Jazzpossun maaliskuun 2014 soittolista

jazzpossu_ruohossa_2

Kuun vaihde tarkoittaa Jazzpossu-blogissa kuukausittaista playlistiä jolla käydään läpi ajankohtaisia levyjä ja klassikoita. Pitemmittä puheitta käydään asiaan, juttua kaikista biisivalinnoista upotteen tuollapuolen.

Darcy James Argue’s Secret Society – Brooklyn Babylon: Prologue

Darcy James Argue’s Secret Societyn nimi nousi viime vuoden aikana monesti esiin amerikkalaisista uutuuslevyistä puhuttaessa, mutta Jazzpossu ehti Grammy-ehdokkaaksikin nousseen Brooklyn Babylon -levyn tsekkaamaan vasta nyt.

Secret Society on kutsunut itseään steampunk-big bandiksi, joten liian perinteisiin kaavoihin kangistuneesta menosta ei ole kyse. Levyn taustalla pyörii tarina Brooklyniin rakennettavasta pilvenpiirtäjästä raamatun tarinaa mukaillen – tässä avausraidassa Prologue on balkanilaisten vaikutteiden sekamelskaa.

Dalindèo – Pitkänsillan parempi puoli

Liekö Kallio Helsingin Brooklyn – ainakin tässä kuussa Jazz-Emman voittaneen Dalindèon Pitkänsillan parempi puoli on veistetty samasta balkan/klezmer -vaikutteisesta puusta.

Krakauer’s Ancestral Groove – Border Town Pinball Machine

Klarinetisti David Krakauer tunnetaan erityisesti juutalaisen klezmer-musiikin uudistajana. Samalla raiteella liikkuu uusi Krakauer’s Ancetral Groove -kokoonpano jossa sähköistettyyn kvartettiin liittyy viidenneksi jäseneksi DJ.

Equally Stupid – Turkish Robbery

Balkan/klezmer tunnelmissa oli tällä raidalla myös Suomen kiertueella ja uudella levyllä ihastuttanut Equally Stupid.

Sound & Fury – I Tell You a Story

Aikoinaan Edward Vesalan perustama ja nyt uutta tulemista tekevä Sound & Fury oli maaliskuussa ajankohtainen niin Jazz-Emma ehdokkaana kuin tulevan Flow Festivaalin ensimmäisenä jazz-kiinnityksenä.

Johnny Hartman – A Slow Hot Wind

Tämä Henry Mancinin säveltämä biisi oli alunperin Jazzpossulle tuttu yhden ehdottomista suosikkielokuvista – The Big Lebowskin – soundtrackilta alkuperäisessä instrumentaalimuodossaan nimellä Lujon. Johnny Hartmanin sanoitettu versio A Slow Hot Wind tuli vastaan viime kuussa alkaneen järjestelmällisen Impulse!-levymerkin kuunteluprojektin edetessä.

Tämä innoitti ottamaan selvää kappaleen taustoista. Jazzpossu oli olettanut, että Lujon oli joku eksoottinen paikan nimi tai ehkä espanjankielinen sana, mutta etymologia osoittautui mielenkiintoisemmaksi – se on nimittäin lyömäsoittimen nimi ja sanaleikki kalifornialaiselta soitinrakentaja Bill Loughboroughilta kapineen tilanneen Modern Jazz Quartetin pianistin John Lewisin nimestä.

Kuuteen eri säveleen pystyvää lujonia ei varmaankaan kovin montaa kappaletta tuotettu, mutta  yksi sellaisen omistanut oli Shelly Manne joka soitti rumpuja Henry Mancinin bändissä. Mancini sävelsi soittimen soundista viehättyneenä sille tämän biisin jonka bassokuvio voidaan lujonin kapealla äänialalla soittaa. Tässä Hartmanin versiossa tosin se soitetaan tutummalla marimballa, mutta tsekatkaa lujonin eksoottinen, metallinen soundi Mancinin alkuperäisestä.

Modern Jazz Quartet – The Golden Striker

Modern Jazz Quartetista ja John Lewisistä puheenollen he olivat tässä kuussa mutkan kautta ajankohtaisia kun Helsingissä vieraili basisti Ron Carter Golden Striker trionsa kanssa joka ottaa nimensä Lewisin säveltämästä biisistä The Golden Striker elokuvasta No Sun in Venice. 

Ron Carter – My Funny Valentine

Jazzpossu ei Ron Carterin keikalle päässyt, mutta mieleen palautui miehen keikka Espoon April Jazzeilta kuuden vuoden takaa jolloin Carterilla soitti Miles Davisin ohjelmistoon kuuluneita biisejä. My Funny Valentine oli yksi kohokohdista.

Ambrose Akinmusire – The Beauty of Dissolving Portraits

Tämän vuoden April Jazzeille saapuu Ambrose Akinmusire ja uusi kunnianhimoinen levy on melkoinen julkaisu. Tässä erilaista puolta uudesta levystä. Minimalististen säveltäjien – Akinmusire mainitsee erityisesti Arvo Pärtin innoittajana – tyylistä innoitetta saanut The Beauty of Dissolving Portraits esittelee Akinmusiren kykyjä säveltäjänä.

Brad Mehldau – Exit Music – For a Film

Rosvojen soittolistaviikolle Jazzpossu osallistui pop-biisien jazz-tulkinnoilla. Yksi valikoimasta pois täpärästi jäänyt oli tämä Brad Mehldaun Radiohead-tulkinta.

The Bad Plus – The Rite of Spring: First Part: Adoration of the Earth: Spring Rounds

The Bad Plus tunnetaan rock-tulkinnoistaan, mutta uusi levy vie vallan erilaiseen uudellentulkintasuuntaan kun bändi soittaa mahdollisimman uskollisen piano-trio version Stravinskin Kevätuhrista.

AR Quartet – Outoa

Pianisti Artturi Röngän nuorista jazzlupauksista koostuva AR Quartet julkaisi oman ensilevynsä kuun aikana. Sieltä erottui kappaleena erityisesti päätösbiisi Outoa jonka modernimpi rumpusoundi aiheutti korvien höristelyä.

GoGo Penguin – Fort

Kauttaaltaan modernin elektronisen musiikin vaikutteisen rumpusoundin kyllästämä on manchesterilaistrio GoGo Penguinin toinen levy v2.0. Jos AR Quartet edustaa nousevaa tähteä Suomessa, niin GoGo Penguinille odottaa Jazzpossu kasvavaa suosiota Euroopassa.

Phronesis – Naive Tune

Ensi kuussa uuden levynsä julkaisee jo asemansa modernin melodisen jazzin saralla vakiinnuttanut tanskalais-brittiläinen trio Phronesis, joka kävi viime kesänä Porin Jazzeilla. Uutta levyä odotellessa on hyvä kuunnella vanhempia tuotoksia, tässä Naive Tune levyltä Organic Warfare.

Esbjörn Svensson Trio – Leucocyte IV. Ad Infinitum

Edellämainitut bändit eivät voi välttää vertailua ruotsalaiseen Esbjörn Svensson Trioon. Siksipä on asiallista kuunnella e.s.t:täkin. Bändin viimeiseksi valmistuneeksi julkaisuksi Esbjörn Svenssonin eläessä jäi Leucocyte jolla bändi siirtyi melankolisempaan suuntaan. Tässä viimeinen osa Ad Infinitum.

Vincent Courtois Mediums – Mediums

Vapaat äänet -juhlakiertueella hurmasi ranskalainen Vincent Courtois Mediums, erityisesti tämä bändin ’nimikkobiisi’ on jäänyt mieleen.

John Coltrane Quartet – After The Rain

Viime aikojen Impulse! -levy-yhtiöön tutustumiseen on kuulunut paitsi levyjen kuuntelua niin myös Sibelius Akatemiaan viikon vierailulle saapuvan Ashley Kahnin historiikin lukemista. Oli sitten kyse levyjen kuuntelusta tai Impulse!n historiaan tutustumisesta niin John Coltranen keskeinen asema on kiistaton.

Clifford Jordan Quartet – John Coltrane

Iloinen yllätys oli huomata, että yksi 70-luvun post-Coltrane soundin suosikkilevytyksiäni – Clifford Jordanin legendaarisella Strata East -levymerkillä julkaistu Glass Bead Games on saapunut Spotify’hin. Strata Eastin julkaisuihin tutustuminen (ainakin tekijänoikeuslainsäädäntöä kunnioittavin keinoin) on melko haastavaa, sillä levyjen oikeudet jäivät alkuperäiselle artistille, joten niitä ei ole kootusti julkaistu uudestaan 70-luvun jälkeen ja alkuperäiset painosmäärät ovat melko pieniä.

Tässä ehdoton basisti Bill Leen säveltämä Coltranelle omistettu klassikkobiisi.

Elvin Jones – Dear John C.

Coltranelle omistettuja biisejä löytyy Impulse!nkin katalogista useita. Tässä maaliskuun annin päätteeksi muutama näytteeksi – ensimmäisenä Coltranen monivuotisen rumpalin Elvin Jonesin Dear John C. vuodelta 1965. Lainaa enemmän kuin vähän Coltranen Impressions-biisistä.

Michael White – John Coltrane Was Here

…ja viulisti Michael Whiten John Coltrane Was Here vuodelta 1972 Spirit Dance –levyltä.

Avainsanat: , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.