Foat, Heinola, Åkerblom – Gone to the Cats

Monet uusia levyjä metsästävät jazzvinyylidiggarit varmasti tuntevat kosketinsoittaja Greg Foatin jolta on eri kokoonpanoissa ilmestynyt viime vuosina useampikin mielenkiintoinen levy vuodessa. Siuntiosta käsin toimiva Fredrik Lavikin Jazzaggression Records julkaisi pari vuotta sitten Foatin, basisti Paul Armfieldin ja rumpali Ken Blackin improvisoituja jammailuja 10-tuumaisella Gone to the Dogs ja jonkunlaisena jatkona tälle yhteistyölle on ilmestynyt Gone to the Cats jonka erityisen kiinnostavaksi suomalaisille yleisöille tekee se, että nyt soittokumppanit ovat Suomesta – bassossa äskettäin Sijoitustiedon kirjottajanakin aloittanut Teemu Åkerblom ja rummuissa Aleksi Heinola joista molemmat ovat Jazzaggressionin kautta julkaisseet myös johtamiensa kokoonpanojen musiikkia.

Konsepti on kissalevyllä sama kuin koirien kanssa, levyn kahdeksan raitaa ovat etukäteen suunnittelemattomia improvisaatioita. Ei kuitenkaan kannata ajatella, että kyseessä olisi free jazzia – Foat on pehmeiden groovejen ja rennon usein jopa lounge tai easy listening musiikin rajoille hiipivän musiikin tekijä ja Gone to the Catskin sisältää rentoa ja rytmikästä jamittelua.

Ensimmäisellä raidalla Feline Fantasy vierailee jälkiäänityksenä huilussa Jimi Tenor. Se on levyn kannalta hyvä veto vaikka ehkä konseptia rikkookin – se tuo hieman jäsennellympää tuntua Foatin modaaliseen sähköpianoherkutteluun ja virittää kuuntelijan hyvin oikealle aaltopituudelle. Foatin tyyliin levy sopii mainiosti taustamusiikiksi ja helposti sen puolelle lipsahtaakin, mutta rennot groovepalat ovat erinomaisen miellyttävää kuunneltavaa, joten levyä soittelee etätöiden taustalla ilokseen vaikka koko päivän. Gone to the Cats ei ole erityisen kunnianhimoinen levy, mutta se kuulostaa hyvältä ja sen kuuntelemisesta tulee hyvä mieli – myös levyn vinyylipainos on erinomaisen kuuloinen, Åkerblomin basso erityisesti kuulostaa mainiolta.

Kokonaisuutena Gone to the Cats toimittaa mitä konsepti lupaa – trion leppoisaa (kissa-aiheista) jammailua – eikä ehkä nouse konseptinsa yläpuolelle, mutta tekee sen erinomaisen onnistuneesti ja oli ehdottomasti positiivinen yllätys, levy on myös kestänyt kuuntelua ja pyörii levylautasella säännöllisesti.

Tuoretta levyä voi tilata Jazzaggressionilta.

  • Greg Foat – koskettimet
  • Teemu Åkerblom – basso
  • Aleksi Heinola – rummut
  • Jimi Tenor – huilu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.