Cameron Graves Trio G Livelabissa

Pianisti Cameron Graves kuuluu Kamasi Washingtonin bändikavereihin jotka ovat saaneet osansa The Epic -levyä seuranneesta ilmiömäisestä kansansuosiosta jazzpiirien ulkopuolellakin. Eipä siis ihme, että Gravesin oman trion keikka Helsingissä G Livelabissa oli jo ennakkoon loppuunmyyty.

Viime vuonna julkaistun Planetary Prince levyn suuremmassa kokoonpanossa soitti paljon The Epicillä soittanutta väkeä – nyt Gravesin triossa soittavat basisti Max Gerl ja rumpali Mike Mitchell eivät levyllä soita, joten keikan ohjelmisto ei ollut itsestään selvä, mutta nopea vilkaisu pianon nuottitelineessä olevaan settilistaan osoitti että levyn materiaalia soitettiin eikä sinänsä torvien puutetta hirveästi kokenut, kuulostipa keikan jälkeen levykin ehkä enemmän pohjimmiltaan pianotrio vetoiselta.

Graves on tässä triossa asettanut itsensä varsin haastavaan paikkaan. Kuulin Gravesin soittoa ensimmäisen kerran elävänä Pori Jazzeilla vuonna 2015 Stanley Clarken bändissä. Tuossakin bändissä rumpuja soitti Mitchell ja tuossa isommassakin kokoonpanossa ulkolavalla muu bändi jäi Mitchellin väkivahvan funk/fuusio vyötytyksen jyräämäksi – rumpukapula hajosi ja pellit lentelivät. Samaa mylläystä kuultiin nytkin keikalla ja kuusikielistä sähköbassoa soittanut Gerl oli omissa soundeissaan myös riittävän tuhdilla puolella että pysyi Mitchellin tasolla – oli siinä sitten Gravesilla akustisella pianolla tekemistä pysyä kuuluvissa. Dynamiikka ja nyanssit tästä arvattavasti kyllä kärsivät.

Hihattomaan pääkallon kuvalla varustettuun liiviin pukeutuneella Gravesilla oli rokkistaran rennot otteet – pirunsarvia väläyteltiin ja pitkä tukka heilui. Kuulostipa ensimmäinen kappale jo vähän aikaa siltä että Graves oli ehkä keksinyt kasarihevin ja jazzin fuusiotyylin, mutta vähän perinteisemmin fuusiosävyin keikka sitten jatkui – lienikö sitten hyvä vai huono juttu. Vahvalla asenteella kuitenkin vedettiin alusta loppuun.

Muutamien kappaleiden pianointroissa päästiin nauttimaan miellyttävän impressionistisesta pianonsoitosta vahvan rytmisen julistuksen sijaan – tätä olisi toivonut enemmänkin. Siinä missä jossain bändeissä tuhdin rytmiikan taakse saattavat heikommat soittajat piiloutua niin Gravesilla olisi kyllä mahdollisuuksia monipuolisempaankin soittoon jos vain bändin soundi siihen paremmin taipuisi.

Mutta jos musiikillinen anti jäikin hieman yksi-ilmeiseksi niin täytyy kuitenkin ihailla Gravesin itseluottamusta ja uskoa omaan materiaaliin.

  • Cameron Graves – piano
  • Max Gerl – basso
  • Michael Mitchell – rummut

Cameron Graves Trio G Livelabissa 19.4.2018

2 kommenttia kirjoitukseen Cameron Graves Trio G Livelabissa

  1. Ari Kemppinen kommentoi:

    Hienosti summattu, se oli just näin eikä melkein. Paitsi että itse jäin kaipaamaan puhaltimia. Itselleni yllätys oli myös se, että Cameron oli saanut idean levyyn Urantia-kirjasta, sehän on vähän sellainen vaihtoehtoistodellisuus-raamattu, josta hän lavalla kertoi ammentaneensa nimet ja että ”lukekaa se, se on hyvä”. Ei se tietenkään musiikkia huononna tai paranna, mutta jonkinlainen ”vakavasti otettavuus” koki kolahduksen?

    1. Jazzpossu Jazzpossu kommentoi:

      Urantiahan on innoittanut myös Sun Ra’ta ja Jimi Hendrixiä. Kyllähän tämmöstä filosofis-mystistä tavaraa pyörii spiritual jazz -henkisen musan ympärillä sen verran paljon, että ei tämä mua mitenkään shokeerannut tai varsinaisesti edes yllättänyt.

      Mietin myös vähän satunnaisesti kun luin Urantiasta että onkohan Pharoah Sanderskin diggari – Village of the Pharoahs -levyllä on ainakin biisi jonka nimi on ”Mansion Worlds” joka on ainakin Googlen ekojen hittien perusteella juurikin Urantiasta löytyvä käsite.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.