Juhani Aaltonen & Sointi Jazz Orchestra – Saarnaaja

Juhani Aaltosen ja Sointi Jazz Orchestran uuden levyn Saarnaaja tarina alkoi alkuvuodesta 2014 kun orkesterin johtaja Rasmus Soini kuuli Aaltosen puhuvan Espoon musiikkiopistolla. Puheen teemat Soini muutti musiikiksi äskettäin viisivuotista taivalta juhlistaneelle orkesterille ja Aaltoselle solistina – teemat kiteytyvät moniosaisen teoksen osien nimiin; Heikkoudet vahvuudeksiSoita niin ettei lammen pinta rikkouduLiitelen sointujen yllä, Soitto kuin rukous.

Soinin vahvuuksia säveltäjänä ovat oleet laajat hienot harmoniat ja laaja äänipaletti ja runsas erilaisten puhaltimien käyttö – lopputulos usein korvia hivelevän kaunista modernia big band -musiikkia, nyt jo alkusoitto lupaa hieman lisää dramatiikkaa. Aaltosen tunnistettava ääni tuo vahvan lisän soundiin – levy alkaa välittömästi tuntua kahden tunnistettavan äänen kohtaamiselta.

Heikkoudet vahvuudeksi ja  Soita niin ettei lammen pinta rikkoudu jatkavat ehkä tutummissa Sointi-tunnelmissa, mutta solisti puhaltaa niihinkin oman säväyksensä. Parhaiten homma toimii intensiivisesti – juhlalliset tai paatosta täynnä olevat nostatukset tarjoavat muistiin painuvia hetkiä.

Tuntuu paradoksaaliselta että vieläkin uudet Juhani Aaltosen levytykset tuntuvat paikkaavan aukkoja suomalaisen jazzin levytetyssä historiassa – onhan Aaltonen kuitenkin Gramexin eniten levyttäneiden muusikoiden listalla lähellä kymmenen kärkeä, mutta omissa nimissä tehtyjä levyjä ja johtavan solistin osia on kertynyt suhteellisen vähän, suurin osa tällä vuosituhannella. Tässä sarjassa Saarnaajalla ei ole mitään hävettävää – se taltioi onnistuneesti niin Aaltosen kuin säveltäjä Soinin ja Sointi Jazz Orchestran vahvimpia puolia hienoksi kokonaisuudeksi.

Juhani Aaltonen & Sointi Jazz Orchestra: Saarnaaja –levynjulkaisukiertue

la 24.11. klo 18.00 Savonlinnan Tuomiokirkko / Facebook
Pappilankatu 8, Savonlinna
Käsiohjelma 20/10e

su 25.11. klo 16.00 Warkaus-sali / Facebook
Kauppatori 6, Varkaus
Liput 20,50/11,50e (sis. toimituskulut)

la 1.12. klo 16.00 Paavalinkirkko / Facebook
Sammatintie 5, Helsinki
Käsiohjelma 10e

Uutta levyä saa Digeliuksesta.

  • Juhani Aaltonen – tenorisaksofoni, alttohuilu
  • Sointi Jazz Orchestra
  • Rasmus Soini – sävellykset, orkesterin johto
  • Pekka Seppänen – alttosaksofoni, klarinetti, huilu
  • Petteri Hietamäki – alttosaksofoni, sopraanosaksofoni, huilu
  • Max Zenger – baritonisaksofoni, bassoklarinetti, huilu
  • Sampo Kasurinen – tenorisaksofoni, klarinetti, huilu
  • Janne Saarinen – tenorisaksofoni, oboe
  • Matti Vuolahti, Panu Luukkonen – pasuuna
  • Mikko Haanpää – pasuuna, bassopasuuna
  • Lauri Iljin, Leo Kylätasku, Tommi Kolunen – trumpetti, flyygelitorvi
  • Jasmin Afaneh – trumpetti, flyygelitorvi, huilu, alttohuilu
  • Ilkka Hongisto – käyrätorvi
  • Kenneth Ojutkangas – tuuba
  • Aleksis Liukko – piano
  • Oskari Siirtola – basso
  • Siiri Partanen – rummut
Ei kommentteja

Atomic keikalla G Livelabissa 29.11. – voita keikkaliput kilpailussa

Skandinavialaisen nykyjazzin huippuryhmä Atomic saapuu G Livelabiin keikalle 29.11.

Yhteistyössä G Livelabin kanssa Jazzpossu tarjoaa kahdelle onnekkaalle seuralaisineen liput keikalle. Kilpailu on auki sunnuntaihin 25.11. kello 19 asti – voittajille ilmoitetaan sähköpostitse.

OSALLISTU KISAAN LOMAKKEELLA TÄMÄN LINKIN TAKANA

Ei kommentteja

Case Kämäräinen – Case Kämäräinen

Savosta kotoisin olevalla rumpali Tomi Kämäräisellä on jo kelpo määrä kokemusta muusikkona ja erityisesti pedagogina. Kymmenen vuoden opettamisen jälkeen Kämäräinen päätti muuttaa elämänsä suuntaa hieman ja suuntasi Kööpenhaminaan maisteriopintoihin ja sieltä löytyivät kumppanit uuteen kokoonpanoon Case Kämäräinen joka on nyt julkaissut yhtyeen nimeä kantavan ensilevyn.

Monikansallisessa kvartetissa soittavat saksofonisti Marek Konarski joka saattaa olla Sibelius-Akatemian toimintaa seuraaville tuttu Helsingin opiskeluajaltaan, pianisti Grzegorz Tarwid ja basisti Petter Asbjørnsen ja homman nimi on monipuolinen moderni jazz joka tarjoaa kuulijalle nautinnollisen kattauksen erilaisia tuokiokuvia.

Bändillä on miellyttävä akustinen soundi, levyn avausraita Up & Down alkaa Tarwidin ekspressionistisella pianolla josta homma herää rennosti svengaamaan. Bändin parhaisiin puoliin kuuluu taito vaihtaa vaihdetta ja muuttaa tunnelmaa kappaleesta toiseen tai sen sisällä – rumpalilla on rytmi hallussa isommassakin mittakaavassa. Tästä saadaan esimakua kun rummut ja basso jäävät yhtäkkiä Up & Downissa syrjään jättäen basson ja pianon juttelemaan keskenään.

Spectator on alkuun agenttijazzmaisen hämyisä, mutta vahvaan teemaansa ottaa varsin toisen vaihteen ja paikoin lyö lattarijazzrytmiksikin ja pian Bergen? -kappaleessa kuullaan varsin vapaatakin improvisointia.

Levy jatkaa vahvasti loppua kohti, joitakin parhaita raidoista on säästetty viimeisiksi. Confused by Expectation yhdistelee onnistuneesti selkeän melodista soittoa ja vapaampaa sooloilua ja levyn päättää vahvasti afro-kuubalaisen dramaattisesti vyöryvä Afro Nite. Tällaista dramatiikkaa ja räväkkyyttä olisi voinut olla enemmänkin – siinä missä bändi vaihtaa miellyttävästi tyylistä toiseen niin pianisti Tarwidin varalle jää suurimmaksi osaksi kuulijan korvien ravistelu yllättävämmillä vedoilla.

Uutta levyä saa julkaisija Eclipseltä.

Case Kämäräinen levyn julkaisun tiimoilta Suomessa kiertueella seuraavasti:

  • 17.11. Vaasa, The Doo-Bop Club
  • 19.11. Turku, Tiirikkala
  • 20.11. Jyväskylä, Poppari
  • 21.11. Helsinki, Juttutupa
  • 22.11. Kuopio, Hygge Bro
  • 23.11. Kajaani, Kouta-Sali
  • 24.11. Kokkola, Kilta Bar

Case Kämäräinen

  • Tomi Kämäräinen – rummut
  • Marek Konarski – saksofoni
  • Grzegorz Tarwid – piano
  • Petter Asbjørnsen – basso
Ei kommentteja

Il Mondo di Karri – Equilibria

Pianisti/urkuri Karri Luhtala on tuonut Il Mondo di Karri -sarjassa Suomeen vierailemaan monia italialaisia muusikoita. Näiden kuvioiden tunnelmia taltioi uusi levy Equilibria jossa Luhtalan sävellyksiä tulkitsee viisi eri kokoonpanoa joissa yhteensä kuullaan neljäätoista italialaista soittoniekkaa – mukana mm. enenevässä määrin suomalaisyleisölle tuttu nykyään Helsingissä vaikuttava rumpali Alessandro D’Anna.

Levyn avaa leppoisasti aika 60-lukulaisessa hengessä No niin -kappaleella Red Wine Quintet jota seuraa Karri Luhtala Trion Prima o poi – ei puhaltajia, mutta jonkunlainen yhteinen perinteisen jazzin svengaava henki pitää jutun kasassa. Yhtä kokoonpanoa lukuunottamatta bändeiltä on useampia raitoja, mutta pääsääntöisesti saman bändin raidat eivät ole peräkkäin. Tämä tuntuu hieman oudolta ratkaisulta, mutta toisaalta ehkä näin levystä tulee enemmän se Karrin maailma ja vähemmän tilkkutäkki eri yhtyeitä.

Punaisena lankana se perinteisesti svengaava ja vaivattoman oloinen jazzin tuulahdus. Thelonious Monkin päivistä eteenpäin jännitteet ja niiden purkautuminen ovat olleet hyvin keskeinen osa jazzin kuvastoa, mutta Luhtalan musiikki virtaa kevyesti. Eri kokoonpanoilla on tunnistettavat äänensä – on Luigi Mattacchionen huuliharppua joka tuo Toots Thielemansin mieleen (totta kai) ja CLSB – Quartetin kappaleet vahvasti mieleen painavaa Carlo Contin alttosaksofonitaiteilua.

Luhtalaa on paljon kuultu Hammondin soittajana, nyt ehkä vähän harmittavasti urku on mukana vain yhdellä raidalla – levyn päättävällä Morella jossa myös saksofonisti Stefano Preziosi puhaltaa loppuun komean soolon, mutta ehkä tämäkin yksityiskohta pelaa yhtenäisemmän kokonaisuuden pussiin.

Equilibria onnistuu huolettomana jazzlevynä nousemaan lähtökohtiensa yläpuolelle – se ei tunnu vain sekalaiselta kokoelmalta eri kokoonpanoja tai muistien verestäjänä aktiivisesti Il Mondo di Karri sarjan keikoilla käyneille.

Levyn julkaisutunnelmiin pääsee mukaan vielä Riihimäellä 17.11. Vihreässä talossa klo 19, ovet klo 18.30. Levyä saa keikalta tai sitä voi tiedustella suoraan Karri Luhtalalta.

  • Karri Luhtala – piano, Hammond, sävellykset
  • Red Wine Quintet
  • Karri Luhtala Trio
  • Luigi Mattachione 4tet
  • Now
Ei kommentteja

Tuomas J. Trio – Megetme

Pianisti Tuomas J. Turunen on jo hyvän aikaa kuulunut suomalaisen jazzin nouseviin nimiin ja jazzelämää seuraaville tuttu mm Aili Ikosen bändistä, Elena & the Rom Ensemblestä ja Fifth Avenuesta. Ensimmäinen omiin nimiin, tai ainakin lähelle sitä – bändin nimi siis Tuomas J. Trio – menevä levy on juuri ilmestynyt Megetme – triossa huippuluokan soittokaverit, bassossa Jori Huhtala ja rummuissa Tuomas Timonen. Levyllä neljällä raidalla seitsemästä vierailee saksofonissa myös Manuel Dunkel.

Levyssä viehättää erityisesti se että se on vahvasti kiinni jazzin perinteessä ollen kuitenkin moni-ilmeinen ja tyylillisesti rikas. Megetme alkaa erityisen vahvasti, iloisesti hyppelehtivää nimiraitaa seuraa Lexington joka on ehkä levyn kohokohta jolla erityisesti Dunkel näyttää vahvuutensa solistina Michael Breckerin hengessä soittavana taiturina – erittäin hieno yhdistelmä yksinkertaista teemaa ja herkullista intensiivisempää sooloilua.

Melancholy tuo tullessaan Esbjörn Svensson -maista melodista vivahdetta kun taas Monky on tiukemmin kiinni svengaavassa perinteessä. Monipuolinen kattaus siis tyylejä ja tunnelmia Turusen omissa sävellyksissä.

Loppupuolelle mentäessä monipuolisuus ehkä hieman kostautuu – Hymn on rauhallinen balladi joka tuntuu vievän tuulen purjeista eikä oikein tunnelma nouse uudestaan alkupuolen huippuhetkien tasolla vaikka lopetusraita Luca onkin mainio jazzvalssi Dunkelin sopraanosaksofonin maustamana.

Vaan eipä tuo paljoa haittaa – Megetme kuuluu tämän vuoden kotimaiseen kärkeen perinnetietoisemmissa jazzlevyissä ja erityisesti Manuel Dunkel onnistuu erinomaisesti solistina. Aika

  • Tuomas J. Turunen – piano
  • Jori Huhtala – basso
  • Tuomas Timonen – rummut
  • +Manuel Dunkel – saksofoni
Ei kommentteja

Uudistunut Liberty Ship esitti uutta materiaalia Pohjoismaisilla musiikkipäivillä

Liberty Ship Pohjoismaisilla musiikkipäivillä

Saksofonisti Esa Pietilän johtama Liberty Ship toi ripauksen jazzia pohjoismaista tämän päivän taidemusiikkia esitteleville Pohjoismaisille musiikkipäiville jotka järjestettiin nyt 50. kertaa.

Viime näkemästä Liberty Shipin kokoonpano oli muuttunut pohjoismaisempaan suuntaan – pianistina kuultiin G Livelabin keikalla Aki Rissasen sijaan norjalaista Håvard Wiikkiä ja bassossa Antti Lötjösen paikan otti Torbjörn Zetterberg. Uusi kokoonpano sopi Pietilän musiikille mainiosti – siinä missä edellisessä Liberty Shipissä osa sen viehätystäkin oli kuulla Rissasta ja Lötjöstä hieman vapaamman ilmaisun parissa kuin yleensä niin nyt bändi tuntui olevan luontevammin samalla aaltopituudella.

Musiikissa oli pientä jännitettä punnitumman ilmaisun ja vapaampien purskeiden välillä. Tämä heijastui paitsi sävellyksissä niin myös hieman soittajissa. Pietilän saksofonin soitossa on auktoriteettia ja vapaamuotoisissakin hetkissä painokkaasti soitetut sävelet antavat ymmärtää että laiva on ristiaallokossakin kapteenin käsissä. Louhivuori ja Wiik sen sijaan soittavat paikoin kuumeisellakin intensiteetillä, Wiik usein Cecil Taylor -henkisesti vapaasti seikkaillen.

Erityisen vahvan vaikutuksen tällä keikalla teki kuitenkin basisti Zetterberg. Olen hänen otteistaan pitänyt aiemminkin sekä Sveska Kaputtin riveissä että omassa Den Stora Frågan yhtyeessään, mutta nyt erityisesti kun Pietilä astui syrjään jättäen Zetterbergin, Wiikin ja Louhivuoren  valokeilaan Zetterberg usein melkein varasti show’n hieman teatraalisen oloisella, mutta varsin vaikuttavalla soitolla joka imaisi vahvasti mukaansa seuraamaan bassotaiteilijan työskentelyä ja hienoa jälkeä tuli.

Uusi Liberty Ship -levy Signal Horn oli juuri saapunut painosta ja sitä oli nyt keikalta saatavissa – kauppoihin uusi levy saapuu lähiviikkoina. Levyn kokoonpanossa kuullaan bassossa norjalaista Ole Morten Vågania.

Kymmeneltä alkaneella iltakeikalla oli G Livelabissa varsin väljää, mutta paikalle saapunut yleisö nautti täysin rinnoin kuulemastaan – eikä ihme, vakuuttavaa jälkeä kaiken kaikkiaan.

Torbjörn Zetterberg bassossa

  • Esa Pietilä – tenorisaksofoni
  • Håvard Wiik – piano
  • Torbjörn Zetterberg – basso
  • Olavi Louhivuori – rummut

Liberty Ship Pohjoismaisilla musiikkipäivillä G Livelabilla 7.11.2018

Ei kommentteja