John Zorn’s Simulacrum Porissa Validi Karkia -keikalla

Simulacrum rymisteli Porissa vaikuttavasti

John Zorn on yksi suurimmista 80-luvulla improvisoidun musiikin ja jazzin lähimaastoista nousseita ikoneja, joskin Zorn on erityisesti kunnostautunut genrerajoista piittaamattomana, erittäin tuottoisana säveltäjänä. Tällä vuosituhannella Zornin säveltämää musiikkia ovat kantaesittäneet lähinnä muut soittajat ja on myös useita kokoonpanoja jotka soittavat vain Zornin heille säveltämää musiikkia – tällainen on myös urkutrio Simulacrum jonka Jyrki Laihon Validi Karkia toi New Yorkista Eurooppaan vain yhdelle pistokeikalle Poriin. Sen verran mielenkiintoinen veto ja harvinainen vieras, että piti lähteä Espoosta asti kuuntelemaan.

Zornin ympärilleen rakentama musikaalinen universumi oli itselleni aikoinaan tärkeä ekosysteemi uuden musiikin löytämiseen. Kiinnostukseni uudempaa jazzia, improvisoitua musiikkia ja muuta luovaa soittamista kohtaan alkoi kasvaa kuultuani Bill Frisellin kvartettia Pori Jazzeilla 1996 ja melko nopeasti Frisellin kautta löysin Zornin legendaarisen Naked Cityn ja sitä kautta paljon muuta musiikkia jota Zorn julkaisi omalla Tzadik-levymerkillään ja muusikoita jotka soittivat Zornin projekteissa.

Vaikka nykyään omalta kohdalta ja mielestäni yleisestikin Zornin näkyvyys ja oma innostukseni hänen musiikkiinsa on rajoittuneempaa sillä Tzadik julkaisee levynsä vain CD:nä eikä ole missään suoratoistopalveluissa eikä CD:itäkään aina niin kovin helposti ole saatavilla niin monia Tzadikin julkaisuja on silti tullut kuunneltua runsaasti ja Zornin tekemiset kiinnostavat. Olikin ilo havaita heti kättelyssä Simulacrumista että tässä triossa on paljon perinteistä Zornin henkeä – jo 80-luvulla Zorn shokeerasi yleisöjä kovaäänisellä HC punkista ja grindcoresta innoittuneella musiikilla ja Simulacrumkin soittaa kovaa ja metallimättö-osiot muistuttavat vaikkapa Zornin Painkilleristä ja tyylistä toiseen keskellä biisiä vaihtava nopeiden liikkeiden tyyli muistuttaa Naked Citysta. Musiikki oli paikoin armotonta vyörytystä, mutta tylsää ei tullut!

Tyylien kirjossakin oli Zornin henkeä – väkevää metallia, kokeellista, mutta paikoin jopa ilkikurisesti svengaavaa avant-jazz tilutusta, hieman surf-rock vetävyyttäkin ja paikoin vähän rennompaakin tunnelmaa. Tyylien salamannopea vaihtelu on yksi Zornin projektien yleisiä piirteitä, mutta ehkä sitä ei ole näin vahvasti tuotu pintaan viiem vuosina – jos ei ihan uskalla sanoa Simulacrumia uudeksi Naked Cityksi, sen verran vahva ”superkokoonpano” se aikanaan oli, niin ainakin voi sanoa että Zornin musiikin kirjossa Simulacrumissa on erittäin paljon samaa henkeä joka livenä tuntui väkevältä.

Nimekäs urkuri John Medeski on trion soittajista se tunnettu vetonaula mutta monilla Zornin levyillä soittanut avant-garde metallihommista tunnetuksi tullut kitaristi Matt Hollenberg oli ehkä kokoonpanon tärkein elementti monee tyyliin väkevästi iskevällä soitollaan. Ei sovi vähätellä kokonaisuudessa myöskään mm. Secret Chiefs 3:ssa vaikuttanutta rumpali Kenny Grohowskia jonka vyörytykset olivat olennainen osa kokonaisuutta.

Harvinaista ja arvokasta kulttuurityötä Validi Karkialta.

Porin Mies-Laulun talolle oli pitkä jono ennen odotettua keikkaa

  • John Medeski – Hammond
  • Matt Hollenberg – kitara
  • Kenny Grohowski – rummut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.