Kerkko Koskisen Agatha 2 julkaistiin Savoyssa – UMOn solistina Linda Fredriksson

Tänä syksynä Kerkko Koskinen palaa kolmatta kertaa levyrintamalla suurempien kokoonpanojen jazzin pariin Agatha 2 -levyllä jonka julkaisukonsertti pidettiin eilen Savoy-teatterissa. Ennen varsinaista Agatha 2:sta saatiin nauttia tovi klassisesta musiikista kun Maija Linkola ja Anna Laakso esittivät Maurice Ravelin Viulusonaatin nro 2 G-duuri, M. 67. Tässä kontekstissa erityisesti paikoin vahvasti samoihin aikoihin sävelletyn Gershwinin Rhapsody in Bluenkin mieleen tuovat jazz- ja blues-vaikutteet kuuluivat selvästi – oiva valinta big band -konsertin avaukseksi.

Uudella levyllä muistuttaa vuoden 2007 Agatha levystä muukin kuin nimi. Levyn big bandina soittaa jälleen UMO Helsinki Jazz Orchestra ja suuressa roolissa on huippusolisti – tällä kertaa Linda Fredriksson joka on spiikkien perusteella ollut aktiivisesti mukana materiaalin tekoprosessissa.

Avaussonaatin tapaan Koskisen big band-musiikki ei sido itseään yhteen genreen, big band -soundi liikkuu jazzista elokuvalliseen maalailuun ja paikoin venäläisten mestarien klassisen musiikinkin suuntaan. Ansioituminen popsäveltäjään kuuluu ehkä siinä, että big band -musiikiksi yksittäiset sävellykset ovat varsin lyhyitä, niin levy kuin keikkakin tuntuvat etenevän viihdyttävän ripeästi ja mahtuuhan mukaan toki Ultra Brallekin sävellettyä musiikkia, uudella levyllä Fredrikssonin toiveesta Sokeana hetkenä ja keikalla kuultiin myös ensimmäisen Agathan Helsinki-Vantaa.

Solisti Fredriksson oli vahvasti esillä, mutta soolot tuntuivat kappaleiden tunnelmiin sovitetuilta, yhteistyö säveltäjän ja solistin kanssa jo tekovaiheessa kuului. Aivan aina ei tosin täyttä yksimielisyyttä ollut kappaleiden hengestä – Fredriksson kertoi Notte -kappaleen spiikissään itse pitäneensä kappaletta painajaisen jälkeiseksi delirium-vapinatilaksi kun säveltäjällä oli ollut mielessään hieman romanttinenkin öinen hautausmaatunnelma. Nottessa ja paikoin muutenkin Fredrikssonin luova, vapaamman soiton puoli pääsi livenä mukavasti esille – pieni purskahtelu teki hyvää.

Reilun puolentoista tunnin keikkaan mahtui uusi levy kokonaisuutenaan mukaanlukien Promenade digisinkun bonusraita Ajaccio edellä mainitulla Helsinki-Vantaalla vahvistettuna eikä siinä vielä kaikki – encorena kuultiin vielä kolme komeaa vetoa ensimmäiseltä Agatha -levyltä Koskinen itse pianon ääressä. Ehkä hieman uudelle materiaalille harmillisesti erityisesti encore-ryppään avaukseen Crooked Room saatiin vielä latausta varsinaisesta setistä kasvatettua, mutta ehkä levyjen luonne on hieman erilianen – siinä missä ensimmäisellä levyllä oli paljon teatraalistakin dramatiikkaa niin uusi levy on puolestaan hieman hienostuneempi.

Yksi vuoden odotetuimmista jazzlevyistä sai arvoisensa julkaisun – harmi että LP-julkaisua joudutaan vielä odottamaan.

Kapellimestari // Conductor 

Mikko Hassinen

Solistit // Soloists 

Linda Fredriksson, saksofonit
Kerkko Koskinen, laulu, piano

UMO HELSINKI JAZZ ORCHESTRA

Vaskisoittimet // Brass
Teemu Mattsson
Timo Paasonen
Janne Toivonen
Tero Saarti
Kasperi Sarikoski
Pekka Laukkanen
Mikko Mustonen
Mikael Långbacka

Saksofonit ja puupuhaltimet // Saxophones & woodwinds
Mikko Mäkinen
Teemu Takanen
Marko Portin
Manuel Dunkel
Jari Perkiömäki

Komppi // Rhythm Section
Seppo Kantonen, piano
Juho Kivivuori, basso
Antti Lehtinen, perkussiot
Markus Ketola, rummut

Ei kommentteja

Teemu Kekkonen – Here/There

Nuori pianisti Teemu Kekkonen asetti debyyttilevylleen riman korkealle mainiolle neljän raidan EP:llä Trio Live at Bimhuis joka oli äänitetty tuossa nimekkäässä konserttipaikassa Kekkosen opiskelukaupungissa Amsterdamissa. Nyt on debyytin aika sitten tullut – Here/There -levyllä kokoonpano on yhä trio, mutta nyt kotimaisin voimin, bassossa Mikael Saastamoinen ja rummuissa Roope Kantonen.

Nimibiisi avaa levyn miellyttävän melodisesti, mutta ehkä hieman varovaisesti tunnustellen, mutta jo ensimmäisen raidan jälkimmäinen puolisko paljastaa yhden Kekkosen keskeisistä vahvuuksista – kappale kasvaa edetessään mukavasti ja loppua kohti tunnelmaa saadaan hienosti nostatettua. Trio saa samaa hyvää nostatusta useimpiin kappaleisiin. Here/There on debyytiksi itsevarma – se kuuluu sekä määrätietoisena soittona että innostuksena tehdä kappaleista tulkinnan ja dynamiikan kautta ”sävellyksiään suurempia” ja tässä Saastamoinen ja Kantonen tukevat hyvin. Kun viides raita Melancholia loppuu melko tasaisena balladina, olo on vähän pettynyt – sen verran mukavasti levyn ensimmäiset raidat palkitsevat.

Kahdeksasta raidasta kolme löytyi jo 2021 alussa julkaistulta livelevyltä – nyt ne kuulostavat vielä paremmilta. Levystä jää tuntuma että materiaalia on kypsytelty tarpeeksi. Musiikki on kauttaltaan melodista, paikoin kansanmusiikkimaistakin – erityisesti pirteästi loikkiva Endless Joy tuo mieleen skottipianisti Fergus McCreadien viime aikaiset kansanmusiikkivaikutteiset kappaleet. Sävellyksistä digijulkaisun kaikki seitsemän ovat Kekkosen omia sävellyksiä, CD-versiossa vielä niiden päälle tulkinta Egotripin Matkustajasta.

Here/There on vahva debyytti. Amsterdamissa vaikuttava Kekkonen ei taida olla kovin tunnettu nimi vielä Suomessa – ehkä harvalle mieleen Mikko Sarvanne Hip Companysta jäi sen pianisti – mutta ensimmäisen levyn perusteella Kekkoselta voidaan odottaa tulevaisuudessa vielä paljon.

Uutta levyä saa Bandcampista.

  • Teemu Kekkonen – piano
  • Mikael Saastamoinen – basso
  • Roope Kantonen – rummut
Ei kommentteja

SAMtal – Double Exposure

Sid Hillen musiikissa vapaa improvisointi ja hetkessä luominen on yleensä keskeisessä osassa. Tämän omalla tavallaan ”nextille levelille” vie uusi levy Double Exposure jossa esiintyy SAMtal nimeä kantava trio – Hille, basisti Antti Lötjönen ja lyömäsoittaja Abdissa Assefa musiikillisesti ”kaksoisvalotettuna”. Levyn tekoprosessissa lähtökohtana oli Temppeliaukion kirkossa syksyllä 2021 vapaasti improvisoitu setti jonka päälle trio improvisoi toisen kierroksen improvisointia studiossa kuulokkeista ensimmäistä kuunnellen – tälläkin kertaa tauottomana 51 minuutin jatkuvana improvisaationa.

Tämä konsepti tekee Double Exposuresta yllättävänkin kutkuttavan. Laitoin levyn ensimmäistä kertaa soimaan oheismateriaalia lukematta eikä tämä tekotapa välittynyt musiikista – kaksinkertainen vuoropuhelu trion soittajien välillä ja menneisyyden ja studioäänityshetken triojen välillä ei tee levystä äänten sekamelskaa vaan hienovaraisesti ja tyylitajuisesti lisätty toinen kerros saa ehkä kokonaisuuden tuntumaan jopa harkitummalta. Myös kokonaisuuden jako yhteentoista nimettyyn raitaan tuntuu levyllä luonnolliselta.

Hillen edellinen soololevy Here – Beyond the Infinite oli tehty samaan tyyliin – Temppeliaukion kirkossa improvisoitua settiä jälkiäänityksillä täydentäen. Tämä konsepti tuntuu saavan aivan uutta tuulta siipiensä alle laajennettuna näin trio kokoonpanon kahdeksi improvisaatiokierrokseksi. Levyn musiikki toimii tekotapaa tietämättäkin lempeän vapaasti soljuvana tunnelmamusiikkina, mutta konsepti innostaa kuuntelemaan levyä aivan uusin korvin.

Jälkiäänityksiä, taustanauhoja ja moniraitastudiotekniikkaa on paljon yritetty hyödyntää jazzissa ja improvisoidussa musiikissa, mutta usein varsin valjuin tuloksin – kolme Bill Evansia ei ole merkittävästi yhtä Evansia kiinnostavampi paitsi kuriositeettina ja yleensä jazziin ja improvisoituun musiikkiin olennaisesti liittyvä spontaanius ja hetkessä luominsen tuntu kärsii. Tässä sarjassa Double Exposure on harvinainen onnistuminen joka pistää miettimään onko tällaista konseptia aiemmin levyillä kuultu ja jos ei niin miksi ei.

SAMtalin voi kokea livenä Temppeliaukion kirkossa levynjulkaisukonsertissa 9.9.2022 15-16. 

  • Sid Hille  – piano, sähköpiano, syntetisaattori, theremin, lyömäsoittimet,
  • Antti Lötjönen – basso, balafon, lyömäsoittimet
  • Abdissa Assefa – rummut, lyömäsoittimet
Ei kommentteja

Jazzpossun elokuun 2022 soittolista

Apple Music -versio löytyy täältä

Creed Taylor 1929-2022

  • John Coltrane Quartet – Greensleeves
  • Stan Gets & João Gilbert & Astrud Gilberto – The Girl from Ipanema
  • Freddie Hubbard – Red Clay

Elokuun lopulla jazzmaailma menetti muutamia merkittävitä hahmoja. Tuottaja Creed Taylor ehti olla monessa mukana ja ohjasi jazzin kehitystä muutamaankin otteeseen.

Tässä kolmessa raidassa kolme Taylorin uran merkittävää hetkeä.

  1. Taylor perusti Impulse! -levymerkin ja signasi John Coltranen joka oli pääosassa nostamassa Impulse!n 60-luvun ja koko jazzin historian merkittävimpien levymerkkien joukkoon
  2. Taylor oli keskeisessä roolissa kun bossa nova valloitti jazzmaailman, Taylor tuotti Stan Getzin legendaariset bossa nova -levytykset ja toi brasiliasta mm. Antonio Carlos Jobimin, Astrud Gilberton ja Walter Wanderleyn tekemään levyjä USA:han.
  3. 60-luvun lopulla Taylor perusti CTI Records -levymerin josta tuli yksi 70-luvun ikonisista ajan uusia trendejä määrittäneistä levymerkeistä.

jaimie branch 1983-2022

  • jaimie branch – theme 001 (live)
  • Medicine Singers feat. jaimie branch – Sunset

Liian varhain keskuudestamme poistui elokuussa trumpetisti jaimie branch joka ehti tehdä  vahvan vaikutuksen rohkeana omaperäisenä ja poliittisesti latautuneena taiteilijana. Jäämme kaipaamaan.

Uusia levyjä Suomesta

  • Kerkko Koskinen, Linda Fredriksson & UMO Helsinki Jazz Orchestra – Anime Waltz
  • Turku Jazz Orchestra & Jussi Lampela & Jukka Perko & Jukka Eskola – YYA-sopimus
  • Eero Koivistoinen Quartet – Hear Hear
  • Case Kämäräinen – Mörkö
  • Teemu Kekkonen – Endless Joy

Tämän vuoden odotetuimpia jazzlevyjä on varmasti Kerkko Koskisen paluu big band -musiikin pariin kolmannella big band-levyllään Agatha 2 joka on samalla ensimmäinen julkaisu legendaarisella Ricky-Tick Records levymerkillä Koskisen vuoden 2011 Trains & Lettersin jälkeen. Solistina tällä kertaa Linda Fredriksson ja big bandina Mikko Hassisen johtama UMO Helsinki Jazz Orchestra.

Toinen mielenkiintoinen big band -uutuus on film noiria ja kylmän sodan tunnelmia yhdistelevä Jussi Lampelan Film Noir jonka esittää Turku Jazz Orchestra solisteina Jukka Perko ja Jukka Eskola. Melko kutkuttelevaa meininkiä tässä tarjoilee raita YYA-sopimus.

Case Kämäräisen kolmannesta levystä olikin jo blogissa juttua – tässä vielä näytteenä hienoihin sfääreihin seikkaileva Mörkö.

Eero Koivistoisen nykyinen kvartetti on toiminut jo vuosikymmenen ja uutta levyä on tulossa syyskuun lopulla – Diversityltä voi kuunnella nyt Thelonious Monkista innoittuneen näytteen Hear Hear. (toim. huom. ei löydy Apple Musicista vielä listaa julkaistaessa)

Syyskuussa on tulossa myös pianisti Teemu Kekkosen täyspitkä debyytti Here/There – tässä uusin näytebiisi Endless Joy.

Uusia levyjä ulkomailta

  • Soil & ”PIMP” Sessions – Hatsukoi No Akuma
  • JD Allen – This World is a Mean World
  • Snarky Puppy – Bet
  • Julia Hülsmann Quartet – Made of Wood
  • Mark Guiliana – the most important question
  • Miguel Zenón – América, El Continente
  • Steve Lehman & Sélébéyone – Liminal

Tässä vielä valikoima ulkomaisia uutuuksia:

Viitisentoista vuotta sitten maailmaa valloittanut japanilainen Soil & ”PIMP” Sessions jatkaa tutulla linjalla uudella musiikillaan, ihan Ricky-Tick Recordsin huippuvuosien meininkiähän tämä yhä on. Saksofonisti JD Allen on toista kertaa americana-tunnelmissa – hyvältä kuulostaa Americana, Vol. 2 ensikuuntelun perusteella. Uuden sukupolven fuusiosuosikki Snarky Puppy on nykyään kasvanut big band -mittoihin, 19-henkisen kokoonpanon instrumentaatio on tosin jotain aivan muuta kuin perinteisessä big bandissa. Hillityä ECM-henkeä on puolestaan tarjolla Julia Hülsmannin uudella levyllä The Next Door.

Rumpali Mark Guiliana nähtiin kesällä Pori Jazzeilla aviopuolisonsa Gretchen Parlaton bändissä. Melko terävää rytmiikkaa lupailee tulevalta EditionRecords -julkaisulta näytebiisi the most important question.

Amerikan maanosan historiaa ennen ja jälkeen Eurooppalaisten saapumisen käsittelee saksofonisti Miguel Zenónin uusi levy Música De Las Américas. Lopputuloksena ehkä laajan konseptin mahdollisuuksia kapeamman sektorin sinänsä mainiota modernia jazzia.

Jazzin ja hiphopin kohtaamisista omaperäisemmästä päästä on saksofonisti Steve Lehmanin monikansallinen Sélébéyone jossa kohtaavat mikrotonaalinen avant-garde jazz ja senegalilainen rap.

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Case Kämäräinen – Mystique from the North

Rumpali Tomi Kämäräisen kansainvälisen Case Kämäräinen -kvartetin edellinen levy Joyride sai sattuman kautta omalaatuisen ilmeen kun studiossa oli odotusten vastaisesti vain sähköpiano. Uudella Varsovassa äänitetyllä levyllä Mystique from the North Case Kämäräinen tuntuu ottavan vahinkoa takaisin. Eclipse Musicin julkaisemalla levyllä yhtye esittää modernia tyylipuhdasta jazzia ja kansikuvaa myöten levy huokuu jonkunlaista ”asiallisuutta” – jo kolmannen levynsä julkaiseva yhtye tuntuu haluavan osoittaa olevansa kypsä ja kokenut jazzyhtye.

Kokoonpano on ennallaan – saksofonessa Marek Konarski, pianossa Grzegorz Tarwid ja bassossa Petter Asbjørnsen. Levyn ja avausraidan nimi lupailee pohjoista mystiikkaa, mutta mitään kovin eksoottista tai leimallisesti juuri ”pohjoista” ei sinänsä ole tarjolla – lopputulos tuntuu modernilta ammattimiesten tekemältä jazzilta, mutta ehkä juuriaan ja ympäristöään ei taiteilija koskaan saa teoksistaan karistettua

Pohjoinen henki saattaa kuulua sävellysten kiireettömissä melodioissa. Kämäräisen strategia sävellyksiin on olltu rumpalina lähteä kehittämään kappaleita rumpugrooveista ja pääsoittimena sävellysten melodiaa ja harmoniaa luodessa on ollut vibrafoni – jota siis levyllä ei kuulla. Saksofonin soittamina melodialinjat kuulostavat harkituilta ja pohtivilta, soittajille jää aikaa ja tilaa. Levyn hienoimpia hetkiä saadaan kun odotetusta sapluunasta poiketaan – Cabin Feaverissa yhtäkkiä sooloilun lomassa mukaan tulee Clavinet-henkinen sähköinen kosketinsoitin joka ottaa homman haltuun ja lähtee vähän omille raiteilleen mennen lopuksi aivan avaruusulinaksi kun kappaleen sävellettyyn teemaan palataan. Myös Mörkö menee paikoin aivan freeksi ja pysäyttää kuulijan kuuntelemaan tarkkaavaisesti.

Case Kämäräisen haaste lienee se miten ammattitaitoisten jazzyhtyeiden massasta voisi erottua. Siinä mielessä panostus pohjoiseen mystiikkaan on ehkä strategia paikallaan ja levy on parhaimmillaan kun mystiikka tai persoonallisuus arvot ovat tapissa ja lisää sitä puolta olisi vielä kaivannut. Kämäräisen sävellykset jättävät tilaa rohkeillekin sooloiluvalinnoille ja parhaimmillaan bändi näyttää että ideoita löytyy joten rohkeasti vaan pitemmälle mystiikan utuun tutkimaan mitä sieltä löytyy.

Levy tänään 26.8.2022 suoratoistoissa, CD ilmestyy lähiaikoina ja pienen painoksen LP myöhemmin tänä vuonna.

  • Marek Konarski – saksofoni
  • Grzegorz Tarwid – piano
  • Petter Asbjørnsen – basso
  • Tomi Kämäräinen – rummut
Ei kommentteja

Trygve Seim Sellosalissa

Norjaliassaksofonisti Trygve Seim toi kvartettinsa eilen Espooseen ja Sellosaliin. Kvartetti oli tuttu 2018 ilmestyneeltä Helsinki Songs – pianossa Kristjan Randalu, bassossa Mats Eilertsen ja rummuissa Markku Ounaskari.

Kaikki neljä ovat levyttäneet ECM:lle leadereina ja Seimin musiikkia voisikin kuvailla lähes tyylipuhtaaksi stereotyyppisen ”ECM vuonojazzin” edustajaksi kaikessa hillityssä viileydessään johon yhdistyy kansanmusiikkihenkinen melodinen lämpö. Jazzmuusikot eivät luonnollisesti stereotypioista perusta, mutta tämmöiset mielleyhtymät kertovat ilmaisun jotenkin ikonisesta hengestä. Seimin musiikissa on jotain hyvin tuttua ja turvallista ja sen sylissä voi vaivatta rentoutua ja nauttia. Seimin pehmeä vibraatto sai saksofonin laulamaan

Musiikin tyyliin sopi, että noin puolitoistatuntinen konsertti soljui lähes jatkuvana musiikin virtana yhtä loppupuolen spiikkiä lukuunottamatta. Seim antoi usein muillekin tilaa solisteina, erityisesti virrasta nousi soolollaan esiin basisti Eilertsen.

Nautinnollinen keikka ihmisenkokoista musiikkia.

  • Trygve Seim – tenori- ja sopraanosaksofoni
  • Kristjan Randalu – piano
  • Mats Eilertsen – kontrabasso
  • Markku Ounaskari – rummut

 

Ei kommentteja