Eero Koivistoinen with Friends – Jappa – The Complete Jazz at the Polytechnicum Recordings 1967-1968

Svart Recordsin Svart Mondo sarjassa julkaisema Eero Koivistoinen with Friends – Jappa – The Complete Jazz at the Polytechnicum Recordings 1967-1968 ratsastaa vahvasti Eero Koivistoisen debyyttijulkaisu Jappan kiinnostavuudella nimeä ja kantta myöten. Hyvästä syystäkin, onhan tätä alunperin 7-tuumaisella 33 RPM levllä julkaistua parikymmentäminuuttista joka oli paitsi Koivistoisen myös Edward Vesalan debyyttilevytys – merkittävä pala suomalaista jazzhistoriaa siis ja varsin harvojen kuulema harvinaisuus, ainakin ennen Youtubeen viime vuosikymmenellä ladattua videota.

Kahden LP:n setti sisältää kuitenkin vielä ehkä kiinnostavampaakin pitkälti unohdettua musiikkia suomalaisen jazzmodernismin alkuvuosilta. Nimen jälkiosan mukaisesti julkaisu kokoaa nimittäin yhteen teekkarien jazzkerho Jazz at the Polytechnicumin julkaisemat neljä seiskatuumaista. Jos Jappa oli melko hyvin jazzinharrastajien tuntema niin pianisti Pentti Hietasen XYZ ja Koivistoisen ja Pekka Pöyryn yhtyeiden yhteisjulkaisu Tune In ovat harvemmin mainittua herkkua ja molemmat Jappan veroisia kulttuuritekoja uudelleenjulkaisuina.

Jappalla Koivistoisen triossa soittaa siis rumpuja Edward Vesala vielä Martti Vesalana ja bassossa kuullaan Pekka Sarmantoa jolla oli jo muutamia levytyksiä takanaan, merkittävin näistä Christian Schwindtin kvintetin For Friends and Relatives. Koivistoinen itse ei pideä levytystä kovin suuressa arvossa ja on ehkä tottakin että nuoruuden innostus pyrkii paikkaamaan mikä soittotaidosta vielä puuttuu, sen verran rempseää on meininki ja free jazz elementtejäkin löytyy Koivistoisen paikoin korkealta ujeltavassa soitossa – aivan eri maata kypsyydeltään olisivat tulevien vuosien Valtakunta ja Odysseys, mutta Jappa on varsin hauskaa kuunneltavaa, erityisesti rempseä epäilemättä Sonny Rollinsin St. Thomasin innoittama calypsohenkinen O.K.Song.

Koko paketin kypsintä antia tarjoaa XYZ. Pentti Hietanen oli 60-luvun suomalaisten jazzlevytysten keskeisiä muusikoita – soittihan hän sekä Schwindtin For Friends and Relativesilla että Koivistoisen vuoden ’69 Odysseuksella. Hietasen levytykset tosin tyrehtyivät varsin nopeasti 70-luvun alussa. Hietasen bändin kokoonpano on varsin nimekäs, puhaltajina Kaj BacklundIlkka KarumoStanley Lindroos ja Paroni Paakkunainen, bassossa Teppo Hauta-aho ja rummuissa Esko RosnellXYZ ja Irwin ovat tunnelmaltaan varsin elokuvallisia, teemoista tulee mieleen ajan soundtrack-musiikki jossa Suomessakin usein jazzin sävyjä kuultiin. Määrätietoisuus ja kypsyys ovat aivan eri tasolla kuin Jappalla, liekö kokoonpano soittanut enemmänkin jo yhdessä, ainakin sama kokoonpano oli saanut kunnian esiintyä ’66 ensimmäisillä Pori Jazzeilla. Irwinin sooloilussa tavoitetaan hienoa Charles Mingus -henkeäkin puhaltajien töötätessä kukin vähän omiaan. Kokonaisuutena JATPin julkaisusjen todellinen helmi!

Toisen LP:n A-puolelta löytyy Tune In –nimellä julkaistu levytys jolla siis kohtaavat Koivistoisen ja Pöyryn yhtyeet, alkuperäisen seiskan A-puolella molemmat esittävät yhden kappaleen, ensin vuorossa Pöydyn yhtye jossa pianossa Eero Ojanen, bassossa Teppo Hauta-aho ja rummuissa Esko Rosnell joka esittää Hauta-ahon sävellyksen Scamp ja sitten Koivistoisen trio jossa nyt rummuissa Reiska Laine esittää Koivistoisen sävellyksen Interruptus. Melkoinen kokoelma siis aikakauden ja ikäluokkansa suomalaisen jazzin nuoria lupauksia. Kummallakin kokoonpanolla jalka vipattaa avant-garden ja freen suuntaan – lyhyitä teemoja joita seuraa melko vapaa sooloilu, ei kuitenkaan nuoruuden innolla kaahausta siinä määrin kuin Jappalla. Eri miehitykset, mutta silti meininki tuntuu aika samasta puusta veistetyltä – nuorella sukupolvella on ollut yhteneviä näkemyksiä uudesta jazzista. Alkuperäisen seiskan kääntöpuolella näistä kahdesta on yhdistetty kvintetti – Koivistoista ja Pöyryä säestävät Ojanen, Sarmanto ja Laine. Koivistoisen sävellys Lorna on hieman perinteisempää jazzia – 60-luvun lopun Pohjois-Eurooppalaista soundia jota Suomessa tarttui levylle harmillisen vähän.

Julkaisun neljäs levynpuoli Posotusta Pimputusta Pompotusta jää kuriositeetiksi. Siltä löytyy Dipolissa järjestetyn Taidetapahtuman äänilevykilpailussa menestyneitä teoksia. Voittajaksi selviytyi Tommi Parko joka oli jo edellisenä vuonna kunnostatunut yhtenä M.A.Nummisen Eleitä kolmelle röyhtäilijälle yhtenä röyhtäilijänä. Aika Nummismaista ja Nummisen Eteenpäin! -levy-yhtiön mieleentuovaa performanssinomaista laulua ja lausuntaa ja sekoilua löytyy seitsemän lyhyen raidan verran – hämmentävää underground folklorea.  Seiskan B-puolen jaetun toisen palkinnon saajien musiikillisempi anti on varsin kokeellista sekin, valitettavasti tosin eritysesti siinä mielessä että teokset ja soitto kuulostavat hiomattomilta ja huolimattomiltakin. Suomalaisen jazzin historiasta kiinnostuneille keskeisintä antia lienee trumpetisti Mike Koskisen Fanfare.

Kokonaisuutena JATP:in lyhyen julkaisutoiminnan paketti toimittaa enemmän hienoa ajankuvaa suomalaisen jazzin 1960-luvun lopusta kuin Koivistoisen uran harvemmin kuultua alkulenkkiä vihdoin uudelleenjulkaistuksi odottanut kuulija ehkä osasi toivoakaan. Jos aikakauden jazzin historiankirjoitus ei mene aivan uusiksi näiden harvoin kuultujen äänitteiden saatavuuden paranemisen myötä niin ainakin nuoremmille sukupolville paremman kokonaiskuvan muodostuminen tulee helpommaksi, jos ei aivan yhtä merkittävä kulttuuriteko kuin YLEn arkistojen Jazz-Liisa sarja 70-luvun jazzille niin ehdottomasti tutustumisen arvoinen levyjulkaisu kaikille suomalaisen jazzin kehityksestä kiinnostuneille – näitä raitoja on jonkun verran ollut eri kokoelmilla, mutta alkuperäisessä kontekstissaan ne heräävät eloon uudella tavalla.

Eero Koivistoinen – Jappa 

  • Eero Koivistoinen – alttosaksofoni
  • Pekka Sarmanto – basso
  • Edward Vesala – rummut
  • +Pekka Tirkkonen – congat
  • +Veli-Pekka Räsänen – sello
  • +Jarmo Vainio  – sello

Pentti Hietanen – XYZ

  • Pentti Hietanen – piano
  • Kaj Backlund – trumpetti
  • Ilkka Karumo – alttosaksofoni
  • Stanley Lindroos – tenorisaksofoni
  • Paroni Paakkunainen – baritonisaksofoni
  • Teppo Hauta-Aho – basso
  • Esko Rosnell – rummut

Eero Koivistoinen / Pekka Pöyry – Tune In

  • Pekka Pöyry – alttosaksofoni
  • Eero Ojanen – piano
  • Teppo Hauta-aho  – basso
  • Esko Rosnell – rummut
  • Eero Koivistoinen – alttosaksofoni
  • Pekka Sarmanto – basso
  • Reiska Laine – rummut

Posotusta Pimputusta Pompotusta

  • Tommi Parko – laulu, lausunta, soittimet ja ääniefektit
  • Mike Koskinen – trumpetti
  • Jorma Vuorinen – rummut
  • Philip Donner – piano, nokkahuilu, laulu
  • Kalle Lae – kitara
  • Tapio Seger – bassokitara
  • Jorma Vuorinen – rummut
  • Unto Laine – piano ja kitara
  • Markku Koskenvuo – lyömäsoittimet
  • Pekka Tanskanen – lyömäsoittimet

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.