KYN: Loitsut

Kansainvälistäkin arvostusta ja kilpailumenestystä viime vuosina runsaasti kerännyt akateeminen naiskuoro KYN kantaesitti lauantaina Suvilahden Kattilahallissa Jukka Linkolan säveltämän uuden Loitsut -teoksen kahteen kertaan, itse osallistuin iltapäivän ensimmäiseen konserttiin kolmelta ja seitsemältä sali täyttyi toisenkin kerran.

Kaija Viitasalon johtama KYN on jo pitkään ohjelmistossa painottanut etnistä jazzia ja Linkolan sävellyksiä ja sovituksia on kuulunut kuoron ohjelmistoon jo pitkään – erityisesti aikoinaan Eija Ahvon alunperin Kuinka myöhään valvoo blues? -levyllä tulkitsemia lauluja kuoro on laulanut ja 90-luvulta asti. 2011 julkaistiin ensimmäinen laajempi tilausteos Outo kantele -sarja jonka jatkoksi uusi Loitsut -sopii mainiosti – samaa sävelkieltä ja tunnelmaa ja sitä kuoron fokuksessa olevaa etnistä jazzia – lisää jazzhenkeä tuomassa mukana oli myös vibrafonisti Panu Savolainen – oli nytkin tarjolla.

Kattilahalli oli allekirjoittaneelle pääasiassa ennestään tuttu Flow -festivaalin Other Sound -tarjonnan näyttämönä. Ison festivaalin hulinassa marginaalimusiikkiin keskittyvä tila on vaikuttanut jopa intiimiltä, mutta nyt konserttiin se oli ilmeisen tietoisesti jätetty avarasti. Yleisö istui hallin laidoilla, keskelle jäi avoin tila johon olisi mahtunut tiiviisti pakattuna ainakin yhdeksän kuoroa. Tätä tilaa ja avaruutta kuoro käytti hyväkseen liikkuen ympäri tilaa, jakautuen välillä pienemmiksi ryhmiksi ja taas kerääntyen yhdeksi massaksi. Näkemistäni KYNin tuotannoista tämä olikin ehdottomasti visuaalisin – ohjaajana tässä toimi tanssija Janne Marja-Aho –  ja varmasti myös musiikki kuulosti käytännössä erilaiselta salin eri puolille.

Visuaalisuutta toivat lisää myös Mika Venhovaaran valaistus ja VJ Hellstonen salin seinille heijastetut kuvat. Nämä molemmat tosin kärsivät iltapäiväesityksessä ainakin siitä että ulko-ovea vasten olevien verhojen välistä pilkottava auringonsäde myös valaisi tilaa.

Musiikkipuolella paljon oli puhelaulua ja shamanistista manaamista niinkuin teoksen nimestä voi päätellä. Aivan täysin pakanallisissa tai todellisuutta omaan tahtoon taivuttavissa merkeissä ei liikuttu – kansanloitsuista muokattujen tekstien henki oli ehkä suurimmaksi osaksi pikemminkin toiveikas ja oman aseman luonnonvoimien armoilla tunnustava. Tämä tematiikka toimi mainiosti hieman normaalia isomman tilan kanssa joka kuoron piti koreografian kautta pyrkiä ottamaan haltuun.

Teoksen rytmitys oli hieman outo – selkeäksi huippukohdaksi kohosi vahvasta koreografiastakin hyötynyt Kalastusloitsu joka oli sijoitettu suunnilleen sarjan puoleen väliin. Toiselle puoliskolle olisi loppua kohti vahvempaa nostatusta kaivannut, nyt meni vähän ’pitkiksi jäähyväisiksi’.

Konsertin päätti sisäänrakennettu encore – kuoro kiipesi Kattilahallin toiseen kerrokseen laulamaan Linkolan vanhemmasta tuotannosta pitempään kuuluneen Suuren meren – tämä päätös oli komea niin visuaalisesti kuin musiikillisistekin.

  • KYN
  • joht. Kaija Viitasalo

KYN Suvilahden Kattilahallissa 21.10.2017

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.