Alessandro D’Anna Trio – Standards Time, Vol. II: Mexico city

Niinsanottujen jazz standardien tulkitsemisen voi ajatella olevan jazzia puhtaimillaan, siinä jazzin kielen ja perinteen tunteminen pääsee loistamaan ja standardien kautta toisiaan aiemmin tuntemattomatkin muusikot voivat kohdata toisensa jameissa välittömästi mielenkiintoisin tuloksin. Levytetyn jazzin puolella standardit ovat tosin vähentäneet merkitystään jo 1950-luvun lopusta asti ja vieläkin leaderin tai kokoonpanon omat sävellykset ovat se ”oletusarvo”, etenkin uusille kokoonpanoille.

Standardien keskeiseksi esitysareenaksi ovatkin jääneet jamit ja Suomessa mainiona jamimuusikkona on tullut jo tunnetuksi italialaislähtöinen rumpali Alessandro D’Anna joka on isännöinyt jameja mm. Helsingin Harju 8:ssa. D’Anna on julkaissut standarditulkintojaan myös kahdella levyllä. Muutama vuosi sitten julkaistu ensimmäinen levy oli äänitetty Helsingissä Tenho RestoBarissa, tämän vuoden uutuus puolestaan Mexico Cityssa – tällä kertaa triossa mukana pianisti Alex Mercado ja basisti Rob Duguay.

Kuusiraitaisen levyn lähes yhdistävänä teemana voisi nähdä tänä vuonna edesmenneen pianisti McCoy Tynerin. Kaksi sävellyksistä on Tynerin kynästä – Blues for Gwenin ensimmäinen levytys löytyy Inception -levyltä ja Effendin puolestaan Inceptionilta ja kolmesta muustakin kappaleesta, Chopinin E-molli preludistaWhen Sunny Gets Bluesta ja Joe Hendersonin Recorda-Mesta löytyy McCoyn levytys. Vaille suoraa Tyner-yhteyttä jää vain päätöskappale, Herbie Hancockin One Finger Snap. Tässäkin tapauksessa ollaan siis kuitenkin 60-luvun bopin keskeisessä ytimessä.

Levy alkaa trion tulkinnalla Chopinin e-molli preludista (Op. 28, No. 4). Chopinin ajaton melodia kuulostaa yhä varsin modernilta ja on vuosien varrella innoittanut niin Jobimin Insensatez’n kuin Radioheadin Exit Music (for a Film)inkin eikä kovin vahvaa klassisen musiikin vaikutetta levylle tästäkään tulkinnasta tule. Mercadon piano tulkitsee melodian tunteikkaasti, mutta D’Annan rummut pitävät tulkinnan vahvassa liikkeessä ja komeaa nostatusta ja dynamiikkaakin saadaan heti avausraitaan. Hyvä esimerkki Chopinin sävellyksen ajattomasta voimasta.

Blues for Gwen soitetaan hieman McCoyn rivakkaa levytystä hitaammin. Huomio kiinnittyi tässä erityisesti D’Annan hienoon virvelirummun käyttöön – hieman samaa menoa kuin Elvin Jonesilla alkuperäisessä levytyksessä. Mercado maustaa omaa soittoaan muutamalla näyttävällä juoksutuksella.

Lähes 11 minuuttinen When Sunny Gets Blue tuntuu ”siltä pakolliselta balladilta”, lähinnä huonossa mielessä sillä muuten vetävän levyn puolenvälin himmaillu vie tuulia purjeista vaikkakin Duguay pääsee näyttämään kyntensä varsin tyylikkäänä solistina hienolla muhkealla bassosoundillaan.

Loppulevy mennään sitten vauhdikkaammin. Effendi lienee levyn paras osoitus D’Annan monipuolisesta rumputaituruudesta, joten jos kuuntelet levyltä yhden raidan niin kuuntele se. Joe Hendersonin säveltämä Recorda-Me tuo levylle latin jazz vivahteita alkuperäiselle uskollisena ja rennon teeman päälle sooloissa saadaan hyvää vauhtiakin päälle.

Levyn päättävä One Finger Snap tarjoaa alkuun hieman kimurantimpaa ja lähes kuumeista meininkiä josta kuitenkin laskeudutaan varsin vapaantuneeseen svengiin. Pieni annos siis Miles Davisin 60-luvun suuren kvintetin post-bopin varaan tunnetta siis mukana.

Kaiken kaikkiaan mainio levy 60-lukulaisen bop-jazzin ystäville – kehotan tutustumaan erityisesti jos McCoy Tynerin 60-luvun levyt kuuluvat suosikkeihin!

  • Alessandro D’Anna – rummut
  • Alex Mercado – piano
  • Rob Duguay – basso
Ei kommentteja

Bogdo Ula – First Class Space

Space rock henkiseen improvisoituun instrumentaalimusiikkiin keskittynyt trio Bogdo Ula on toiminut jo toistakymmentä vuotta, uusi levy First Class Space on jo kymmenes levyn mittainen julkaisu. Koko toiminnan ajan bändissä ovat soittaneet kitaristi Samuli Kristian ja rumpali Ivan Horder jotka aloittivat bändin duona ja trioksi kokoonpanon täydensi basisti Jean Ruin jo kymmenen vuotta sitten.

Bändin kotisivut viittaavat useaan otteeseen Frank Zappaan ja heti avausraita Anyons in Anyan Field tuokin vahvasti mieleen Zapan Shut Up ’N Play Yer Guitar projektin vapaarytmisemmät raidat. Tällä kertaa bändin soundissa on enemmän melodista ja modaalista kitarafiilistelyä ja hieman vähemmän efektirikasta avaruus-freetä, vaikka sähköinen sähinä ja tutkimusmatkailu on vahvasti mukana vieläkin – esimerkiksi kakkosraidalla Magnetometer Is Failing?

Kaikki raidat perustuvat improvisaatioihin, joihinkin on tehty hieman jälkiäänityksiä. Viisikymmentä viisi minuuttia kestävän levyn kaksitoista raitaa tarjoavat kukin oman tunnelmansa, musiikin vapaudesta huolimatta yhdessä raidassa ei kovin kauas lähtöpisteestä päädytä. Muutokset kaavaan kiinnostavat korvaa, raidoista paras on ehkä Lighter Than Air joka alkaa Ruinin bassosoololla josta saumattomasti siirrytään komeaan taivaita tavoittelevaan kitarasooloon.

Uutta levyä saa Bogdo Ulan Bandcampista.

  • Samuli Kristian – Kitara
  • Ivan Horder – rummut
  • Jean Ruin – basso
Ei kommentteja

JAF Trio – JAF Trio

Suomalais-tanskalainen JAF Trio jonka muodostavat basisti Joonas Tuuri, saksofonisti Adele Sauros ja rumpali Frederik Emil Bülow tuo heti uuden We Jazzin julkaiseman levynsä alkutahdeista alkaen vahvasti mieleen Teppo Mäkysen Emma-palkitun 3TM yhtyeen. Vertaus ei tietenkään ole tälle nuorelle kokoonpanolle reilu, etenkin kun 3TM yhtyeen määrittelevä ominaisuus – elektroniikan käyttö ei tällä levyllä esiinny, se on kuitenkin ensivaikutelma josta on levyn mittaan vaikea päästä eroon, sen verran samanlainen modernin vähäeleinen tunnelma saksofonitrion soitossa on.

Levyn avaa rytmisesti jännittävä Ninth row on the Fifth Floor jonka vaihteleva rytmiikka kuljettaa kappaletta joutuisasti kontrastia nopean ja hitaan välillä. Se kuten neljä muutakin levyn seitsemästä raidasta on Bülowin sävellyksiä. Rumpali-säveltäjän kädenjälki kuuluu myös varmasti kakkosraita Masterpiecella jonka ydin on nopea, vähän balkanilaisittainkin keinuva yhdeksän jakoinen rytmi johon kontrastina melodia on hillityn rauhalliseen. Tällä raidalla kuullaan myös Tuurilta hieno soolo – Tuuri vakuuttaa levyllä muutamaankin otteeseen itsevarmana solistina. Hauskasti ja yllättäen Masterpiece päättyy Pharaoh Sanders-maiseen spiritual jazz vellomiseen – hieno hetki.

Kolmas biisi Something New jatkaa hieman samoin ottein – ei tule turvallista 4/4 tahtilajia nytkään – mutta huomio kiinnittyy nyt enemmän Sauroksen omaperäiseen saksofoninsoittoon jonka soundi on lähes lintumaista kaakatusta. Nostalgia päättää LP-version A-puolen samoin askelmerkein – jälleen kontrastina rytmistä vaihtelua ja tahtilajin muutoksia ja turvallisemman tuntuista yksinkertaista melodiikka.

B-puolen alkuun saadaan muiden trion jäsenten sävellyksiä – ensin Sauroksen keinuvarytminen Dark Sparkle ja sitten Tuurin balladi Shades of Tomorrow josta meinaa jo puhti loppua kesken. Lopetusraita Det Er Dig palaa jo tutun konseptin äärelle, elävää rytmiikaa joka kätkeytyy hillityn ja rauhallisemman melodian taakse.

Bändiksi jolla on näinkin selkeä ja johdonmukainen konsepti, JAF Trio jää kuitenkin hieman persoonattoman oloiseksi. Tavallaan polveilevasta rytmiikasta tehdään liiankin helposti sulavaa ja johdonmukaisen oloista, voimakkaampia irtiottoja ja vahvempaa jännitettä ja räväkkyyttä jää kaipaamaan.

Uutta levyä voi ostaa LP, CD ja digimuodoissa We Jazzin Bandcampista. Bändi on kuultavissa livenä  julkkarikeikalla Vallilan Konepaja Biergartenissa lauantaina 18.7.

  • Adele Sauros – saksofoni
  • Joonas Tuuri – basso
  • Frederik Emil Bülow – rummut
Ei kommentteja

Jazzpossun kesäkuun 2020 soittolista

Kesäilmat ovat edenneet jo siihen vaiheeseen että pieni (tai iso) sade tuntuu virkistävältä. Uutta mielenkiintoista musiikkia on ilmestynyt alkukesästä runsaasti, joten tämän kuun soittis on kaksi ja puolituntinen, että saadaan oleelliset käsiteltyä.

Uutta jazzia Suomesta

  • Pylkkanen – Ocean Between
  • Freelektron – Hurmos
  • Oiro Pena – Teelukissa
  • Eskelinen Intergalactic Quintet – Tasapaino
  • Jere Haakana Varjosto – Souvenir II – Small Flame
  • The Stance Brothers – Resolution Blue
  • Koma Saxo – Jagd
  • JAF Trio – Dark Sparkle
  • Otis Sandsjö – abysmal

Aloitamme äskettäin blogissa käsitellyllä saksofonisti Pekka Pylkkäsen Pylkkanen -kokoonpanolla jonka muut soittajat tulevat Italiasta – hienoa perinnetietoista jazzia, hieman latin jazz -hengessä svengaavassa päätösraidassa Ocean Between trumpettisolistina vierailee Fabrizio Bosso (mukana menossa The Lick kohdassa 2:58).

Fredrik Lavikin Sipoosta käsin pyörittämä Jazzaggression levymerkki julkaisi äskettäin muutaman mielenkiintoisen levyn. Livenä Tenhossa on taltioitu Jimi Tenorin ja Ilmari Heikinheimon muodostama duo Freelektron. Jazzvinyylidiggareiden keskuudessa pieneki ilmiöksikin on ehkä muodostunut omaperäinen multi-instrumentalisti Antti Vauhkosen Oiro Pena -projekti joka on julkaissut nyt toisen EP:nsä  kotikutoista, vapaahkoa jazzia Jazzaggressionin kautta.

Vauhkonen tunnetaan myös Soft Powerin riveistä jonka uuden levyn on puolestaan julkaissut tallinnalainen RR Gems. Kevyen vihteellistä psych-meininkiä joka tuo jazzpuolesta erityisesti mieleen Greg Foatin musiikin.

Uusi tuttavuus allekirjoittaneelle oli kitaristi Eero Eskelisen johtama Eskelinen Intergalactic Quartet joka soittaa kepeää fuusiojazzia 70-luvun progen tuulahduksin.

Jo vakiintuneempi fuusion suuntaankin kurottava kokoonpano on Njet Njet 9 jolta on ilmestynyt Eclipse Musicin kautta kolmas levy III.

Eclipsen julkaisuja on myös Jere Haakana Varjoston kolmen sävellyksen sarja jossa kussakin esille pääsee yksi bändin soittajista. Näistä toisen, kesäkuussa julkaistun Small Flame -kappaleen valokeilassa basisti Juho Kivivuori.

We Jazz on jatkanut toimiaan aktiivisena uuden musiikin julkaisijana. Uusia sinkkuja – myös siis fyysisiä 7-tuumaisia vinyylilevyjä – on julkaistu Teppo Mäkysen The Stance Brothersilta ja Koma Saxolta.

Seuraava LP julkaisu ilmestyy tänä perjantaina, bändinä JAF Trio – saksofonissa Adele Sauros, bassossa Joonas Tuuri ja rummuissa Frederik Emil Bülow. Levy ennakkokuuntelussa netissä Soundin sivuilla ja itseasiassa jo saatavilla We Jazzin omasta kaupasta fyysisenä äänitteenä. Varsin 3TM-henkinen meininki tällä uudella levyllä.

Otis Sandsjön tulevalta levyltä on julkaistu toinen maistiainen abysmal. Dillajazz/elektroniset vaikutteet pinnassa tällä toisellakin näytteellä, joten samaa henkeä lienee levyllinen luvassa.

Uudet julkaisut Euroopasta

  • Rymden – Terminal One
  • Daniel Herskedal – Glacier Hiking
  • Ezra Collective – Footprintes
  • GoGo Penguin – Open
  • Tenderlonious – Down in the Village
  • Roots Magic – Humility in the Light of the Creator

Ruotsalainen Rymden joka vieraili Tampere Jazz Happeningissa muutama vuosi sitten valmistautuu toisen levynsä julkaisuun – bändissä siis pianossa Bugge Wesseltoft ja soittokavereina Esbjörn Svenssonin triosta maailmanmaineeseen nousseet Magnus Öström ja Dan Berglund.

Pohjoismaisen viileitä tunnelmia tarjoilee tuubisti Daniel Herskedal joka soittaa uudella levyllään Call for Winter myös bassotrumpettia. Edition Recordsin julkaiseman levyn tunnelma on samankaltainen kuin Verneri Pohjolan ja Mika Kallion Animal Imagella.

Jazzlevy-yhtiöiden legendaarisin nimi Blue Note on julkaisemassa syyskuussa mielenkiintoista levyä nimeltä Blue Note Re:Imagined jolla Lontoon skenen uudet nimet tulkitsevat Blue Noten kultaisina vuosina julkaistuja kappaleita. Ensimmäinen näyte on Ezra Collectiven tulkinta Wayne Shorterin Footprintsista – tulevalla levyllä mukana myös blogin lukijoille varmasti tuttuja nimiä kuten Shabaka Hutchings ja Nubya Garcia.

Blue Noten Ranskan osasto on ollut brittijazzin nousun ajan hermolla jo jotain vuosia Manchesterista tulevan GoGo Penguinin musiikin julkaisijana. Uusi levy kantaa bändin nimeä ja on trion viides täysimittainen julkaisu.

Kunnianosoitushommissa on myös saksofonisti/huilisti Tenderlonious joka uudella The Piccolo – Tender Plays Tubby tulkitsee neljä Tubby Hayesin sävellystä.

Roots Magic tulee Italiasta ja yhdistelee musiikissaan vanhaa bluesia ja avant-garde/free jazzia. Viime perjantaina ilmestyneeltä uudelta levyltä Take Root Among the Stars tässä näytteenä Humility in the Light of the Creator jonka ensimmäinen teema on samanniminen Maurice McIntyren spiritual jazz -klassikko, mutta sitten myöhemmin kappaleessa kuullaan myös Sun Ran Space is the Place.

…ja Yhdysvalloista

  • Sun Ra Arkestra – Seductive Fantasy
  • Francesca Han & Alex Sipiagin – Tenor Madness
  • Chick Corea – Desafinado  – Live in Berlin / 2018
  • Ambrose Akinmusire – Moon (the return amplifies the unity)
  • Immanuel Wilkins – Warriors
  • Bill Frisell – We Shall Overcome
  • Black Art Jazz Collective – Mr. Willis
  • Walter Smith III – General George Washington
  • Joshua Redman, Brad Mehldau, Christian McBride, Brian Blade – Father
  • John Scofield – Radio

Sun Rasta puheen ollen Suomessakin viime vuosina useampaan otteeseen nähty Sun Ra Arkestra on julkaisemassa ensimmäistä studiolevyä pariin kymmeneen vuoteen. Ensimmäinen singlejulkaisu on nimeltään Seductive Fantasy.

Dream Episodes levyllä kohtaavat yksi arvostetuimmista Venäjältä kotoisin olevista jazzmuusikoista – trumpetisti Alex Sipiagin – ja Etelä-Koreasta kotoisin oleva pianisti Francesca Han. Aikoinaan Sonny Rollinsin ja John Coltranen kilpapuhalluksena julkaistu raita ja noiden kahden legendan ainoa yhteinen levytys kääntyy nyt intiimiksi duetoksi.

Chick Corean uusin levytys Plays taitaa olla jo fyysisenä CD:nä julkaistu, suoratoistopalveluista löytyy muutama näyte. Tässä standardeja ja klassista musiikkia sisältävältä soololevyltä tulkinta Antônio Carlos Jobimin Desafinadosta.

Sitten Blue Noten uutta amerikkalaista tuotantoa – viime aikojen kovimpia uusia levyjä on Ambrose Akinmusiren on the tender spot of every calloused moment – soundimaailmassa nyt vahva paluu akustiseen kvartettisoundiin edellisen levyn monipuolisemman tyylittelyn sijaan. Odotettu ensilevyttäjä leaderina on saksofonisti Immanuel Wilkins joka teki viime vuonna jo suuren vaikutuksen vibrafonisti Joel Rossin Kingmaker -levyllä. Omega -niminen levy tulossa elokuun 8. Bill Frisellin seuraava julkaisu on triolevy – ensimmäinen näyte on seesteinen tulkinta We Shall Overcomesta – luvassa elokuussa sekä Frisellin omia sävellyksiä että standardeja, pop covereita että kansanmusiikkia.

Sitten muutama väkevä vääntö perinteessä vahvasti kiinni olevalta uudelta tai tulevalta levyltä. jo ilmestyneitä ovat Black Art Jazz Collectiven Ascension ja saksofonisti Walter Smith III’n ja kitaristi Matthew Stevensin yhdessä johtaman kokoonpanon IN COMMON 2. Vuoden odotetuimpiin jenkkijulkaisuihin puolestaan kuuluu RoundAgain jolla soittaa melkoinen superkokoonpano – Joshua RedmanBrad MehldauChristian McBride ja Brian Blade.

Päätteeksi vielä alkuvuodesta Iisalmi Jazz Festivaleilla vieraillut John Scofield – uudella levyllä Swallow Tales käsittelyssä levyllä bassoa soittavan Steve Swallow’n sävellykset. Trion täydentää rumpali Bill Stewart.

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Pylkkanen – Nu Bottega

Saksofonisti Pekka Pylkkänen on jo tehnyt pitkän uran muusikkona ja opettajana, mutta levyille siitä on tallentunut varsin vähän. Uusi Pylkkanen -nimellä julkaistu levy Nu Bottega on omissa nimissä neljäs levytys noin kahden vuosikymmenen aikana, muita levytyksiä löytyy mm. UMOn, Espoo Big Bandin, Upi Sorvalin perustaman Big Bad Familyn ja Anssi Tikanmäen orkesterin riveissä. Suuren osan ajasta Pylkkänen on vaikuttanut Suomen ulkopuolella, joten ehkä täällä hän on jäänyt varsin vähäisellekin huomiolle.

Uusi levy on hakenut inspiraation – ja muusikot – Italiasta ja on äänitetty ja suurimmaksi osaksi sävellettykin Roomassa. Bändissä soittavat pianisti Roberto Tarensi, basisti Francesco Puglisi ja rumpali Marco Valleri. Kolmella raidalla kuullaan myös Fabrizio Bosson trumpettia.

Pylkkasen musiikin juuret ovat syvällä 60-lukulaisessa bopissa, mieleen tulee eniten ehkä Wayne Shorterin 60-luvun tuotanto. Se ehkä selittää osaltaan miksi Pylkkäsellä riittää vientiä useammalle kansainväliselle kiertueelle vuosittain, mutta levytyksiä on kertynyt vähän – tämä on perinnetietoista ja laadukasta jazzia jota olettaa kuulevansa kun kävelee sisään jazzklubina itseään pitävään paikkaan maailmalla, mutta levyrintamalla ne taistelevat aina kuulijan ja ostajan rahoista Blue Note -levy-yhtiön satojen kanonisoitujen klassikoiden kanssa.

Levy alkaa vahvasti Alman jazzvalssitahdein ja raidasta toiseen levyn edetessä huomio kiinnittyy siihen, että Pylkkäsen sävellyksissä on hyviä mieleenpainuvia melodioita ja mukavaa rytmistä vaihtelua joka tekee kahdeksanraitaisesta sujuvaa kuunneltavaa. Soittajien esityksissä ei ole kriitikin sijaan ja meininki paranee entisestään kun trumpetisti Bosso liittyy joukkoon kolmelle viimeiselle raidalle, muutos kvartetista kvintetiksi tuntuu selkeältä parannukselta.

Ken haluaa jazzinsa svengaavana, mutta modernina ja klassikoiden lisäksi maistuisi uusikin musiikki niin Pylkkasen Nu Bottegaa voi lämpimästi suositella.

  • Pekka Pylkkänen – altto- ja sopraanosaksofonit
  • Roberto Tarenzi – piano
  • Francesco Puglisi – basso
  • Marco Valleri – rummut
  • +Fabrizio Bosso – trumpetti
Ei kommentteja

We Jazz Live Plates Vol. 2 Ateneum 2019 ja Vol. 3 Lonna 2019


Vaikka We Jazzin rooli levytysten julkaisijana on ollut nousussa niin vielä sen tärkeämpi rooli pääkaupunkiseudun jazzelämässä on ollut jo vakiintuneen joulukuisen festivaalin ja muiden konserttien ja tapahtumien järjestäminen jossa tärkeässä osassa on ollut hyvin erilaisten tilojen käyttäminen Pelican itsepalveluvarastosta Kansallisteatteriin keikkapaikkoina.

Nämä puolet yhdistyvät We Jazz Live Plates -julkaisusarjassa jossa julkaistaan We Jazzin järjestämissä tapahtumissa taltioitua musiikkia. Nyt ilmestyneet volumet 2 ja 3 dokumentoivat vuoden 2019 konserttisarjat Ateneumissa josta levylle pääsevät ääneen OK:KOAlder Ego ja Timo Lassy & Teppo Mäkynen ja Lonnan saarella jonka keikkoja edustavat Aleksi Heinola QuintetAntti Lötjönen Quintet East ja Oaagaada.

Aiemmin Live Plates -sarjassa on päästy kuulemaan volume ykkösellä kolmea We Jazz -levy-yhtiölle levyttänyttä kokoonpanoa Berliinissä 2017 taltioituna mutta myös Jonah Parzen-Johnsonia We Jazz -tapahtumassa 2019, joskin tuo kasettijulkaisu tuntuu elävän lievästi rinnakkaisuniversumissa uusien levyjen nimeämiskäytännön valossa.

Ateneum 2019

Ateneum 2019 -levyllä kuullaan aluksi OK:KOa jonka soundi on nyt sähköisempi Toomas Keski-Säntin soittaessa Rhodes-sähköpianoa. Syrtti ja Piik ovat ehkä kuitenkin yllättävänkin lähellä levytettyjä tunnelmia, mielenkiintoiseksi kohokohdaksi nousee Piikin avaava Mikael Saastamoisen hieno bassosoolo. Matalan sähköpianovampin ja soolon äänimaailma on varsin kapea, mutta liveäänityksen erottelukyky on riittävä ja matala ja pehmeä jumputtelu on hypnoottista kuunneltavaa. Yhtyeen johtaja, rumpali Okko Saastamoinenkin innostuu kappaleen edetessä jopa industrial-henkiseen kolisteluun.

Rumpali Joonas Leppäsen johtamalta Alder Egolta kuullaan toukokuussa taltioidut kappaleet Cubism ja aiemmin levyttämätön Mystery Room Nr. 6. Kaikista kuudesta kokoonpanosta Alder Ego tuntuu ehkä hyötyvän eniten livetilanteen jännitteestä, mutta toisaalta ehkä myös kärsivän eniten tilan äänestä. Alder Egon musiikki on usein varsin haastavaa ja kulmikasta modernia jazzia, elävänä siinä on hieman vahvempaa imua, mutta vähemmän kaikuvaa tilaa olisin ainakin itse kaivannut tälle musiikille.

Timo Lassyn ja Teppo Mäkysen duo on esiintyjäkaartista nimekkäin, mutta Fallow’n ja Goldenrodin anti tuntuu vähäiseltä. Molemmat kappaleet ovat varsin intiimejä – erityisesti Fallow. Juho Luukkaisen äänitys onnistuu varsin hyvin kuitenkin taltioimaan Mäkysen hienovaraista rumputyöskentelyä joskin tarkkaavainen kuuntelu ilman häiriötekijöitä tai hyvät kuulokkeet silti palkitaan.

OK:KO

  • Okko Saastamoinen – rummut
  • Jarno Tikka – tenorisaksofoni
  • Toomas Keski-Säntti – Fender Rhodes
  • Mikael Saastamoinen – basso

Alder Ego

  • Joonas Leppänen  – rummut
  • Tomi Nikku – trumpetti
  • Jarno Tikka – tenorisaksofoni
  • Teemu Åkerblom – basso

Timo Lassy & Teppo Mäkynen

  • Timo Lassy – tenorisaksofoni
  • Teppo Mäkynen – rummut, lyömäsoittimet

Lonna 2019

Lonna-levyn LP ja CD/digi versiot ovat hieman erilaiset – CD ja digi ovat yhtä raitaa pitemmät ja ne avaa LP:ltä puuttuva Aleksi Heinola Quintetin Drift joka on varsin mainiota 60-lukulaista hard boppailua jossa tavoitetaan hienosti perinteisen jazzilmaisun tunnelmaa parhaimmillaan ja herkullista liveäänityksenkin makua on – sitä tuo erityisesti hauska trading eights soolojen vaihto jossa rumpali Heinola, saksofonisti Manuel Dunkel ja trumpetisti Gunu Karjalainen pääsevät iloittelemaan.

Antti Lötjönen Quintet Eastilta on mukaan päässyt yksi kappale – yli 13 minuuttinen tulkinta trumpetisti Don Cherryn Art Decosta – alkuperäisellä levytyksellä mukana luonnollisesti Lötjösen suuri innoittaja Charlie Haden. Kappale svengaa rennosti, bändin musikaaliset juuret ovat ehkä syvälläkin Cherryn ja Ornette Colemanin free jazzissa, mutta vahvasti enemmän jazzissa kuin freessä, ehkä tätä kappalevalintaa voisi pitää jonkunlaisena musiikillisen linjan suunnanvetonakin. Mukavana yksityiskohtana myös Lonnan lokit pääsevät raidalla ääneen.

Oaagaadan kahdesta raidasta tekee erityisen mielenkiintoisia se, että ne ovat ensimmäiset julkaistut levytykset tältä puolestaan enemmän freehen kallelaan olevasta mainiosta free jazz -kokoonpanosta. Ennakkotiedoista poiketen on pohdiskelevan hypnoottinen 12 minuuttinen jolle intialaisen säväyksen antavat harmonimaisen taustadronen tuottavat shruti boxit ja Simo Laihosen lyömäsoitintyöskentely. Myös Alice Coltrane tulee tästä raidasta vahvasti mieleen. Terävämpää free särmää on Zaassa jossa Sami Pekkolan saksofoni ja Tuure Tammin trumpetti pääsevät kunnolla irti ja Tero Kemppaisen basso kumisee jämäkästi – free ekstaasia!

Levyn lopuksi ääneen pääsee vielä Aleksi Heinola QuintetBouncin’ at the S.U.P on CD-version avausraidan tavoin mainiosti svengaavaa hard boppia. Huomion varastaa tällä kertaa erityisesti Dunkelin hieno sooloilu.

Mitäpä levyistä jää kokonaisuutena käteen? Kun bändejä on levyä kohti kolme ja äänityspaikat ovat näin vahvasti esillä niin levyt ovat vahvemmin We Jazzin monipuolisen toiminnan kun yksittäisten bändien dokumentteja ja ehkä hyvä niin. Monissa livelevyissä kuitenkin bändi jättää esiintymispaikan ja keikan kontekstin varjoonsa, joten on suorastaan mielenkiintoista saada vaihteeksi julkaisujen sarja jossa ainakin näillä 2019 taltioinneilla käy kokonaisuutena jopa toisin päin.

Aleksi Heinola Quintet

  • Aleksi Heinola – rummut
  • Manuel Dunkel  – tenorisaksofoni
  • Mikael Jakobsson – Fender Rhodes
  • Nate Francis – basso
  • Mikko ”Gunu” Karjalainen – trumpetti

Antti Lötjönen Quintet East

  • Antti Lötjönen – basso
  • Mikko Innanen  – baritonisaksofoni
  • Jussi Kannaste  – tenorisaksofoni
  • Verneri Pohjola – trumpetti
  • Joonas Riippa  – rummut

Oaagaada

  • Tuure Tammi – trumpetti
  • Sami Pekkola – saksofonit, shruti boxit
  • Tero Kemppainen – basso
  • Simo Laihonen – rummut, lyömäsoittimet

Uusia levyjä saa kaikissa formaateissa We Jazzin Bandcampista.

Ei kommentteja