Synttäriviikko: Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa jazzblogia?

rosvot_1v

Armas blogiportaalimme Rosvot täyttää tällä viikolla vuoden. Synttäriviikon kunniaksi tällä viikolla eri blogaajat katsovat menneisyyteen, joten palataan tässäkin blogissa syihin siihen miksi Jazzpossu-blogi on olemassa.

Jazz-

Jazz on ihanaa musiikkia.

Improvisointi on jazzin ydin, se tekee jazzista luovaa ja muuttuvaa ja mielenkiintoista. Jazz on soolojen kautta yksilöllistä, mutta kuitenkin vahvasti kollektiivista. Jokainen muusikko on arvokas ja muusikot ja musiikki ovat valokeilassa. Jazz ei ole ulkoa harjoiteltu puhe vaan interaktiivinen keskustelu – se elää.

Kun jazzkiinnostus kasvoi ahkerammaksi skenetykseksi ja uuden suomijazzin aktiiviseksi diggailuksi muutamia vuosia sitten kävi äkkiä selväksi, että suomalaista nykyjazzia käsittelevää juttua on netissä todella vähän vaikka hyviä levyjä ja mielenkiintoisia keikkoja on paljon. 

Onneksi kiitos Internetin tämmöistä epäkohtaa voi korjata helposti ihan itse, siispä pystyyn oma:

-blogi

En varmasti olisi jazzfani ilman Internettiä. Uudet levyt, vanhat levyt, keikat, uutiset – melkein mistä vaan osa-alueesta virikkeet ovat löytyneet parhaiten netin kautta. Radio-ohjelmatkin tulee kuunneltua paremmin kiitos Internetin, ei jää Basson Lauantaijatsit koskaan kuuntelematta kun pari viimeistä viikkoa löytyy Soundcloudista.

Kaupallinen sisällöntuotanto on lukijoiden suosioiden armolla. Jos haluat olla suosittu niin paras kirjoittaa suosituista asioista, ei ihme että kaupallinen media tarttuu jazziin harvoin. Onneksi Internetissä marginaaleihin voi piirrellä ihan itse melko matalalla kynnyksellä. Päätöksestä oman jazzblogin perustamisesta siihen, että ensimmäisen jutun kohteena olleen Black Motorin rumpali Simo Laihonen lähetti palautetta Facebookissa oli alle 2 päivää.

Miltä nyt tuntuu?

Oman blogin perustaminen on ollut kaikkea mitä odotin ja enemmän. Se on motivoinut keikoille, festareille ja levykauppoihin, se on tutustuttanut uusiin ihmisiin jazz-piireissä ja niiden ulkopuolella. Uusia levyjä kuuntelee enemmän ajatuksella kun niistä aikoo kirjoittaa jotain.

Lukijoita tuli vähän nopeammin kuin odotin ja on tullut sitouduttua säännölliseen kirjoittamiseen enemmän kuin olin kuvitellut. Otin lähtökohdaksi, että en jahtaa lukijoita, Facebook-likejä tai suosiota koska jos sille tielle lähtee niin ei ainakaan kannata jazzista blogata, kummasti kuitenkin vaan kiinnostaa paljonko juttuja luetaan ja jokainen like lämmittää sydäntä…

Hauskaa on ollut enkä yhtäkään blogin eteen käytettyä hetkeä kadu.

Avainsanat: ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.