Jazzpossun elokuun 2015 soittolista

playlist_summer2Elokuun soittolista saapuu luoksenne aurinkoisesta Portlandista jossa lämpötilat ovat tällä viikolla olleet lähes 40 celsiusasteessa.

Käydään pitemmittä puheitta asiaan – kuukauden soittolistan innoittajiana ovat toimineet käynnissä oleva lomareissu, Pori Jazz, tulevat festarit ja keikat ja vähän perinteisempääkin klassikkojazzia joka tuntuu näillä soittolistoilla jäävän normaalisti ajankohtaisen musiikin varjoon liikaakin.

Antonio Carlos Jobim – Águas de Março

Leppoisina kesäpäivinä kelpaa kuunnella bossaa. Yksi Portlandin levykauppakierrokselta mukaan tarttunut levy on Antonio Carlos Jobimin Jobim, jota ei yleisesti lueta Jobimin Yhdysvalloissa tehtyjen levyjen parhaimmistoon, mutta on omistamisen arvoinen jo pelkästään tämän hienon Águas de Março –biisin ansiosta.

Sonny Clark Trio – Be-Bop

Olen kuunnellut viime aikoina hieman nuorena kuollutta pianisti Sonny Clarkia – erityisesti biisipuolella on maistunut tämä Dizzy Gillespien ripeätempoinen standardi Be-Bop josta on monia muitakin herkullisia versioita levytetty.

Clifford Brown & Max Roach – Cherokee

Clarkin sukupolven toinen aivan liian nuorena kuollut jazz-muusikko oli trumpetisti Clifford BrownStudy in Brown -levyltä löytyy muutamakin aivan ehdottomasti Jazzpossun suosikkeihin lukeutuva 50-luvun bop-veto. Niistä parhaimpia on vahva versio Cherokeesta – monet pitävät Brownin trumpettisooloa yhtenä jazzin hienoimmista.

Art Blakey & the Jazz Messengers – Blues March

Gordon Lee with the Mel Brown Septet – Low Profile

Sitten klassikon kautta tänne Portlandiin. Paikallinen jazzklubi on keskustassa sijaitseva Jimmy Mak’s jossa livejazzia kuulee kuutena iltana viikossa. Hinta/jazz -suhde on mainio, tämän viikon tiistaina kuuden dollarin sisäänpääsyllä sai neljä tuntia livemusaa.

Suurimmasta osasta vastasi yksi klubin vakiobändeistä – joka tiistai esiintyvä rumpali Mel Brownin johtama septetti (joka tosin tällä viikolla esiintyi sekstettimuodossa). Seitsemänkymppinen aikoinaan Motownin vakiostudiomuusikoihin Brown on muutenkin keskeinen hahmo klubilla – keskiviikon vakiokokoonpano on nimittäin hänen kvartettinsa ja torstaisin esiintyy viisihenkinen Mel Brown B3 Organ Group.

Hyvin irtosi hard-bop linjoilla liikkunut musa livenä – erityisesti takarivin vanhojen miesten komppiryhmä pianossa bändin omasta sävellystuotannosta vastaava Gordon Lee ja bassossa Andre St. James.

Tässä näitä tunnelmia edustakoon Art Blakeyn tulkinta Brownin bändin settiin kuuluneesta Blues Marchista ja Gordon Brownin sävellys Low Profile septetin viimeisimmältä levyltä Tuesday Night – nimi tietenkin viittaus bändin vakiopaikkaan Jimmy Maks’in kalenterissa.

Vijay Iyer Trio – The Star of a Story

Heinäkuussa vietettiin myös Porissa vuoden suurta jazzjuhlaa Pori Jazz -festareilla. Yksi tämän vuoden kohokohtia oli juuri Downbeatin kriitikkoäänestyksessä parhaan artistin ja trionsa kanssa parhaan kokoonpanon palkinnot voittanut Vijay Iyer. Trion setti koostui uuden Break Stuff -levyn materiaalista (jota ei Spotifysta löydy koska ECM) ainoana poikkeuksena tämä The Star of a Story trion edelliseltä levyltä Accelerando. Alunperin kappale on Heatwave-bändin pehmo r&b:tä 70-luvulla – Iyerin trion käsissä se muuttuu jäntevämmäksi ja dramaattisemmaksi. Iyerin musiikissa usein kuuluvat elektronisen musiikin vaikutteet ovat tässäkin hyvin läsnä.

GoGo Penguin – Break

Jazzpossulle Porin mieluisin vieras oli vahvaa kansainvälistä läpimurtoa tekevä GoGo Penguin, jonka soitto oli mitä nautinnollisinta kuunneltavaa Lokkilavalla. Manchesterilaistrio työstää parhaillaan kolmatta levyään jonka julkaisee Blue Note.

Goran Kajfeš Subtropic Arkestra – Es War Einmal

Jos viime vuonna meni ohi korvien ruotsalaistrumpetisti Goran Kajfešin Subtropic Arkestran maailman eri musiikkikulttuureja cover biisien kautta syleilevä The Reason Why, Vol. 1 -levy niin se on nyt vaivihkaa ilmestynyt myös Spotify’hin. Myös Vol. 2 on nyt ulkona ja saattaa hyvinkin vielä päätyä blogiinkin arvioon…

Heinäkuussa edesmenneiden muusikoiden joukkoon kuuluu sveitsiläissyntyinen Dieter Moebius joka vaikutti mm. kokeellista elektronista musiikkia tehneessä Cluster -duossa jonka kappaleen Es war Einmal Kajfeš kumppaneineen versio näin.

Timo Lassy – Undecided

Pori Jazzin vahvaa suomalaiskattausta edusti totta kai myös Timo Lassy joka avasi perjantain päälavan bändeineen ja johti myös tunnin Horace Silver -teemaiset jamit torstai-iltana. Livenä uuden Love Bullet levyn biiseistä koostuneen setin kohokohtia oli hieman yllättäen Undecided jossa trumpetteineen vierailevan Jukka Eskolan panos oli vahva.

The Five Corners Quintet – Hot Rod

Lassy ja Eskola olivat vahvassa asemassa myös aikoinaan The Five Corners Quintetissa jonka menestyksen arvo tämän vuosituhannen suomijazzille on korvaamaton. Aiemmin näillä Jazzpossun kuukausittaisilla listoilla ei ole tainnut yhtään Five Corners Quintet -biisiä ollut joten korvattakoon tämä puute nyt.

The Ben Webster Quintet – Time On My Hands

Lassyn Love Bulletilla on edelliseen levyyn verrattuna vahvempi panostus balladeihin. Tästä innostuneena kuuntelin kuun mittaan vähän jazzin balladiperinteen klassikoita – yksi kovimmista alan miehistä saksofonin puolella on ehdottomasti Ben Webster jonka Soulville on mitä mainion levy.

Bill Evans – Peace Piece

Rauhallisemman jazzin klassikoihin kuuluu myös Bill Evansin Peace Piece levyltä Everybody Digs Bill Evans.

Teddy’s West Coasters – Culver Loop (Part 1)

Juuri sopivasti Porin Jazzeiksi ilmestyi rumpali Teppo Mäkysen johtaman Teddy’s West Coastersin kaksiosaisen levyn ensimmäinen osa. Mielenkiintoinen biisi sieltä on Mäkysen ja basisti Antti Lötjösen viekas vuoropuhelu Culver Loop (Part 1). 

Tästä biisistä tuli semmoinen fiilis, että siitä saisi oivan spoken word -biisin. Siinäkin kontekstissa Mäkystä tullaan lähiaikoina kuulemaan – Viapori Jazzeilla Mäkynen, Jussi Kannaste ja Tommy Lindgren esittävät Herman Hessen teksteihin perustuvaa materiaalia.

Tom Waits – Step Right Up

Yksi Mäkystä innoittaneista länsirannikon hahmoista on rumpali Shelly Manne joka vieraili 70-luvulla myös muutamalla Tom Waitsin levyllä parilla biisillä. Tässä niistä spoken word hengessä yksi – aivan mainio myyntipuhetykittely Step Right Up. 

Ken Nordine – My Baby

Spoken word -jazzin suuria nimiä on Ken Nordine, jonka Word Jazz -levy vuodelta 1957 on täällä Portlandissa houkutellut jo parissakin eri levykaupassa, mutta jäänyt toistaiseksi hyllyyn.

Iggy Pop & Medeski, Martin & Wood – I Felt The Luxury

Groteskimpaa otetta ja modernia spoken word jazzia edustakoon Iggy Pop jonka levyllä Avenue B vuosituhannen vaihteessa vieraili Medeski, Martin & Wood.

Clifford Jordan Quartet – Glass Bead Games

Koska Herman Hesse mainittu niin en malttanut olla laittamatta yhden 70-luvun suosikkilevyni, Clifford Jordanin Glass Bead Gamesin, nimiraitaa joka Hessen tuotantoon nimellään viittaa.

Vesa-Matti Loiri, Olli Ahvenlahti & Herman Hesse – Viimeinen Lasihelmipelaaja

Suomalainen Herman Hesse -jazz aiemmin saattaa rajoittua Vesa-Matti Loirin ja Olli Ahvenlahden Lasihelmipeli -levyyn jossa on sen verran stydit kasarisoundit että nykyään hirvittää. Mielenkiintoisella tavalla Hessen tekstit kuulostavat Loirin tulkitsemina aivan A.W.Yrjänän CMX-sanoituksilta – tästäkin biisistä saisi teksteiltään eri tyyliin musiikillisesti tulkittuna oivan lisäraidan Talvikuningas-levylle.

Elektro GT – Thermo Gear Soft

Kasarisoundien siivin päästäänkin kuukauden fuusio-osioon. Pori Jazzilla hieman syrjään Kirjurinluodon toiminnan keskiöstä varhaisella Tedin teltta -slotillaan jäi rumpali Mikko Hassisen Elektro GT -projekti jonka sähköinen revittely kuitenkin vetosi siihen yleisöön joka paikalla oli. Bändin paras biisi on mielestäni ehdottomasti Thermo Gear Soft jossa suomalaisen fuusion perinne elää väkevänä ja solistina basisti Lauri Porra pääsee kunnolla irrottelemaan.

Pekka Pohjola – Vapour Trails

Sitä oleellista perinteistä suomifuusiota edustaa basisti Pekka Pohjolan tuotanto – etenkin 70- ja 80-lukujen vaihteen levyt tulevat Elektro GT:stä ajoittain mieleen.

Chick Corea Elektric Band – Smokescreen

Porissa Lokkilavalla nähtiin Chick Coreaan ja etenkin Corean fuusiokausiin vahvasti liittyviä basistihahmoja kaksin kappalein. 80-luvun tilutteluosaston mies John Patitucci soitti Wayne Shorterin bändissä ja on saanut iän myötä mukavasti lisää tyylitajua – melko muovista tilua nimittäin on 80-luvun Elektric Band matsku nimittäin.

Chick Corea & Return to Forever – Beyond the Seventh Galaxy

Oman bändinsä johtajana Lokkilavalla kävi 70-luvun sähköisen jazzbasson voimahahmo Stanley Clarke – setin alun lyhyessä sähköbassokimarassa kuultiin tätäkin biisiä.

Chick Corea itse on muuten tulossa Suomeen myöhemmin tänä vuonna Vigil-yhtyeensä kanssa Helsingin Kulttuuritalolle 16.10.

Kamasi Washington – The Rhythm Changes

Helsinkiin tulee myös vuoden jazzkomeetta Kamasi Washington keikka on Circuksessa 30.11. Tätä kirjoittaessa Washington on ajankohtainen nimi täällä Yhdysvaltain länsirannikolla – juuri tänään herra esiintyisi Portlandissa festarikeikalla, mutta tajusin tämän valitettavasti liian myöhään että olisin päässyt paikalle – noh, marraskuussa Helsingissä sitten!

Avainsanat: ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.