Kalle Kalima & K-18 – Buñuel de Jour

k-18_bunuel

 

Berliinissä vaikuttavan kitaristi Kalle Kaliman suomalaisbändi K-18 jatkaa taivaltaan elokuvaohjaajien insiroiman musiikin tiellä kolmannella levyllään. Aiemmin käsittelyssä ovat olleet Stanley Kubrick (Some Kubricks of Blood) ja David Lynch Jazz-Emman vuosi sitten voittaneella levyllä Out to Lynch. Nyt inspiraation lähde ovat espanjalaisen ohjaajamestari Luis Buñuelin elokuvat ja Buñuel de Jour -levyllä kuullaan yhdentoista Buñuel-leffan inspiroimat sävellykset ja yksi ohjaajalle itselleen omistettu.

Kaliman kanssa rummuttomassa kvartetissa kuullaan kotimaisen avant-garde/impro skenen eturivin miehiä. Alttosaksofonissa ja muissa puhaltimissa Mikko Innanen, harmonikassa Veli Kujala ja bassossa vanhemman sukupolven edustajana tänä vuonna 73 vuotta täyttävä Teppo Hauta-Aho.

K-18 ei käytä lähtökohtana elokuvien alkuperäistä musiikkia vaan Kaliman sävellykset perustuvat elokuvien tunnelmiin tai tematiikkaan – Kalima usein tavoittelee sävellysten rakenteessa leffan draaman kaarta.

Bändin musiikki on edellisten levyjen tapaan tinkimätöntä avant-gardea. Levy pursuaa jännitteitä ja utuista mystiikkaa – mainiosti yhteensopivaa surrealisti Buñuelin kanssa siis – mutta 70 minuutin kestoinen levy vaatii kuulijaltaan melko paljon keskittymistä ja huomiota. Muutamakin kuuntelukerta päättyi havahtumiseen, että ajatus oli harhaillut muualle ja useampi biisi oli valunut ulos toisesta korvasta jättämättä muistikuvaa sisällöstään.

Erityistä tarkkaavaisuutta tuntuu näin levyltä kuunneltuna vaativan se, että Kaliman kitarat, Innasen puhaltimet ja Kujalan harmonikka usein tuntuvat olevan varsin samankaltaisessa roolissa ja kun live-kokemuksen visuaalinen viestintä eri soittajista puuttuu niin punaisen langan hahmottaminen vaikeutuu. Kannattaa siis tutustua levyyn ajan ja ajatuksen kanssa.

Ainakin Jazzpossun suosikkihetkiksi levyltä nousivat toistaiseksi biisit joissa yksittäiset soittimet nousevat selkeämmin esille tai perinteistä rakennetta löytyy enemmän: rouheasti rokkaavassa Los Olvidadosissa (alla näyteupotteena) bändi käy lähimpänä konventionaalista (rock) ilmaisua, Tristana antaa kullekin neljästä soittajasta hyvin omaa soolotilaa ja levyn päättävä kollektiivinen improvisaatio Viridiana nousee yllättäen levyn melodiavetoisimmaksi biisiksi Innasen kauniin alton johdolla.

TUM Recordsin julkaiseman levyn oheismateriaali on totuttuun tapaan ensiluokkaista ja etenkin Kaliman kuvaukset kustakin inspiraationa toimineesta elokuvasta ja niiden kytkökset sävellyksiin ovat kullan arvoisia levyn kappaleihin tutustuessa. Juuri oheismateriaali ja sen luoma ymmärrys levyn läpi kulkevasta teemasta nostaakin K-18:n maamme avant-garden kärkiryhmään.

Opium-1996-Leena-Luostarinen-hires

Kansitaide: Leena Luostarinen – Opium (1996)

Kalle Kalima & K-18

  • Kalle Kalima electric guitars
  • Mikko Innanen alto saxophone, xaphoon, whistles , hornpipe with contact mic
  • Veli Kujala quarter-tone accordion
  • Teppo Hauta-aho double bass, percussion

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.