Joonas Tuuri Quartet – Dimensions

Kolmekymppinen basisti Joonas Tuuri on näkynyt ja kuulunut Helsingin seudun jazzelämässä jo hyvän aikaa. Hän on ollut tähän mennessä parhaiten esillä ehkä Bowman Triossa ja JAF Triossa ja viime vuonna hänen bassoaan kuultiin mm. Watercolorsin, Uxila Exilen ja Susanna Aleksandran levyillä. Nyt hänen oma kvartettinsa on julkaissut ensilevynsä Dimensions.

Vaikka Tuurin pääkokoonpanot ovat olleet vähän vapaaseenkin tai ainakin kaavoihin kangistumattomaan ilmaisuun kallellaan niin Tuuri on soittajana vaikuttanut otteiltaan luotettavalta ”ammattimieheltä”. Tuntui luontevalta että Tuurin oma kokoonpano – alttosaksofonissa Ilmari Rönkä, pianossa Toomas Keski-Säntti ja rummuissa Anssi Tirkkonen – soittaa varsin hienostunutta ja perinnetietoista jazzia. Juuret jossain 60-luvulla, mutta ehkä itselle tuli ensimmäisillä kuuntelukerroilla mieleen 80-luvun nuoret leijonat ja ehkä lähimpänä vertailukohtana viime vuosilta Ilmarin isoveljen, Artturin, AR Quartet. Miellyttävän kunnianhimoista jazzin tekemistä niin sävellysten kuin soittamisenkin puolesta.

Dimensions taitaa olla Röngän  ensimmäinen varsinainen jazzlevytys. Hänen lyyrinen ja kuulas soundinsa on melko suuressa roolissa levyllä ja antaa sille melodisen ja hillityn yleisilmeen. Keski-Säntti komppaa sopivan hillitysti ja Tirkkonen onnistuneesti tasapainoilee musiikkia elävöittävien aksenttien kanssa esiin nousten tunnelmaa rikkomatta.

En muista olenko aiemmin kuullut Tuurin soittavan sähköbassoa, mutta ehkä levyn minulle aivan parasta antia olivat muutamat biisit joissa Tuuri vaihtaa sähköiseen erittäin mainiosti soittaen, on groovea, tyyliä ja tekniikkaa ja erittäin miellyttävä soundi. Vaikka kvartetin musiikki ei varsinaisesti ala kuulostaa fuusiolta niin soitosta kuulee että Tuurista olisi erinomaiseksi fuusiopommittelijaksikin. Usein akustisen ja sähköbasson vaihtelu tuntuu turhalta, mutta nyt koko musiikin ilme muuttuu sen verran makoisasti että se antaa levylle, erityisesti basistin liidaamalle levylle, tässä tapauksessa paljon.

Paperilla Joonas Tuuri Quartetissa yhdistyy elementtejä joilla saatettaisiin lähestyä ”tärkeintä elämässä on että ei tee virheitä” -henkistä muovisuutta, mutta tyylitaju pitää ja puhdas soitto ja fuusiotiluttelunkin kanssa flirttaileva sähköbassottelu tuntuvat toimivilta valinnoilta. Levy lienee joillekin kuuntelijoille silti hiotussa ammatitaitoisuudessaan turhan turvallisen tuntuinen, mutta Jazzpossun korvaan varsin mainio paketti.

Uutta levyä saa Bandcampista.

Julkaisukeikat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.