Jazzpossun huhtikuun 2022 soittolista

Noniin, vappu käyntiin jazzin sävelin – onhan tänään myös UNESCOn kansainvälinen jazzpäivä!

Apple Music -versio löytyy täältä.

Vappuaatto

  • Retuperän WBK – Kangistusta
  • The Bonzo Dog Band – Jazz, Delicious Hot, Disgusting Cold

Vappuaaton kunniaksi muutama rempseä vappuhenkinen riipaisu. Alkuun Retuperän WBK Dallapé -tunnelmissa  Kangistusta ja sitten The Bonzo Dog Band pitää trad jazzin lippua korkealla – Jazz, Delicious Hot, Disgusting Cold. Vappuna hilpeus on pakollista.

April Jazz muistoja

  • Robinson Khoury – Estampe No2
  • Timo Lassy – Orlo 
  • Ilkka Arola Sound Tagine – Return
  • Mirja Mäkelä Trio – Chelsea Morning

Sitten muutamia valintoja vielä yhden keikan ajan käynnissä olevalta April Jazz -festarilta. Olin mukana festareilla kuutena päivänä, mielestäni ehdoton ykkösilta koettiin  Timo Lassy Trion ja Espoo Big Bandin & Robinson Khouryn kanssa – tässä yksi Lassyn setin kohokohdista ja musiikkia Khouryn uudelta levyltä joka kuultiin EBB:n tulkintana Sellosalissa.

Aivan festarin alla uutta musiikkia julkaisivat myös Mirja Mäkelä Trio – Joni Mitchell fanin valinta on toki Mitchell-cover Chelsea Morning ja Ilkka Arola Sound Tagine.

Kotimaisia uutuuksia

  • Kokko Quartet & Ilkka Arola – Broken Dream
  • Silva Kallionpää Quartet – demolish, transform
  • Jimi Tenor – Baby Free Spirit
  • Hot Heros – Karjalan Poikia
  • OK:KO – Kirkkis

Mirja Mäkelän levyn julkaissut Eclipse on ollut muutenkin aktiivisena viime aikoina. Muita uusia Eclipsen tuoreita jazz julkaisuja ovat Kokko Quartetin Broken Dream ja viulisti Silva Kallionpää Quartetin Unadaptable.

Jimi Tenorilla tuntuu koko ajan olevan jotain uutta tulilla keikka- ja levyrintamilla. Tuleva levy Multiversum ei taida olla tuotannon jazzikkaasta päästä, mutta otetaan silti tähän yksi ennakkonäyte.

Väkevää kansanlaulutulkintaa on julkaistu raidan verran Hot HerosiltaKarjalan Poikia soi komeasti, tosin näin vappuna tulee pakosti mieleen Isojen poikien lauluja -levyjen vähemmän ylväs versio Nappaa piikillä.

Odotettu kolmas OK:KO -levy Liesu ilmestyi ja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Siinäkin on parhaimmillaan hienoa kansanmusiikkivivahdetta joka toimikoon myös aasinsiltana ulkomaisiin uutuuksiin.

Ulkomaiset uutuudet

  • Fergus McCreadie – Law Hill
  • DOMi & JD BECK – SMiLE
  • Joel Ross – WAIL
  • GoGo Penguin – Badeep
  • Oddjob – Farao
  • John Scofield – Trance De Jour
  • Delvon Lamarr OrganTrio – Ain’t It Funky Now – Live
  • Avishai Cohen – The Window
  • Tigran Hamasyan – Softly, as in a Morning Sunrise
  • Binker Golding – (Take Me To The) Wide Open Lows
  • Jazz Sabbath – Paranoid
  • Immortal Onion – Orange Moon

Hienoa Skotlannin kotiseutujensa tunnelmaa on nimittäin pianisti Fergus McCreadien uudellakin levyllä Forest Floor.

Vahvaa Internet-hypeä osakseen on saanut someissa suosittu duo DOMi & JD BECK ja juuri ilmestyi heidän ensimmäinen varsinainen sinkkunsa SMiLE. Kannattaa kuunnella että tietää mistä nuorisolaiset puhuvat – tuomitsevat auttamatta boomeriksi jos et tätä kaksikkoa tunne.

Yksi odotetuimmista vuoden levyistä itselleni oli Joel Rossin The Parable of the Poet joka tuntuu tarvitsevan vielä vähän sulattelua, olen festarikiireiltä ehtinyt vasta pariin kertaan kuunnella. Uuden jazzsukupolven kärkihommia ja osoitus siitä, että Blue Note on noussut jälleen kerran maailman kiinnostavimpien jazzlabelien joukkoon – erttäin kovia jazzjulkaisuja tänä vuonna monta tältä jazzlabelien ykkösklassikolta.

Blue Noten riveistä on puolestaan poistunut GoGo Penguin jonka tulevan levyn julkaiseen uusi labeli XXIM. Uusi single Badeep on toinen uuden rumpalin kanssa – ei nyt ehkä ihan Jon Scott suoraan sanoen Rob Turnerin saappaita tunnu täyttävän, mutta kyllä GoGo Penguinin musiikkia kuuntelee mielellään aina.

Niin se aika vaan rientää – ruotsalainen Oddjob on toiminut jo 25 vuoden ajan ja tätä virstanpylvästä juhlistaa uusi levy 25. Pitänee tuntea itsensäkin tässä vanhaksi sillä aina vaan tällainen uuden ajan fuusiosoundi kuulostaa jotenkin ”uudelta ja nuorelta”.

Kitaristi John Scofield on tulossa kesällä Turkuun Archipelago Sea Jazz -festareille. Aika jännää tunnelmaa on uudella sinkulla Trance De Jour – levy tulossa ECM:llä.

Delvon Lamarr Organ Triolta ilmestyi äskettäin uusi studiolevy ja nyt livekiekkokin. Live in Lovelandissa on mainiota groovailua – tässä vähän James Brownia.

Noin 15 vuotta sitten basisti Avishai Cohen oli aivan kirkkainta kärkeä uuden jazzin saralla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana levyt ovat olleet lähinnä pettymyksiä valitettavasti, mutta nyt kuulostaa hyvältä parin viikon päästä ilmestyvä Shifting Sands uuden trion kanssa.

En tiedä tarkalleen mitä ja koska Suomessakin monissa yhteyksissä usein nähdyltä pianisti Carl Wintherin Triolta on tulossa, mutta varmaankin uutta levyä pukkaa kun on kolme singleä julkaistu. Odotetusti ollaan akateemisen jazzjazzin maisemissa, mutta aika kiva mukaelma Miles Davisin Nefertiti –levyn biisitä Fall on uusin single Falling.

Tigran Hamasyanilta ei ehkä heti odottaisi jazz standardi-pohjaista levyä, mutta niinpä vaan StandArt on ilmestynyt ja yllättävän perinteistäkin stankkuilua on tarjolla. Nimekkäitä vieraita on mukana – Mark Turner, Joshua Redman ja Ambrose Akinmusire vierailevat paikoin. Näytteemme Softly, as in a Morning Sunrise yhdistele perinteisempää lyyristä fiilistelyä ja Tigranille ominaisempaa terävää rytmiikkaa.

Suorastaan hämmentävä country-tunnelma on Binker Goldingin uudella biisillä (Take Me To The) Wide Open Lows mutta kyllä se sitten ihan jazziksi muuttuu. Erittäin mielenkiintoinen tyylillinen valinta ja tässä hengessä ilmeisesti mennään tulevalla levyllä Dream Like A Dogwood Wild Boy – jazzmusiikkia jota ei ehkä olisi tullut kuvitelleeksi että kukaan muu kuin ehkä Pat Metheny voisi julkaista. Täytyy kyllä Goldingin ansioksi myöntää että ei ole ainakaan antanut itseään tyylillisesti lokeroida, kaikki näkyy käyvän ärhäkästä freestä rentoon countryyn.

Jazz Sabbath hämmentää ihmisiä jälleen toisella levyllä jazz-covereita Black Sabbath -biiseistä. Nytpä on näyttää jos joku tulee keikalla huutelemaan ”soittakaa Paranoid”. Vaikea sanoa onko progekiipparilegenda Rick Wakemanin Ozzyn bändissä ja Black Sabbathin kiertueillakin soittaneen Adam Wakemanin projekti liian pitkäksi venähtänyt vitsi vai onko tässä nyt kuitenkin jotain itua. Kuunnelkaa ja päättäkää itse.

+ yleisön pyynnöstä vielä joukon jatkoksi raita Immortal Onionin uudelta levyltä Screens.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.