Jazzpossun top 5 kotimaiset jazzlevyt 2019

Kootessani blogiin vuosikymmenen ikonisia suomalaisia jazzlevyjä huomasin, että vuosi 2017 oli erityisen hyvä ja rikas jazzvuosi korkeatasoisten levyjen määrällä mitattuna, mutta tämä vuosi vetää ehkä vertoja sillekin. Erityisesti tämän 10+5 listan ulkopuolelle jäi todella monta hienoa levyä.

On miellyttävää, että tyylillisesti huippujulkaisuissa ei näy selkeää tyylillistä trendiä vaan mielenkiintoista jazzia tehdään laajalla kirjolla. Samoin on mukavaa että suomalaisesta jazzista löytyy sekä vakiintuneita kokoonpanoja ja tekijöitä joilla on jo tunnistettava tyylinsä että uusia tulokkaita ja kokoonpanoja.

5. Ilmiliekki Quartet – Land of Real Men

Jazzvuoden annin korkeasta tasosta kertoo jotain se, että pitkään odotettu Ilmiliekki Quartetin instrumentaalilevy Land of Real Men saa tyytyä viidenteen sijaan – eikä tässä livenä G Livelabissa äänitetyssä tunnelmallisessa levyssä ole mitään varsinaista vikaa, se esittelee Ilmiliekin perinteisiä vahvuuksia niin hienoissa melodioissa kuin abstraktimmassa improvisaatiossakin.

4. OK:KO – Syrtti

OK:KO parasi otteitaan hienosta ensilevystä kakkoslevyllään Syrtti, jolla yhtyeen persoonallinen tyyli nousee uusiin korkeuksiin. Heti vahva avaus- ja nimiraita näyttää nelikon olevan ehdottomasti uuden jazzin kerkiryhmiä ja kaikilta bändin muusikoilta voidaan vielä odottaa paljon – rummuissa Okko Saastamoinen, saksofonissa Jarno E.J. Tikka, pianossa Toomas Keski-Säntti ja bassossa Mikael Saastamoinen.

3. Ilkka Arola Sound Tagine – Land Ahead!

Vuoden positiivisen yllättäjä oli lähi-idän ja Välimeren alueen musiikista ammentava trumpetisti Ilkka Arola jonka uusi Sound Tagine -yhtye tarjoili todella maukkaan kattauksen ensimmäisellä levyllään Land Ahead! Erityisesti vaikuttavaa oli johtajan tyylikäs neljännesosasävelaskeltrumpettitaiturointi – musiikki ei kalpene vertailussa kansainvälistä suosiota nauttivien lähi-itäsävytteisten tekijöiden kuten Ibrahim Maalouf tai Yazz Ahmed kanssa.

2. Aki Rissanen – Art in Motion

Pianisti Aki Rissasen trio on ollut Suomessa tämän vuosikymmenen korkeatasoisin trio ja jos vertailee uusinta levyä Art in Motion trion ensimmäiseen niin voi havaita tyylin selkeytyneen ja kiteytyneen. Rissasen musiikin kaksi merkittävintä pilaria – eurooppalainen klassinen musiikki ja elektronisen musiikin inspiroima minimalismi – eivät sinänsä ole ainutlaatuisia, tai edes harvinaisia, ovathan erityisesti elektronisen musiikin vaikutteet akustisessa soitossa ja elektronisen ja akustisen sekoittuminen tämän vuosituhannen keskeisiä jazztrendejä, mutta Rissanen on luonut niiden pohjalle oman tyylinsä, joka on tehnyt triosta yhden suomalaisen jazzin suunnannäyttäjistä.

1. Mortality – Mortality

Mortality -projekti sai alkunsa kitaristi, säveltäjä Tapio Ylisen puolison kuolemasta 2015. Tuolloin syntynsä saaneiden sävellysten tulkitsijoiksi Ylinen pyysi todellisen all-star kokoonpanon – trumpetissa Verneri Pohjola, saksofoneissa Pauli Lyytinen, pianossa Aki Rissanen, kitaroissa Jere Haakana ja yhdellä raidalla Teemu Viinikainen, bassossa Jori Huhtala ja rummuissa Mika Kallio.

Lopputuloksena syntynyt Mortality -levy on korkeatasoisen bändin veroinen suoritus. Ylinen on muusikkona enemmän progehenkisistä asioista tunnettu – joskin hänen Eclipse Music -levy-yhtiönsä on toki merkittävimpiä suomalaisen jazzin julkaisijoita – ja tietynlainen progehenki sävellyksissä toimii erinomaisesti jazzmuusikoiden tulkitsemana. Kappaleissa elää suru, kärsimys ja myös voimakkaasti toivo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.