Jazzpossun top 5 ulkomaista jazzlevyä 2016

best_of_2016_int

Jazzvuosi 2016 ei tarjonnut Kamasi Washingtonin kaltaista uutta ilmiötä joka olisi ylittänyt suosiollaan genrerajat ja jazzkriitikotkin suitsuttivat lähinnä vanhoja tuttuja nimiä. Vuoden levyjä muistellessa kuitenkin paljastui, että ei 2016 ollut ollenkaan hassumpi jazzvuosi – viiden suosikin valinta osoittautui jopa haastavaksi tehtäväksi, joten tässä top 5:n lisäksi myös 10 muuta tutustumisen arvoista jazzlevyä.

Katso myös top 5 kotimaiset

10 Bubbling Under

5: Dinosaur – Together, As One

dinosaur_together

Kun ensin kuuntelin brittibändi Dinosaurin riemastuttavaa modernia fuusiota Together, As One -levyltä niin mieleeni tuli 90-luvun alun syntetisaattoreilla maustettu jazz, mutta palaset loksahtivat hieman paremmin kohdalleen kun joulun alla luin trumpetisti Laura Jurdin haastattelun jossa Jurd hehkutti Deerhoofin Friend Opportunity -levyä – niin tosiaan, modernin kokeilevan, mutta huumorintajuisen indie rockin maustamaa fuusiotahan tämä on. Tämän päivän musiikkia jossa soittajien luovaa itseilmaisua unohtamatta.

4: Shabaka and the Ancestors – Wisdom of Elders

wisdom_of_elders

Hieman samanlaista ”tykkäsin tästä ja haluan lisää samanlaista jazzia” huhuilua jota Kamasi Washington aiheutti yllin kyllin alkoi loppuvuodesta näkyä Shabaka and the Ancestorsin Wisdom of Elders -levyn ympärillä – julkaisijana tastemaker DJ Gilles Petersonin Brownswood Recordings. Levyllä saksofonisti Shabaka Hutchings joka nähtiin Tampere Jazz Happeningissa Sons of Kemet -bändin riveissä yhdistää voimansa Etelä-Afrikkalaisten muusikoiden kanssa ja tuloksena on levyllinen mainiota monikulttuurista spiritual jazzia. Vuoden ykköslevy spiritual jazzin puolella ja vahva osoitus nousevan brittijazzsukupolven monipuolisuudesta.

3: Jeff Parker – The New Breed

parker_new_breed

Joskus vuosia sitten kun aloin diggailla modernia elektronisia sävyjä hyödyntävää jazzin rajoilla liikkunutta musiikkia niin yksi levy josta pidin oli Isotope 217 -nimisen kokoonpanon The Unstable Molecule. Tämä levy tuli mieleeni kun kuuntelin kitaristi Jeff Parkerin levyä The New Breed ja kävikin ilmi, että Parker vaikutti melkein 20 vuotta sitten Isotope 217:ssa. Viime aikoina Parker päätyi soitettuaan tammikuussa Helsingissä G Livilabissa konsertoivan Makaya McCravenin huippulevyllä In the Moment. 

The New Breedissä on paljon samaa kun edellä mainituissa, mutta paljon muutakin. Se on rento moderni groove-levy joka lainaa tyylejä ja tunnelmia vaivatta mustan musiikin menneisyydestä instrumentaali hiphopin hengessä – kansikuva jossa Parkerin isä poseeraa 70-luvulla omistamansa vaatekaupan edessä kuvaa levyn tunnelmaa hyvin – tyylikkäästi haalistunutta lunkia Polaroid-jazzia.

Ei turhaa briljeerausta tai kikkailua, mutta toimii kerrasta toiseen.

2: Michael Formanek & Ensemble Kolossus – The Distance

michaelformanek_ensemblekolossuscd-1

Basisti Michael Formanek on koonnut Ensemble Kolossus big bandinsa pitkälti avant-gardeen kallellaan olevista huippuluokan muusikoista, mutta levy on erityisen hieno kokonaisuus moni-ilmeisenä sävellyksenä joka kattaa monia tunnelmia herkullisia paikkoja nimekkäille solisteille jättäen.

Erityisesti tämä hienous avautui ja konkretisoitui Koko Jazz Clubilla kun Sibis Alumni Big Band esitti levyn sävellykset Formanekin johdolla tänä syksynä. Tämän vuoden ehdoton helmi big band levyjen joukosta.

1: Lucia Cadotsch – Speak Low

cadotsch_speak_low

Kaikista uusista jazzlevyistä todennäköisesti eniten vuoden mittaan alusta loppuun kuuntelua keräsi Jazzpossun soittimissa sveitsiläissyntyisen laulaja Lucia Cadotschin Speak Low jossa Cadotsch tulkitsee koruttomasti, mutta tunteikkaasti jazzstandardeja puhaltaen niihin harvinaisen onnistuneesti uutta elämää kekseliäin sovituksin säestäjinään saksofonisti Otis Sandsjö joka puhaltaa jatkuvia, hypnoottisesti toistuvia kuvioita Colin Stetsonin tai Evan Parkerin tapaan ja intensiivinen basisti Petter Eldh. Tekniikat ja soittamisen asenne viittaavat usein free jazziin ja avant-gardeen, mutta kaikki tehdään niin hillitysti Cadotschin ääneen sovittaen herkullisin lopputuloksin.

We Jazz -festareilla trio todisti, että taika toimii tehokkaasti livenäkin. Jo alkuvuodesta ilmestynyt levy jäänee säännölliseen soittoon vielä pitkäksi aikaa ja kehtaan veikata siitä kestosuosikkia ainakin omalle kohdalle.

Katso myös top 5 kotimaiset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.