Nordic Jazz Comets esitteli kansainvälisille areenoille halajavia kokoonpanoja

Pohjoismaiset jazzkomeetatkaan eivät ole enää nuoria – entinen Young Nordic Jazz Comets on hieman uudistunut, Young on tippunut nimestä pois ja nuorten kykyjen sijaan esittelyssä ulkomaille pyrkiviä kokoonpanoja pohjoismaista.

Showcasen piti olla osa We Jazz -festivaalia, mutta olosuhteiden pakosta se järjestettiin nyt streamina we Jazzin YouTubessa – jääden kuitenkin ainoaksi festarikeikaksi jota ei jouduttu kokonaan perumaan.

Tässä livenä kirjoitettuja pohdintoja kunkin artistin kansainvälisestä potentiaalista.

Ihan alkuun saatiin G Livelabista juontaja James Lórien MacDonaldin standuppia joka onnistui välttämään myötähäpeän eli

Svaneborg Kardyb (Tanska)

Tanskaa edusti Nikolas Svaneborgin (koskettimet) ja Jonas Kardybin (rummut) duo.

Duon soundi on miellyttävä heti alusta asti – Svaneborgin Roland-syntikka ja Wurlitzer-sähköpiano soivat kuin aamuradion hellästi herättelevä välimusiikki ja Kardybin vähäeleinen rumpukoneen kuuloinen soitto toimii – elektronisen musiikin vaikutteet rumpaleilla ovat aika yleinen trendi, mutta aika omaperäinen ja toimiva tämän lajin edustaja.

En tiedä kuunneellanko Tanskassa enemmän jazzia vai onko siellä enemmän Spotifyn käyttäjiä, mutta ainakin tämän duon uusi lokakuussa ilmestynyt levy näyttää olevan kuunnellumpi kun mikään suomalainen julkaisu, joten jonkun verran kansansuosiota löytyy.

Musiikki oli erittäin mukavaa elektrofiilistelyä, puolalainen Skalpel tulee mieleen, joskin Svaneborg Kardyb on vähän rennompi. Kyllähän tämmöinen voisi jossain Flow Festivalin reunateltalla soida, mutta on kyllä taustamusiikinomaista, mutta vaikka Lanson Champagne Barin vieressä vois tunnelmoida.

Suoraan sanoen kaipaisi vähän enemmän improvisaatiota tai jotain säpinää – etenkin kun on kuitenkin kyseessä ”live-esitys” (vaikka nyt tässä tapauksessa etukäteen nauhoitettu streami olikin. Vikassa biisissä oli sentään mukavasti kasvatusta.

  • Nikolaj Svaneborg – Wurlitzer, syntetisaattorit, piano
  • Jonas Kardyb – rummut, lyömäsoittimet

Post-sun-vision (Ruotsi)

Malmässa taltioitu ruotsalainen pianotrio Post-sun-vision aloittaa heti lievästi mystisin tunnelmin – aika samanlainen meininki pianisti Alice Hernqvistilla kuin Aki Rissasella itseasiassa – toisella kädellä Hernqvist soittaa välillä myös sähköisiä koskettimia.

Setin edetessä tunne akirissasmaisuudesta ehkä vain kasvoi, tämähän ei ole huono asia, koska Rissasen trio on ollut parhaita suomalaisia jazzyhtyeitä viimeisen viiden vuoden aikana.

Eipä siinä – ihan hyvä setti, jos vielä olisi kehittynyt musiikki puolituntisen aikana niin olisi ollut vielä parempi.

  • Alice Hernqvist – piano
  • Aaron Mandelmann – bass
  • Mario Ochoa – rummut

Ingibjörg Turchi Band (Islanti)

Seuraavaksi vuodossa oli Reykjavikin Vox Clubilla taltioitu Ingibjörg Turchi Band jota johtaa basisti Ingibjörg Turchi.

Jonkunlainen minimalismi yhdistää jazzkomeettoja, toistoon turvaa tämäkin kvintetti niinkuin tavalla tai toisella kaksi edellistäkin. Setti alkaa biisillä jonka valitsin kuukauden soittolistalle esimerkiksi -levyversiossa oli enemmän potkua kun tässä livessä.

Kuuntelin näitä bändejä vähän etukäteen ja tämä kokoonpano oli suosikkini, pienen avausbiisin pettymyksen jälkeen alkaa onneksi tämäkin setti kulkea.

Tunnistin rumpali Magnús Trygvason Eliassenin persoonallisen näköisestä soitosta, oli ADHD-bändin osana We Jazzissa 2019.

Ehkä tässä oli livenäkin eniten potkua tähän mennessä, erilaisten tunnelmien vaihtelu joka toteutettiin hyvällä tyylitajulla ja runsaampi instrumentaatio tuovat hyvää vaihtelua. Välillä yllättävääkin musiikkia – hyvä, hyvä!

  • Ingibjörg Elsa Turchi – basso
  • Magnús Trygvason Eliassen – rummut
  • Hróðmar Sigurðsson – kitara
  • Tumi Árnason – tenorisaksofoni, klarinetti
  • Magnús Jóhann Ragnarsson – piano, koskettimet

Kjetil Mulelid Trio (Norja)

Norjalaispianisti Kjetil Mulelid trioineen oli ainoa Kadi Vijan lisäksi tietenkin jonka tunsin näistä showcasen esiintyjistä etukäteen – varmasti seuraamani Rune Grammofon -levy-yhtiön julkaisuista.

Ihan mukava saada vähän perinteisempääkin jazz/blues-vivahdetta iltaan – toisessa kappaleessa tunnelma on vähän kuin Keith Jarrettin eurooppalaisessa kvartetissa 70-luvulla.

Näistä showcase-esiintyjistä tämän ”ECM-mäisyys” varmaan vetoaa ulkomailla – jazzmuusikot inhoavat stereotyyppejä, mutta siitä on usein hyötyä että kuulostaa jotenkin ennakko-odotusten mukaiselta. Saatan ehkä yliarvoida tämän efektin tosin koska olen kuullut trion levyt jo aiemmin.

Tykkäsin tässä ehkä erityisesti siitä, että välillä pianonsoitossa oli toiveikasta positiivisuutta mitä ehkä yllättävänkin harvoin kuulee jazzpianossa – siitä ehkä se Jarrettkin tuli mieleen, koska 70-luvulla semmoista oli usein Jarrettillakin, ehkä myöhemmin vähenemissä määrin.

Ehkä setin rakennetta ja sekvensointia olisi voinut parantaa, nyt tuli vähän semmoinen olo kun olisi ollut kappaleen liian pitkä vaikka olikin lyhyt puolituntinen.

  • Kjetil Mulelid – piano
  • Andreas Winther – drums
  • Bjørn Marius Hegge – double bass

Kadi Vija Key Project

Ja loppuun vielä Suomen toiveikkaat laulaja Kadi Vijan johdolla. Onkohan jo bändille tutun oloinen tilanne kun April Jazz -streamausfestareissa esiintyivät keväällä samalla lavalla nettiyleisölle…

Sooloissa on nyt ainakin potkua – Water Dripping Dancessa ensin Max Zenger revitteli jo vähän, mutta Tuomo Dahlblomin kitarastairtosi sitten kunnon skronkit. Tempokin taitaa olla vähän nopeampi kun levyllä joka kuulostaa hyvältä.

Roaming in the Contemporary Societyssakin on ehkä vähän kierroksia lisää ja Tuomas Timosella hyvä meininki rummuissa. Levyyn verrattuna tässä setissä on ihan kivasti lisäpontta mitä aina keikalta toivoo.

  • Kadi Vija – vocals
  • Max Zenger – bass clarinet
  • Tuomo Dahlblom – guitar
  • Tuomas Timonen – drums

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.