Jazzpossun kesäkuun 2020 soittolista

Kesäilmat ovat edenneet jo siihen vaiheeseen että pieni (tai iso) sade tuntuu virkistävältä. Uutta mielenkiintoista musiikkia on ilmestynyt alkukesästä runsaasti, joten tämän kuun soittis on kaksi ja puolituntinen, että saadaan oleelliset käsiteltyä.

Uutta jazzia Suomesta

  • Pylkkanen – Ocean Between
  • Freelektron – Hurmos
  • Oiro Pena – Teelukissa
  • Eskelinen Intergalactic Quintet – Tasapaino
  • Jere Haakana Varjosto – Souvenir II – Small Flame
  • The Stance Brothers – Resolution Blue
  • Koma Saxo – Jagd
  • JAF Trio – Dark Sparkle
  • Otis Sandsjö – abysmal

Aloitamme äskettäin blogissa käsitellyllä saksofonisti Pekka Pylkkäsen Pylkkanen -kokoonpanolla jonka muut soittajat tulevat Italiasta – hienoa perinnetietoista jazzia, hieman latin jazz -hengessä svengaavassa päätösraidassa Ocean Between trumpettisolistina vierailee Fabrizio Bosso (mukana menossa The Lick kohdassa 2:58).

Fredrik Lavikin Sipoosta käsin pyörittämä Jazzaggression levymerkki julkaisi äskettäin muutaman mielenkiintoisen levyn. Livenä Tenhossa on taltioitu Jimi Tenorin ja Ilmari Heikinheimon muodostama duo Freelektron. Jazzvinyylidiggareiden keskuudessa pieneki ilmiöksikin on ehkä muodostunut omaperäinen multi-instrumentalisti Antti Vauhkosen Oiro Pena -projekti joka on julkaissut nyt toisen EP:nsä  kotikutoista, vapaahkoa jazzia Jazzaggressionin kautta.

Vauhkonen tunnetaan myös Soft Powerin riveistä jonka uuden levyn on puolestaan julkaissut tallinnalainen RR Gems. Kevyen vihteellistä psych-meininkiä joka tuo jazzpuolesta erityisesti mieleen Greg Foatin musiikin.

Uusi tuttavuus allekirjoittaneelle oli kitaristi Eero Eskelisen johtama Eskelinen Intergalactic Quartet joka soittaa kepeää fuusiojazzia 70-luvun progen tuulahduksin.

Jo vakiintuneempi fuusion suuntaankin kurottava kokoonpano on Njet Njet 9 jolta on ilmestynyt Eclipse Musicin kautta kolmas levy III.

Eclipsen julkaisuja on myös Jere Haakana Varjoston kolmen sävellyksen sarja jossa kussakin esille pääsee yksi bändin soittajista. Näistä toisen, kesäkuussa julkaistun Small Flame -kappaleen valokeilassa basisti Juho Kivivuori.

We Jazz on jatkanut toimiaan aktiivisena uuden musiikin julkaisijana. Uusia sinkkuja – myös siis fyysisiä 7-tuumaisia vinyylilevyjä – on julkaistu Teppo Mäkysen The Stance Brothersilta ja Koma Saxolta.

Seuraava LP julkaisu ilmestyy tänä perjantaina, bändinä JAF Trio – saksofonissa Adele Sauros, bassossa Joonas Tuuri ja rummuissa Frederik Emil Bülow. Levy ennakkokuuntelussa netissä Soundin sivuilla ja itseasiassa jo saatavilla We Jazzin omasta kaupasta fyysisenä äänitteenä. Varsin 3TM-henkinen meininki tällä uudella levyllä.

Otis Sandsjön tulevalta levyltä on julkaistu toinen maistiainen abysmal. Dillajazz/elektroniset vaikutteet pinnassa tällä toisellakin näytteellä, joten samaa henkeä lienee levyllinen luvassa.

Uudet julkaisut Euroopasta

  • Rymden – Terminal One
  • Daniel Herskedal – Glacier Hiking
  • Ezra Collective – Footprintes
  • GoGo Penguin – Open
  • Tenderlonious – Down in the Village
  • Roots Magic – Humility in the Light of the Creator

Ruotsalainen Rymden joka vieraili Tampere Jazz Happeningissa muutama vuosi sitten valmistautuu toisen levynsä julkaisuun – bändissä siis pianossa Bugge Wesseltoft ja soittokavereina Esbjörn Svenssonin triosta maailmanmaineeseen nousseet Magnus Öström ja Dan Berglund.

Pohjoismaisen viileitä tunnelmia tarjoilee tuubisti Daniel Herskedal joka soittaa uudella levyllään Call for Winter myös bassotrumpettia. Edition Recordsin julkaiseman levyn tunnelma on samankaltainen kuin Verneri Pohjolan ja Mika Kallion Animal Imagella.

Jazzlevy-yhtiöiden legendaarisin nimi Blue Note on julkaisemassa syyskuussa mielenkiintoista levyä nimeltä Blue Note Re:Imagined jolla Lontoon skenen uudet nimet tulkitsevat Blue Noten kultaisina vuosina julkaistuja kappaleita. Ensimmäinen näyte on Ezra Collectiven tulkinta Wayne Shorterin Footprintsista – tulevalla levyllä mukana myös blogin lukijoille varmasti tuttuja nimiä kuten Shabaka Hutchings ja Nubya Garcia.

Blue Noten Ranskan osasto on ollut brittijazzin nousun ajan hermolla jo jotain vuosia Manchesterista tulevan GoGo Penguinin musiikin julkaisijana. Uusi levy kantaa bändin nimeä ja on trion viides täysimittainen julkaisu.

Kunnianosoitushommissa on myös saksofonisti/huilisti Tenderlonious joka uudella The Piccolo – Tender Plays Tubby tulkitsee neljä Tubby Hayesin sävellystä.

Roots Magic tulee Italiasta ja yhdistelee musiikissaan vanhaa bluesia ja avant-garde/free jazzia. Viime perjantaina ilmestyneeltä uudelta levyltä Take Root Among the Stars tässä näytteenä Humility in the Light of the Creator jonka ensimmäinen teema on samanniminen Maurice McIntyren spiritual jazz -klassikko, mutta sitten myöhemmin kappaleessa kuullaan myös Sun Ran Space is the Place.

…ja Yhdysvalloista

  • Sun Ra Arkestra – Seductive Fantasy
  • Francesca Han & Alex Sipiagin – Tenor Madness
  • Chick Corea – Desafinado  – Live in Berlin / 2018
  • Ambrose Akinmusire – Moon (the return amplifies the unity)
  • Immanuel Wilkins – Warriors
  • Bill Frisell – We Shall Overcome
  • Black Art Jazz Collective – Mr. Willis
  • Walter Smith III – General George Washington
  • Joshua Redman, Brad Mehldau, Christian McBride, Brian Blade – Father
  • John Scofield – Radio

Sun Rasta puheen ollen Suomessakin viime vuosina useampaan otteeseen nähty Sun Ra Arkestra on julkaisemassa ensimmäistä studiolevyä pariin kymmeneen vuoteen. Ensimmäinen singlejulkaisu on nimeltään Seductive Fantasy.

Dream Episodes levyllä kohtaavat yksi arvostetuimmista Venäjältä kotoisin olevista jazzmuusikoista – trumpetisti Alex Sipiagin – ja Etelä-Koreasta kotoisin oleva pianisti Francesca Han. Aikoinaan Sonny Rollinsin ja John Coltranen kilpapuhalluksena julkaistu raita ja noiden kahden legendan ainoa yhteinen levytys kääntyy nyt intiimiksi duetoksi.

Chick Corean uusin levytys Plays taitaa olla jo fyysisenä CD:nä julkaistu, suoratoistopalveluista löytyy muutama näyte. Tässä standardeja ja klassista musiikkia sisältävältä soololevyltä tulkinta Antônio Carlos Jobimin Desafinadosta.

Sitten Blue Noten uutta amerikkalaista tuotantoa – viime aikojen kovimpia uusia levyjä on Ambrose Akinmusiren on the tender spot of every calloused moment – soundimaailmassa nyt vahva paluu akustiseen kvartettisoundiin edellisen levyn monipuolisemman tyylittelyn sijaan. Odotettu ensilevyttäjä leaderina on saksofonisti Immanuel Wilkins joka teki viime vuonna jo suuren vaikutuksen vibrafonisti Joel Rossin Kingmaker -levyllä. Omega -niminen levy tulossa elokuun 8. Bill Frisellin seuraava julkaisu on triolevy – ensimmäinen näyte on seesteinen tulkinta We Shall Overcomesta – luvassa elokuussa sekä Frisellin omia sävellyksiä että standardeja, pop covereita että kansanmusiikkia.

Sitten muutama väkevä vääntö perinteessä vahvasti kiinni olevalta uudelta tai tulevalta levyltä. jo ilmestyneitä ovat Black Art Jazz Collectiven Ascension ja saksofonisti Walter Smith III’n ja kitaristi Matthew Stevensin yhdessä johtaman kokoonpanon IN COMMON 2. Vuoden odotetuimpiin jenkkijulkaisuihin puolestaan kuuluu RoundAgain jolla soittaa melkoinen superkokoonpano – Joshua RedmanBrad MehldauChristian McBride ja Brian Blade.

Päätteeksi vielä alkuvuodesta Iisalmi Jazz Festivaleilla vieraillut John Scofield – uudella levyllä Swallow Tales käsittelyssä levyllä bassoa soittavan Steve Swallow’n sävellykset. Trion täydentää rumpali Bill Stewart.

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Pylkkanen – Nu Bottega

Saksofonisti Pekka Pylkkänen on jo tehnyt pitkän uran muusikkona ja opettajana, mutta levyille siitä on tallentunut varsin vähän. Uusi Pylkkanen -nimellä julkaistu levy Nu Bottega on omissa nimissä neljäs levytys noin kahden vuosikymmenen aikana, muita levytyksiä löytyy mm. UMOn, Espoo Big Bandin, Upi Sorvalin perustaman Big Bad Familyn ja Anssi Tikanmäen orkesterin riveissä. Suuren osan ajasta Pylkkänen on vaikuttanut Suomen ulkopuolella, joten ehkä täällä hän on jäänyt varsin vähäisellekin huomiolle.

Uusi levy on hakenut inspiraation – ja muusikot – Italiasta ja on äänitetty ja suurimmaksi osaksi sävellettykin Roomassa. Bändissä soittavat pianisti Roberto Tarensi, basisti Francesco Puglisi ja rumpali Marco Valleri. Kolmella raidalla kuullaan myös Fabrizio Bosson trumpettia.

Pylkkasen musiikin juuret ovat syvällä 60-lukulaisessa bopissa, mieleen tulee eniten ehkä Wayne Shorterin 60-luvun tuotanto. Se ehkä selittää osaltaan miksi Pylkkäsellä riittää vientiä useammalle kansainväliselle kiertueelle vuosittain, mutta levytyksiä on kertynyt vähän – tämä on perinnetietoista ja laadukasta jazzia jota olettaa kuulevansa kun kävelee sisään jazzklubina itseään pitävään paikkaan maailmalla, mutta levyrintamalla ne taistelevat aina kuulijan ja ostajan rahoista Blue Note -levy-yhtiön satojen kanonisoitujen klassikoiden kanssa.

Levy alkaa vahvasti Alman jazzvalssitahdein ja raidasta toiseen levyn edetessä huomio kiinnittyy siihen, että Pylkkäsen sävellyksissä on hyviä mieleenpainuvia melodioita ja mukavaa rytmistä vaihtelua joka tekee kahdeksanraitaisesta sujuvaa kuunneltavaa. Soittajien esityksissä ei ole kriitikin sijaan ja meininki paranee entisestään kun trumpetisti Bosso liittyy joukkoon kolmelle viimeiselle raidalle, muutos kvartetista kvintetiksi tuntuu selkeältä parannukselta.

Ken haluaa jazzinsa svengaavana, mutta modernina ja klassikoiden lisäksi maistuisi uusikin musiikki niin Pylkkasen Nu Bottegaa voi lämpimästi suositella.

  • Pekka Pylkkänen – altto- ja sopraanosaksofonit
  • Roberto Tarenzi – piano
  • Francesco Puglisi – basso
  • Marco Valleri – rummut
  • +Fabrizio Bosso – trumpetti
Ei kommentteja

We Jazz Live Plates Vol. 2 Ateneum 2019 ja Vol. 3 Lonna 2019


Vaikka We Jazzin rooli levytysten julkaisijana on ollut nousussa niin vielä sen tärkeämpi rooli pääkaupunkiseudun jazzelämässä on ollut jo vakiintuneen joulukuisen festivaalin ja muiden konserttien ja tapahtumien järjestäminen jossa tärkeässä osassa on ollut hyvin erilaisten tilojen käyttäminen Pelican itsepalveluvarastosta Kansallisteatteriin keikkapaikkoina.

Nämä puolet yhdistyvät We Jazz Live Plates -julkaisusarjassa jossa julkaistaan We Jazzin järjestämissä tapahtumissa taltioitua musiikkia. Nyt ilmestyneet volumet 2 ja 3 dokumentoivat vuoden 2019 konserttisarjat Ateneumissa josta levylle pääsevät ääneen OK:KOAlder Ego ja Timo Lassy & Teppo Mäkynen ja Lonnan saarella jonka keikkoja edustavat Aleksi Heinola QuintetAntti Lötjönen Quintet East ja Oaagaada.

Aiemmin Live Plates -sarjassa on päästy kuulemaan volume ykkösellä kolmea We Jazz -levy-yhtiölle levyttänyttä kokoonpanoa Berliinissä 2017 taltioituna mutta myös Jonah Parzen-Johnsonia We Jazz -tapahtumassa 2019, joskin tuo kasettijulkaisu tuntuu elävän lievästi rinnakkaisuniversumissa uusien levyjen nimeämiskäytännön valossa.

Ateneum 2019

Ateneum 2019 -levyllä kuullaan aluksi OK:KOa jonka soundi on nyt sähköisempi Toomas Keski-Säntin soittaessa Rhodes-sähköpianoa. Syrtti ja Piik ovat ehkä kuitenkin yllättävänkin lähellä levytettyjä tunnelmia, mielenkiintoiseksi kohokohdaksi nousee Piikin avaava Mikael Saastamoisen hieno bassosoolo. Matalan sähköpianovampin ja soolon äänimaailma on varsin kapea, mutta liveäänityksen erottelukyky on riittävä ja matala ja pehmeä jumputtelu on hypnoottista kuunneltavaa. Yhtyeen johtaja, rumpali Okko Saastamoinenkin innostuu kappaleen edetessä jopa industrial-henkiseen kolisteluun.

Rumpali Joonas Leppäsen johtamalta Alder Egolta kuullaan toukokuussa taltioidut kappaleet Cubism ja aiemmin levyttämätön Mystery Room Nr. 6. Kaikista kuudesta kokoonpanosta Alder Ego tuntuu ehkä hyötyvän eniten livetilanteen jännitteestä, mutta toisaalta ehkä myös kärsivän eniten tilan äänestä. Alder Egon musiikki on usein varsin haastavaa ja kulmikasta modernia jazzia, elävänä siinä on hieman vahvempaa imua, mutta vähemmän kaikuvaa tilaa olisin ainakin itse kaivannut tälle musiikille.

Timo Lassyn ja Teppo Mäkysen duo on esiintyjäkaartista nimekkäin, mutta Fallow’n ja Goldenrodin anti tuntuu vähäiseltä. Molemmat kappaleet ovat varsin intiimejä – erityisesti Fallow. Juho Luukkaisen äänitys onnistuu varsin hyvin kuitenkin taltioimaan Mäkysen hienovaraista rumputyöskentelyä joskin tarkkaavainen kuuntelu ilman häiriötekijöitä tai hyvät kuulokkeet silti palkitaan.

OK:KO

  • Okko Saastamoinen – rummut
  • Jarno Tikka – tenorisaksofoni
  • Toomas Keski-Säntti – Fender Rhodes
  • Mikael Saastamoinen – basso

Alder Ego

  • Joonas Leppänen  – rummut
  • Tomi Nikku – trumpetti
  • Jarno Tikka – tenorisaksofoni
  • Teemu Åkerblom – basso

Timo Lassy & Teppo Mäkynen

  • Timo Lassy – tenorisaksofoni
  • Teppo Mäkynen – rummut, lyömäsoittimet

Lonna 2019

Lonna-levyn LP ja CD/digi versiot ovat hieman erilaiset – CD ja digi ovat yhtä raitaa pitemmät ja ne avaa LP:ltä puuttuva Aleksi Heinola Quintetin Drift joka on varsin mainiota 60-lukulaista hard boppailua jossa tavoitetaan hienosti perinteisen jazzilmaisun tunnelmaa parhaimmillaan ja herkullista liveäänityksenkin makua on – sitä tuo erityisesti hauska trading eights soolojen vaihto jossa rumpali Heinola, saksofonisti Manuel Dunkel ja trumpetisti Gunu Karjalainen pääsevät iloittelemaan.

Antti Lötjönen Quintet Eastilta on mukaan päässyt yksi kappale – yli 13 minuuttinen tulkinta trumpetisti Don Cherryn Art Decosta – alkuperäisellä levytyksellä mukana luonnollisesti Lötjösen suuri innoittaja Charlie Haden. Kappale svengaa rennosti, bändin musikaaliset juuret ovat ehkä syvälläkin Cherryn ja Ornette Colemanin free jazzissa, mutta vahvasti enemmän jazzissa kuin freessä, ehkä tätä kappalevalintaa voisi pitää jonkunlaisena musiikillisen linjan suunnanvetonakin. Mukavana yksityiskohtana myös Lonnan lokit pääsevät raidalla ääneen.

Oaagaadan kahdesta raidasta tekee erityisen mielenkiintoisia se, että ne ovat ensimmäiset julkaistut levytykset tältä puolestaan enemmän freehen kallelaan olevasta mainiosta free jazz -kokoonpanosta. Ennakkotiedoista poiketen on pohdiskelevan hypnoottinen 12 minuuttinen jolle intialaisen säväyksen antavat harmonimaisen taustadronen tuottavat shruti boxit ja Simo Laihosen lyömäsoitintyöskentely. Myös Alice Coltrane tulee tästä raidasta vahvasti mieleen. Terävämpää free särmää on Zaassa jossa Sami Pekkolan saksofoni ja Tuure Tammin trumpetti pääsevät kunnolla irti ja Tero Kemppaisen basso kumisee jämäkästi – free ekstaasia!

Levyn lopuksi ääneen pääsee vielä Aleksi Heinola QuintetBouncin’ at the S.U.P on CD-version avausraidan tavoin mainiosti svengaavaa hard boppia. Huomion varastaa tällä kertaa erityisesti Dunkelin hieno sooloilu.

Mitäpä levyistä jää kokonaisuutena käteen? Kun bändejä on levyä kohti kolme ja äänityspaikat ovat näin vahvasti esillä niin levyt ovat vahvemmin We Jazzin monipuolisen toiminnan kun yksittäisten bändien dokumentteja ja ehkä hyvä niin. Monissa livelevyissä kuitenkin bändi jättää esiintymispaikan ja keikan kontekstin varjoonsa, joten on suorastaan mielenkiintoista saada vaihteeksi julkaisujen sarja jossa ainakin näillä 2019 taltioinneilla käy kokonaisuutena jopa toisin päin.

Aleksi Heinola Quintet

  • Aleksi Heinola – rummut
  • Manuel Dunkel  – tenorisaksofoni
  • Mikael Jakobsson – Fender Rhodes
  • Nate Francis – basso
  • Mikko ”Gunu” Karjalainen – trumpetti

Antti Lötjönen Quintet East

  • Antti Lötjönen – basso
  • Mikko Innanen  – baritonisaksofoni
  • Jussi Kannaste  – tenorisaksofoni
  • Verneri Pohjola – trumpetti
  • Joonas Riippa  – rummut

Oaagaada

  • Tuure Tammi – trumpetti
  • Sami Pekkola – saksofonit, shruti boxit
  • Tero Kemppainen – basso
  • Simo Laihonen – rummut, lyömäsoittimet

Uusia levyjä saa kaikissa formaateissa We Jazzin Bandcampista.

Ei kommentteja

Aaltonen/Kullhammar/Heikinheimo/Meaas – The Father, The Sons and The Junnu

The Father, The Sons and The Junnu on erinomaisen mielenkiintoinen pohjoismainen jazzprojekti. The Father on ruotsalaissaksofonisti Jonas Kullhammar jonka Moserobie levy-yhtiö on myös julkaissut tämän levyn, the sons ovat norjalaisbasisti Christian Meaas Svendsen ja rumpali Ilmari Heikinheimo ja kansitaiteessa muita pitempänä jättiläisenä esitetty The Junnu on tietysti Juhani Aaltonen.

Aaltosella on hyvät edellytykset olla Suomen kaikkien aikojen merkittävin saksofonisti – jo pitkä ura studiomuusikkona josta todisteena 13. sija Gramexin kaikkien aikojen eniten levyttäneiden muusikkojen listalla, mutta myös tärkeä asema erityisesti free jazzin tuomisessa ja juurruttamisessa suomalaiseen jazzmaaperään rumpali Edward Vesalan kanssa – joka on puolestaan myös Heikinheimon suuria innoittajia. Näissä free jazz tunnelmissa, joskin varsin melodisissa sellaisissa, liikutaan tällä uudella levyllä herkästä huilun lennosta väkivahvaan tenorisaksofoni vääntöön.

Kuusiraitainen sisältää sävellyksiä kaikilta neljältä. Sen avaa ainoa Aaltosen sävellys Reflections jossa saadaan nauttia Aaltosen hienosta huilismista jota Kullhammar tyylikkäästi saksofonillaan myötäilee. Kovempaa vääntöä saadaan kakkosraidalla Il ju jo christ jossa kahden saksofonin vääntö kohoaa huumaaviin mittasuhteisiin – todellista free juhlaa joka ainakin minulle on muodostunut levyn huippukohdaksi. Meaas Svendsenin Kiirohige päättää LP:n ensimmäisen puolen positiivisiin tunnelmiin.

B-puolen avaa Heikinheimon sävellys Sorrow wave joka alkaa vapaasti aaltoilevalla rubato-rytmiikalla johon hyvin jäntevyyttä tuo Heikinheimon määrätietoinen soitto, soolojen alkaessa rytmiikka saa selkeämpiä muotoja, Heikinheimon virvelirumpu vie musiikkia eteenpäin ja saadaan hieno esimerkki Aaltosen kypsästä tyylistä jossa vuosien kokemus on vienyt free sooloilusta vimmaisimmat särmät ja hieonut mitä mielikuvituksellisinta melodista lentoa, Aaltosen linjoissa on ilmavuutta ja taituruutta jota ei voi olla ihailematta. Vähäeleisenä välipalana toimii sen jälkeen Meaas Svendsenin The Sun jonka verkkainen ja pelkistetty melodia jättää Heikinheimolle keskeisen roolin.

Viimeinen kappale on komea – Kullhammarin hauskasti nimetty Suomalainen maailmanmestari alkaa Meaas Svendsenin bassosoololla josta kohoaa sitten rauhallinen ja levollinen melodia joka on kaunis kuin laskeva aurinko. Kiireettä sen myötä levy tulee päätökseensä ja hidastempoinen kappale antaa jälleen Aaltosen solismille hienot kehykset.

Levy on hieno kokonaisuus, sen raidoilla saadaan monta hienoa esimerkkiä siitä miten hidastempoisempi ja melodisempi free-ilmaisu pidetään kuulijalle mielenkiintoisena. Jonas Kullhammar on ollut tällä vuosituhannella länsinaapurimme mielenkiintoisimpia jazzmuusikoita ja Moserobie ehkä Ruotsin jazzdiggarille mielenkiintoisin levy-yhtiö – tämä hieno pohjoismainen yhteistyöprojekti on ehdottomasti sulka Moserobien hattuun. On erittäin hienoa että Juhani Aaltoselta saadaan kuulla näin hienoja levytyksiä 80 ikävuoden rajapyykin jälkeen ja nuorempien sukupolvien ”isä ja pojat” osoittavat olevansa kelpoja soittokumppaneita. Vuoden tähän mennessä keskeisiä pohjoismaisia jazzjulkaisuja.

Levyä saa hyvinvarustelluista levykaupoista – vaikkapa Digeliuksesta, LP/CD.

  • Juhani Aaltonen – tenorisaksofoni, huilu
  • Jonas Kullhammar – tenorisaksofoni, baritonisaksofoni
  • Christian Meaas Svendsen – basso
  • Ilmari Heikinheimo – rummut, lyömäsoittimet
Ei kommentteja

Kadi Vija Key Project – Roaming in Contemporary Society to Make Peace with It

Tutustuin Kadi Vijan laulutaiteeseen varmasti monen muun tavoin ensimmäistä kertaa kun Kadi Quartet kokoonpano voitti Young Nordic Jazz Comets 2013 -kilpailun Suomen karsinnan. Nyt 2020 lähdetään ikäänkuin uudelle kierrokselle, Kadi Vija Key Project on Vijan uusi omia sävellyksiä esittävä kokoonpano – kvartetti tämäkin – ja tie vie jälleen Nordic Jazz Comets -showcaseen joka tänä vuonna on muuttunut nuorten tulokkaiden esittelytapahtumasta ulkomaille havitteleville kypsempienkin muusikoiden kokoonpanoille. Se järjestetään tänä vuonna Suomessa We Jazz -festivaalin yhteydessä.

Uudella levyllä Roaming in the Contemporary Society to Make Peace with It keskeistä on ilmaisun omaperäisyys. Jo paperilla kokoonpanon instrumentaatio on poikkeuksellinen, Vijan laulun lisäksi kuullaan Max Zengerin bassoklarinettia, Tuomo Dahlbomin kitaraa ja Tuomas Timosen rumpuja ja paikoin myös kellopeliä ja syntetisaattoreita.

Standing Still aloittaa seitsemän raitaisen levyn minimalistisella yhden sävelen toistolla johon liittyvät pian Timosen rummut ja sitten Zengerin klarinetti. Bändin jäsenten roolit ovat lauletulle jazzille normaalia tasavertaisemmat – tätä tasapuolisuutta tuntuu korostavan sekin, että Vija tulee mukaan vasta ensimmäisen raidan puolessa välissä. Vijan sanattoman laulun tyyli on helposti tunnistettava ja persoonallinen – tyypilliseen scat-lauluun verrattuna nuotit ovat pitkiä ja melodiat harkitun oloisia, levy on kiirreettömän tuntuinen, kaikella on tilaa.

Mukana on myös kaksi sanoitettua laulua Circles and Falls ja Between the Lines. Näissä Key Project tuntuu tulevan askeleen lähemmäksi tavanomaisempia tämän vuosituhannen jazzin reuna-alueilla liikkuvia kokoonpanoja, erityisesti suomalainen Kvalda -yhtye (laulusolistina Aili Ikonen) tulee vahvasti näistä kappaleista mieleen.

Keskeisempää antia ovat kuitenkin sanattomat kappaleet – niistä vahvimpina omalla tavallaan svengaava Water Dripping Dance johon Dahlbomin villi avant-skronk soolo tuo jännittävän lisäulottuvuuden ja Roaming in the Contemporary Society jossa puolestaan vahvan soolon soittaa Zenger.  Myös bändin dynamiikan koko kirjon esittelevä  Chord Travel on hieno lopetus.

Omaperäisessä ilmaisussa siis Key Projectin suurin vahvuus, se kuuluu kaikessa mutta ei turhana erikoisuudentavoitteluna vaan mielenkiintoisena tapana tehdä laulettua jazzia tällä vuosituhannella.

Uutta levyä saa Kadi Vijan Bandcampista.

  • Kadi Vija – laulu
  • Max Zenger – bassoklarinetti
  • Tuomas Timonen – rummut, kellopeli, syntetisaattorit
  • Tuomo Dahlblom – kitara
Ei kommentteja

Jazzpossun toukokuun 2020 soittolista

Kuuntele Spotify-listaa täältä

Tony Allen 1940-2020

  • Tony Allen & Hugh Masekela – We’ve Landed

Huhtikuun viimeisenä päivänä maailma menetti rytmimusiikin legendan. Fela Kutin kanssa afrobeatin luonut rumpali Tony Allenin viimeisiin julkaisuihin lukeutuu mainio Hugh Masekelan kanssa jo kymmenisen vuotta sitten levytetty Rejoice.

Uutta jazzia Suomesta

  • Talambo – Time to Escalate
  • Ville Lähteenmäki Utopia – Jakki
  • Kadi Vija Key Project – Chord Travel
  • Freelektron – Glamor
  • OK:KO – Piik – Live at Ateneum 20.3.19
  • Oaagaada – Zaa – Live at Lonna 31.7.19
  • AINON – Kruununhaka

Afrobeat kuuluu myös Jori Huhtalan Talambo -projektin musiikissa. Levystä olikin jo juttua blogissa aiemmin, mutta nyt levyyn voi tutustua myös suoratoistopalveluissa.

Flame Jazz Recordsin uusin julkaisu on laulaja Kadi Vijan Key Project -kokoonpanon Roaming in the Contemporary Society to Make Piece with It. Jazzaggressionilta puolestaan ilmestyi tällä viikolla Freelektron -duon (Jimi Tenor Ilmari Heikinheimo) Tenhossa livenä taltioitu levy – LP:tä 250 kappaleen rajoitettu painos.

We Jazz on tänäkin vuonna aktiivinen levyrintamalla – viime vuonna Ateneumissa ja Lonnassa taltioidut live levyt esittelevät molemmat useampia kokoonpanoja, tässä näytteet OK:KOlta ja Oaagadalta jonka väkevää free jazzia kuullaan nyt ensimmäistä kertaa levyllä. Elokuun lopulle asti saadaan odotella modernin kamarijazzkokoonpanon AINONin levyä, nyt kuitenkin yksi näyte Kruununhaka julkaistu.

… ja ulkomailta

  • Otis Sandsjö – ity bity
  • Bohuslän Big Band – Jazzbacillen
  • Slow is the New Fast – What is Geography Without Borders
  • Chip Wickham – Route One
  • Nubya Garcia – Pace
  • Ruby Rushton – Sun Khosi
  • Idris Ackamoor and the Pyramids – Theme for Cecil
  • Ken McIntyre – Miss Priss
  • Kamasi Washington – Becoming
  • Aaron Parks – Friendo
  • Dinosaur – Mosking
  • Portico Quartet – We Welcome Tomorrow
  • Matthew Shipp – Swing Note from Deep Space

We Jazzin tulevia julkaisuja on myös saksofonisti Otis Sandsjön Y-Otis 2. Ennakkobiisit lupailevat elektronisia äänimaisemia ja dillajazz-tunnelmia.

Perinteistä svengiä puolestaan tarjoilee Bohuslän Big Band. Horace Silverin sävellys The Preacher tunnetaan Suomessa Jazzbasillina alunperin Laila Kinnusen esittämänä Saukin sanoin, Ruotsissa sen puolestaan teki nimellä Jazzbacillen Siw Malmkvist – tässä BBB:n letkeä versio tästä klassikkobiisistä.

Norjasta tuleva Slow is the New Fast vakuutti debyytillään muutama vuosi sitten, AMP -levy-yhtiöllä ensimmäisen tavoin on viikko sitten ilmestynyt Slower. Ehkä hieman virtaviivaisempaa skandijazzia ensimmäiseen verrattuna.

Madridista käsin vaikuttavan brittipuhalta Chip Wickhamin musiikki on löytänyt kannattajia Suomestakin, eikä ihme – onhan Wickhamin musiikissa usein hyvin Ricky-Tick Records -henkinen poljento. Näin myös Lovemonkin julkaisemalla uudella levyllä Blue to Red.

Seuraavat kolme ovat ehkä lukijoille tuttuja viime vuosien Pori Jazzeilta – Nubya Garcian uutta levyä on jo pitempään odoteltu, josko se nyt olisi tulossa… Pace -kappale oli livesetin keskeistä antia niin Porissa kuin myöhemmin viime kesänä Flowssakin. Ruby Rushtonin Sun Khosi on poikkeuksellisesti ennakkobiisi tulevalta kahden raidan 7-tuumaiselta sinkulta – kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää. Menevää rytmiikkaa tarjoilee myös Idris Ackamoor and the Pyramids uudella biisillä Theme for Cecil – Shaman! niminen levy tulossa elokuussa.

Kokoelmien ja uudelleenjulkaisujen maailmasta mainittakoon tällä kertaa Jazzman -levy-yhtiön Spiritual Jazz -sarjan 11. osa jossa tutustutaan tanskalaisen SteepleChase -levy-yhtiön julkaisujen spiritual jazz -puoleen – hienoja nostoja melko vähälle huomiolle jääneiltä levyiltä. Itse kokoelmaa ei löydy Spotifysta, mutta ystävälliset sielut ovat koonneet alkuperäisistä SteepleChase -julkaisuista soittolistoja joilla tähän uuteen levyyn voi tutustua. Tässä näytteenä Ken McIntyrea , alunperin julkaistu 1976.

Kamasi Washington on tehnyt musiikin uuteen Michelle Obama -dokumenttiin Becoming – vähän taustamusiikinomaista tunnelmaa, joten ei tätä ehkä kovin merkittäväksi Kamasi-julkaisuksi voi nostaa.

Pianisti Aaron Parks vieraili Helsingissä G Livelabissa pari vuotta sitten Little Big -kokoonpanonsa kanssa. Tänä vuonna Little Bigin tarina jatkuu Little Big II: Dreams of a Mechanical Man -levyllä. Miellyttävää modernia soundia tarjolla tälläkin kertaa.

Brittibändi Dinosaur – pianossa We Jazz -festareilla viime vuonna vieraillut Elliot Galvin – on Verneri Pohjolan ohella yksi alkuvuoden kiinostavimpia Edition Recordsin artisteja. Edellinen levy Wonder Trail ei noussut erinomaisen debyytin Together, As One tasolle, mutta katsotaan miten tämä uusi tipahtaa.

Portico Quartetin uusin julkaisu on kompakti 13 minuuttinen EP We Welcome Tomorrow – edellisestä mainiosta Memory Streams -levystä soundi tuntuu liikkunen elektronisen ambient leijunnan suuntaan.

Ja loppuun vielä hieman kimuranttia pianismia Matthew Shippiltä – Swing Note From Deep Space lähtee Thelonious Monkista ja päätyy ties mihin free-sfääreihin.

 

Avainsanat: ,
Ei kommentteja