Jorma Tapio ja Kaski jaZZanti-konsertissa Laulumiehissä

tapio_kaski_2_140311Pitkän linjan monitaitoinen puhaltaja Jorma Tapio edustaa samaa free jazz sukupolvea kuin viime postauksessa käsitelty Raoul Björkenheimkin. Miehet soittivat aikoinaan yhdessä niin Edward Vesalan Sound & Furyssa kuin Björkenheimin Krakataussa. Pitkälliset sairaudet ovat pitäneet Tapioa syrjemmässä, mutta nyt mies tekee uutta tuloa niin Sound & Furyn keskeisenä hahmona kuin intiimimmän Kaski -kokoonpanon kanssa.

Eilen tiistaina Björkenheimkin löytyi yleisöstä Jazzpossun tavoin kun Jorma Tapio ja Black Motorista tuttujen Ville Rauhalan ja Simo Laihosen muodostama Kaski nousi Laulumiesten lavalle Helsinki Jazz ry:n jaZZanti-konserttisarjassa. Raportoin blogissa saman kokoonpanon keikasta Juttutuvassa viime vuoden huhtikuussa, nyt oli kuitenkin vuorossa melko lailla täysin uudistunut ohjelmisto pääasiassa Jorma Tapion uusia sävellyksiä jotka ovat niin tuoretta tavaraa, ettei niillä ole vielä nimiäkään. Ensimmäinen biisi lähti semmoisella tenorisaksofoniulvonalla ja ukkosmaisella rumpujen paukkeella, että saattoi jo luulla että nyt tulee tuutin täydeltä voimapuhallusta, mutta totuus oli toisenlainen. Materiaali rakautui raa’asti luokitellen kahtia intensiivisemmän saksofonimateriaalin ja meditatiivismystisemmän huilu-matskun välille.

Intensiivistä saksofonia ja mietiskeleviä huiluja

Saksofonistina Tapio on intensiivinen, jokainen ruumiin lihas tuntuu olevan mukana kun mies pusertaa kireää nuottia fonista aina vain muutaman askeleen päässä äänen murtumisesta särähtävään ulinaan – ja usein sielläkin käydään. Saksofoneille kirjoitettujen sävellysten ja tulkintojen välillä tuntui olevan jännitettä – melodiat kuulostivat siltä että niistä olisi saanut herkänkin balladin, mutta Tapio piti jatkuvasti jännitteen yllä ja kompissa Laihonen ja Rauhala eivät antaneet tasaisen rytmin turvallisuutta ja rauhaa vaan aksentit velloivat ja jatkuva etsinnän levottomuus leimasi fonibiisejä ja Laihosen bassorumpu ja matalat tomit myrskysivät puhaltajan vastapainona.

Huilut näyttivät musiikista meditatiivisemman puolen ja Laihonen tuki tunnelmaa vaihtamalla suureksi osaksi lyömäsoitinosastolla symbaaleihin, gongeihin ja kelloihin. Melodioiden sijaan musiikki muuttui enemmänkin meditatiiviseksi virraksi. Kuultiin bassohuilua, bambuhuilua ja erilaisia puisia huiluja – kunkin ominainen ääni johdatti uudenlaiseen tunnelmaan.

Komppikaksikossa Ville Rauhalan basson ja Simo Laihosen lyömäsoittimien yhteissoitto on hioutunut vuosien varrella saumattomaksi ja nytkin Tapio jätti kaksikolle tilaa duo-osuuksiin useamman kerran.

Verrattuna viime vuotiseen keikassa oli nyt vahvempi uuden etsimisen ja meditoinnin meno, ei ollut vielä varmaa, rutinoitunutta ja valmista mutta jonnekin ollaan matkalla – liekö merkki siitä että uutta on syntymässä ja yksi maamme free jazz -saksofonin suurista on heräämässä toden teolla uuteen luomiskauteen.

Lyhyen tauon mukaanlukien vajaa kaksituntinen konsertti myös äänitettiin Yle Radio 1:n toimesta ja kuullaan myöhemmin – ilmeisesti ensi syksynä – Ylen sunnuntaisen Jazzklubin live-osiossa.

Laihonen / Rauhala / Tapio

Laihonen / Rauhala / Tapio

  • Jorma Tapio, saksofonit, huilut
  • Ville Rauhala, basso
  • Simo Laihonen, rummut, lyömäsoittimet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.