April Jazz 2022: Silentopia

Photo: Tanja Ahola

Tämän vuoden April Jazz -festivaali alkoi Tapiolassa jazzfestivaalille poikkeuksellisella produktiolla Espoon kaupunginteatterin Revontulihallissa kun neljänä iltana esitettiin tanssiteatteri Sivuun Ensemblen Silentopia joka yhdisti tanssiteatteria, livemusiikkia ja esityksen ulkopuolella tiedettäkin ympäristökriisiin liittyvien teemojen ympärillä.

Esityksen ulkopuolista tieteellistä antia on julkaistu ennen esityksiä jo puolisen vuotta Maj ja Tor Nesslingin Säätiön Ratkaisuja-blogissa. Itse tanssiteatteria hyvin harvoin kokevana kulttuurin kuluttajana halusin mielummin ottaa Silentopian haasteena ja katsoa esityksen kylmiltään ja testata mitä siitä jäisi käteen.

Photo: Tanja Ahola

Musiikista vastaavat Anni Elif EgeciogluJarmo Saari ja Pauli Lyytinen olivat esityksessä ennakko-odotuksia isommassa visuaalisessa roolissa musisoiden lavalla jo yleisön tullessa saliin. Varsinaisen tanssiteatterin maailmaan lähdettiin salamaniskuin. Tyylikkään pelkistetyin tehostein luontotematiikka oli riittävästi läsnä. Neljän tanssijan – Jukka TarvainenKaisa NiemiKatri Soini ja Tiia Hämäläinen – alun abstrakti elehtiminen aiheutti alkuun ”joo, en ymmärrää modernia tanssia” -värinöitä, mutta onneksi jonkunlaista draaman kaarta rupesi muodostumaan. Musiikki oli suurimmaksi osaksi melko ambienttia maalailua, Saaren soittama urkuharmooni tai vastaava toi siihen hengellisen riitin henkeä. Luontotematiikka ja elonkehän köyhtyminen tuli konkreettiseksi ensimmäisen näytöksen lopussa tanrrijoiden jähmettyessä lavalle elottomaksi hahmoiksi ja  suurimman osan ajasta hiekkaa haravoineiden tutkijoiden kirjoittaessa jokaisen eteen sukupuuttoon kuolleen esihistoriallisen eläimen nimen. Tämä dramaattinen ratkaisu toimi mainiosti – abstrakti sai merkityksen juuri kun katsoja lähti pohtimaan näkemäänsä.

Toisella puoliskolla esityksen tempo oli verkkaisempi ja muusikot pääsivät vielä enemmän lavalle mukaan esityksen keskiöön. Erityisesti Egecioglu jonka lavapersoonassa on usein puhtaasti musiikkikeikoillakin teatraalista otetta nousi muutamaan kertaan esityksen kiintopisteeksi onnistuneesti. Olen usein pannut teatterista merkille että rytmityksessä on elokuvien parissa kasvaneelle varsin hitaan ja venytetyn tuntuisia piinaaviia toisia näytöksiä – Silentopiankin rytmitys oli tätä osastoa, mutta ainakin minulle fyysinen teatteri toimi kaikista väkevimmin hitaissa ja dramaattisissa hetkissään joten toinen näytös tuntui ensimmäistä väkevämmältä.

Hieno ja erilainen avaus April Jazzeille – improvisoidusta elävästä musiikista on moneksi, soisi tämmöisiä poikkitaiteellisia elämyksiä useamminkin jazzfestivaalien osaksi.

Photo: Tanja Ahola

  • OHJAUS, KOREOGRAFIA Ninni Perko
  • TANSSI, FYYSINEN TEATTERI Jukka Tarvainen, Kaisa Niemi, Katri Soini,
    Tiia Hämäläinen
  • LIIKEMATERIAALI Ninni Perko ja esiintyjät
  • DRAMATURGINEN TUKI Anna Krogerus
  • MUSIIKKI Anni Elif Egecioglu, Jarmo Saari, Pauli Lyytinen
  • ÄÄNISUUNNITTELU Paavo Malmberg
  • VISUALISOINTI Alisha Davidow
  • VALOSUUNNITTELU Ainu Palmu
  • TUTKIJAT Panu Pihkala, Unni Pulliainen, Jaakko Kaartinen ja Marja Mesimäki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.