Drifter – Flow

drifter-flow

Toistakymmentä vuotta sitten oli olemassa kansainvälinen kokoonpano nimeltä Alexi Tuomarila Quartet, joka saavutti kansainvälistäkin menestystä, mutta menetti sitten levy-yhtiönsä ja sen tuoman myynti- ja markkinointituen Warner Musicin lopetettua jazzosastonsa. Nyt bändi tekee kuitenkin uutta tulemista kiitos Dave Stapletonin Edition Recordsin jolle Tuomarila on levyttänyt aiemmin oman trionsa kanssa.

Kokoonpano on basistia lukuunottamatta sama: Tuomarila pianossa, Nicolas Kummert saksofonissa, Teun Verbruggen rummuissa ja uutena tulokkaana siis ranskalainen Axel Gilain bassossa – kaikki kolme muuta herraa Belgiasta. Uudessa muodossaan bändin nimi on Drifter, nimenvaihtoon varmasti yhtenä syynä se,  Tuomarila ja Kummert johtavat kokoonpanoa yhdessä.

Levy alkaa vahvasti Tuomarilan sävellyksellä Crow Hill jossa jo kättelyn hypnoottisesta pianokuviosta alkaen Tuomarilan itsevarmuus säveltäjänä pääsee hyvin esille – edelliseen O2 verrattuna tuntuu siltä, että bändi uskaltaa olla pelkistetympi. Melodisessa materiaalissa on voimaa.

Suurin ero vanhaan ovat Kummertin ja Gilainin hoitamat lauluosuudet – vaikka vierailihan kyllä edelliselläkin levyllä itse Samuli Edelmann laulamassa yhden biisin. Lighthouse ja Breathing Out My Soul kappaleiden lauluosuudet ovat kuin mantroja – yksi rivi toistuu uudestaan ja uudestaan. Samaa kypsää pelkistämistä mitä musiikissakin on, mutta ei aivan toimi yhtä hyvin, vaikutelma jää koruttomuudessaan vähän latteaksi.

Kolmas laulubiisi Nothing Ever Lasts on laulumaisempi – se toi Jazzpossun mieleen tyylissään ja laulun fraseerauksessa Stingin soolouran musiikin, tähän voi tosin vaikuttaa sekin, että Stingin musiikkiakin levyllä versioidaan Police -biisin King of Pain muodossa. Tuomarilan sovitus tuo onnistuneesti vipinää A-osaan siirtämällä tahtilajin ripeään 7-jakoiseen – kertosäkeen kanssa käy heikommin kun laulettuna eri sanoista vaihtelua saava linja muuttuu saksofonilla tulkittuna itseään turhaan toistavaksi.

Saksofonisti Kummert tuo hienotunteisessa melodisuudessaan joka purkautuu oikean hetken tullen hehkuvaan kokeellisiin suuntiin kurkottavaan kukkaan mieleen toisen suomijazzia seuraavien tunteman belgialaisfonistin, nimittäin Aki Rissasen kanssa paljon yhteistyötä tehneen Robin Verheyenin.

Ei aivan täysosuma levy siis – rohkeutta ja todellisia huippuhetkiä jää levyltä kaipaamaan, mutta levyssä on paljon hyvääkin modernin melodisen Eurooppalaisen jazzin ystäville – perustukset ovat kunnossa, mutta enemmänkin voisi niille rakentaa.

Levy ilmestyy Suomessa 28.8. CD:tä ja LP:tä myy ainakin Levykauppa Äx. Levyä voi kuunnella myös Spotifysta.

  • Alexi Tuomarila, piano
  • Nicolas Kummert, saksofoni ja laulu
  • Axel Gilain, basso ja laulu
  • Teun Verbruggen, rummut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.