Gary Burton Savoy-teatterissa 29.10.

burton_01

Vibrafonisti Gary Burton, yksi ehdottomasti soittimensa suurista 60-luvulla nousseista nimistä, aloitti eilen keskiviikkona Euroopan kiertueensa Helsingistä Savoy-teatterista. Tyhjää tilaa oli katsomossa runsaasti ja yleisön keski-ikä lähenteli maestron 71 ikävuotta – harmi sinänsä sillä juuri nyt Burtonin soitossa on ainakin Jazzpossun korviin uuden nuorekkaan svengin paluu musiikkiin uuden kvartetin ohjelmiston myötä ja nuoremmallekin yleisölle olisi hyvä hetki tutustua Burtonin musiikkiin.

Lyhyen kahvitauon mukaanlukien kahden tunnin kokonaisuudessa kuultiin suunnilleen puoliksi uutta ja vanhaa. Perinteikkäämmässä ohjelmistossa jota edustivat mm. tuttuakin tutummat ikivihreät Afro-Blue ja My Funny Valentine ja vähän harvemmin soitetut Waltz for a Lovely Wife ja I Hear a Rhapsody Burtonin tyylikäs virtuositeetti realisoitui miellyttävänä melodisena jazzina, mutta vähän liian reino-tohveliksi olisi mennyt jos olisi koko keikka vedetty tältä pohjalta.

Uusissa livenä soitetuissa biiseissä pääosassa oli entinen lapsinero, kitaristi Julian Lage, joka soitti jo kahdeksanvuotiaana Carlos Santanan kanssa ja oli 1997 Oscar-ehdokkaana olleen dokumentin Jules at Eight kohde. Nyt 26 vuotiaan Lagen sävellyksissä The LookoutSunday’s Uncle ja Late Night Sunrise on hauskaa kujeilevaa svengiä mitä Burtonin musiikissa keskimäärin on ollut varsin vähän 60-luvun jälkeen. Niitä soittaessa koko bändillä tuntui olevan hauskaa. 

Loppukvartetti tällä kiertueella erosikin sitten uusimmilla levyillä Common Ground ja Guided Tour kuullusta The New Gary Burton Quartetista. Erityisen positiivinen uusi tuttavuus Jazzpossulle oli perulaista syntyperää oleva basisti Jorge Roeder, joka osoittautui erinomaiseksi melodiseksi solistiksi jonka soitossa yhdistyi napakkuus imevään svengiin. Roeder saikin Burtonilta ansaitusti melko paljon soolotilaa.

Puerto Ricosta lähtöisin oleva rumpali Henry Cole oli parhaimmillaan soittaessa Roederin soolojen tueksi paikoitellen todella kutkuttavaa pienimuotoista kekseliästä komppausta. Omissa sooloissaan Cole innostui paukuttelemaan reteämmin, tällä kertaa kuitenkin ainakin Jazzpossun makuun vähemmän oli enemmän Colen soitossa, olisi Savoyssa voinut nauttia hillitymmästä soitosta rumpusoolojenkin aikana.

Nelikon meno parani ja monipuolistui konsertin edetessä. Loppupuolella Lage pääsi esittelemään kitaristitaitojaan hienolla etydi-henkisellä soolopätkällä ja loppuun kasvatettiin kunnon meno päälle nopeatempoiseen bebop-henkeen ja yleisön odottama encorekin tuli totta kai – Bag’s Groove antoi soittajille mukavan tilaisuuden näyttää blues-sooloilutaitojaan.

Mukava positiivinen konsertti – Burton on tyytynyt urallaan pääasiassa soittamaan muiden sävellyksiä, joten mitään yleisön odottamia suuria legenda-hetkiä ei varsinaisesti pääse syntymään, mutta hyväntuulisessa esiintymisessä ja Burtonin ikäisen maestron kyvyssä heittäytyä uuteenkin materiaaliin nuorempien soittajien ja säveltäjien vietäväksi oli jotain todella sympaattista.

burton_02

 

  • Gary Burton, vibrafoni
  • Julian Lage, kitara
  • Jorge Roeder, basso
  • Henry Cole, rummut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.