The Hille-Köhinghofer Experience – All & Everything

Kosketinsoittaja, säveltäjä ja improvisoija Sid Hille ei ole urallaan kaihtanut vapaata improvisaatiota ja siitä on mukavasti taltioitu myös levyille. Näistä uusimmalla Hillen Satnamusicin julkaisulla soittokumppanina on itävaltalaispuhaltaja Herbert Könighofer jonka kanssa Hillen ensikohtaaminen Salzburgissa tapahtui vain kolme tuntia ennen ensimmäistä keikkaa – ilman harjoituksia totta kai. Suurimmaksi osaks marraskuussa 2018 Temppeliaukion kirkossa taltioidulla levyllä The Hille-Könighofer Experiencen kanssa kuullaan rumpali Markus Ketolaa, joka on viime vuosina ilahduttanut hienoilla otteilla myös Hillen F#-kokoonpanossa.

All & Everything -levyn livenä äänitetty osa koostuu neljästä Paradigmasta jotka virtaavat sangen sulavasti hetkestä – ja raidasta – toiseen. Matka alkaa meditatiivisissa merkeissä yksittäisin helähdyksin ja kilahduksin joista kasvaa koskettimien pehmeä matto johon verkkaisesti lisää rakennetta tuovat Ketolan rummut ja Könighoferin pehmeästi soiva huilu. Pian tunnelma muuttuu pienen terävämmän free jazz vaikutteen ja Könighoferin teatraalisen mölinän kautta hetkeksi herkäksi fuugaksi. Musiikki on käänteissään yllättävää, mutta kuitenkin johdonmukaisen tuntuista – hyvää yhteissoittoa ja soittokumppanien kuuntelemista alleviivaa kiirettömyyden tunne. Leijutaan vapaan improvisaation ilmavammassa päässä. Noin tunnin improvisaatioiden päälle saadan vielä kauniiksi lopuksi vuonna 2016 erikseen Helsingissä ja Wienissä taltioitu duetto Lumen.

Mieleen tulivat paikoin saksankielisen musiikkimaailman 70-luvun tunnelmat ja Klaus Schulzen ja Popol Vuhin kaltaiset artistit. Kiiretön ja varsin omaperäinen tunnelma toi mieleen myös Nana Vasconcelosin 80-luvun ECM-julkaisut.

All & Everything on mielenkiintoisella tavalla erilainen improvisoitu levy – se haastaa melodisuudellaan ja johdonmukaisella tunnelmasta toiseen siirtymisellä ennakko-oletuksia freen stereotyyppisistä piirteistä.

The Hille-Könighofer Experience on Suomessa kiertueella seuraavasti 22-26.11.

Uutta levyä saa digitaalisena Sid Hillen Bandcampista.

  • Sid Hille – piano, sähköpiano, theremin, syntetisaattorit, lyömäsoittimet ja yleisön ohjaus
  • Herbert Könighofer – saksofoni, huilu, ääni
  • +Markus Ketola – rummut, lyömäsoittimet
Ei kommentteja

Jukka Eskola Soul Trio – Steamy!

Jukka Eskola Soul Trio palaa apajille uudella levyllä Steamy! Ensimmäisen levyn tarina oli hieman katkonainen – se ilmestyi ensin kahtena Grotto Editionsin 10-tuumaisena vinyylinä ja myöhemmin sitten Timmionin julkaisemana yhtenä LP:nä ja paikoin vierailijat etunenässä saksofonisti Timo Lassy veivät hieman fokusta pois triomuodosta. Uusi levy tarjoaa yhtenäisemmän paketin – nyt mennään koko matka triona Eskolan trumpettia tukemassa Hammond-uruissa Mikko Helevä ja rummuissa Teppo Mäkynen (joskin pientä vaihtelua soundiin tuo paikoin Mäkysen jälkiäänitetty vibrafoni) ja ehkä tyylillisestikin musiikillinen linja on selkeytynyt.

Hammond/soul jazz meiningin myötä musiikin juuret ovat 60-luvulla, mutta bändin julkaisijana jatkavan Timmionin tavaramerkiksikin muodostunutta retrosoundia on ehkä yllättävänkin vähän ja sävellyksissä ja sovituksissa on varsin moderniakin henkeä. Eskola on sukupolvensa vahvimpia solisteja joten odotetusti trumpetti ja flyygelitorvi ovat kiistattomasti valokeilassa Helevän Hammond-urun jäädessä suosiolla tasaisen tunnelman luojaksi.

Mäkysen soitto on napakkaa ja rytmikästä – hänen tunnetuista esikuvistaan mieleen tulee soundista paikoin vahvastikin kuten erimerkiksi Old Stones -raidalla bossa nova rumpali Milton Banana. Muutakin pientä bossa/lattari-vivahdetta on Steamy!llä läsnä niin pientä flirttailua siihen suuntaan löytyy muutenkin – ainoa lainakappale Hanky Panky löytyy alunperin urkuri Shirley Scottin lattarilevyltä Latin Shadows ja ensimmäisen levyn tapaan tulkitaan uusiksi yksi Eskolan Orquesta Bossan ohjelmistoon kuulunut kappale, Chester-Le-Street on saanut nyt nimeksi Jongo Street.

Ajan myötä ensimmäisen levyn raidoista eniten kuuntelua ovat saaneet lainakappaleet More ja Sweet Honey Bee joissa on vapautuneempaa 60-luvun svengitunnelmaa ja uusi levy jää tässä mielessä pieneksi pettymykseksi sillä tyylin kiteytymisessä tämä aspekti tuntuu jääneen vähemmälle huomiolle. Silti välitön ja helposti lähestyttävä tunnelma houkuttelee kuuntelemaan Steamy!a uudestaan ja uudestaan. Steamy!n tasapainoilu viihtellisen ja kunnianhimoisemman ilmaisun välillä kallistuu viihteen puolelle, mutta onnistuneesti.

Uutta levyä saa Digeliuksesta (LP / CD).

Soul Trion voi nähdä tänä vuonna keikoilla tänään 31.10. Helsingissä G Livelabissa, 1.12. We Jazz -festareilla GLO Hotel Artissa ja 13.12. Turussa Flame Jazz-keikalla Bar Ö:ssä.

  • Jukka Eskola – trumpetti, flyygelitorvi
  • Mikko Helevä – Hammond
  • Teppo Mäkynen – rummut
Ei kommentteja

Jazzpossun lokakuun 2019 soittolista

  • Cécile McLorin Salvant – Visions
  • Makaya McCraven, Joe Armon-Jones, Theon Cross, Nubya Garcia – The Bounce!

Aloitetaan kuukauden soittis muutamilla tulevilla keikkavierailla – laulaja Cécile McLorin Salvant on noussut vahvasti viime vuosina Pohjois-Amerikan jazzpiirien hehkuttamaksi laulajaksi. Hän on nyt myös julkistettu ensi kevään Espoon April Jazzien pääesiintyjäksi – McLorin Salvantia voi kuulla festareilla 22.4.2020 ja tältä kuulostaa hänen tulkintansa Stevie Wonderin Visionsista.

Kesällä Flow’ssa vieraillut Makaya McCraven palaa Suomeen We Jazz -keikalle Ääniwalliin 18.1. jossa menossa mukana myös Timo Lassy harvoin kuullulla triokokoonpanolla.

  • Mopo – Die Mopo
  • Jukka Eskola Soul Trio – Jongo Street
  • Ilkka Arola Sound Tagine – Land Ahead!

Mopo juhlii 10 vuotista taivaltaan uudella singlellä ja juhlakonserteilla – tänään Helsingissä 30.10. Tavastialla! MOPO10 tarjoilee hieman erilaista otetta joka todistaa, että toiselle kympille lähtevä trio ei ole lopettanut uudistumista.

Helsingissä uuden julkaisun tiimoilta esiintyvät tällä viikolla myös Flame Jazz Recordsilla hienon levyn julkaissut lähi-idän musiikin vaikutteita pursuava Ilkka Arola Sound Tagine (Juttutuvan Rytmihäiriö-klubilla tänään 30.10.) ja Jukka Eskola Soul Trio jonka toisen levyn on äskettäin julkaissut Timmion ja vinyylin on allekirjoittanutkin bongannut (ja ostanut ) Chicagossa asti (G Livelab 31.10.).

  • Hands and Omens – unwritten / love
  • Oddarrang – Ohlop
  • Dave Holland, Zakir Hussain, Chris Potter – J Bhai
  • The Bad Plus – Slow Reactors

Muita kiinnostavia kotimaisia uutuksia ovat herkän Hands and Omens -trion Where the Solid Ends josta blogissa lisää aiemmin tällä viikolla ja Oddarrangin uutukainen Hypermetros jossa bändi jatkaa post-rock tunnelmointia aiemmilta levyiltä tutulla linjalla – kansainvälistä näkyvyyttä ja kiinnostusta lienee omaperäiselle orkesterille yhteistyön Edition Recordsin jatkuessa. Edition on tänä vuonna kovasti nostanut osakkeitaan kansainvälisen huippujazzin julkaisijana – uusimpiin julkaisuihin kuuluvat Dave Hollandin, Zakir Hussainin ja Chris Potterin huippunimekäs Crosscurrents trio joka saapuu perjantaina Tampere Jazz Happeningiin ja 2000-luvun keskeinen amerikkalainen pianotrio The Bad Plus.

  • GoGo Penguin – Four Corners
  • Portico Quartet – Immediately Visible
  • Matthew Halsall – It’s What We Do
  • The Comet is Coming – The Softness of the Present

Uudesta brittijazzista puhuttaessa fokus on usein Lontoossa, mutta tasaisen tappavaa jälkeä on tehty myös Manchesterin suunnalla. Trumpetisti Matthew Halsallin Gondwana Recordsille levytti uransa alussa nyttemmin Blue Noten talliin kuuluva GoGo Penguin jonka uusi EP Ocean in a Drop pohjautuu bändin livenä esittämiin soundtrackeihin Koyaanisqatsi-kulttielokuvaan.

Gondwanan uusimpiin julkaisuihin lukeutuu Portico Quartetin Memory Streams joka vaikuttaa vahvimmalta levyltä tältä kymmenisen vuotta sitten brittijazzin aikansa ehdotonta kärkeä edustaneelta bändiltä vuosikausiin.

Pientä ähkyäkin ehkä aiheuttaa Halsallin itsensä julkaisutahti – ei ole kauaa kulunut vielä arkistoista kaivetusta materiaalista koostetun tripla-LP:n Oneness julkaisusta ja jo ovelle kolkuttelee uusi tupla-LP Colour Yes josta on nyt ensimmäisiä näytteitä kuultavissa.

Ähkyä on ehkä aiheuttanut myös Shabaka Hutchingsin The Comet is Coming julkaisemalla toisen levyn Impulse!lla tänä vuonna. Aiempi Trust in the Lifeforce of Deep Mystery on ollut vuoden hittejä ja pitää parhaillaan ykköspaikkaa Internetin musiikkimakua peilaavalla Rateyourmusic.com -sivuston vuoden 2019 jazzlistalla, mutta uudesta puolituntisesta The Afterlife -EP:stä ei ole juuri kohua tai innostusta kuulunut.

  • Tonbruket – Tonability
  • Sylvain Rifflet – Alberoci (da Romano)
  • Binker Golding – Fluorescent Black
  • Moses Boyd – Stranger than Fiction

Ruotsin skenen pitkäaikaisiin suosikkeihin kuuluu Esbjörn Svensson Trion basistina tunnetuksi tullaan Dan Berglundin johtama Tonbruket – uusi levy Masters of Fog jatkaa ennakkoluulottomalla fuusiolinjalla.

Ranskalaissaksofonisti Sylvain Rifflet’n keskiaikaissävytteisen Troubadours -levyn tekee suomalaisittain kiinnostavaksi Verneri Pohjolan osallistuminen. Hienoja soundeja tarjolla kuten tässä näytekappaleessa Alberico (da Romano).

Enemmän omilla teillään kulkevat tänä vuonna muutama vuosi sitten We Jazzissa yhdessä 2017 nähdyt Binker Golding ja Moses Boyd. Binkerin levy Abstractions of Reality Past and Incredible Feathers on nyt ulkona ja on yllättävän perinteistä jazzia kuten tämä svengaava näyte todistaa. Moses ehkä Lontoon skenelle odotetummilla fuusiopoluilla – Stranger than Fiction on uusi sinkku, en ainakaan heti löytänyt tietoa onko tulossa pitempää levyä vai onko kyseessä vain erillisjulkaisu.

  • Michael Formanek, Tim Berne, Mary Halvorson – Suckerpunch
  • Chris Lightcap – Through Birds, Through Fire
  • Junius Paul – Asé
  • Jaimie Branch – simple silver surfer

Sitten kiinnostavia amerikkalaisia uutuuksia – hyvin mielenkiintoinen kokoonpano on basisti Michael Formanekin johtama Very Practical Trio jossa soittavat saksofonisti Tim Berne ja kitaristi Mary Halvorson – paikoin erittäin haastavaa musiikkia tarjolla.

Basisti Chris Lightcap ei ole ehkä suuremmin breikannut paatuneimpien diggaripiirien ulkopuolelle leaderina, mutta jokainen hänen levynsä on tutustumisen arvoinen. Uudella SuperBigmouth -levyllä mukana mm. kosketinsoittaja Craig Taborn ja rumpali Gerald Cleaver.

Aiemmin mainitun Makaya McCravenin bändeistä parhaiten tunnetaan basisti Junius Paul. Nykyään Art Ensemble of Chicagossakin vaikuttavalta taitajalta on ensi kuussa ilmestymässä ensimmäinen omaa nimeä kantava levy Ism – julkaisijana Chicagon skenen keskeinen levy-yhtiö International Anthem.

Tuon levy-yhtiön uusin julkaisu on trumpetisti Jaimie Branchin FLY or DIE II: bird dogs of paradise. Branch on suomalaisille jazzfestariyleisöille tullut tutuksi viime vuosina vierailuista niin We Jazzissa Anteloper-kokoonpanon osana kuin Kerava Jazzeilta Fly or Die -livebändinsä kanssa.

  • Yazz Ahmed – Deeds Not Words
  • Bill Frisell – Fifty Years
  • Ron Carter – You and the Night and the Music

Viimeiset kolmekin saattavat olla lukijoille tuttuja Suomen festarivierailuiden kautta – brittitrumpetisti Yazz Ahmed vieraili Pori Jazzeilla 2018, tuolloin oli alla läpimurtolevy La Saboteuse – nyt uusi täyspitkä julkaisu Polyhymnia osoittaa että kyseessä ei ollut yhden hitin ihme.

Kitaristi Bill Frisell on nähty Porissa useampaan otteeseen vuosien varrella – uusi levy HARMONY on hyvin seesteistä musiikkia, erikoispiirteenä tällä kertaa se, että rummuttoman kvartetin kaikki muut jäsenet osallistuvat lauluosuuksiin, laulusolistina legendaarisen basisti Charlie Hadenin tytär Petra Haden.

Ja lopuksi tänä vuonna Porissa esiintynyt Hadeniakin legendaarisempi jazzbasisti Ron Carter Foursight -yhtyeineen. Uusi levy on taltioitu Tukholman Fasching -klubilla marraskuussa 2018.

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Hands and Omens – Where the Solid Ends

Hands and Omens trion uusi levy Where the Solid Ends on ulkoisilta piirteiltään hieman pahaenteisenkin oloinen kiitos Susanna Storbackan synkeän kansitaiteen. Uhkaavasti nousee myös avausraita Son of Light Nikita Rafaelovin pianon alarekisterin ja Joonas Tuurin jousella soitetun basson voimin, mutta pian Silva Kallionpään ilmeikäs viulu muuttaa tunnelman varsin melankoliseksi.

Trion jäsenistä basisti Tuuri lienee jazzdiggareille tunnetuin – hänen varmoista otteistaan on saatu viime vuosina nauttia monissakin kokoonpanoissa. Rafaelov puolestaan vakuutti viime vuonna ensilevyllään Spirit of GaiaKallionpään viulua on puolestaan voinut kuulla mm. Silva Quartetin, Emmi U Quintetin ja 4-Sphere jousikvartetin riveissä.

Avainasemassa akustisen trion musiikissa on inhimillisyys. Musiikki on herkkyydessään monimielistä, mieleen tulevat paikoin niin Tin Hat Trio vuosituhannen alkuvuosita ja hempeimmillä hetkillä Iiro Rantala mutta välillä mennään melkein free jazzinkin puolelle paikoin Tuurin basso implikoi perinteisen jazzin svengiäkin.

Kalllionpään viulu on trion äänistä omintakeisin. Se sitoo erilaiset tyylit yhteen ja saa levyn jäämään mieleen – syksyn musiikkia jota kuunnellessaan voi mielessään kuvitella kurkiauran joka lentää jonnekin pois etelään.

Uusi levy on julkaistu digitaalisena, mutta sitä voi tiedustella fyysisenä CD:nä myös bändin jäseniltä vaikkapa Facebookin kautta.

  • Nikita Rafaelov – piano
  • Silva Kallionpää – viulu
  • Joonas Tuuri – viulu
Ei kommentteja

Go Northward: Jazz Connective in Helsinki -kilpailu – voita liput festivaalille

Go Northward: Jazz Connective in Helsinki -tapahtuma esittelee tuoretta ja jännittävää eurooppalaista jazzia Helsingissä kolmen päivän ajan 28.-30. lokakuuta.

Yhteistyössä tapahtuman kanssa Jazzpossu tarjoaa kahdelle onnekkaalle liput keskiviikon konserttiin jossa esiintyvät ranskalaisduo Pasquier & Coronado ja Mikko Innanen kohtaa irlantilaisduo Insufficient Funsin.

Voittajat arvotaan keskiviikkona 23.10. kello 19. Kilpailuun saa osallistua siihen saakka.

Maanantai 28.10 / WHS teatteri Union / 19.00
Irena Tomažin Zagoriċnik iT: Another Crying Game (SL)
Elodie Pasquier soolo (FR)

Tiistai 29.10 / Koko Jazz Club / 19.00
Joanna Duda Trio (PL)
Darrifourcq-Pohjola-Tikkanen (FR-FI)

Keskiviikko 30.10 / Tenho Restobar / 17.00
Joanna Duda soolo (PL)

Keskiviikko 30.10 / WHS teatteri Union / 19.00
Elodie Pasquier & Gilles Coronado (FR)
Insufficient Funs & Mikko Innanen (IE-FI)

OSALLISTU KILPALUUN LINKIN TAKANA

Ei kommentteja

Petter Eldh presents Koma Saxo

Koma Saxo oli viime vuoden We Jazz -tapahtuman ehdottomia kohokohtia. Tuolloin ensiesiintymisensä suorittanut viisikko kävi myös studiossa ja live- ja studiomateriaalista johtaja/basisti Petter Eldh on koostanut We Jazz Recordsille levyn. Bändin instrumentaatio on hieman poikkeuksellinen – siinä nimittäin soittaa kolme saksofonistia, tenorisaksofoneissa Otis Sandsjö ja Jonas Kullhammar ja altto- ja baritonisaksofoneissa Mikko Innanen. Bändin täydentää rummuissa saksalainen ennenkin otteillaan Suomessa säväyttänyt Christian Lillinger.

Eldhin rooli tuottajana on levyn määritteleviä piirteitä ja varmasti ajatuksia herättävin ominaisuus. Studiotekniikan käyttö jazzmusiikissa ei toki ole uusi ajatus – palasteltiinhan ajan tuulia herkästi seuranneen trendsetterin, Miles Davisin, 60-luvun käänteentekevät fuusioalbumit In a Silent Way ja Bitches Brew tuottaja Teo Maceron toimesta studiossa jälkeenpäin – mutta siinä miessä eloelektroniikka on tullut kasvavassa määrin osaksi modernin jazzmuusikon palettia niin kokonaisuuden studiossa luova auteur-tuottaja on yhä harvinaisuus. Monille keskeistä jazzissa on se minkä Bill Evans puki aikoinaan sanoiksi ”…jazz is not so much a style as a process of making music. It’s the process of making one minute’s music in one minute’s time…” – raskaasti jälkituotetulla levyllä on siis todistettavaa.

Vaan miltä siis kuulostaa uusi Koma Saxo keikasta diggailleen korvin. Ei ollenkaan hassummalta! Tietty arvaamaton ja kolmen saksofonin tuuttaussektion tuoma kaoottisuus on läsnä eikä levy kuulosta ylituotetulta ja oikeastaan levyn syntyprosessi on helppo unohtaa vaikka välillä aika villejäkin äänimaailmoja on levylle saatu.

Pari Koma -raidan soundit ottavat etäisyyttä saksofonien luonnollisiin ääniin

Tuotantopuolella toimii se, että levyn raidat ovat nykypäivän jazzlevyksi poikkeuksellisen lyhyitä – 36 minuuttisella levyllä on 12 raitaa – ja kuuntelukokemus vie miellyttävästi mukanaan ja kun viimeisen raidan Så Rinner Tiden Bort levyn yleisestä tunnelmasta erottuva virsimäinen melodia alkaa soida herää usein ajatus, että joko se tuli taas kokonaan kuunneltua. Mikäs siinä sitten kun alusta uudelleen.

Ilahduttavia jazzdiggarille ovat myös kaksi valintaa uudelleentulkinnoiksi suomalaisen jazzin historiasta – sen verran diippejä raitoja ovat nimittäin Oiling Boilingin Cyclops Dance 70-luvun loppupuolelta ja Byågz Edward Vesalan uudelleenjulkaisemattomaksi keräilyharvinaisuudeksi jääneeltä I’m Here soololyömäsoitinlevyltä. Koma Saxolla molemmat, varsin erityyliset kappaleet nivoutuvat kokonaisuuteen – kuulostavat tunnistettavasti alkuperäisiltä sävellyksiltään, mutta myös aidosti Koma Saxolta.

Koma Saxo on siis mainio levykokonaisuus joka tuntuu ehkä enemmän hyötyneen kun kärsineen tuotantoprosessista. Jos levyn hyvyyden mittariksi valitaan peräkkäisten uudelleenkuuntelujen määrä niin Koma Saxo on ainakin hyvin lähellä vuoden kärkeä.

Koma Saxo palaa We Jazziin tänä vuonna – bändi kuuluu festivaalin ohjelmistoon G Livelab Tampereella 4.12 ja G Livelab Helsingissä 5.12.

Uutta levyä saa LP:nä tai CD:nä We Jazzin Bandcampista – huomaa että etukäteen julkaistut Port Koma ja Fanfarum for Komarum fysikaalisista julkaisusta vain 7-tuumaisella sinkulla!

  • Petter Eldh – basso
  • Christian Lillinger– rummut
  • Otis Sandsjö – tenorisaksofoni
  • Jonas Kullhammar – tenorisaksofoni
  • Mikko Innanen – altto- ja baritonisaksofoni
Ei kommentteja