Flame Jazz Cruise 15 toi jälleen jazzin Viking Gracelle

Viidestoista Turusta lähtevällä Viking Gracella järjestetty Flame Jazz Cruise risteily toi jazzin laineille jo vakiutunein nuotein – näitä risteilyjä on järjestetty kahdesti vuodessa syyskuussa ja alkuvuodesta. Ihan kaikkea laivan ohjelmatarjontaa jazz ei aivan valtaa, mutta suuremman profiilin livemusiikkitarjonta rennossa Retro-baarissa ja Vogue-yökerhossa on valittu jazzin ystävän makuun sopivaksi ja kuuden livesetin, kahden Flame Jazz talkshow keskusteluhetken ja jamisessioiden voimin jazzpainotteista ohjelmaa riittää lähes koko risteilyn ajaksi.

Pelin henki on siis se, että lauantaina iltayhdeksän maissa lähdetään Turusta ja ohjelma alkaa puolisen tuntia laiturista irtoamisen jälkeen Retro -baarissa Flame Jazz talk show’lla jossa risteilyllä esiintyvät muusikot pääsevät kertomaan uusimmat kuulumiset Flame Jazz -puuhamies Jussi Fredrikssonin johdolla. Tässä logistiikka puolella pelin henki tuntuu olevan että risteilyn aloitusjuomia jonottavat ruuhkauttavat Retron baaritiskin pahasti, joten ammattilaisvinkki on ottaa juoma matkalta mukaan joltain toiselta tiskiltä.

Shinkarenko Jazz 4N

Talkshow’n perään alkaakin sitten liveohjelma samassa tilassa. Tällä kertaa avausbändinä oli Liettualainen Shinkarenko Jazz 4N joka basisti Leonid Shinkarenkon johdolla soitti musiikkia jonka juuret tuntuivat olevan 70-luvun lopun ja 80-luvun alun fuusiossa – hyvällä imulla vetivät, saksofonisti Jan Maksimovichin sooloilussa oli ensikuulemalta soundeissa hieman kulahtanutta 80-luvun makua mutta hyvällä intensiteetillä homma kääntyi sitten voitoksi, hieman vahvasta otteesta sooloiluun tuli William Suvanne mieleen.

Meio Azul

Nipistin hieman aikaa jazzohjelmistosta ja kävin tsekkaamassa alkuillasta myös shampanja/cocktaillounge henkisen Seamore-baarin juoma- ja musiikkitarjonnan. Siellä esiintyi Meio Azul -kitara/lauluduo joka soitti hillittyjä bossa nova -klassikoita. Seamoren miljöö sopisi kyllä hyvin jazzseteille – paremmin kuin osittain läpikulkutilalta tuntuva Retro, mutta koska se jakaa saman tilan Oscar À La Carte ravintolan kanssa niin ohjelmisto lienee tarkoituksella enemmän taustamusiikkihenkinen. Miellyttävä tunnelma kuitenkin bossan tahdissa ehdottomasti sielläkin.

Iltayhdeltätoista homma jatkui Vogue-yökerhossa jossa oltiin tällä kertaa liikenteessä soul-vivahtein. Ensimmäisenä bändinä kuultiin Sami Saarta ja Jazzpoikia – Saarihan on vahvasti soulmiehiä – ja sen jälkeen Heini Ikonen tulkitsi soul klassikoita Queen of Motown -ohjelmistolla.

Saarella ja Jazzpojilla oli hyvä, viihteellinen meininki – kokemus solistina näkyy ja kuuluu – ja musiikissa yhdistyi 60-luvun jazz niin bop-perinteistä, ikivihreistä standardeista kuin jazz-iskelmä näkökulmista ja se soulkin. Vierailijoitakin nähtiin lavalla – useammassa kappaleessa mukana olivat sunnuntaina keikkavuoroissa olevat puhaltajat Gunu Karjalainen ja Jussi Kannaste ja Ikonen kävi laulamassa yhden kappaleen esimakuna omaan settiinsä.

Saaren omat sanoitukset ovat hauskoja ja toimivia ja hauskasti bändissä on sellainen välitön tunnelma kuin jazziskelmä olisi ollut aina olemassa. Ei siis vain retroa nostalgiatrippailua vaan hyvää, viihdyttävää meininkiä. Bändi on myös suuntaamassa kohta studioon äänittämään toista levyä.

Ikosen musiikilliset juuret ovat pitkälti soulissa ja sujuvasti illan viimeinen keskiyön jälkeen alkanut setti etenikin. Jos Saari ja pojat saivat muutaman parin tanssimaan niin Ikosen Motown-kimara sai sitten biletyksen vapaammin käyntiin. Bändi esiintyi nyt ensimmäistä kertaa ja totta kai jatkoa on luvassa.

Heini Ikonen: Queens of Motown

Risteilyn ohjelmistoon kuuluvat myös jamit joita samaan aikaan viriteltiin Retrossa. Käydessäni paikalla soittamassa oli etupäässä nuoria muusikoita mutta vanhempikin harrastaja liittyi joukkoon. Viime vuoteen verrattuna tuntui tosin siltä että Retron jamit jäivät vaisusti varjoon sillä baaria jo suljettiin ja muusikoita ja yleisöä oli vähän kun yhden jälkeen suuntasin hyttiin, mutta ties vaikka siitä homma olisi lähtenyt uuteen nousuun – joskus ainakin laivalla on jammailtu pitkälle aamuyöhön.

Sunnuntain paluumatkan tunnelma on rento – aamulla on aikaa nukkua laivan kääntyessä pikavisiitillä Tukholmassa aikaisin aamulla ja kääntäen keulan takaisin kohti Turkua ja nauttia aamiaisesta ja rentoutua sillä jazzohjelma jatkuu vasta yhdeltä iltapäivällä.

Mikko Gunu Karjalainen Italian Quartet

Jazzia on paluumatkallakin kolme settiä – 15. risteilyllä laineilla viihdyttivät ensin trumpetisti Mikko Gunu Karjalaisen Italian Quartet joka oli varsin rento ja svengaava paketti – erityisesti aloituskappale Carmell Jonesin Beepdurple oli aivan mainio revittely Suomen jazzpiireissä jo viime vuosina tutuksi tulleen rumpali Alessandro D’Annan lyödessä löylyä. D’Anna on aivan erinomainen standardien tulkitsija jonka soitossa on vauhtia ja mukaansatempaavaa karismaa. Hyvin homman klaarasi myös Gunu jonka hauskat välispiikit (varmasti kaikille Pori Jazzin jameissa viime vuosina viihtyneille tuttuun tapaan) huvittivat risteily-yleisöä.

Toisen Flame Jazz artisti talk show’n jossa Saari, Ikonen ja Shinkarenko kertoivat musiikkinsa taustoista ja tulevista suunnista lavalle nousi Teppo Mäkysen 3TM soittamaan rauhallisen ambient/elektronismausteista jazziaan jota on tänä vuonna tulossa levylläkin lisää. Hieman kesken setin lähdin nauttimaan Frank’sin ravintolan antimista, mutta ainakin alkupuolella materiaali ja tyyli oli ensimmäiseltä levyltä tuttua, mutta kesällä ilmestyneen puhtaasti ambient-henkisen ”preludi”-levyn perusteella myöhemmin tänä vuonna kuultaneen enemmän erilaista otetta. Mielenkiinnolla odotan mitä kuuluu ensi viikon SaloJazzeilta Mäkysen kotikentältä jossa 3TM soittaa samana päivänä kolme keikkaa luvaten kolmea eri keikkaa ja ohjelmistoa.

Tuomo & Markus feat. Verneri Pohjola

Viimeinen livebändi oli Tuomo & Markus feat. Verneri Pohjola joka joutui tällä kertaa tulemaan toimeen ilman Tuomo Prättälää joka joutui terveyssyistä jättämään risteilykeikan väliin, mutta hyvin soitto ja laulukin basisti Jere Ijäksen tuuratessa taustalauluin Prättälää. Bändin musiikkia voisi mieltää ”moderniksi pelimannimusiikiksi”, eri tyylejä sikin sokin Simon & Garfunkel -henkisestä singer-songwriter musasta countryn kautta Pohjolan jazzbiiseihin – kuultiin Land of Real Men ja Kätkävaaran Lohikäärme Mikael Myrskogin vieraillessa pianossa ja välillä Ijäs ja Markus Nordenstreng vaihtoivat soittimiakin – soittajien oloista musiikkia.

Risteilyn rytmitys sopii kokonaisuutena mukavasti jazzmusalle – perjantai-ilta lähtee nopeasti liikkeelle joten siinä on jazzille vähän haastetta pysyä nousevan tunnelman mukana, mutta paluumatka on mukavaa naatiskelua jossa rauhallisempi ja paikoin kokeellinenkaan jazz kuten 3TM ei tunnu olevan aivan väärässä paikassa laivan yökerhotilassa. Enimmäkseen Helsingistä Tukholmaan kulkeneelle on myös ollut mukava yllätys miten hienot näkymät lähes koko paluumatkan ajan tällä reitillä on saaristoon – kyllä kelpaa.

Seuraavan kerran Flame Jazz Cruise järjestetään 25.1.2020 ja tuolloin teemana world jazz. Tästä teemasta ja tulevista esiintyjistä kehotan lämpimästi tsekkaamaan heti tilaisuuden tullen Flame Jazz Recordsilla lähitulevaisuudessa ilmestyvän Ilkka Arola Sound Taginen levyn – on varsin mainiota musiikkia nimittäin se!

Ei kommentteja

Bianca Gismonti esiintyy trioineen G Livelabeissa Helsingissä ja Tampereella – voita liput kilpailussa

G Livelabien syyskausi on aluillaan ja sisältää hienoja jazzkonsertteja niin Helsingissä kuin vasta avatulla G Livelab Tampereellakin.

Brasialaispianisti Bianca Gismontin trio esiintyy 26.9. Helsingissä ja 27.9. Tampereella ja Jazzpossu tarjoaa yhteistyössä G Livelabin kanssa avec-liput kahdelle voittajalle vapaavalintaiselle keikalle.

OSALLISTU KILPAILUUN LINKIN TAKAA

Tutustu G Livelabien syksyn hienoon ohjelmistoon: Helsinki & Tampere

 

Ei kommentteja

Jazzpossun syyskuun 2019 soittolista

Tässä kuussa tarjolla muutama näyte loppuvuoden suomalaisittain ja ”arkistojen aarre” -hengessä odotetuimmilta julkaisuilta ja paljon festivaalihuumaa kun sekä Tampere Jazz Happening että We Jazz 2019 julkaisivat äskettäin ohjelmistonsa.

  • Petter Eldh/Koma Saxo – Ostron Koma
  • Aki Rissanen – Seemingly Radical
  • Miles Davis – Maze
  • John Coltrane – Blue World

We Jazzin tulevalta Petter Eldhin mastermindaamalta Koma Saxo -levyltä on julkaistu uusi single Ostron Koma ja vieläkin levy vaikuttaa äärimmäisen lupaavalta kaiken perusteella. Koma Saxo -kokoonpano on tulossa myös We Jazz festareille – bändi nähdään molemmissa G Livelabeissa Tampereella 4.12. ja Helsingissä 5.12.

Aki Rissasen trion hieno kolmas levy Art in Motion lunastaa odotuksia ja tarjoaa vahvoja jännitteitä ja vaikutteiden kirjoa klassisesta musiikista elektroniseen.

Uutta materiaalia on saatu markkinoille jälleen kerran muutamalta arkisto/live/box set/reissue-osaston kestosuosikilta. Äskettäin ilmestyi Miles Davisin 80-luvun äänityksiin perustuva Rubberband joka on kokonaisen levyn mittoihin paisutettu modernein lisä-äänityksin. Tämän levyn parasta antia ovat kolme aikoinaan valmiiksi saatua raitaa MazeSee I See ja Rubberband jotka on julkaistu aiemminkin Euroopassa 1986-1991: The Warner Years –boksissa, mutta jotka ovat varmasti monelta Miles-diggariltakin jääneet aiemmin kuulematta sillä tätä boksia ei esimerkiksi suoratoistopalveluista löydy – muuten varsin köykäistä kamaa.

Uusi julkaisu John Coltranen musiikkia äänitettiin vuonna 1964 Crescent ja A love Supreme levyjen välissä kanadalaisohjaaja Gilles Groulxin elokuvaan Le chat dans le sac ja äänitykset jäivät merkitsemättä levy-yhtiö Impulse!n kirjanpitoon, mutta pääsevät nyt päivänvaloon. Biisilistan perusteella tulossa uusia ottoja Coltranen kvartetin ohjelmistosta tutuista kappaleista – ainoa nimen tasolla ”uusi” kappale on ennakkona 27. päivä ilmestyvältä levyltä jo julkaistu Blue World joka ei melodialtaan ja tunnelmaltaan juurikaan eroa Coltrane-levyn Out of This Worldista – voisi kyynisesti teoretisoida että uusi nimi on annettu että kappale on saatu Harold Arlenin nimistä Coltranen nimiin eikä ole tarvinnut huolehtia tekijänoikeusmaksuista. Taattua tavaraahan tämä on, mutta kovin tutun tuntuista, että vaikuttaa etukäteen ainakin siltä että ehkä vain alternate takeista innostuva diipein diggailijajoukko tulevalta levyltä tekee elämyksiä nostavia löytöjä.

We Jazz 2019

  • Muriel Grossmann – Golden Rule
  • Ill Considered – Tangled
  • Ronald Langestraat – In the Middle of the Night
  • Elliot Galvin – Red and Yellow
  • Jukka Eskola Soul Trio – Stick of a Branch
  • Sami Linna Quartet – Clowns
  • ADHD – Stulli
  • MDCIII – Schtatisch
  • Oddarrang – Ohlop
  • Bowman Trio – Mac Elliot

Joulukuun 1-8 järjestettävä We Jazz 2019 levittäytyy viime vuotisten Helsingin ja Tallinnan lisäksi myös Tampereelle jossa näyttämöinä toimivat G Livelab ja aina konserttiin asti tuntematon salakeikan sijainti. Tarjolla on erittäin mielenkiintoinen kattaus We Jazzin puuhia seuraaville tuttuja bändejä ja uusia tuttavuuksia.

Kaksi vahvaa tärppiä – G Livelabilla 5.12. yllä mainittu Koma Saxo ja itävaltalaislähtöinen, Ibizalla vaikuttava Muriel Grossman jonka erittäin kova Coltrane-vaikutteinen Golden Rule -levy on saavuttanut  jazzvinyylipiireissä positiivista kuohuntaa Tallinasta toimivan RR Gemsin ripeästi loppuunmyydyn vinyylijulkaisun vanavedessä.

Toinen nopeasti loppuunmyytävien jazzvinyylien diggareiden lemmikki on lontoolainen Ill Considered joka on kolmen vuoden sisään ehtinyt julkaista jo 8 levyä – kahta suoratoistopalveluistakin löytyvää lukuunottamatta vain rajoitettuina vinyylipainoksina. We Jazzissa bändi on osa runsasta lauantai-illan maratonkattausta Suvilahdessa jossa mukana myös 3TM, MDCIII Belgiasta, Ronald LangestraatHilde Maria Holsen ja VIRTA-yhtyeen koostama VIRTA Festival jonka tarkka sisältö pysyy yllätyksenä alkuunsa saakka.

Tampere Jazz Happening

  • Cross Currents Trio (Dave Holland, Zakir Hussein, Chris Potter) – Good Hope
  • Mário Costa – Erosion
  • Théo Ceccaldi FREAKS – Henry m’a tuer
  • Rodrigo Amado – Theory of Mind (For Joe) 
  • Fred Frith, Jessica Lurie, Jason Hoopes, Jordan Glenn – Identity Crisis
  • Ambrose Akinmusire – a blooming bloodfruit in a hoodie

Tämän vuoden Tampere Jazz Happeningin ohjelmaa voisi pitää rohkeana. Tarjolla on paljon eurooppalaista avant-gardeen ja freehenkin kallellaan olevaa musiikkia ja paatuneimmillekin diggareille uusia tuttavuuksia.

Kansainvälistä jazzia nimekkäimmästä päästä edustavat Edition Recordsilla syksyllä levyn julkaiseva Dave HollandinZakir Husseinin ja Chris Potterin muodostama Cross Currents Trio ja trumpetisti Ambrose Akinmusire jonka Origami Harvest -kattauksessa kohtaavat moderni jazz, hip hop ja jousikvartetti.

Vapaat äänet -konserttisarjan aktiiviset seuraajat löytänevät ohjelmistosta useamman miellyttävän yllätyksen – ainakin Théo ja Valentin CeccaldiDaniel ErdmannSylvain Darrifourcq ja Benoît Delbecq edustavat Tampereen ohjelmiston kokoonpanoissa muusikoita joihin aiemman kosketuksen Suomessa on voinut saada Vapaat äänet -kiertueiden puitteissa.

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Pope Puolitaival Nordic4 – Northern Resonance

Puhaltaja Petri ”Pope” Puolitaival on suomalaista jazzia seuraaville tuttu nimi monista yhteyksistä – näkyvin rooli toistakymmentä vuotta maamme kokoonpanojen kärkikastiin kuuluneessa Dalindèossa. Popen johtamia kokoonpanoja on silloin tällöin nähty keikoilla – ainakin Pope Puolitaival United tulee mieleen – mutta nyt äskettäin toimintansa aloittaneen Flame Jazz Recordsin julkaisema Pope Puolitaival Nordic4 -yhtyeen levy Northern Resonance on Puolitaipaleen ensimmäinen levy leaderina.

Nelikosta löytyy luottonimiä – koskettimissa Jussi Fredriksson, bassossa Jori Huhtala ja rummuissa Jonatan Sarikoski ja kahdella raidalla vierailevana solistina myös useassa kokoonpanossa Puolitaipaleen kanssa aiemminkin yhteistyötä tehnyt Jukka Eskola.

Levy alkaa nimen ja kansitaiteen lupailemissa rauhallisissa pohjoisissa tunnelmissa Old Town Churchilla joka kasvaa mukavasti loppua kohti. Tämän jälkeen siirrytäänkin suoraan levyn kohokohtiin Puolitaipaleen kotikaupunkieepos Oulu Trilogylla jonka Part I:n kihelmöivän jännittynyt tunnelma lupaa hyvää alusta asti ja Puolitaipaleen väkevässä puhalluksessa Coltrane-vaikutteiden noustessa pintaan ja Eskolan vahvalla soolotuella kappale kasvaakin huumaavaksi. Aliarvoida tässä kokonaisuudessa ei pidä myöskään Huhtalan ja Sarikosken panosta – erityisesti Sarikoski on niin kauan kun muistan hänen soittoa kuulleeni vakuuttanut rumpalina joka pystyy kunnolla innostuessaan reteällä virvelirummun päristelyllä nostamaan koko bändin korkeammalle viritystasolle ja tästä Oulu Trilogy Part I on loistava esimerkki.

Trilogian toinen osa alkaa näytteellä Puolitaipaleen huilunsoittotaidoista joihin yhdistyy erinomaisesti Fredrikssonin vaihtaminen pianosta syntetisaattoriin ja kierrokset vaan kovenevat kun saksofoni kaivetaan taas esiin. Kakkososan tunnelmaa tosin latistaa, että se päättyy oudosti feidiin joka tuntuu tulevan kesken Puolitaipaleen sooloa.

Kolmososa etsii uusia tasoja sähköistetystä saksofonista joka tuo trilogian loppuun varsin yllättävää fuusiojazzin vivahdetta, sinänsä konseptuaalisesti vahvaan ja soundimaailmasta erottuvaan melodiaan lopettaminen vaikuttaa hyvältä idealta mutta siinä missä kakkososan syntetisaattorin mukaan tulo tapahtuu kuin varkain luonnollisen tuntuisesti niin sähköujellus pistää enemmän korvaan.

Sähkösoittimien soundeja tutkitaan vielä myöhemmin syvemmin Wonderland Symphony -raidalla, mutta se jää vaisuksi – muutenkin Oulu-trilogian jälkeen levy ei oikein jälkimmäisellä puoliskolla herää samalla intensiteetillä enää eloon, vaikka löytyy loppupuoleltakin helmensä – triona ilman koskettimia vedetty Sonny from Kaustinen on riemukas ja kepeä rytminen iloittelu jossa Huhtalakin pääsee esittelemään solistintaitojaan.

Pope Puolitaival Nordic4 on kohdattavissa levynjulkaisukiertueella seuraavasti:

  • 05.09.2019 Koko Jazz Club, Helsinki
  • 06.09.2019 Flame Jazz, Turku
  • 27.09.2019 Krapin paja, Tuusula
  • 28.09.2019 Joensuu

Uutta levyä saa paitsi keikoilta myös Digeliuksesta ja Levykauppa Äxästä.

  • Pope Puolitaival – saksofonit, huilu
  • Jussi Fredriksson – piano, syntetisaattorit
  • Jori Huhtala – basso
  • Jonatan Sarikoski – rummut
  • +Jukka Eskola – trumpetti
Ei kommentteja

Mikko Innasen Maakuntauudistus juhlisti mietintönsä ilmestymistä Digeliuksessa

Outi-Illusia Parviainen lausuu ja Innanen puhaltaa

Saksofonisti Mikko Innasta maakuntalaulut ovat kiehtoneet vuodesta 2013 ja noiden pääosin 1850 ja 1930 lukujen välillä syntyneiden laulujen musiikillisia tulkintoja on kuultu eri yhteyksissä Innasen, tuubisti Petri Keskitalon, harmonikkataiteilija Veli Kujalan ja rumpali Mika Kallion eri yhdistelmien esittäminä.

Tänä vuonna tämä Maakuntauudistus sai musiikillisten tulkintojen oheen uusia maakunta-aiheisia runoja 19:ltä kirjoittajalta ja Aviador-kustannus julkaisi tekstit kirjana ja CD-levyllä soittettuna ja laulettuna Mikko Innasen maakuntauudistus -paketissa jonka tiimoilta levykauppa Digeliuksessa maanantaina esiintyivät Innanen saksofoneineen ja tekstejä lausumassa runoilija Outi-Illuusia Parviainen ja Aviadorin Vesa Tompuri.

Puhtaasti musiikillisesti kansan syvien rivien laulettavaksi tehdyt maakuntalaulut ovat oivaa materiaalia radikaaleillekin uudelleentulkinnoille. Jo Albert Ayler aikoinaan todisti, että vahvaan ja yksinkertaiseen melodiaan voi perustaa vaikka mitä freetörinää ja homma toimii.

Tekstien lisääminen puolestaan tuo projektiin mukaan vahvasti sen maakuntapuolen jonka musiikillisesti voi vaikka unhoittaa – kuten Innanen itsekin toteaa hänen, ja minun, sukupolvelleni suurin osa maakuntalauluista ei ole kovin tuttuja. Nyt kuitenkin tekstit lausuttuna toivat maakuntahengen ja aikojen muutoksen takaisin keskiöön. Koko ajatuskin alkuperäisten usein paatoksen puolelle menevästä kotiseudun maisemien ja kasvien ja paikallisen väen ominaisuuksien ylevästä ylistyksestä tuntuu tänä päivänä vieraalta – omalla kohdalla jäin miettimään sitä, että ehkä vielä oudompi maakuntaylpeyskonsepti on näin 70-luvulla syntyneenä Espoolaisena siksi että nykypäivän kaupunki-Espoon ensimmäiset versot nousivat maasta vasta vuoden ’52 olympialaisten kisakyläksi Otaniemessä joten olin vielä espoolaista sukupolvea joiden kaikkien vanhemmat olivat muuttaneet seudulle jostain muualta.

Niinpä ei ihme, että monissa teksteissä sävy on tavalla tai toisella post-modernin ironinen oli sitten luonnon kauneuden korvanneet modernit kaupalliset ilmiöt tai ihmisen käden jälki tai seudulta kansa jo Helsinkiin siirtynyt tai muuta sellaista. Tässä hengessä tekstit sopivat musiikilliseen tulkintaan josta ylevä pönötys oli kaukana.

Hieno veto ottaa runoilijat tähän projektiin mukaan ja erityisesti hienoa saada tällainen määrä uusia tekstejä musiikin kylkiäiseksi, joten tästä pisteet Aviadorille ja kaikille mukaan lähteneille.

Uutta kirjaa ja levyä voi tilata Aviadorilta tai Digeliuksesta.

  • Mikko Innanen – saksofonit, lausunta
  • Outi-Iluusia Parviainen – lausunta
  • Vesa Tompuri – lausunta

Mikko Innanen, Outi-Illuusia Parviainen ja Vesa Tompuri levykauppa Digeliuksessa 2.9.2019

Ei kommentteja

Aurora Hentunen – Frost

Pianisti Aurora Hentusen viime vuonna debyyttilevy Second Spring oli erittäin lupaava – sen parhaat raidat olivat koko jazzvuoden kotimaisten kohokohtien joukossa. Uusi levy Frost jatkaa samoista lähtökohdista modernin melodisen pohjoiseurooppalaisen jazzin poluilla, ydinkvartetti on ennallaan trumpetissa Joona Kilponen, bassossa Veli-Matti Silanterä ja rummuissa Ville Luukkonen ja ensilevyn tapaan mukana on myös useampia vierailevia solisteja – levyllä kuullaan saksofoneissa Max Zengeriä ja Ukko Heinosta ja kitarassaa Luka Batistaa.

Suurin ero edeltäjään selviää jo kättelyssä alle minuutin mittaisella Under Ice -raidalla. Tällä kertaa levyn rytmitykseen on panostettu enemmän ja mukana on neljä tunnelmallista lyhyempää raitaa joissa Hentusen ääntä ja hillittyjä sähköisiä tehosteita käytetään perinteisempien pitempien raitojen rytmittämiseen. Se on sinänsä toimiva ratkaisu, mutta hienovaraisten nyanssien takia vaatii kuuntelijalta keskittymistä – suosittelenkin kuuntelemaan levyä kuulokkeilla.

Intron jälkeen levy lähtee liikkeelle When You Leftillä jossa solistina vierailee Zenger alttofoneineen. Myös tämä kahdeksanminuuttinen näyttää että kokonaisuudet ovat harkittuja paitsi koko levyn niin myös raitojen tasolla – se kasvaa herkästä alusta pikkuhiljaa sooloihin ja huipentuu koko bändin tullessa mukaan teemaan Zengerin soolon päätteeksi. Kaunis kokonaisuus, joskin kuten levyn välikkeetkin se vaatii kuuntelua.

Tätäkin onnistuneempi on kolmosraita Kuohu jossa vierailevana solistina kuullaan Heinosta tenoreineen. Kuohusta löytyy enemmän dynamiikkaa, sen värit ovat syvemmät ja täyteläisemmät ja Heinonen paahtaa erittäin hienon, modernin soolon.

Levyn kokonaisuuden kannalta pieni heikkous on, että nämä alkupään kappaleet jäävät levyltä vahvimmin mieleen vaikka mainiota yritystä monipuoliseen äänipalettiin saadaan koko levyn ajan. Stone Skipping -kappaleessa kuullaan sekä Zengeriä että Heinosta ja kolmen puhaltimen yhteispeli toimii hienosti ja loppusuoralla Expectations laittaa aivan toisenlaisen vaihteen silmään Luukkosen tiheämmin nakuttavan rumputyöskentelyn ja Hentusen yllättävän syntetisaattorisoolon voimin.

Frost on mainio levy, ensilevystä on meininki parantunut, mutta lupauksia jää vielä lunastettavaksikin – pienistä hienoista yksityiskohdista voisi saada vielä rohkeammalla käsittelyllä irti enemmänkin.

Uutta levyä voi kuunnella suoratoistopalveluista, fyysistä kopiota voi kysellä Facebookin kautta.

Yhtye on parhaillaan julkaisukiertueella seuraavasti:

  • 5.9. Salojazz Live, Salo
  • 6.9. Kulttuuritalo Tempo, Mikkeli
  • 7.9. Doo-Bop Club, Vaasa
  • 8.9. Helkiö-sali, Lappeenranta
  • 11.9. Vanha Paloasema, Oulu
  • 12.9. Kulttuurimetsä Kaukametsä, Kajaani

 

  • Aurora Hentunen – piano, koskettimet, laulu
  • Joona Kilponen – trumpetti
  • Veli-Matti Silanterä – basso
  • Ville Luukkonen  – rummut, lyömäsoittimet
  • +Max Zenger – alttosaksofoni
  • +Ukko Heinonen – tenorisaksofoni
  • +Luka Batista – kitara, elektroniikka
Ei kommentteja