klassikkokappaleita newyorkilaisilta säveltäjiltä, mm. Bob Brookmeyer, Thad Jones, Jim McNeely. Lue lisää

Valitse suosikkisi, osallistu kisaan ja voita!

Kilpailu on käynnissä perjantaihin 25.9. kello 15 asti. Voittajille ilmoitetaan sähköpostitse.

 

Ei kommentteja

Kari Ikonen – Impressions, Improvisations & Compositions


Pianisti/kosketinsoittaja/säveltäjä Kari Ikosesta on tullut suomalaisen jazzkentän kosmopoliitti joka vaivattoman tuntuisesti ottaa musiikkiinsa vaikutteita eri musiikkikulttuureista ympäri maailmaa ja myös esiintyy hyvinkin erityylisissä kokoonpanoissa. Viime vuosikymmenellä hänen keskeisimmäksi kokoonpanoksi muodostui akustinen trio ja tuossa hengessä jatkaa myös uusi Ikosen kotona loppukesällä 2019 äänitetty soolopianolevy Impressions, Improvisations & Compositions, mutta yhdellä merkittävällä erolla. Nyt nimittäin mukana menossa on Ikosen itse kehittämä Maqiano-virityslaite joka mahdollistaa arabialaisen musiikin maqam-asteikkojen ja muiden mikrotonaalisten asteikkojen soittamisen tavallisella pianolla vain sekuntien asennustyöllä pianoa vahintoittamatta.

Mikrotonaaliset elementit ja arabialaisen musiikin vaikutteet ovat yleistymässä viime vuosina – Suomessakin Ilkka Arolan neljäsosasävelaskeltrumpetti on tuottanut hienoa jälkeä, mutta Maqianon avulla pianolla toteutettuna Ikosen äänimaailmoissa on kuitenkin jotain uuden ja erilaisen tuntua ja Ikosen pohdiskeleva soitto käyttää uusia mahdollisuuksia hyvin hyödykseen. Oikeastaan jo levyn toinen raita Maqtu’ah On Maqam Rast voitti minut puolelleen tunnelmallaan ja olin jo varma että nyt ollaan hienon kuuntelukokemuksen äärellä.

Levyn kahteentoista raitaan mahtuu muutakin. Jazzin klassikoiden puolelta kuullaan Wayne Shorterin Pinocchio joka on kuulunut Ikosen trion live-ohjelmistoon jo vuosia, mutta on tähän asti jäänyt levyttämättä. Trion ohjelmistosta on tuttu myös Trance Oriental joka hieman pitempänä ja jäntevämpänä kappaleena nousee jälkimmäisen puoliskon keskeiseksi kappaleeksi.

”Karanteenilevyjen” vuonna kotona äänitetty soololevy ei ole mikään harvinaisuus, mutta Impressions, Improvisations & Compositions ei ole ihan tavallinen soololevy vaan Ikosen musiikillisen uran luonteva jatke, jossa on jotain uutta joka saa kuuntelemaan levyä uudestaan.

Uutta levyä saa ainakin Digeliuksesta (LP/CD)  ja Levykauppa Äxästä.

  • Kari Ikonen – piano

Kari Ikosen tulevia keikkoja Suomessa:

  • Sep 22 2020 Helsinki, jaZZanti
  • Sep 26 2020 Kari Ikonen Solo at Porvoo Jazz Festival
  • Oct 9 2020 Kari Ikonen Solo in Lohja, Kässäntalo
  • Oct 10 2020 Kari Ikonen Solo in Hanko, City Hall
  • Oct 21 2020 Orchestra Nazionale della Luna in Joensuu at Pakkahuone
  • Oct 22 2020 Orchestra Nazionale della Luna in Helsinki at Koko Jazz Club
  • Oct 23 2020 Orchestra Nazionale della Luna in Iisalmi at Koko Jazz Club
  • Oct 24 2020 Orchestra Nazionale della Luna in Vaasa at DooBop
  • Oct 25 2020 Orchestra Nazionale della Luna House Concert in Vantaa
  • Oct 28 2020 Quartet Ajaton in Turku at Sibelius Museum
  • Nov 5 2020 Quartet Ajaton in Helsinki at jaZZanti
  • Nov 6 2020 Quartet Ajaton in Jyväskylä at Vakiopaine
  • Nov 7 2020 Quartet Ajaton in Ilomantsi
  • Nov 8 2020 Quartet Ajaton in Joensuu at Pakkahuone
  • Nov 10 2020 Quartet Ajaton + Kari Ikonen Solo in Tampere at G-Livelab
  • Nov 27 2020 Kari Ikonen Solo feat. Mikko Hassinen in Espoo at April Jazz Club
Ei kommentteja

Toisessa Sointi Jazz Orchertra klubi-illassa Kapsäkissä kapinoitiin

Sointi Jazz Orchestra ja Tytti Arolan Jam Tomorrow – avustamassa kapellimestari Soinin takana myös Selma Savolainen ja Mikko Sarvanne

Keväälle kaavailtu toinen Sointi Jazz Orchestran klubi-illoista oli yksi monista syksylle siirtyneistä keikoista. Eilen sen aika vihdoin koitti musiikkiteatteri Kapsäkissä. Illan yhdeksän big band -kantaesityksen teemana oli Kapina, mutta tätä sävellyksiä yhdistänyttä teemaa oleellisempaa oli, että sävellyksissä pääsi ääneen kymmenen nuoremman sukupolven säveltäjää.

Melkeinpä joka kerta kun tämä orkesteri Rasmus Soinin taiteellisen johdon ohjaamana tekee jonkun uuden aluevaltauksen niin tulee mieleen, että Sointi Jazz Orchestra ei ole vielä saanu täyttä arvostusta kaikesta toiminnastaan. Ensin erityisesti Soinin hienojen sävellysten esittämisestä SJO on laajentanut reviiriään niin maailmanluokan solistien säestäjäksi – seuraavaksi vuorossa ensi keväänä Mathias Eick – kuin uuden big band musiikin katalyyttina ja esittäjänä.

Säveltäjän lähestyivät kapinaa eri tavoin – muutama valitsi musiikillisesti perinteisemmän lähestymistavan, Teemu Eerolan kaunis Gettysburg, Tomi Nikun mustavalkoista maailmankuvaa vastaan taistellut Even Black and White Photos Come With Their Own Varying Shades of Gray ja Pekka Seppäsen olivat illan kokonaisuuden huomioon ottaen jo tervetulleenkin perinteisiä sillä useimmissa teoksissa kapina ulottui musiikkiin tavalla tai toisella.

Sointi Jazz Orchestran alkuperäisjäsenet Rasmus Soini ja Aleksis Liukko kapinoivat niin säveltämisen prosessia, omia musiikillisiä identiteettejään ja myös big band-musiikin konventioita vastaan sävellyksellä Eisveikee Sawolaenen Rutalehtoo jota he sävelsivät vuorotellen 30-60 sekuntia kerrallaan melkoisen tilkkutäkkimäisin lopputuloksin.

Taiteellista kunnianhimoa kuului Mikko Sarvanteen ja Joonas Leppäsen teoksissa jotka musiikilliselta tyyliltään lähestyivät modernia orkesterimusiikkia erityisesti rytmiikan puolelta. Leppäsen Mutation metrinen modulaatio teki siitä myös miellyttävästi moniosaisen, yksi illan kypsimmän tuntuisista sävellyksistä.

Useampi säveltäjä käytti myös teoksien osana puhetta tai taustanauhoja. Selma Savolaisen Häviössä yhdistyi yhteiskunnallinen kannanotto lyhyiden puhepätkien kautta konkreettisesti mukaan tuotuna erityyliisiin musiikillisiin vaikutteisiin elektronisen musiikin four-on-the-floor bassorumpujumputuksesta minimalistisen musiikin mieleentuoneisiin elementteihin.

Late at the Stationin säveltänyt Henri Lyysaari toimi myös illan ihmisjuontajana

Henri Lyysaaren Late at the Stationissa jazzin perinne ja nuoren jazzinopiskelijan tuntemukset yhdistyivät leikkisästi ja hauskasti robottimaisen äänen spiikkauksen jälkeen Take the A-Trainiin perustuvan taustanauhan päälle yksinkertaisena yhden soittajan perusjazzina alkaneen sävellyksen saadessa yhä absurdimpia muotoja robottipuheen, taustanauhan ja orkesterin yhdistyessä jo melkein kaoottisin tavoin.

Kaoottistakin myrskyntää tarjoili myös kokeellisen nykymusiikin parissa enimmäkseen toimivan Tytti Arolan Jam Tomorrow jossa live big band kohtasi etukäteen äänitetyn ja samplatyn version itsestään Arolan, Savolaisen ja Sarvanteen operoidessa koskettimia ja elektroniikaa – hurjaa myllerystä!

Kokonaisuutena miellyttävä ja mielenkiintoinen musiikillinen ilta jossa pääosassa olivat ansaituist säveltäjät ja heidän persoonalliset lähestymisensä kapinateemaan. Erilaisten ideoiden virta oli vuolas – yhdeksän hyvin erilaista teosta käytiin läpi väliaikoineen noin tunti ja neljäkymmentä minuuttia kestäneessa konsertissa, tylsää ei yleisölle tullut! Kapina-teema oli siinä mielessä hyvä idea, että se selvästi innosti säveltäjiä lähtemään eri suuntiin joka toi kunkin omaa tyyliä ja persoonallisuutta vahvemmin esille, joskin vähempikin konventioiden rikkominen olisi riittänyt – nyt ”big bandiyttä” vastaan kapinointi tuntui jo itsetarkoitukselliselta.

Paikalle päässeet säveltäjät ottivat konsertin lopuksi vastaan yleisön suosionosoitukset

Lisätietoja ”Kapina”-illan säveltäjistä ja sävellyksistä voi lukea käsiohjelman pdf-versiosta.

Sointi Jazz Orchestralla on käynnissä mesenaatti.me -kampanja tulevan Kolibri -levyn rahoittamiseksi 11.10. asti. 

Sointi Jazz Orchestran tulevat keikat:

  • 30.10.2020 – Sointi Jazz Orchestra @ Oodi, Helsinki
  • 12.11.2020 – Levynjulkaisukonsertti @ Kulttuurikellari, Savonlinna
  • 13.11.2020 – Levynjulkaisukonsertti @ Louhisali, Espoon Kulttuurikeskus / Liput  / Facebook
  • 1.12.2020 – Sointi-klubi: Uusi albumi @ Kapsäkki, Helsinki  /  Liput

”Kapina”-illan säveltäjät: Henri Lyysaari, Teemu Eerola, Tytti Arola, Mikko Sarvanne, Aleksis Liukko & Rasmus Soini, Tomi Nikku, Joonas Leppänen, Pekka Seppänen, Selma Savolainen.

Sointi Jazz Orchestra

  • Kapellimestari
  • Rasmus Soini
  • Puupuhaltimet
  • Petteri Hietamäki
  • Sami Leponiemi
  • Frans Thomsson
  • Janne Saarinen
  • Pekka Seppänen
  • Trumpetit
  • Teemu Mattsson
  • Kalevi Louhivuori
  • Pilvi Kokkonen
  • Leo Kylätasku
  • Käyrätorvi
  • Hannes Kaukoranta
  • Pasuunat
  • Mikko Haanpää
  • Panu Luukkonen
  • Aaro Huopainen
  • Tuuba
  • Kenneth Ojutkangas
  • Piano
  • Aleksis Liukko
  • Basso
  • Oskari Siirtola
  • Rummut
  • Joona Räsänen
  • Jam Tomorrow -sävellyksessä koskettimet ja elektroniikka:
  • Tytti Arola
  • Selma Savolainen
  • Mikko Sarvanne
Ei kommentteja

Strandberg Project juhlisti 25 vuotista taivaltaan Vuotalolla

AGSQ Quartet avasi illan Vuotalolla

Basisti Jan-Olof Strandbergin johtama fuusio/proge-henkinen Strandberg Project -kokoonpano on toiminut jo 25 vuotta. Tätä virstanpylvästä ja keväällä ilmestynyttä Strandbergin kymmenettä leader-levytystä X piti kokoontua juhlimaan kahden bändin voimalla jo keväällä G Livelabiin, mutta olosuhteiden pakosta keikkaa jouduttiin siirtämään. Eilen tuo keikka toteutui Vuotalolla ja lavalle saatiin ensin varsinainen legendojen kokoonpano ASGW Quartet jossa Strandbergin kanssa soittavat Juhani AaltonenJukka Gustavson ja rummuissa Strandbergin serkku Hasse Walli ja sen perään Strandberg Project jossa rumpuihin tuli puolestaan Jartsa Karvonen ja kitaraan Sami Virtanen – jota tosin jo hieman ASGW:nkin kanssa kuultiin. Oman hauskan lisänsä Projektiin toi vielä beatboxaaja Felix Zenger.

Aaltosen huilu ja saksofoni ja Wallin hillitty rumputyöskentely veivät ASGW:n musiikkia pehmeän jazzahtavampaan suuntaan vaikka ehkä Gustavsonin koskettimet ja laulu nousivat pääosaan – laulettuna kuultiin Jobimin Once I Loved (Uma vez eu amei) Tony Williams Lifetimen versiosta innoittuneena tulkintana. Kosketinsoitinintroihin ja -sooloihin Gustavson paneutui ihailtavalla tarmolla. Legendojen seurassa aika sujui rattoisasti.

Strandberg Project on toiminut jo 25 vuoden ajan

Varsinaista taukoa kahden kokoonpanon välissä ei voitu pitää, joten kokoonpanoa vaihdettiin lennosta. Strandberg Projektin soundi oli jämäkämpää – progea ja funkahtavaa fuusiota. Karvosen rummut toivat jykevämpää rytmiikkaa ja Strandbergin sähköbassot nousivat musiikin valokeilaan rytmikkäästi homman haltuun ottaen. Kappaleita kuultiin koko 25 vuotisen taipaleen varrelta. Strandberg Project on ihailtavasti pitänyt linjansa – ajan saatossa tällainen melko 80-lukulainen proge/fuusio ei ole aina nauttinut ajan trendien vaihteluissa suurimmasta kansansuosiosta, joten tyylin pitkän linjan taitajien kuuntelu tuntuu harvinaiselta herkulta.

Riemastuttavan lisänsä toi Zengerin beatboxaus  – kuultiin kappale jossa Zenger beatboxasi bändin osana ja Zengerin ja Strandbergin duo-herkuttelu jonka vuoropuhelussa Zengerin äänitaide kohtasi bassolinjojen ”greatest hits”-henkisiä rytmejä Strandbergin nelikielisestä ja sitten vähän pitempi soolobeatbox pätkä. Yleisö nautti kuulemastaan eikä ihme!

 

Jukka Gustavson ja Felix Zenger

ASGW Quartet

  • Juhani Aaltonen – huilu, tenorisaksofoni
  • Jukka Gustavson – korkettimet, laulu
  • Jan-Olof Strandberg – basso
  • Hasse Walli – rummut

Strandberg Project

  • Jukka Gustavson – koskettimet, laulu
  • Sami Virtanen – kitara
  • Jan-Olof Strandberg – basso
  • Jartsa Karvonen – rummut
  • Felix Zenger –  beatbox

ASGW Quartet ja Strandberg Project Vuotalolla Klubb Ankdammen -sarjassa 18.9.2020

Ei kommentteja