Hannu Salama & Hepa Halme – Auringonnousun talosta helvetin kuuseen

salama-talosta

Lokakuussa 79 vuotta täyttävä kirjailija Hannu Salama ja puhaltaja Hepa Halme laittoivat hynttyyt yhteen muutama vuosi sitten Prospektrum -levyllä jossa Salaman tekstejä tulkitsivat myös Paula Vesala ja Asa. Nyt yhteistyö on saanut jatkua uudella TUM Recordsin julkaisemalla levyllä Auringonnousun talosta helvetin kuuseen jossa konsepti on kiteytynyt olennaiseen – nyt Salama lausuu itse kaikki tekstit joissa elää sen verran vahvana sukupolvensa henki, että pyysin tähän juttuun samaa ikäluokkaa edustavan isäni kommentteja jotka ovat jutussa kursiivilla.

Hannu Salama on nelisen vuotta itseäni vanhempi. Luin Juhannustanssit heti sen ilmestyttyä, koska aihe oli maalaispojalle tuttu. Kirjan saama vastaanotto hämmensi mieltäni. Kävin jopa mielenosoitusmarssilla vastustaakseni jumalanpilkkasyytöstä. Sittemmin olen vuosien varrella lukenut joitakin tämän työväenluokkaisista aiheistaan tunnetun kirjailijan kantaaottavia teoksia.

Salaman Juhannustansseista valtavan kohun saattelemana vuosikausiksi sensuroitu pilkkasaarna (jonka voi lukaista vaikkapa täältä) tuskin herättäisi enää laajempaa kohua vaikka keskustelu sananvapaudesta ja jumalanpilkasta yhteiskunnallisine kuohumisineen onkin noussut taas vahvasti esille viime vuosina. Tuon pilkkasaarnan ilkikurisen ironinen nuotti kaikuu Salaman teksteissä vieläkin tällä levyllä – vuodet eivät ole lannistaneet terävien huomioiden tekijää.

6/10/36 sotalapsi: Eipä avautunut ensi kuulemalta tämä ajatusvirta. Aluksi kiinnittyi huomio kirjailijan käheään karskiin ääneen, kuulosti paatokselta. Tekstiä ymmärsin vain osittain. Musiikkikin hämmensi. Mikä oli tarkoitus? Luin runon sanat huolellisesti ja teksti avautui paremmin. Ei tämä ollut vain runoa, jota tunnekuohun vallassa oleva kirjailija suolsi. Se paljasti sotalapsivuosien merkityksen kirjailijan elämän matkalle, josta epäkohtia ei ole puuttunut.

Salaman lausunnassa on jotain shamanistista alkuvoimaa – primitiivisen runonlaulannan tenhoa. Musiikki tukee tätä usein karskeilla blues-henkisillä rytmeillä hetkin surumielisiin leijuntoihin heittäytyen. Lähimmäksi vertailukohdaksi mieleen nousee historiasta Arto Mellerin ja Pekka Rechardtin huippuharvinainen kasettijulkaisu Kirotun rytmin viidakossa (jonka joku ystävällinen sielu on jälkipolvien iloksi laittanut YouTubeen A-puoli , B-puoli)Halmeen ohella bändissä vahvasti esillä Mikko Innanen puhaltimissa, Matti Riikonen trumpetissa ja Esa Onttonen ja Arttu Tolonen kitaroissa. Pekko Käpin jouhikko tuo paikoin hienosti mukaan Salaman messuamiseen sopivaa karun kiillottamatonta kansanmusiikkihenkeä.

Jäähyväiset lumolle 1 ja 2 Nämä sotiemme traumoista puhjenneet runot koskettivat minua aikalaisena syvästi. Erityisesti ensimmäisen runon alussa luodun onnellisen elämän lähtökohtien lumon särkyminen oli viiltävä. Tunteikas ja kaunis runo, jota runoilija tulkitsi vilpittömästi. Surullinen ja valittava musiikki syvensivät vaikutelmaa.

Keskeisenä teemana esiin nousee Suomen matka sodista nykyajan teennäiseen kulutusyhteiskuntaan. Jos ei hyvin mene nyt niin ei katseessa vanhempiinkaan aikoihin ole liikoja nostalgioita.  Inhimillinen matka jatkuu koruttomana 40-luvun harmailta kasarmeilta valomainosten valaisemalle ostikselle maaseudun jääden syrjään rappeutumaan.

Hyvästi, kirvesvarsi! Tämän runon sanoman allekirjoitan, koska entisenä maalaiskylän asukkina sen idyllin katoamisen olen kokenut. Arjessani näen edelleen nuo syystuulten läpäisemät ladot vailla kattoa ja ruostuneet niittokoneet tyhjien navetoiden päädyissä.

Suomalainen runous ja jazz ovat kohdanneet enemmän ja vähemmän säännöllisesti jo 60-luvulta alkaen tuottaen monta hienoa levyä. Kirjailijan omalla vahvalla läsnäololla ja sitä tukevalla luovalla musisoinnilla Auringonnousun talosta helvetin kuuseen nousee näiden levyjen raskaaseen sarjaan Otto Donner Treatmentin Pentti Saarikosken runoihin tehdyn En soisi sen päättyvän –levyn ja Edward Vesalan ja Arto Mellerin Mau Maun kaltaisten klassikoiden rinnalle.

Yhteenvetoni koko levystä: Minulle koko levyn runollinen sanoma kiteytyy kirjailija Hannu Salaman erääseen haastatteluun takavuosilta. Hän sanoo: ” Minun on pakko räyhätä ja kirjoittaa, ottaa kantaa maailmanmenoon. Kuulostakoon vaikka kuinka pateettiselta, mutta haluan puhua ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta rosvokapitalismia vastaa”. Mielestäni hän pyörii edelleen näissä aihepiireissä tällä kertaa kantaa ottavien runojen muodossa. Sanonnat ja mielikuvat ovat vaikeaselkoisia, mutta ainakin osa niistä avautuu uusilla kuulemisilla tai sitten ei. Ei tämä runollinen levy musiikkeineen ollut niitä kaikkein helpoimpia sulateltavia, mutta oli väkevä kokonaisuus ja uudenlainen kirjallinen elämys.

Levyä myyvät Digelius ja Levykauppa Äx. Se on myös kuunneltavissa Spotifyssa.

Hannu Salama ja Vapaat Radikaalit livenä Tampere Jazz Happeningissa 30.10.

  • Hannu Salama tekstit ja lausunta
  • Hepa Halme tenori- ja baritonisaksofoni, huilut, bassoklarinetti
  • Mikko Innanen altto- ja baritonisaksofoni, uillean chanter, xaphoon
  • Matti Riikonen trumpetti
  • Esa Onttonen sähkökitara
  • Arttu Tolonen baritonikitara, portugalilainen kitara, saz, cümbüs
  • Pekko Käppi jouhikko
  • Mamba Assefa lyömäsoittimet
  • Samuli Kosminen lyömäsoittimet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.