Jazzpossu matkustaa: Valkeiden öiden jazzit Pietarissa

Tämän vuoden kesäloma lähti allekirjoittaneelta käyntiin Suomi-Venäjä-Seuran matkatoimisto VenäjänMatkojen järjestämällä jazzmatkalla Pietariin – tiedossa oli neljä päivää aikaa tutustua kaupungin jazztarjontaan ja tärkeimpiin nähtävyyksiin jazzpianisti-tuottaja Sergei Sokolovin ja kulttuuritoimittaja Sirpa Pääkkösen johdolla. Ohjelmaan sisältyi jazz-konsertteja joka päivälle ja valikoima muita keskeisimpiä nähtävyyksiä, opastettu kiertoajelu ja myös vapaa-aikaa omille seikkailuille.

Pietari on varsin helposti saavutettavissa – matka Allegro-junalla Helsingistä Pietariin kestää kolme ja puoli tuntia ja junia menee monta kertaa päivässä. Rajamuodollisuudet passi- ja tullitarkastuksineen hoituvat näppärästi junamatkan ohessa.

Pianisti Anton Baronin JFC Jazz Clubilla

JFC Jazz Club

 

Ensimmäisenä iltana tutustuttiin JFC -klubiin (Jazz Friends Club) jossa soitti moskovalaispianisti Anton Baronin triossa kahden Pietarilaismuusikon kanssa. JFC sijaitsee kaupungin keskustassa hyvin lähellä asemaa johon junat Suomesta saapuvat, Neva-joen etelärannan välittömässä läheisyydessä hiljaisen sivukadun sisäpihalla. Klubi on tunnelmaltaan sopivan kodikas ja nuhjuinen ”jazzluola” jossa noin 15 euron lipulla kuulee kaksi noin tunnin settiä. Livemusiikki soi joka ilta puoli kahdeksalta. Torstai-iltana yleisöä arviolta vajaa sata ihmistä vetävällä klubilla oli varsin vähän – noin 15 hengen matkaporukkamme taisi olla yleisöstä ainakin puolet.

Illan musiikillista antia ei käy moittiminen matalasta kiinnostuksen tasosta sillä Baronin kumppaneineen tarjosi sellaista modernilla otteella intensiivisesti soitettua vahvasti jazzin traditiossa kiinni olevaa musiikkia jota venäläinen nykyjazz parhaimmillaan on. Yksi jazzmuusikoiden eniten arvostamista levymerkeistä on Criss Cross Jazz ja amerikkalaisten huippujen lisäksi tällä labelilla on kuultu paljon juurikin venäläisiä taitureita kuten Alex Sipiagin ja Misha Tsiganov.

Baroninilla oli yllään Andrew Hill t-paita ja muutenkin modernin jazzin pianismi oli hallussa Thelonious Monkista eteenpäin. Ensimmäinen setti oli jazzimpaa – sen kohokohtana setin päättänyt Ornette Colemanin Blues Connotation josta kuultiin varsin makoisa versio, sovitus jäljitteli vahvasti The Bad Plus -trioon äskettäin liittyneen Orrin Evansin versiota ”…it was beauty” -levyltä (Criss Cross Jazz julkaisu sekin!). Paikalliset vahvistukset vetivät hienosti omat roolinsa, erityisesti basistin rempseän itsevarma tykittely vetosi allekirjoittaneeseen vahvasti.

Toinen setti oli hieman viihteellisempää – kuultiin useampi hittitulkinta mm. Deep Purplen Smoke on the Waterista ja Bee Geesin Stayin’ Alivea vedettiin hetki. Jazzmainen tulkinta oli kuitenkin tässäkin setissä läsnä, mutta ehkä hienon ensimmäisen setin jälkeen olisi jazzstandardeja kuullut näiltä herroilta enemmänkin.

Anton Baronin trio

JFC Jazz Club – Spalerna Ulitsa 33

Jazzristeily Nevalla

Mustalaisjazzia Kvadratin risteilyllä

Kvadrat oli aikoinaan Pietarin ensimmäinen jazzklubi. Nykyään se toimii eri paikoissa, kesäisin leveää Neva-jokea kulkevilla laivoilla jotka lähtevät Talvipalatsin välittömässä läheisyydessä sijaitsevalta laiturilta. Perjantai-iltana suunnattiin tarkastamaan meininki tällä kelluvalla klubilla.

Laivalla kahden tunnin risteilyn ajan musiikki soi kahdessa kerroksessa – alakerrassa tällä kertaa mustalaisjazzia laulusolistilla ja ylhäällä perinteistä dixielandia. Soitto soi melkein välittömästi laivan lähdettyä kahteen settiin jaettuna lyhyellä tauolla melkein koko risteilyn ajan. Pöytiin tarjoilu pelasi, tarjolla oli ruokaa ja juomaa  – pikanttina yksityiskohtana pantiin merkille että monet paikalliset olivat tuoneet omat eväät taskumatteja myöten eikä tätä ollenkaan pahalla silmällä henkilökunnan puolelta katsottu, ehkä fiksua sinänsä – ei se ruoka ja juomavalikoima nimittäin niin kovin ihmeellinen ollut.

Viihteellinen illanvietto yhtäkaikki. Tunnelma laivalla kohosi loppua kohti, käytävillä tanssittiin ja melko riehakkaasti soi yläkannella When the Saints Go Marching In kun tultiin takaisin laituriin.

http://jckvadrat.ru

Valkeiden öiden jazzit Jazzfilharmonian konserttisalissa

Lauantai-iltana tutustuttiin vuodesta 1989 toimineeseen Jazzfilharmonian konserttisaliin ja kuultiin Valkeiden öiden jazzfestivaaliin kuulunut kolmen kokoonpanon kattaus. Ensin toisen kerroksen museotilassa konserttisalin vanhin työntekijä esitteli Pietarilaisen jazzin historiaa. Jazz tunnettiin täälläkin jo 20-luvulla, mutta varsinaisesti 50-luvulta lähtien jazzia on aktiivisemmin soitettu – ensin enemmän salassa radioaaltojen ja merimiesten levytuliaisten kautta. 60-luvulta eteenpäin ulkomaalaisia vieraita kuten Benny Goodman, Duke Ellington ja Dave Brubeck saatiin Pietariin ja jamien ja kohtaamisten kautta jazzin soittotaito kehittyi ja ilmapiirikin vapautui. Neuvostoaikojen lopulla sitten vuonna 1989 kaupunki pyhitti tämän aiemmin elokuvateatterina toimineen komean tilan jazzille ja vieläkin toimintaa tuetaan julkisin varoin.

David Goloschokinin yhtye

Illan musiikillinen anti oli monipuolista. Sen avasi 74-vuotias multi-instrumentalisti, Jazz Filharmonian toiminnassa alusta asti mukana ollut David Goloschokin yhtyeineen. Kvartetti soitti tuttuja jazzstandardeja – ensin Miles Davisin Four Goloschokinin flyygelitorvella tulkitsemana, sitten Ain’t Misbehavin’ sähköviululla jota seurasi vibrafonilla herkästi tulkittu My One and Only Love. Komeaksi lopuksi vielä lisää viulua ja Softly as in a Morning Sunrise – näistä soittimista Goloschokinin Stephane Grapellin mieleen tuonut viulunsoitto tehosi parhaiten, mutta hyvin jazz irtosi kaikilla soittopeleillä.

Perinteistä poljentoa, mutta kun ajatteli aiemmin kuultua jazzin pitkää tietä Pietarissa hyväksytyksi ja kunnioitetuksi korkeakulttuurin muodoksi niin olihan tässä juhlallinen tunnelma kun 60-luvulta asti jazzia soittanut maestro tulkitsi tätä itselleen ja yleisölle rakasta musiikkia.

Frim-Fram Quartet

Sitten lavalla saatiin suomalaisväriä Frim-Fram Quartetin muodossa – kitarassa, huuliharpussa ja laulussa Juki Välipakka, saksofonissa Sirpa Suomalainen, Hammond-uruissa Harri Taittonen ja rummuissa Mikael Seire. Äskettäin uutta levyä äänittämässä ollut Frim-Fram soitti blues/rhythm and blues/roots -henkistä musiikkia hyvällä rennolla otteella ja kyllä tämäkin veivaus yleisöön hyvin upposi. Hieman ehkä sisäsiistillä otteella – joskin tämä tyyli sopi eleganttiin konserttisaliin – vähän räkää ja rytinää voisi olla tämmöisessä musiikissa enemmänkin. Keikan jälkeen levyt ja nimikirjoitukset kävivät kaupaksi, mukava nähdä että aktiivista kulttuurivaihtoa maidemme välillä jatkuvasti tapahtuu.

Vintskevich-Taylor Quartet

Lopuksi saatiin modernimpaa jazz-otetta venäläis-USAlaisen Vintskevich-Taylor Quartetin tyyliin. Bändin venäläissoittajat ovat isä ja poika – poika Nikolai Vintskevich saksofoneissa ja isä Leonid Vintskevich pianossa ja yhdysvaltalaisia ovat basisti Kip Reed ja rumpali Joel Taylor.

Ensin lähdettiin liikenteeseen Nikolain sopraanosaksofonin johtamana vahvasti 60-luvun John Coltranen sopraanohommien hengessä – ehkä vähän voi aistia Dave Liebmaninkin vaikutusta – Leonidin soittaen mehukkaan modaalisesti McCoy Tynerin tyyliin.

Altosaksofonistina Vinstkevich puolestaan toi vahvasti mieleen 80-luvun – Michael Brecker -henkistä hommaa altolla. Hyvää, modernia jazzotetta siinäkin. Vahva setti joka keräsi myös raikuvat suosionosoitukset yleisöltä.

Monipuolinen jazzilta komeissa puitteissa – Jazzfilharmonia liputtaa vahvasti perinteisemmän jazzilmaisun puolesta ja suhteellisen elinvoimaiselta kaupungin kulttuuri tällä puolella tuntuu ainakin tämän yhden illan visiitin perusteella.

Jazzfilharmonia konserttisali – Zagorodni prospekt 27  – http://www.jazz-hall.ru

Ulkoilmakonsertti insinöörilinnalla

Sunnuntai-iltapäivänä Valkeiden öiden jazzfestivaali jatkui ulkoilmakonsertilla insinöörilinnan edustalla, Kesäpuiston vieressä. Valitettavasti tunnelmaa laski varsin syksyiseksi muuttunut viileä sää, joskin varsinaiselta sateelta vältyttiin. Ilma ei ollut karkoittanut paikallisia jazzinystäviä vaan istumapaikat olivat täynnä ja muutenkin sinnikkäitä jazzin ystäviä riitti.

St. Petersburg Saxophones

Ehdimme kuunnella ensimmäisen päivän monista bändeistä – Gennadi Goldsteinin vuonna 1998 perustaneessa St. Petersburg Saxophones yhtyeessä soittaa 20 saksofonistia, rumpalin, basistin, pianistin ja laulu ja trumpetstisolistien tukemana, musiikkityylinä perinteinen 20- ja 30-lukujen swing.

Isosta saksofonisektiosta irtosi komea sointi ja nostalginen musiikki innoitti myös paikallisia swing-tanssin harrastajia esittelemään lavan vierellä osaamistaan.

Yleisö tanssi Insinöörilinnan edustalla

Levykauppojen Pietari

Pietarin katukuvassa näkyy monia kansainvälisiä urbaaneja trendejä, on trendikkäitä burgeripaikkoja, orgaanista ruokaa ja kasvisruokaa ja pienpanimo-oluita. Eipä siis ihme, että myös pieniä vinyylilevyihin painottuvia levykauppojakin löytyy monia keskustan alueelta.

Fonoteka

Osuin heti ensimmäisenä todelliseen helmeen jazzin ystävälle: Fonoteka Ulitsa Maratalla on auki aamukymmenestä iltakymmeneen, puodinpitäjä Anton esitteli ystävällisesti jazzantimia ja auttoi tutustumaan neuvostoajan Melodya-julkaisuihin. Kahvia on tarjolla ja lisää levyjä kannetaan sohvalle kuunneltavaksi – mikäs siinä aamupäivää rennosti viettäessä. Mukaan tarttui useampi vanha Melodya, muutamia uusia venäläisiä jazzlevyjä ja joku ulkomainenkin herkku. Keräilylevyjen ystäville olisi ollut tarjolla hyllyissä joitain hintaviakin alkuperäispainoksia esimerkiksi Coltranen A Love Supreme ja Cannonball Adderleyn Somethin’ Else – monipuolinen tarjonta jazzlevyjen ystäville – hyllytilasta ehkä kolmannes varattu jazzille ja ensiluokkainen palvelu, suosittelen käymään.

Fonoteka – Ulitsa Marata 28

Puolalaisen jazzin helmiä kaivelemassa Dom Vinilassa

Keräilylevyjen ja harvinaisuuksien metsästäjälle jota eivät hintalaput pelota voi myös suositella Dom Vinilaa Eremitaasin lähellä pääkatu Nevski Prospektin sivukadulla. Tästä Vinyylin talosta löytyy toisesta kerroksesta vinyylifanaatikon sormet syyhyämään saava lajitelma venäläisiä harvinaisuuksia, Impulse! -levymerkin originaalijulkaisuja, soittamattomia japanilaisia laadukkaita Blue Note -uudelleenjulkaisuija, korkeatasoisia audiofiilijulkaisuja ja erittäin hyvä valikoima itä-eurooppalaista jazzia erityisesti Puolasta. Koekuuntelu onnistuu ja täälläkin asiantunteva puodinpitäjä esittelee neuvosto- ja venäjäjazzia kyrillisiä kirjaimia taitamattomalle tavaajalle.

Dom Vinila – Embankment River Moyka 49

Muita jazzpaikkoja

Kolmessa illassa ei ehtinyt kaikkia Pietarin jazzpaikkoja katsastaa. Tässä kuitenkin muille matkailijoille vinkeiksi muita meille suositeltuja paikkoja:

Avainsanat: ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.