Jazzpossun KYN & Johanna Juhola Reaktori -kilpailu

Akateeminen naiskuoro KYN ja harmonikkataiteilija Johanna Juhola Reaktori kvartetteineen yhdistävät voimansa G Livelabissa 2.10. kello 19. Jazzpossu tarjoaa yhteistyössä G Livelabin kanssa kahdelle onnekkaalle seuralaisineen liput keikalle. Osallistu kilpailuun vastaamalla alla olevaan kysymykseen.

OSALLISTU KILPAILUUN TÄÄLLÄ

Lisätietoja keikasta G Livelabin sivuilta.
KYNin Facebookissa voi kurkistaa tulevan keikan kulisseihin.

Osallistumisaikaa on maanantaihin 29.9. kello 12 asti – voittajat arvotaan satunnaisesti kysymykseen oikein vastanneiden kesken ja voittajille ilmoitetaan sähköpostitse lauantain aikana.

1 kommentti

Flame Jazz Cruise 13 keräsi jazzkansaa Viking Gracelle

Turussa toimivan Flame Jazzin yhteistyö Viking Linen kanssa on jo paikkansa vakiinnuttanut – syyskuun 2018 lopulla jazzristeily Flame Jazz Cruise nimittäin järjestettiin ja 13. kertaa ja Viking Gracen hytit oli tällä kertaa myyty viimeistä myöten. Jazzaiheista ohjelmaa oli 23 tuntisella risteilyllä runsaasti – kolme bändiä lauantai-iltana ja kolme lisää sunnuntaina, jazz-aiheista puheohjelmaa molempina päivinä jossa kuulumisiaan kertoivat muusikot ja jazzalan toimijat ja lisäksi Retro Barissa pidettiin pikälti opiskelijavetoisesti jameja sopivissa väleissä aina pikkutunneille asti.

Lauantai-ilta: L’Alliance Takalo, Nassaun Fasaani, Helsinki-Cotonou Ensemble

Photo: Olli Sulin

Viime vuonna levyn julkaissut vibrafonisti Arttu Takalon johtama L’Alliance Takalo ehti risteilylle keskellä kymmenen etapin suomenkiertuetta. Tässä allianssissa Takalon rinnalla soittavat haitaristi Niko Kumpuvaara, basisti Ville Herrala ja rumpali Ville Pynssi.

Aikoinaan Takalo vaikutti XL-yhtyeessä joka soitti oman määritelmänsä mukaan fantasiamusiikkia – oman aikansa monipuolista fuusiota. Kuten XL-kumppani, kitaristi Jarmo Saarenkin musiikissa myös Takalon musiikissa voi noita sävyjä kuulla vieläkin, joskin L’Alliancen musiikillinen fuusio on erilainen, vahvana tunnelmanluojana haitari joka luo mielleyhtymiä paitsi Ranskaan ja ranskalaiseen musiikkiin josta L’Alliance pitkälti ammentaa ideoita ja sävyjä, myös world music -henkiseen kansanmusiikkiin – paikoin vahvastikin tuli mieleen Maria Kalaniemi & Aldargaz -yhtye parinkymmenen vuoden takaa.

Myös tietynlainen soundtrack-henkisyys eli yhtyeen musiikissa vahvasti – ohjelmistoon kuuluu muutamakin kasarihenkistä tv-sarjatunnaria muistuttava kappale.

Hieman omaperäisessä bistrossa siis nautittiin risteilyn ensisävelet. Genrerajoja hälventänyt musiikki oli ehkä turhankin sliipattua, mutta toisaalta joskus kulissin kannattaa näyttää tarkoituksella kulissilta.

  • Arttu Takalo – vibrafoni, elektroniikka
  • Niko Kumpuvaara – haitari
  • Ville Herrala – basso
  • Ville Pynssi – rummut

Photo: Olli Sulin

L’Alliancen setin jälkeen Retro Bar jäi loppuillaksi jamien tapahtumapaikaksi (vai olikohan siellä jossain välissä joku tanssiorkesterikin?) ja jäsennellympi jazzohjelma siirtyi Club Voguen yökerhomaiseen tilaan jossa homman otti haltuun napakkalla ja rytmikkäällä fuusiolla herkutellut Nassaun Fasaani.

Niin Retrossa kuin Voguessakin tila on suunniteltu enemmän viihtymis- ja seurustelu käyttöön kuin konserttiareenaksi – kaksikerroksisen klubin paikoista varsin harvasta näkyi lavalle hyvin, mutta ei kai siinä muuta kun risteilyvaihdetta silmään ja viihtymään.

Ihan kaikkia jazzbändejä ei tähän ympäristöön kannata buukata, mutta Nassaun Fasaanin rytmikäs ja funkahtava musiikki nostatti tunnelmaa mukavasti. Välispiikit lähtivät reteästi ylilavealla englannilla bändin jäsenten esittelyä myöten. Ei ollut ainakaan turhan vakava meininki!

  • Joonatan Rautio – saksofoni
  • Jussi Fredriksson – koskettimet
  • Juho Kivivuori – basso
  • Abdissa ”Mamba” Assefa – lyömäsoittimet
  • Toni Porthén – rummut

Photo: Olli Sulin

Vielä kovempaa bilevaihdetta laittoi silmään Voguen illan viimeinen livebändi, hieman puolenyön jälkeen settinsä aloittanut Helsinki-Cotonou Ensemble joka sai afrikkalais-suomalaisella rytmipläjäyksellä tanssilavallekin vipinää.

Hyvää afrobeat vibaa riitti setin alusta loppuun ja erityisesti energinen nokkamies Noël Saïzonou otti tilanteen hyvin haltuun niinkuin loppuillan risteilybändissä pitää.

  • Noël Saïzonou – laulu, lyömäsoittimet, saksofoni
  • Janne Halonen – kitara, laulu
  • Sampo Riskilä – basso
  • Juha Räsänen – rummut
  • Menard Mponda -lyömäsoittimet, laulu
  • Visa Oscar – koskettimet
  • Joakim Berghäll – saksofoni, laulu
  • Mikko Pettinen – trumpetti, laulu

Helsinki-Cotonou Ensemble veti väkeä tanssilattialle

Helsinki-Cotonou Ensemblen lopetettua jamit jatkuivat Retrossa vielä tuntikausia. Suurimmaksi osaksi jamimusiikista vastasivat nuoret musiikinopiskelijat, mutta kävipä lavalla kokeneempiakin kettuja kuten esimerkiksi Flame Jazzin Jussi Fredriksson, basisti Jori Huhtala ja rumpali Jaska Lukkarinen.

Jamit jatkuivat pikkutunneille

Sunnuntai: Gourmet, Verneri Pohjola & Mika Kallio – Animal Image, Timo Lassy Band & Ricky-Tick Big Band Brass

Photo: Olli Sulin

Sen verran runsasta oli tarjonta että ihan kaikkeen ei kerinnytkään – väliin jäi omalta kohdalta sunnuntaipäivän tarjonnan avannut Gourmet joka tarjosi vähän villimmän, mutta samalla tavalla genrerajoja kunnioittamattoman ja paremmin pukeutuneen vaihtoehdon lauantain L’Alliance Takalolle – haitari mukana tässäkin.

Photo: Olli Sulin

Ehkä omalle kohdalle odotetuin risteilyn ohjelmanumeroista oli Verneri Pohjolan ja Mika Kallion Animal Image/Eläimen kuva joka esitettiin Perttu Saksan luontoelokuvan kanssa johon levynäkin julkaistu musiikki on sävelletty – ja improvisoitu.

Verkkaisaan elokuvaan trumpetti-rumpu duon avara improvisointi sopi mainiosti. Pohjolan eloelektroniikan käyttö tuntuu jatkuvasti paranevan ja eteerinen trumpetti ja Kallion tyylikäs lyömäsoitinarsenaalin käyttö loivat lähes maagista tunnelmaa. Yökerhotila ei ehkä ihan ykköspaikka tälle proggikselle ollut, mutta kyllä sielläkin duo sai yleisön haltuun – ainakin niiltä osin Vogue’a kuin visuaalisesti hienon ja pysäyttävän esityksen myös hyvin näki.

  • Verneri Pohjola – trumpetti, elektroniikka
  • Mika Kallio – rummut

Photo: Olli Sulin

Pohjolan ja Kallion Animal Imagen lisäksi tämän vuoden keskeisiin suomalaisen jazzin levyjulkaisuihin kuuluu myös Timo Lassyn Moves joka vei saksofonistin musiikkia hieman uusiin suuntiin monellakin eri tavalla. Nyt keskiössä oli Valtteri Laurell Pöyhösen suuremmalle torvisektorille sovittama materiaali jonka tulkitsijoina tutun Timo Lassy Bandin tueksi tuli levyn tavoin Rick-Tick Big Band Brass trumpetteineen, flyygelitorvineen, pasuunoineen ja tuubineen kahdeksanhenkisenä.

Setissä kuultiin kaikki Moves -levyn kappaleet joissa torvisektio on mukana ja muutama uusi sovitus vanhemmista Lassy-biiseistä – African Rumble Remix ja Universal Four olivat mukavaa kuultavaa Lassyn musiikin ystäville, hyvässä suhteessa tuttua ja jotain uutta.

Timo Lassy Band on vahvasta groovesta tunnettu ja olihan sitä rytmi-iloittelua nytkin joskin iso torvisektio vetää musiikkia paljon toiseenkin suuntaan – odotetusti kuitenkin rumpali Teppo Mäkynen ja lyömäsoittaja Abdissa Assefa pääsivät omat hienot soolot vetämään.

Hyviä solisteja nousi torvisektiostakin – Heikki Tuhkanen pasuunassa, Mikko ”Gunu” Karjalainen ja erityisesti ehkä setin parhaalla soololla kunnostatunut Kalevi Louhivuori olivat hyvässä vedossa.

  • Timo Lassy – saksofoni
  • Georgios Kontrafouris – koskettimet
  • Antti Lötjönen – basso
  • Abdissa ”Mamba” Assefa – lyömäsoittimet
  • Teppo Mäkynen – rummut
  • +Ricky-Tick Big Band Brass

Photo: Olli Sulin

Semmoista meininkiä siis Flame Jazz Cruisella – oikein mukavaa jazzailua merellä. Flame Jazz Cruise 14 taitaa olla sitten alkuvuodesta 2019 tulossa, pitänee lähteä silloinkin merille viihtymään.

Ei kommentteja

Sanna Ruohoniemi – Start from Nothing

Tukholmasta käsin vaikuttavan laulaja Sanna Ruohoniemen toinen levy Start from Nothing jatkaa ensimmäisen levyn viitoittamilla monipuolisen modernin lauluilmaisun poluilla onnistuneesti – kahdeksanraitainen lähinnä Ruohoniemen omista sävellyksistä ja sanoituksista koostuva levy käy läpi useampia tyylejä ja tunnelmia onnistuneesti ja itsevarmasti.

Ehkä vaikuttavinta on, että tempoltaan hitaat ja piano-rock henkiset suhteellisen suoraviivaiset levyn avaava nimibiisi ja sen päättävä Solivagant ja koruton kansanlaulutulkinta Luullahan jotta on lysti olla toimivat väkevästi ilman sen kummempaa kikkailua – vahva panos tässä tyylikkäästi soittavalla pianisti Joona Toivasella.

Matkan varrelle mahtuu konstikkaampaakin ja jazziikaampaa ilmaisua. Moon Songin aaltoileva modaalijazz henkinen tunnelma muistuttaa joistain Edward Vesalan 70-luvun ECM-hetkistä Erik Tengholmin trumpetin hienosti maustamana, leikkisä ja perinteisesti svengaava Bakom Fasaden on silkkaa Monica Zetterlundia ja Over the Line ja I’m the One (Behind the Wheel) tarjoavat jopa progemaisen konstikkaita melodioita.

Laulujazzin ongelmaksi on muodostunut se, että sitä on vielä instrumentaalijazzia vaikeampi tyylillisesti lokeroida tai määritellä sikäli kun se ei koostu kuluneiden standardien esittämisestä – niinkuin nuorien laulajien tapauksessa tuppaa olemaan. Mutta eipä tuolla väliä, Sanna Ruohoniemen kaltaisista monipuolisista laulajista taitavien soittajien tukemana voivat yhtä hyvin nauttia niin jazzin kuin muunlaisenkin musiikin ystävät.

Uutta levyä myy Levykauppa Äx ja sitä saa myös suoraan julkaisija Eclipseltä.Levyn julkaisun tiimoilta Ruohoniemi on esiintynyt – ja esiintyy Suomessa seuraavasti:

  • 19.9. Rytmihäiriöklubi, Juttutupa, Helsinki, Finland
  • 20.9. Brahe-sali, Lieksa, Finland
  • 21.9. Hotelli-Ravintola Alma, Seinäjoki, Finland

 

  • Sanna Ruohoniemi – laulu
  • Erik Tengholm  – trumpetti
  • David Bennet – alttosaksofoni
  • Joona Toivanen – piano
  • Arvid Jullander – basso
  • Simon Andersson – rummut
Ei kommentteja

F# Koko Jazz Clubilla

Vapaaseen ja hetkessä elävään ilmaisuun pohjaavan, Sid Hillen johtaman F#:n keikkaa Koko Jazz Clubilla oli mainostettu keväällä ilmestyneen The Wannsee Punk -levyn julkkarikeikkanakin, mutta kuten Hille itsekin totesi alkuspiikisään luvassa oli jotain aivan muuta.

F#:n paras puoli on kaavoihin kangistumattomuus joka toteutuu kunkin muusikon parhaita puolia esiintuovana yhteisenä tutkimusmatkana. Erityisesti bändi onnistuu välttämään free jazzin tai vapaan improvisaation jo kaavamaisen tuntuiset perusratkaisut – ainakaan nyt livenä Kokona bändi ei suorastaan voinut vastustaa herkullisiin grooveihin päätymistä abstraktimman ilmaisun lähtökohdista.

Tällä viikolla F# esiintyy Helsingissä ja Tallinnassa kolme kertaa, joka ilta eri vierailijan kanssa. Kokolle vieraaksi saapui kitaristi Jarmo Saari joka sopi porukkaan niin hyvin että vaikea kuvitellakaan enää että hän ei ole vakiojäsen. Saaren värittävä ääniympäristöjen luonti ja loopit yhdistettynä blues-miehen sieluun jonka nyt vaan on pakko välillä käydä vähän pentatonisella herkuttelemassa oli tavallaan kuin yhden miehen pieni versio F#:n kokonaisuudesta – Saaren kitaransoiton eri puolet sopivat kokonaisuuteen liki täydellisesti.

Jazzpossun makuun myös rumpali Markus Ketolasta F# tuo esiin parhaita puolia mukaansatempaavin lopputuloksin. Viime vuosina Ketolan soittoa on tullut kuultua livenä eniten UMOn riveissä jossa Ketolan soitto saattaa tuntua jopa kaavamaiselta, mutta F#:n kudelmassa soittokumppaneitaan tarkasti kuunteleva Ketola loihti moniin kertoihin todella mahtavia grooveja – musiikki ei ehkä perinteisesti kolmimuunteisesti svengaa, mutta triolien ja kolmijakoisten rytmien tenhoa kuultiin paljon ja toisen setin pitemmän vedon loppuun niin menevän kuuloinen 7-jakoinenkin groove että oksat pois. Oli todella ilo seurata Ketolan esityksiä.

Basisti Jori Huhtala on bändissä ehkä hieman straight manin asemassa joka usein lukitsee muiden löytämät ideat ja käynnistää prosessin josta löytyy uusi yhteinen rytmi. Jorin napakka soitto ja terävä rytmitaju ovat tässä avainasemassa – niinkuin Ketolakin, Huhtala osoitti hyvää valmiutta tarttua ilmassa leijuneisiin ideoihin ja oli bändin yhdistäjänä vahva.

Kosketinsoittaja-thereministi Hille itse antoi paljon tilaa muille olla hetken tähtiä. Hillen Moog, sähköpiano ja Theremin olivat kuitenkin oleellisia soundin luojia joihin perustui paljon – musiikin edetessä mielleyhtymiä syntyi niin fuusiojazzin myrskyäviin alkuvuosiin Milesin potkaisemana kuin saksalaiseen 70-luvun uraauurtaneeseen elektroniseen ja kokeelliseen rock-musiikkiin ja space rock -henkiseen tykittelyyn muutenkin.

Verrattuna tähän keikkaan jopa kokeellisen popin tuntuinen levy jäi tuntumaan siltä että se ei todellakaan tee täyttä oikeutta tämän hienon kokoonpanon kaikille mahdollisuuksille, joten ei voi muuta kun toivoa F#:lle pitkää ikää elävänä ja aktiivisena kokoonpanona.

  • Sid Hille – Sähköpiano, moog, efektit, theremin, muoviputki
  • Jori Huhtala – basso
  • Markus Ketola – rummut
  • +Jarmo Saari – kitara, theremin

F# & Jarmo Saari Koko Jazz Clubilla 13.9.2018

Ei kommentteja

Phronesis – We Are All

Suomessakin kannattajakuntaa keränneen Phronesis trion uusi levy alkaa melko verkkaisesti Ivo Neamen pianon ja johtohahmo Jasper Høibyn jousella soitetun basson duetolla – onko vauhdikkaista otteista tunnettu trio jo täysin rauhoittunut? No, ei ehdi levy vanheta kahta minuuttia kun Høiby luopuu jousesta ja tutun napakan bassokuvion kanssa myös rumpali Anton Eger saapuu mukaan ja trio lähtee tutun tiukkatahtiselle ja nopeakäänteiselle radalle.
Vahva meininki joka parhaimmillaan imaisee kuulijan vahvasti mukaan on siis ennallaan ja ehkä pianisti Neame nousee nyt entistä vahvemmin paikoin esille. Phronesis tuntuu yhä yhdeltä tämän vuosituhannen eurooppalaisten pianotriojen suunnannäyttäjältä jonka musiikissa elävät sovussa tunne ja tekninen taitavuus, melodia ja rytmiikka ja ennenkaikkea pianotrion perinteinen soundi ja tuoreus.
Hengästyttävä vauhti ja nopeasti sävellysten mukaan elävä rytmiikka ovat yhä Phronesiksen parasta antia – bändi on parhaimmillaan kun sydän hakkaa ylikierroksilla ja kolmikko kiitää kohti tuntematonta päämäärää, liekö reitti perille soittajillekaan aina selvä. Noin 40-minuuttinen pitkäsoitto piirtää kaaren huipulta huipulle laakson kautta – vahvimpaa vääntöä tarjoavat avausraita, sitä seuraava kirjailija Douglas Adamsille omistettu Matrix for d.a. ja erityisesti vahva päätös The Tree Did Not Die jossa äänimaailmaan liittyvät myös sähköiset äänet onnistuneesti. Siinä välissä sitten hieman himmaillaan – tuntuu turhalta, Phronesiksen muusikot ovat niin taitavia ja erityisesti vauhdikkaassa rytmisessä nokkeluudessa lyömättömiä että mielellään täyttä paahtoakin kuuntelisi levyllisen.
Niin, taidan olla jokaisesta blogissa vuosien varrella käsitellystä Phronesis -levystä tullut tulokseen, että tämäkään levy ei ole kokonaisuutena aivan se täysosuma joka tämän hienon trion elementeistä voisi nousta. Näin tuntuu myös We Are Allin tapauksessa.
  • Jasper Høiby – basso
  • Ivo Neame – piano
  • Anton Eger – rummut

Arvostelu julkaistu myös We Jazz 2018 -printtilehdessä

Ei kommentteja

Aapo Heinonen Quintet – Tara

Pianisti Aapo Heinosen edellisestä levystä on ehtinyt vierähtää jo viisi vuotta ja uudelle levylle kvintettikin on suurimmaksi osaksi uudistunut, edellisestä kokoonpanosta mukana Heinosen lisäksi vain rumpali Tomi Saikkonen.

Musiikin henki on kuitenkin säilynyt ennallaan joka kertoo Heinosen vahvasta visiosta – musiikki heijastelevat monet 70- ja 80-luvuila kukkaan puhjenneet ideat, fuusion ja lattarimusiikin vaikutteet hiottuna kokonaisuutena. Jazzissa monet etsivät uusia jännitteitä jatkuvasta muotojen rikkomisesta ja konventioiden haastamisesta – Heinosen konstailematon lähestyminen tarttuvien melodioiden ja taitavan soiton kautta ilman pelkoa tuntuu tässä ajassa virkistävältä.

Kun olin nuori musiikista kiinnostunut teini 90-luvulla niin tuntui että nuorten muusikonalkujen maailmassa Chick Corean mielenkiintoisimmat tekemiset tapahtuivat My Spanish Heartin jälkeen ja Wayne Shorterin kuultiin paljon enemmän soittavan sopraanosaksofonia kuin tenoria. Heinosen musiikki tuo tuon henkiset ajat mieleen – hyvällä tavalla.

Levyssä on hienoa miten eri muusikot nousevat vuorollaan tärkeisiin rooleihin. Vesa Ojaniemen sähköbasso nousee usein keskeisen tunnelman luojaksi ja rytmin vetäjäksi kuten avausraidalla Way Out South tai loppupuolen seesteisemmällä Summer of SerenitylläHéctor Lepen kitara puolestaan valloittaa Truth of Anotherilla – siinäkin myös hieno soolo Ojaniemeltä. Viulisti Lotta-Maria Pitkänen vierailee vain kahdella raidalla, mutta tekee suuren vaikutuksen ja jotenkin viulukin jää mieleen levyn tärkeänä elementtinä – ehkä siksi että keskeiseksi kappaleeksi muodostuu nimikappale Tara jossa yhdistyy lattaridramatiikka mielenjäävään, positiiviseen melodiaan joka on Heinosen sävellystyötä parhaimmillaan.

Uusi levy on jo ilmestynyt digitaalisesti – sitä voi kuunnella Spotifyssa. CD:n julkaisupäiväksi on mainittu 14.9. Kvintetti on levyn julkaisun tiimoilta Suomessa kiertueella seuraavasti:

Aapo Heinonen Quintet live

  • Pe 14.9 Helsinki, Kansallisteatterin Lavaklubi
  • Ti 18.9 Tampere, Ravintola Kivi
  • To 20.9 Lappeenranta, Ravintola Lamppu
  • Ma 1.10 Turku, Ravintola Tiirikkala
  • Ke 10.10 Helsinki, Ravintola Juttutupa
  • Ke 17.10 Savonlinna, Kulttuurikellari
  • Pe 19.10 Jyväskylä, Poppari

  • Aapo Heinonen, piano, kosketinsoittimet
  • Teemu Takanen, saksofonit
  • Héctor Lepe, kitara
  • Vesa Ojaniemi, basso
  • Tomi Saikkonen,  rummut
  • +Ricardo Padilla, lyömäsoittimet
  • +Lotta-Maria Pitkänen, viulu
  • +Mila Laine, sello
Ei kommentteja