An Evening With Pat Metheny Finlandia-talolla

Kitaristi Pat Methenyn edellistä Suomen vierailua kolme vuotta sitten saatiin odottaa muutama vuosikymmen, nyt uusintavierailu saatiin diggarien iloksi huomattavasti nopeammin. Viimeksi Methenyn mukana oli Unity Group -yhtye ja tuolloin ilta tuntui triumfanttiselta näytöltä siitä, että kuusikymppinen kitaristi oli pystynyt löytämään uuden vaihteen musiikilleen tällä vuosituhannella – tällä kertaa kvartettikokoonpanolla katse oli enemmän nostalgiassa sillä An Evening with Pat Metheny -teemaisessa illassa kuultiin tuhti kattaus Methenyn vanhempia sävellyksiä.

Kaksi ja puolituntista keikkaa rytmitti Methenyn instrumentin vaihto kitarasta toiseen. Tavaramerkiksi muodostuneeseen raitapaitaan pukeutunut hyväntuulinen Metheny avasi konsertin viime vierailun tapaan 42-kielisellä Pikasso-kitaralla soitetulla soolonumerolla jonka jälkeen nuorempien sukupolvien muusikoista muodostunut bändi saapui lavalle – pianossa Gwilym Simcock, bassossa Linda May Han Oh ja rummuissa jo pitkään Methenyn kanssa yhteistyötä tehnyt Antonio Sanchez.

Metheny vaihtoi puoliakustiseen kitaraan ja melkoisen ripeään tahtiin bändi alkoi esittää sävellyksiä 70-luvulta 90-luvulle. Ei siinä paljoa edes aplodeja jääty kuuntelemaan, tuntui että bändillä oli vähän kiirekin saada kaikki setin biisit soitettua. Setin alkuun bändin soundi kuulosti pienempään tilaan mitoitetulta – Simcockin piano oli lähes kuulumaton muulloin kun soolojen aikana ja Methenyn vikkelät juoksutukset katosivat hieman kaikuihin, mutta setin myötä tilanne parani.

Niinkuin edelliselläkin vierailuilla Methenyn soolosoitto oli vaikuttavaa – harva kitaristi osaa yhdistää tekniikan ja nopeat juoksutukset hienoon melodiseen näkemykseen. Solistina onnistuivat myös Oh joka osoittautui varsin taitavaksi melodiseksi bassosolistiksi ja väkivahva Sanchez jolta löytyi sooloihin dynamiikkaa vaikka millä mitalla.

Musiikkiin lisättiin ajan myötä kierroksia Methenyn tarttuessa kitarasyntetisaattoriin jonka hieman korneista soundeista hän on kiitettävästi saanut tehoja irti vuosikymmenien varrella. Tämän jälkeen ennen keikan ensimmäistä spiikkiä Metheny vaihtoi vielä akustiseen kitaraan jossa oli melkoiset hieman särjetytkin plink-plonk-surina -soundit Eugene Chadbournen hengessä ja bändi lähti hetkeksi melko hämyille avant-garde poluille. Jos vaikka melodinen materiaali onkin Methenyn musiikin keskiössä niin ei hän pelkää väläyttää kokeellisempiakaan sävyjä silloin tällöin.

Spiikin jälkeen setin toiselle puoliskolle laskettiin hieman kierroksia – tuttujen Metheny-sävellysten kimara jatkui akustisen soolofiilistelyn tunnelmissa ja sähköisen bändisegmentin jälkeen varsinainen setti päättyi kolmeen duettoon Methenyn ja bändin muiden jäsenten kanssa – näistä viimeisenä Sanchezin kanssa laitettiin kierrokset täysille huipennuksena, mutta eipä varsinainen yllätys ollut että encoreja oli tulossa – yli kaksi ja puoli tuntia kokonaisuutena kestäneen konsertin päätteeksi saatiin vielä yksi akustinen soolokimara ja lopuksi koko bändin vahva lopetus.

Methenyn musiikilla riittää Suomessa ystäviä ja suosionosoitusten perusteella yleisö olisi kuunnellut bändiä pitempäänkin – itselle olisi kyllä pienempikin annos riittänyt. Tuhti annos yhden jazzin 70-luvun jälkeisen ajan ikonisimmista muusikoista, oli miten oli.

  • Pat Metheny, kitarat
  • Gwilym Simcock, piano
  • Linda May Han Oh, basso
  • Antonio Sanchez, rummut

An Evening with Pat Metheny, Finlandia-talo, 17.5.2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.