Heikki Ruokangas – Monologues

Kitaristi Heikki Ruokangas tarttuu uudella Eclipse Musicin julkaisemalla soololevyllään Monologues moniin eri tyyleihin. Ensimmäinen raita A Scene From the Play Liikkumattomat hissit lupailee jo stydiäkin rosoista plink-plonk avantgardekitarointia Eugene Chadbourne tai Derek Bailey henkisellä otteella, mutta jo toinen raita Grip de Sip lähtee ihan eri suuntaan jälkiäänitetyllä pehmeällä, mutta käsintehdyn oloisena makuuhuone-Metheny fiilistelyllä.

Puolituntiselta levyltä löytyy niin Ruokankaan omia sävellyksiä kuin standardejakin – Sammy Feinin Secret Love on hellyttävällä tavalla hieman kömpelö kuin Marc Ribot’n jotkut soolokitaratulkinnat, Jimmy van Heusenin säveltämä Here’s That Rainy Day jatkaa samaa tyyliä – ehkä enemmän tosin Bill Frisellin suuntaan huiluäänineen. Levyn päättävä kotimainen klassikko Sininen uni tuntuu vähän puolestaan Vesa-Matti Loirin mörisevää paatosta kaipaavalta Peter Lerche -jutulta. Monet erilaiset kitaristit tulevat siis levyn myötä mieleen.

Originaaleissa meno on  usein rosoisempaa – Pyramidsin räkäinen särö viiltää korvia ja Kuutiokin uppoaa melko syvälle säröisiin sfääreihin, mutta toisaalta akustiset Autumn Is Almost Here ja Hailuoto ovat lempeitä korville – joskin Hailuodon ympäristöstä muutama veneen pohjaa raapiva avant-karikin löytyy mielenkiintoa yllä pitämässä.

Ruokangas selvästi tiedostaa sooloinstrumentaalilevyn haasteet – puoli tuntia yhdeksälle raidalle ja monelle eri tyylille pitää tylsyyden loitolla. Monipuolista ja uskaltavaa modenia jazzkitaraa.

Uutta levyä myyvät Digelius ja Levykauppa Äx.

Ruokankaan voi kohdata Suomen kesässä eri kokoonpanoissa livenä seuraavasti:

  • 30.6. Arvolan tilan navetta, Liminka – Monologues
  • 08.07.2017 – Copenhagen Jazz Festival – Ruokangas-Estola-Roland-Trio (FIN/DK)
  • 19.07.2017 – Juttutupa, Helsinki – Ruokangas-Estola-Roland-Trio (FIN/DK)
  • 21.07.2017 – Studio asema – Hyvinkää Ruokangas-Estola-Roland-Trio (FIN/DK)
  • 22.07.2017 – GalleriaAri – Mikkeli Ruokangas-Estola-Roland-Trio (FIN/DK)
  • 25.07.2017 – Jumpru, Oulu – Twisters
  • 27.07.2017 – Hietasaari, Oulu, Hietasaaren äänet
  • 01.08.2017 – Makia, Oulu- Antti Annola & Heikki Ruokangas
  • 17.08.2017 – Valvesali, Oulu – Taiteiden yö
  • 19.08.2017 – Maria P, Kajaani – Ruokangas & Mikkonen

  • Heikki Ruokangas – kitarat, kitarasyntetisaattori
Avainsanat:
Ei kommentteja

Sid Hille Camerata – Farbformen

Säveltäjä-pianisti Sid Hille on seikkaillut ennakkoluulottomasti jazzin, kamarimusiikin ja improvisoidun musiikin välimaastossa. Tässä kolmiossa Hillen uusin julkaisu Farbformen sijoittuu vahvasti kamarimusiikin kulmaan – uusi levy sisältää nimittäin kaksi Hillen jousikvartettoa ja yhden teoksen pianolle ja jousikvartetille – kaikki läpisävellettyä materiaalia kahden edellisen Hillen levyn vapaaseen improvisaatioon vastapainoksi.

Vuosina 2009 ja 2010 sävelletty Quatuor no. 2 – In Farben koostuu neljästä värikkäästä osasta joissa jousikvartetin äänimaailmaan sekoittuvat muiden tyylien vaikutteet – mieleen tulee vahvasti Kronos Quartetin musiikillisia raja-aitoja kaihtamaton moderni ilmaisu, mutta myös varhaisesta jazzista ja bluesista innoittunut 1900-luvun alkupuolen musiikki kuten Gershwinin Rhapsody in Blue ja jotkut Maurice Ravelin sävellyksey.

In Rot avaa teoksen rytmikkäästi – mukana on minimalismin henkeä. Väreistä selkeimmin musiikissa kuuluu toinen osa In Blau jossa bluesin henki elää vahvasti. Iloisempi tanssi In Grühn ja vakavampi In Schwarz täydentävät teoksen. Eri osien erilaiset tunnelmat tekevät teoksesta vaihtelevan kokonaisuuden.

Uudempi kvartettiteos Quatuor no. 3 – Equilibrium siirtää abstraktin nimeämiskäytännön väreistä muotoihin – kolmeosaisen kvarteton osat ovat nimittäin SquareTriangular ja CircularIn Farbeniin verrattuna Equilibrium tuntuu kunnianhimoisemmalta – sen osat ovat moni-ilmeisempiä, jokainen tuntuu omalta kokonaisuudeltaan. Samoja tehokeinoja löytyy tosin täältäkin – jazzin ja bluesin sävyjä ja Circularissa myös vahvaa groovea joka nostaakin tämän osan hienoksi huippuhetkeksi.

Tyylillistä iloittelua raikkaimmillaan edustaa kuitenkin levyn viimeinen raita CoCo jousikvartetille ja Hillen itsensä soittamalle pianolle. Siinä erilaisten tyylien kohtaaminen soi jazzin ystävän korvia kutkutelevimmin.

  • Maija Linkola – viulu
  • Elina Viitasaari – viulu
  • Lotta Poijärvi – viulu
  • Markus Hohti – sello
  • Sid Hille – piano
Ei kommentteja

Verneri Pohjola juhlisti Pekka-levyn julkaisua Tavastialla

Trumpetisti Verneri Pohjola juhlisti eilen Grouppeineen uuden Pekka -levyn julkistusta Helsingissä Tavastialla ja kutakuinkin täysi Tavastia sai odotukset täyttäneen hyvin viime viikolla ilmestynyttä levyä edustaneen puolentoista tunnin siivun makoisaa proge-jazzia muutamalla levyn ulkopuolisella höysteellä.

Keikka alkoi Vernerin elektroniikkaa hyödyntäneellä soolo-osuudella. Viime vuosina Pohjolaa on kuultu livenä monissa eri konteksteissa vahvojen efektimausteiden kanssa, nyt tätä puolta on jonkun verran tarjolla levyllä ja livenä erityisesti tätä puolta korostettiin lisää kun myöhemmin Sekoilu seestyy katosi melkoisiin sfääreihin.

Vahvoja sävellyksiä, taiteellista kunnianhimoa ja ripaus isänmurhaa – tästä oli Pekka-ilta tehty. Yleisö selvästi innostui tutuimmista Pohjola vanhemman sävellyksistä, mutta jokaisessa kappaleessa bändi toi vahvasti myös oman näkemyksensä esiin ja teki biiseistä leikkikenttänsä alkuperäisiä muotoja rikkoen.

Uuden levyn kappaleet kuultiin illan mittaan kaikki ja encorena saatiin lisääkin – Vernerin Ilmari-veljelle omistettu Impun tango joka kuultiin varsin avant-gardena versiona. Uskallusta ei tässäkään groupilta puuttunut.

Uusi levy nyt hyvin varustelluissa musiikkikaupoissa ja Spotifyssa.

Bändin voi kohdata livenä useammalla kesän festarilla:

  • 15.7. Pori Jazz
  • 5.8. Elojazz – Oulu
  • 12.8. Flow – Helsinki
  • 18.8. Turku Jazz Festival

Verneri Pohjola Group:

  • Verneri Pohjola – trumpetti, elektroniikka
  • Tuomo Prättälä – Rhodes-sähköpiano
  • Teemu Viinikainen – kitara
  • Antti Lötjönen – basso
  • Mika Kallio – rummut

Verneri Pohjola Group Tavastialla 8.6.2017

Ei kommentteja

Aino Acktén kamarifestivaali: Maria Laura Baccarini ja Régis Huby – Gaber, io e le cose

Koko kesälle levittäytyvässä Aino Acktén kamarifestivaalilla on viime vuosina kuultu paljon intiimiä musiikkia myös jazzin ja improvisoidun musiikin ystäville. Tänä vuonna Ackté -klubi järjestetään Kallion kirkon hienoissa tiloissa ja eilen keskiviikkona festivaalille saatiin ulkomaisia vieraita kun aiemmin yhdellä kiertueella ja yhdellä festivaalikeikalla Suomessa käyneet italialainen laulaja Maria Laura Baccarini ja ranskalaisviulisti Régis Huby Vapaat äänet -agentuurin tuomina.

Baccarini ja Huby esittivät tälläkin kertaa italialaisen laulaja/lauluntekijä/näytelmäkirjailija Giorgio Gaberin ja Sandro Luporinin musiikkia jonka italiankielisiin teksteihin Baccarinin välispiikit toivat sopivasti lisävaloa.

Duon esiintyminen oli vahvasti visuaalista. Konsertin alkupuolella huomio kiinnittyi Hubyn mittavaan efektipedaaliarsenaaliin jolla viulu ja sähköviulu monistuivat täyteläseiksi säestykseksi. Muutaman kappaleen jälkeen Hubyn monipuolinen soitto tuntuikin jo aivan luonnolliselta ja huomio alkoi kiinnittyä enemmän Baccarinin tulkintaan – tausta näyttelijänä näkyi heittäytyvänä ja fyysisenäkin tulkintana, laulu tuli lihaksi.

Hieno intiimi  konsertti jossa viulun ja laulun mahdollisuuksista saatiin irti yllättävän monipuolinen kokonaisuus.

  • Maria Laura Baccarini – laulu
  • Régis Huby – viulu, elektroniikka

Maria Laura Baccarini & Régis Huby Ackté-klubilla 7.6.2017

Baccarini ja Huby Vapaat äänet -kiertueella Suomessa:

  • 8.6. Kymijoen lohisoitto, Kotka
  • 9.6. Pori
  • 11.6. Janakkala

Jazzväkeä kiinnostavaa ohjelmistoa Aino Acktén kamarifestivaaleilla:

  • 14.6. Kääriäinen – Lyytinen – Hauta-Aho
  • 21.6. Juhani Aaltonen & Raoul Björkenheim Duo
  • 4.7. Joonas Haavisto Trio
  • 11.7. Alan Matheson – Wade Mikkola Duo
  • 12.7. Mika Kallio – Satu Rinnetmäki Impulsion
  • 15.8. Nordic Jazz Night – Rissanen-Strandberg Duo, Plastic Island
Ei kommentteja

Joonas Leppänen – Alder Ego

Rumpali Joonas Leppänen tunnetaan parhaiten Big Bluen yhteyksistä, nyt on ilmestynyt Leppäsen ensimmäinen omaa nimeä kannessa kantava levy rumpalin omia sävellyksiä esittävältä Alder Ego -kokoonpanolta.

Alder Egossa soittaa joukko eri kokoonpanoissa kykynsä näyttäneitä muusikoita – saksofonisti Jarno Tikka joka on viime aikoina säväyttänyt erityisesti OK:KOssa, trumpetisti Tomi Nikku joka muistetaan viime vuoden mainiolita levyiltä niin Bowman Triosta kuin Maxxxtetistakin ja basisti Teemu Åkerblom joka on johtanut paitsi omaa kvartettiaan myös soittanut mm. Fredatorissa ja Fifth Avenuessa.

Viime vuosikymmenellä suomalaisen jazzin aallonharjalle nousi Ricky-Tick jengi – silloin tanssittavuus ja rytmikkyys olivat usein pinnassa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että vuosi vuodelta enemmän mielenkiintoisimpien jazzjulkaisujen joukossa valtikka siirtyy hieman nuorempien haltuun. Ajan henki tuntuu siirtyneen taas kunnianhimoisimpiin sävellyksiin ja rohkeana improvisointiin.

Näitä puolia on vahvasti Alder Egossakin mukana ja levyhän kuulostaa aivan mainiolta ja siinä on poikkeuksellista itsevarmuutta. Erityisesti puhaltajat Tikka ja Nikku ovat levyllä vahvimmillaan. OK:KOn ja tämän levyn jälkeen Jarno Tikasta on ehkä tullut oma suosikkini oman sukupolvensa saksofonisteista Suomessa, hienoja kaavoiihin kangistumattomia sooloja kuullaan tälläkin levyllä.

Leppäsen sävellykset ovat pohdiskelevia – pieni jännite väreilee usein ilmassa, 60-lukulaisen post-bopin henkeä on ilmassa. Kappaleissa ja koko 36 minuuttisessa levyssä on hyvä rytmitys – melko matalalla liekillä poristaan, mutta ei tehdä liian pitkäpiimäistä, kappaleissa on usein mukavaa rytmitystä moneen eri osaan joka pitää kuulijan mielenkiinnon yllä.

Levyllä vierailee kahdella kappaleella myös harmonikkataiteilija Harri Kuusijärvi – bändin soundiin harmonikka sopii yllättävänkin luontevasti. Usein harmonikkaprojekteissa on mukana kaikenlaista kokeellisuutta, mutta tämä levy näyttää hienosti että aivan suoraviivaisesti kvintetin harmoniasoittimena harmonikka tuo mukavan lisäsävyn soundiin.

Mikä parasta norjalaisen AMP Musicin – joka muuten julkaisi myös OK:KOn uutukaisen – julkaisema levy kuulostaa aivan erinomaiselle – soittimet ovat hyvin tasapainossa ja nyanssit erottuvat – kuunnelkaapa vaikka hieman mystisissä sfääreissä leijuva lyhyt raita Timelapse

Jos on Big Blue ollut omalla sarallaan Suomen huippukokoonpanoja tällä vuosikymmenellä ja kerännyt paljon kansainvälistäkin huomiota, niin kehtaan väittää että Alder Ego painii vähintäänkin samassa sarjassa – vuoden kotimaista kärkeä tähän mennessä.

Levyä voi tilata CD:nä CDONista, digitaalisena iTunesista  tai kuunnella Spotifysta.

  • Joonas Leppänen, rummut
  • Jarno Tikka, saksofoni
  • Tomi Nikku, trumpetti
  • Teemu Åkerblom, basso
  • +Harri Kuusijärvi, harmonikka
Ei kommentteja

Jazzpossun kesäkuun 2017 soittolista

Tässä kuussa soittolistan täyttävät viimeaikaiset mielenkiintoiset julkaisut – nyt siis kerralla uudet jazzlevyt haltuun parituntisella pyräyksellä!

spotify:user:pas2:playlist:5DX42yHqvgE4KnkHxGDb58

Vuoden odotetuimpia kotimaisia jazzjulkaisuja on ilmestynyt viime aikoina useampiakin – Verneri Pohjolan Pekka ehkä himotuin uusi levy, mutta free jazz trio Black Motorin Branchesia on myös herättänyt innostusta – onhan trion edellisestä täyspitkästä jo useampi vuosi.

Muita kotimaisia uutuuksia ovat Kari Ikosen Ikonostasis -projeki jonka voi kokea livenä G Livelabissa ensi viikolla 10.6., rumpali Jonne Taavitsaisen Threedom -trion – kitarassa Joel Parvamo ja bassossa Joonas Tuuri – Leap of Faith jonka nimibiisissä hienosti kaikki kolme nousevat esille ja Alexi Tuomarilan vahvan melodinen Kingdom.

Aasinsiltana ulkomaisiin julkailuihin toimikoon Alexi Tuomarilan ja Verneri Pohjolan levytkin julkaissut mainio Edition Records, jonka uusimpiin julkaisuihin kuuluu myös nuoren basisti Misha Mullov-Abbadon uusi riehakas levy Cross-Platform Interchange. Criss-Crossin mainion kuuluisiin uusiin perinnetietoisiin julkaisuihin kuuluvat trumpetisti Alex Sipiaginin Moments Captured ja pianisti David Kikoskin Kayemode – tässä  näytteenä Thelonious Monkin juhlavuoden kunniaksi Trinkle Tinkle. Tribuuttiasioilla on liikenteessä myös afrobeat-legenda Tony Allen jonka uusi EP tekee kunniaa Art Blakeylle.

Ensi perjantaina ilmestyy uusi Village Vanguardissa äänitetty livelevy trumpetisti Ambrose Akinmusiresta joka on kesällä tulossa myös Suomeen Pori Jazzeille – tässä tulevalta levyltä ennakkoon julkaistu pitkä veto.

Yksi tämän vuoden omalla sarallaan onnistuneimmista levyistä on brittiläinen instrumentaali hip-hop henkinen Alfa Mistin Antiphon. Hieman samaan suuntaan, joskin huomattavasti rönsyilevämmin, on kallellaan trumpetisti Christian Scott , jonka uusi levy Ruler Rebel jatkaa muutaman edellisen levyn hyväksi osoittamilla poluilla. Genrerajoja kolkuttelevan rytmillisestin vahvan segmentin pääteeksi vielä näyte uudelta Kneebodyn levyltä.

Kaksi tuntisen loppuun vielä hieman kokeellisempaa ja vapaampaa meininkiä – huilisti Nicole Mitchellin Sun Ra -henkistä afrofuturismia, ruotsalaisen Martin Küchenin johtaman Angles 9’n keskisuuren kokoonpanon vahvaa tuuttausta, Suomessa alkuvuodesta 2016 vierailleiden legendaarisen Peter Brötzmannin ja pedal-steel kitaristi Heather Leigh’n Sex Tapea ja päätteeksi kahden omaperäisiä ääniä tuottavan puhaltajan rankka free kohtaaminen Cecil Taylor-maisen pianon kanssa – viime vuonna We Jazz -festareilla ihastusta herättänyt Peter Evans trumpetissa, Suomessa useasti etenkin Tampere Jazz Happeningissa vieraillut Mats Gustafsson saksofonissa ja pianossa Agustí Fernández.

Avainsanat: ,
Ei kommentteja