Jazzpossun toukokuun 2014 soittolista

Toukokuun aikana tuli muisteltua vanhoja aikoja ja 90-luvun omia suosikkeja useampaan otteeseen ja UMOn, Valtteri Pöyhösen ja Timo Lassyn Yön rakastaja innoitti. Mukana myös uusia julkaisuja ja klassikoita, totta kai.

possu201406

Jimmy Giuffre – Pony Express

Heti toukokuun alussa Heikki H. soitti Bassoradion Lauantaijatseissa äskettäin remasteroituna julkaistua Jimmy Giuffren Western Suite -levyä, se vei ajatukset vahvasti 90-luvulle, sillä rummuttoman levyn meiningissä on paljon samaa henkeä kuin Bill Frisell Quartetin levyssä vuodelta 1996, joka oli aikanaan ensimmäisiä kunnolla kolahtaneita uusia jazz-levyjä.

Bill Frisell – In Deep

Tässä näyte Frisellin kvartetin tyylistä Deep in the Heart of Texas -kappaleen inspiroimassa kappaleessa.

Jimmy Giuffre – The Train and the River

Vielä toiset näytteet eri levyiltä, tässä Jimmy Giuffren ehkä tunnetuin amerikkalaisen kansanmusiikin mukaelma The Train and the River levyltä tämän triokokoonpanon (bassossa Ralph Pena ja kitarassa Jim Hall) debyyttilevyltä The Jimmy Giuffre 3 vuodelta 1957.

Bill Frisell – Billy the Kid, The Open Prairie

Frisell on melko säännöllisesti palannut americana-teemoihin, etenkin 90-luvulla. Vuonna -92 tulkittiin Aaron Coplandia näin, klarinetissa Don Byron.

Sonny Rollins – I’m an Old Cowhand

Western jazzista ei parane puhua mainitsematta Sonny Rollinsin klassikkolevyä Way Out West. Triolevyllä Rollinsin kanssa soittavat bassossa Ray Brown ja rummuissa Shelly Manne.

Henry Butler & Steven Bernstein – Some Iko

Lännen tunnelmista New Orleansiin… Impulse! levymerkki heräsi jälleen eloon nykyisellään Universal Music Groupin Ranskan osaston alaisuudessa. Ensimmäinen julkaisu tällä kertaa parittaa New Orleansilaisen pianisti Henry Butlerin New Yorkilais trumpetisti/sovittaja Steven Bernsteinin kanssa.

Tässä tulkinta yhdestä New Orleansin musiikkiperinnön tunnetuimmista biiseistä. Alkuperäisen version sävelsi nimellä Jock-a-mo James ”Sugarboy” Crawford vuonna 1953, sittemmin biisi tunnetaan parhaiten nimellä Iko Iko mm. Dr. Johnin esittämänä. Onpa sen levyttänyt suomeksikin Jussi & The Boys nimellä Aikoo, aikoo.

The Dave Brubeck Quartet – Kathy’s Waltz

Lystisti tahtilajeilla leikittelee Dave Brubeckin kvartetin Kathy’s Waltz klassikkolevyltä Time Out. Biisissä vaihdetaan lennossa nelijakoisesta valssiin ja taas takaisin.

Klassikkolevyt ovat toki aina ajankohtaisia, mutta tämän viikon Rosvojen #ekakerta -hengessä mainittakoon, että Dave Brubeck oli vuonna 1994 Jazzpossun ensimmäinen jazzfestari-keikka.

Zony Mash – Withdrawal Symptoms

Sex Mobin uusimman julkaisun arvostelukin vei ajatukset takaisin 90-luvulle jolloin Pori Jazzeilla tuli nähtyä bändi livenä. Samalla Knitting Factoryn kanssa yhteistyössä toteutetulla keikalla soitti myös Naked Citystä tutun kosketinsoittaja Wayne Horvitzin johtama Zony Mash, jossa yhdistyi urku-groove postmodernimpaan downtown-skenen henkeen. Withdrawal Symptoms jäi tuolloin keikalta mieleen kovana livebiisinä.

Sex Mob – Sign ’O’ the Times

Sex Mobin uusimmalla levyllä bändi siis tulkitsee Nino Rotan musiikkia Federico Fellinin elokuviin. Muiden genrejen tulkitseminen on kuulunut aina Sex Mobin tyyliin, bändin Pori Jazz -vierailujen aikaan ilmestyneellä ensi levyllä Din of Equity Princen Sign ’O’ the Times kuulosti tältä.

Medeski, Martin & Wood & Nels Cline – Jade

Uuden levyn on julkaissut yksi muista keskeisistä Jazzpossun 90-luvun diggailun kohteista – Medeski, Martin & Wood. Tällä kertaa levyllä on mukana vieraileva kitaristi, tällä kertaa ei kuitenkaan Pori Jazzeille kesällä saapuva useamman levyn MMW:n kanssa tehnyt John Scofield tai Arto Lindsayn bändin kanssa Helsinkiin kesällä saapuva MMW:n levyillä useampaan otteeseen vieraillut Marc Ribot, vaan Nels Cline.

Jade -biisissä erityisesti viehättää hauska kosketinsoundi.

Monkey Plot – Even Before Napoleon

Uusi tuttavuus Norjasta Jazzpossulle oli improvisoiva trio Monkey Plot, jonka musiikkiin tutustumaan innosti raportti Voss Festivaaleilta.

Mats Eilertsen Trio – Monument

Norjasta tulee myös basisti Mats Eilertsen, jonka nimi saattaa olla suomijazzia seuraaville tuttu siitä, että hän soittaa Alexi Tuomarilan triossa ja Eilertsenin omassa triossa on soittanut rumpuja myös Olavi Luohivuori. Viime vuonna ilmestyneellä Sails Set tosin rummuissa Thomas Strønen ja pianossa hollantilainen Harmen Fraanje.

Hugh Masekela – Unhome

Maailma kylässä -festareilla vieraili Etelä-Afrikkalainen trumpetistilegenda Hugh Masekela, joka tunnetaan erityisesti taistelustaan apartheidia vastaan ja Etelä-Afrikkalaisen musiikkiperimän lähettiläänä jazz-piireissä.

Rakka – Mykorritsan Valtakunta

Sikäli kun Rakkan toinen levy jäi hankkimatta hyllyyn niin yhtyeen uudempaan musiikkiin voi tutustua nyt myös Spotifyn kautta. Nimikappale Mykorritsan Valtakunta edustaa Kusti Vuorisen musiikin ethiojazz -puolta.

Dalindèo – Helium

Spotifyyn saapui myös muissakin formaateissa uudelleen julkaistu Dalindèon ensi-LP Open Scenes. Uran alkutaipaleella tyylilajina oli vielä suurimmaksi osaksi moderni klubijazz henkinen bossa nova.

Jackie McLean – Love and Hate

Ajankohtaisuuksien sekaan on asiallista ottaa väliin myös kuolemattomia klassikoita. Alttosaksofonisti Jackie McLean oli ahkera levyttäjä 50- ja 60-luvuilla. Omissa nimissä julkaistuja levyjä kertyi noina vuosikymmeninä yli 30. Erityisen onnistuneita Jazzpossun mielestä ovat 60-luvun avant-gardempia ’new thing’-vaikutteita hard boppiin yhdistelleet levyt, yhtenä parhaista Destination Out! jonka avauskappale oli balladi Love and Hate.

Les Prospections – Lido

Samanlaista mystistä vibrafonin luomaa tunnelmaa kuin McLeanilla on myös tässä ranskalaisessa library jazz -helmessä. Kyseessä on siis alunperin taustamusiikkikäyttöön tehtyä musiikkia, julkaistu levyllä Chappell Dance and Mood Music Vol. 18.

Nat Birchall – Return to Ithaca

Manchesterin skenestä kuuluu tänä vuonna uusien levyjen muodossa. Paikallinen Gondwana Records julkaisi aiemmin GoGo Penguinin uuden levyn, tulossa on kesäkuussa labelin pomon Matthew Halsallin uusi julkaisu ja Gondwanalle on aiemmin myös levyttänyt Nat Birchall, vaikkakin uudet levyt tulevat ulos miehen omalla levymerkillä.

Kreikassa äänitetyllä Live in Larissa tupla-LP:llä liikutaan John Coltranen jalanjäljissä spiritual jazz -maailmoissa.

Thad Jones Mel Lewis Jazz Orchestra – Tow Away Zone

Toukokuun mielenkiintoisimpia keikkoja oli Valtteri Pöyhösen UMOlle säveltämän Yön rakastajan kantaesitys, solistina Timo Lassy. Sen kunnaksi yksi big bandien klassikoista – Thad Jones/Mel Lewis Jazz Orchestra.

Bernard Herrmann – Cleaning the Cab

Yön rakastajan musiikissa soi öinen kaupunkin houkuttelevana ja vaarallisena. Valtteri Pöyhösen musiikkia on usein kuvattu elokuvalliseksi, joten oiva vertailukohta on Jazzpossun mielestä Bernard Herrmannin viimeiseksi työksi jäänyt Taksikuskin soundtrack.

John Zorn – Spillane

Palefacen tekstit toivat Yön rakastajaan kovaksikeitetyn dekkarin kaltaista tunnelmaa. Tästä tuli mieleen John Zornin kunnianosoitus Mickey Spillanelle joka on yksi Zornin tuotannon 80-luvun ehdottomia helmiä. Päätämme siis tällä kertaa siihen.

Avainsanat: , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.