Jazzpossun toukokuun soittolista

jazzpossu-2015-05

Toukokuussa erittäin hyvä levyvuosi on jatkunut uusien huippujulkaisujen merkeissä. Toden teolla on alkamassa myös kesän jazzfestarikausi, joten lienee ajankohtaista ottaa kuunteluun muutamia tulevia festarivieraita.

Timo Lassy – We Jazz Theme

Timo Lassyn odotettu uusi levy Love Bullet jatkaa tutuilla linjoilla – vastustamatonta groovea ja herkkiä balladeja täydellä sydämellä. Lassyn bändin ydinosaamisen molempia puolia esittelee hienosti We Jazz Theme.

Duke Pearson – Sweet Honey Bee

Lassyn uudella levyllä vierailee Five Corners Quintetissakin Lassyn vierellä soittanut trumpetisti Jukka Eskola ja Lassy on puolestaan ollut mukana Jukka Eskolan uuden projektin Jukka Eskola Soul Trio levytyssessioissa. Tämän kokoonpanon levytyksiä saadaan vielä odotella, mutta otetaan esimakua muutaman lainabiisin voimin joita bändi soitti tämän viikon torstaina Koko Jazz Clubilla.

Duke Pearsonin Sweet Honey Beessä yhdistyvät soul jazz -meno, bluesahtavat pianotyylittelyt ja jopa lähes burtbacharachmaisen leikittelevä melodia.

Wes Montgomery – Road Song

Kitaristi Wes Montgomeryn Road Song kuuluu myös Jukka Eskola Soul Trion liveohjelmistoon. Kyseessä taitaa olla ensimmäinen Wes Montgomeryn biisi jota olen itse diggaillut joskus 90-luvulla ostamaltani Jimmy Smith -kokoelmalta kun soul/hammond -jazzhommat alkoivat kiinnostaa.

Bob Belden – Elegy

Toukokuussa yllättäen sydänkohtaukseen kuoli 58 vuotias säveltäjä/sovittaja/orkesterinjohtaja/tuottaja Bob Belden. Jazzpossun kestosuosikiksi vuosituhannen vaihteesta on jäänyt Black Dahlia levy jonka päättävä Elegy soikoon Beldenin muistolle.

Marcus Belgrave – Gemini II

Muistettakoon myös viikko sitten 78 vuotiaana edesmennyttä trumpetisti Marcus Belgravea joka oli suuri nimi Detroitin jazz-elämässä hyläten New Yorkin houkutukset suuremmasta maineesta paikallisen skenen hyväksi. Belgraven omissa nimissä julkaistuista levytyksistä parhaiten tunnettu lienee Gemini II joka julkaistiin Detroitilaisella 70-luvun hengessä muusikoiden omistamalla Tribe Records -levymerkillä vuonna 1974. Ajan hengessä levyltä löytyy avaruudellisia sfäärejä ja post-coltranelaista spiritual-vibaa, mutta paljon myös perinteisempää jazzilmaisua. Nimibiisi Gemini II ahtaa melkoisen määrän erilaisia vaikutteita viiteen ja puoleen minuuttiin.

Donald Byrd – Elijah

Toukokuun alussa julkaistua Kamasi Washingtonin The Epic -levyä tuli hehkutettua jo viime kuun playlistillä ennakkosinkulla, mutta otetaan lisää tälle kuulle sillä levy on saanut osakseen ainakin Amerikan puolella melkoista hypeä ja lähes kolmituntinen järkäle on varsin onnistunut.

Yksi sen viehättävimpiä piirteitä on gospelmaisen kuoron tyylikäs käyttö joka tuo mieleen 60- ja 70-lukujen klassikoiden hengen. Tämän kunniaksi tässä hieman omia kuorojazz-suosikkeja alkuun Donald Byrdin levyltä A New Perspective vuodelta 1963 avausraita Elijah.

Max Roach – The Profit

Kuorojazzin klassikoita on myös rumpali Max Roachin levy It’s Time josta tässä The Profit.

Eddie Gale – African Sunshine

Eddie Galen tunnetuin levytys on Blue Notella 60-luvulla ilmestynyt Eddie Gale’s Ghetto Music joka on Blue Noten katalogissa jonkunlainen kummajainen – näin syvälle spiritual jazzin maille ei tuo levy-yhtiö monesti uskaltautunut. Otetaan kuitenkin tähän listalle hieman myöhempää tuotantoa – alunperin vain singlenä julkaistu African Sunshine on nyt saatavilla Jazzman Recordsin Spiritual Jazz-sarjan kuudennella osalla joka keskittyy laulujazziin – mukana myös paljon muita kovia biisejä, suosittelen tutustumaan.

Kamasi Washington – Re Run

Sitten sitä Kamasi Washingtonia – tässä levyn klassisessa spiritual jazz -hengessä svengaavaa matskua Re Run.

Hiatus Kaiyote – Shaolin Monk Motherfunk

Toisessä ääripäässään The Epic alkaa lähestyä jo moderneja soul/jazz -bilebändejä – tässä ajankohtainen sellainen: australialainen Hiatus Kaiyote on tulossa tänä vuonna Pori Jazzeille nostamaan perjantai-illan tunnelmaa.

Thundercat – For Love (I Come Your Friend)

Laulava basisti Stephen ’Thundercat’ Bruner on The Epicin huomiota herättävimpiä solisteja. Thundercat vaikuttaa Los Angelesin skenessä monissa genreissä R&B:stä thrash metalliin. 70-luvun pehmeän jazz-funkin ympäristössä liikuttiin hänen omalla debyyttilevyllään The Golden Age of Apocalypse – tässä hieno tulkinta George Duken The Aura Will Prevail-levyn klassikkobiisistä For Love (I Come Your Friend) .

George Duke – Dawn

Perään George Duken oma tyylinäyte tuolta samalta levyltä. Duken muutkin 70-luvun puolenvälin levyt Feel ja Faces in Reflection edustavat ajan pehmeneviä jazz-tyylejä parhaimmillaan.

Stance Brothers – Capricorn

Suomessa Duken musiikkiin on tarttunut rumpali Teppo Mäkynen yhden miehen Stance Brothers ”autotalliprojektissaan”. Tässä Mäkysen versio ehkä Duken parhaiten tunnetusta sävellyksestä Capricorn.

Austin Peralta – Capricornus

Kauriin merkeissä liikkui myös vain 22 vuotiaana vuonna 2012 kuollut Los Angelesilainen pianisti Austin Peralta joka saavutti kansainvälistä huomiota jo teini-ikäisenä lahjakkuutena. Peralta ehti tehdä yhteistyötä useampienkin Kamasi Washingtonin bändin jäsenten kanssa ja levytti samalle Flying Lotusin Brainfeeder-levymerkille.

Alphonze Mouzon – Funky Snakefoot

Takaisin 70-luvun fuusiohommiin – viime aikoina olen kuunnellut enemmän rumpali Alphonze Mouzonin 70-luvun levyjä. Vähän taitaa olla liian muovista fuusiosoundia makuuni, mutta paikoitellen puraisee kyllä mukavasti kuten esimerkiksi tässä Funky Snakefoot -levyn nimiraidalla.

Weather Report – Tears

Mouzon nousi fuusiojazzin huipulle kohisten soitettuaan Weather Reportin ensimmäisellä levyllä joka oli aikoinaan huikea menestys, mutta on pitemmän päälle jäänyt myöhemmän tuotannon varjoon, mielestäni hieman turhaan. Itse ainakin koen, että ensimmäinen levy jossa soundit olivat vielä vahvasti Miles Davisin ensimmäisten fuusiolevyjen kaltaisia on kestänyt aikaa paremmin kuin esimerkiksi yleisesti parhaana Weather Report -levynä pidetty Heavy Weather.

Miles Davis – In a Silent Way

Niin… Miles. Ensimmäinen minulle todella tärkeä jazzlevy oli Bitches Brew ja Milesin 60- ja 70-luvun taitteen musiikkiin tulee palattua säännöllisesti. Sähköpiano tuli Milesin levyille mukaan jo hieman aikaisemmin, mutta fuusiohommat alkoivat toden teolla In A Silent Way -levyltä jolta tässä rauhallisen nimibiisin lyhyempi versio The Complete In A Silent Way Sessions -boksista.

Kamasi Washington – Seven Prayers

Kai kolmetuntiselta levyltä voi pari biisiä laittaa? The Epicin seesteisin hetki Seven Prayers toi ainakin itsellä tuon Milesin In A Silent Wayn vahvasti mieleen ja näin tämä ympyrä sulkeutukoon.

Makaya McCraven – Slightest Right

Chicagolaisrumpali Makaya McCravenin uudella levyllä In The Moment ei ole vaivaa säästelty tuotannossa. McCraven äänitti 28 keikkaa, yhteensä 48 tuntia, livemusiikkia improvisoiduilta keikoilta ja näistä nauhoista miksasi uusiksi ja koosti 19 kappaleen levyn. Improvisoitua kyllä, mutta vahvasti rytmivetoista ja modaalista – henkisesti hiphop-biittejä, ei Peter Brötzmannia.

Mikko Sarvanne Hip Company – Varsapuistikko 8:00

Mikko Sarvanne Hip Companyn uusi levy yllätti iloisesti erilaisella raikkaudellaan – tässä on jotain poikkeuksellista. Erityisesti ihastutti tämä spoken word -runoutta sisältävä Varsapuistikko 8:00 – vähän hiphoppia, vähän vanhempaa beat poet jazz-henkeä. Hieno meininki mielestäni.

The Bad Plus Joshua Redman – Dirty Blonde

Yksi tunnetuimmista moderneista amerikkalaisista pianotriosta: The Bad Plus on yhdistänyt voimansa saksofonisti Joshua Redmanin kanssa . Uusi levy The Bad Plus Joshua Redman on tällä viikolla ilmestynyt Jenkeissä, Suomessa mahdollisesti saatavilla ensi viikolla. Ennakkoraita Dirty Blonde svengaa komean itsevarmana.

Marek Walarowski Trio – Milestones in the Map of Time

Jyväskylässä äänitetty ja sieltä käsin toimivan Surface Tension Recordsin julkaisema Marek Walarowski Trion uusi levy Colours of the Night antaa suomalaiselle jazzkansalle mahdollisuuden tutustua moderniin itäeurooppalaiseen hienostuneeseen jazzilmaisuun.

The Trio – Silver Cloud

Ensi viikonlopun KeravaJazzin ulkomainen tähtivieras on brittifonisti John Surman joka parhaiten tunnetaan pitkän linjan ECM-artistina jonka levytyksiä on tasaiseen tahtiin tippunut legendaarisella saksalaisella levymerkillä jo viidellä vuosikymmenellä. Tässä näytteeksi kuitenkin vanhempaa tuotantoa vuodelta 1970 – ytimekkäästi nimetty The Trio -trio soitti varsin verevää free jazzia.

Colin Stetson & Sarah Neufeld – The Sun Roars Into View

Kanadalainen saksofonisti Colin Stetson, joka tunnetaan omalaatuisista soittotekniikoistaan ja huikeista soololevyistä jossa eripuolille bassosaksofonia sijoitetut mikrofonit saavat yhden miehen kuulostamaan isommalta orkesterilta, on lyönyt hynttyyt yhteen indie-rockin suurnimi Arcade Firesta  tunnetun viulisti Sarah Neufeldin kanssa. Uusi levy Never Were the Way She Was ottaa askeleen taaksepäin Stetsonin raa’asta soolotuotannosta hillitympään minimalismiin – kiehtovaa musiikkia minimalistisen luovan ilmaisun ystäville.

Avainsanat: ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.