Mikko Innanen 10+ – Pori/Malmi

Saksofonisti/säveltäjä Mikko Innasen soitossa usein kohtaavat jazzin perinne ja ennakkoluuloton, vapaakin improvisointi. Nämä ja muutkin kontrastit korostuvat Innasen suurkokoonpano 10+:n musiikissa. Grotto Editions julkaisi aiemmin yhden EP:n livenä taltioitua 10+ -musaa, nyt yhtyeen toiminnan tultua tiensä päähän on saatu toinenkin katsaus mainion kokoonpanon musiikkiin, uudella Pori/Malmi -levyllä kuullaan yhtyettä taltioituna osin Pori Jazzin Lokkilavalla kesällä 2018 ja osin Malmitalolla alkuvuodesta 2019.

The Coda of Ornette Coleman’s Blues Connotation and Other Sources of Inspirations avaa levyn vahvasti demonstroimalla 10+:n kykyä vaihtaa silmänräpäyksessä tunnelmasta toiseen – pirteästä fanfaarista leikkisään hyppelevään svengiin ja vapaan häröilyn kautta kohta hempeämpään swing-nostalgiaan ja sitten laiskan liioiteltuun blues-ränttätänttään. Innanen on paitsi jossain Ornetten jalanjäljillä vaikkapa Muhal Richard Abramsin, Henry Threadgillin tai Lester Bowien jatkumossa, mutta ehkä vielä askeleen postmodernimpi tuoden välillä mieleen John Zornin nopeat käänteet tai Frank Zappan leikittelyn.

Ote on riehakas joka tekee musiikista enemmän nautinnollista kuin haastavaa silloinkin kun avant-garde vapaus on suurimmillaan. Iso kokoonpano kaksine rumpaleineen ja useampine basisteineen ja suurine torvisektioineen tarjoaa niin hienoja sävellyksellisiä hetkiä kun euforista kakofoniaa. Vapaamuotoisessa jazzissa tyylitajuinen rytmitys on usein keskeisessä asemassa, 10+:n usein 10+ minuuttiset vedot ovat pituudeltaan ja rakenteeltaan kamaa joka hieman paremmin toimii livetilanteessa, mutta rytmitys on kyllä levylläkin mainio ja uusi levy on ainakin allekirjoittaneelle syrjäyttänyt aiemman EP:n definitiivisenä taltiointina tästä kokoonpanosta.

Bändin miehitys sisältää lähes sukupolvellisen Suomen kirkkainta jazzkärkeä ja lienee tämän vuosituhannen laajalla rintamalla nimekkäin big bandia pienempi kokoonpano – Innasen ohessa puhaltimissa mm. Verneri Pohjola, Jukka EskolaPauli LyytinenJussi Kannaste, pianossa Innasen kanssa usein yhteistyötä tehnyt Seppo Kantonen, bassoissa Eero TikkanenVille HerralaAntti Lötjönen ja Ulf Krokfors ja rummuissa Joonas Riippa ja Mika Kallio. Mahtava miehitys josta voisi irrottaa helposti vaikkapa kaksi huippusekstettiä. Vaikka nimekkäälle porukalle löytyy soolotilaa niin kokonaisuudessa on yhteissoundi kaikista tärkeintä ja taitaa ehkä tunnistettavin solisti olla Innanen itse joka leaderille suotakoon.

Suomen jazzkentällä Innanen on mielestäni muusikko jonka uralle ja merkitykselle julkaistut äänitteet eivät tee täyttä kunniaa. Tilanne kuitenkin tuntuu paranevan. Vuosi 2019 oli Innaselle levyrintamalla merkittävä kolmen eri kokoonpanon levyin ja 10+:n osalta Pori/Malmi täyttää tehtävänsä.

Uutta levyä saa Digeliuksesta.

Mikko Innanen 10+

  • Mikko Innanen: alto-, baritoni- ja sopraninosaksofoni
  • Pauli Lyytinen: tenori- ja sopraanosaksofoni
  • Jussi Kannaste: tenorisaksofoni
  • Verneri Pohjola: trumpetti
  • Magnus Broo: trumpetti
  • Jukka Eskola: trumpetti (Malmi)
  • Jari Hongisto: pasuuna
  • Juho Viljanen: bassopasuuna
  • Seppo Kantonen: piano
  • Eero Tikkanen: kontrabasso
  • Ville Herrala: kontrabasso (Pori)
  • Antti Lötjönen: kontrabasso (Malmi)
  • Ulf Krokfors: kontrabasso (Malmi)
  • Joonas Riippa: rummut
  • Mika Kallio: rummut
Ei kommentteja

3TM – Lake (ja Abyss)

Rumpali/tuottaja/säveltäjä Teppo Mäkynen on noussut tällä vuosituhannella suomalaisen jazzin keskeiseksi hahmoksi niin monien huippukokoonpanojen luottorumpalina kuin visionäärisenä tuottajana. Mäkysen omissa projekteissa on erityisen huomattavaa, että jokainen niistä on ollut tyylillisesti erilainen – Teddy Rok Sevenistä Stance Brothersiin, Jo Stanceen, Teddy’s WestCoastersiin ja nyt uusimpana 3TM:ään on kuljettu musiikillinen matka joka paljastaa Mäkysen hyvinkin monipuoliseksi tekijäksi.

Mäkysen, saksofonisti Jussi Kannasteen ja basisti Antti Lötjösen 3TM yhdistelee jazzilmaisua vahvoihin ambient- ja elektronisen musiikin vivahteisiin. Uutta Lake -levyä edelsi kesän 2019 ”preludi”-julkaisu Abyss joka oli puhdasta elektronista ambienttia ja kaikin puolin tuntui musiikilliselta välipalalta. Nyt siis on seurannut paluu tyylilliseen fuusioon ja lopputulos on ensimmäistä Emma-palkittua Form -levyä saumattomampi kokonaisuus – niin hyvässä kuin huonossa.

Ambient-termin lanseerannut Brian Eno kirjoitti Music for Airports / Ambient 1 -levyn manifesti-henkisissä kansiteksteissä seuraavasti:  ”Ambient Music must be able to accomodate many levels of listening attention without enforcing one in particular; it must be as ignorable as it is interesting.” Parhaimmillaan Lakella 3TM onnistuu tässä mainiosti – uusi levy on pehmeäsoundinen matto, tämän järven pinta väreilee hyvin hillitysti, mutta tarkempi kuuntelu paljastaa rytmistä kunnianhimoa ja innostaa kuvittelemaan miten elektronisia soundeja voidaan hyödyntää live-tilanteessa ja vuorovaikutteisen improvisoinnin välineinä. Sinänsä jos ajattelee musiikkia vain musiikkina niin 3TM:n elektronisissa vivahteissa ei ole mitään kovin merkittävää, mutta jos ne saadaan integroitua elävän esiintymisen osana toimivaksi lisäksi saksofonitrion ilmaisuun niin ne alkavat jazzdiggarista välittömästi tuntua paljon kutkuttavimmilta.

Kolikon kääntöpuolella levy lipsahtaa helposti enemmän ignorablen kuin interestingin puolelle. Kaikki osaset sopivat yhteen vähän liiankin hyvin, Form -levyn yllättävyys ja rönsyileväkin rakenne on vaihtunut pehmeään ja virtaviivaiseen muotoon josta ei oikein aina välitäkään saada otetta. Tämä käy ilmi myös Jussi Kannasteen saksofoninsoitosta – sinänsä tuntuu että juuri tällainen mietiskelevä ja itseään toistava ja hitaasti muuttuva tyyli tuntuisi hänelle ominaiselle saksofonismille täydelliseltä ympäristöltä, mutta soitoo tuntuu jäävän levyllä liiaksi mukavuusalueelle.

Kokonaisuutena Lake siis osoittaa 3TM:n konseptin hioutuneen, mutta jättää lupauksia lunastettavaksi tuleville keikoille.

3TM:n voi kokea livenä Helsingin G Livelabissa 13.5.

Uutta levyä saa We Jazzilta mustana tai valkoisena vinyylinä tai pakettina Abyssin kanssa LP:nä tai CD:nä.

  • Teppo Mäkynen – rummut & elektroniikka
  • Jussi Kannaste – tenorisaksofoni
  • Antti Lötjönen – basso
Ei kommentteja

Jazzpossun joulukuun 2019 soittolista & kilpailu – G Livelabin 2020 pursuaa huippujazzia

G Livelabin ensi vuoden ohjelmistosta löytyy ensi vuonna todella mukavasti huippujazzia – niin mukavasti että sen pohjalta on rakennettu paitsi kuukauden parituntinen soittolista niin yhteistyössä G Livelabin kanssa Jazzpossu tarjoaa kilpailussa kahdelle onnekkaalle liput mille vain Helsingin G Livelabin tähän mennessä ilmoitetulle jazzahtavalle keikalle.

Kilpailu käynnissä tämän linkin takana 1.1. kello 23:59 asti. Voittajille ilmoitetaan tuttuun tapaan sähköpostitse.

Sitten pureudutaan ohjelmistoon – taustalle voi laittaa soittolistan soimaan. Ohjelmistoa tullaan kuulemma vielä julkaisemaan lisää.

Lisätietoja keikoista löytyy G Livelabin sivuilta.

Tammikuu

  • 4.1. 20:00 Tuomo Prättälä Trio feat. Verneri Pohjola
  • 9.1. 19:00 Oddarrang
  • 15.1. 19:00 Iiro Rantala presents: Apollo Artistit
  • 16.1. 19:00 Sunna Gunnlaugs Trio (IS) feat. Verneri Pohjola
  • 23.1. 20:00 Jeff Parker and The New Breed (US)
  • 28.1. 20:00 Jaimie Branch ’Fly or Die’ (US) 29.1.
  • 30.1. 20:00 Timo Lassy & Teppo Mäkynen

Tammikuu alkaa rytinällä – tarjolla on niin Suomen huippuja kuin alkuvuoden kiinnostavimpiin kuuluvia jazzvieraita.

G Livelabin tunnetusti mainiosti äänentoistosta hyötyvät viime vuonna kehutut levyt julkaisseet Oddarrang ja Timo Lassyn ja Teppo Mäkysen duo jonka musiikki sijoittuu spektrille akustisesta perinteisemmästä jazzista elektromodernismiin. Pianisti/laulaja Tuomo Prättälän uusi trio tulkitsee puolestaan jazz-standardihengessä kappaleita  ’suuresta amerikkalaisesta laulukirjasta’ ja sen ulkopuolelta – triossa mukana Ville Herrala ja Jaska Lukkarinen ja tällä keikalla vierailijana Verneri Pohjola

Iiro Rantala esittelee nuoria suomalaismuusikoita Apollo Artistit -illassa – luvassa monta nuorta solistia ja kokoonpanoa, mm. Milo & Mooses -duosta tutun Milo Mäkelän pop-yhtye ABOYMÖLJÖKKILTD.

Kaikki kolme ulkolaista vierasta ovat toivottuja Suomessa ennenkin esiintyneitä kokoonpanoja. Islantilaisen Sunna Gunnlaugsin trion yhteistyö Verneri Pohjolan kanssa sai alkunsa Tampere Jazz Happeningista, trumpetisti Jaimie Branchin Fly or Die vieraili viime vuonna Kerava Jazzeilla ja uusi syksynä ilmestynyt FLY or DIE 2: bird dogs of paradise ylsi toiselle sijalle Jazzpossun 2019 ulkomaisten levyjen listalla ja kitaristi Jeff Parker toi The New Breed kvartettinsa G Livelabiin viimeksi 2017 – tuolloin live-esiintyminen oli hieman kaavamainen tulkinta hienosta The New Breed -levystä, nyt on neljän vuoden odotuksen jälkeen tulossa uusi levy joka on jo julkaistusta ensisinkusta päätellen hieman jazzimpaa kamaa.

Helmikuu

 

  • 13.2. 20:00 UMO Helsinki Jazz Orchestra feat. Kasperi Sarikoski
  • 20.2. 19:00 Ilmiliekki Quartet
  • 28.2. 20:00 UMO Helsinki Jazz Orchestra feat. Nina Mya: Overcast – the Music of Ed Partyka
  • 2.3. 20:00 Émile Parisien Quartet (FR)
  • 7.3. 20:00 Aili Ikonen & Jukka Perko Avara

Helmikuussa kuullaan kahdesti UMO Helsinki Jazz Orchestraa – ensimmäisen konsertin teemana on pasuuna, solistina ulkomaan opiskeluvuosien jälkeen takaisin Suomeen palannut Kasperi Sarikoski ja toisessa tulee tutuksi uuden taiteellisen johtajan, Ed Partykan musiikki laulusolistina Nina Mya.

Varmasti odotetuimpia kotimaisia keikkoja on Ilmiliekki Quartetin paluu rikospaikalle – äänitettiinhän tämän vuoden hieno Land of Real Men -levy G Livelabissa.

Aili Ikosen ja Jukka Perko Avaran yhteislevy Laulu keskeneräinen jäi ilmestyessään viime vuonna varsin vähäiselle huomiolle, mutta vielä ehtii livenä tutustua näihin herkkiin tulkintoihin 1960-luvun ikivihreistä joista useimmat ovat alunperin Dusty Springfieldin esittämiä.

Räväkkä vieras on ranskalainen Émile Parisien kvartetteineen – Parisienin musiikissa yhdistyvät jazzin perinne ja sähäkkä ranskalainen avant-garde, uusi palkittu levy Double Screening on innoittunut vahvasti digimaailmasta hashtageineen ja spammeineen.

Maaliskuu

  • 13.3. 20:00 Dalindèo: Dark Money
  • 17.3. 20:00 Irreversible Entanglements (US)
  • 26.3. 19:00 Iiro Rantala: My Finnish Calendar

Maaliskuun odotetuin kohokohta on ehkä Dalindèon viidennen levyn Dark Money julkaisukeikka – ”musiikillisina suunnannäyttäjinä ovat Miles Davisin 1970-luvun taitteen varhainen fuusio, Charles Mingusin yhtyeiden räjähtävä live-energia ja Sun Ran psykedeelinen avaruus-jazz” – kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta!

Eipä sovi tosin väheksyä Iiro Rantalan My Finnish Calendar -keikkaakaan – vetihän Iiro täyteenlikimain täyteen Musiikkitalon suuren salinkin ja loppukesästä ilmestynyt levy on uran soolovaiheen upeimpia.

Kiinnostava vieras on myös poliittisesti latautunut free jazz -kollektiivi Irreversible Entanglements joka edustaa Jaimie Branchin ja Jeff Parkerin tavoin Chicagolaisella International Anthem -levy-yhtiöllä musiikkia julkaissutta kiinnostavaa amerikkalaisen jazzin uusinta aaltoa.

Huhtikuu

  • 2.4. 20:00 Linda May Han Oh (AU)
  • 17.4. 20:00 Antti Lötjönen Quintet East
  • 22.4. 19:00 Strandberg Project + AGSW Quartet

Huhtikuussa lavalle nousee kolme (tai siis neljä) basistien johtamaa kokoonpanoa – Pori Jazzissakin viime kesänä vieraili New Yorkissa vaikuttava basisti Linda May Han Oh bändeineen, mutta kiinnostavampia ovat ehkä kotimaiset kokoonpanot. Antti Lötjösen Quintet Eastia on silloin tällöin kuultu livenä, nyt vihdoin saadaan levy – yli sadalla jazzlevyllä soittaneen Lötjösen soolodebyytti – ja julkaisutunnelmissa siis ollaan huhtikuun puolessa välissä. Jan-Olof Strandbergin isännöimässä illassa ollaan myös tulevan levyn tunnelmissa, silloin kahden kokoonpanon voimin. Näistä tutumpi lienee useita levyjä julkaissut Strandberg Project, mutta erittäin kiinnostava legendaarisia nimiä sisältävä uudempi kokoonpano on AGSW Quartet jossa Strandbergin kanssa soittavat Juhani AaltonenJukka Gustavson ja Hasse Walli.

Touko- ja kesäkuu

  • 7.5. 20:00 UMO Helsinki Jazz Orchestra feat. Guillermo Klein: Tango ARG-FIN
  • 13.5. 19:00 3TM
  • 27.5. 20:00 Nate Wooley Columbia Icefield (US)
  • 4.6. 20:00 UMO Helsinki Jazz Orchestra feat. Aki Rissanen: Art Forms

UMOn esiintymisten sarja jatkuu toukokuussa argentiinalaisen Guillermo Kleinin vierailulla jossa luvassa kutkuttava Suomalais-Argentiinalainen tangomaaottelu ja kesäkuussa keskiössä on Aki Rissasen trio-musiikki nyt ensimmäistä kertaa sovitettuna big bandille eloelektroniikalla höystettynä.

Toukokuun muussa ohjelmistossa kuullaan Teppo Mäkysen kaksi levyä tänä vuonna julkaissutta 3TM kokoonpanoa joka jatkaa tutkimusmatkojaan sähköisen ambientin ja jazzin rajamaastossa ja erittäin mielenkiintoista Nate Wooley Columbia Icefield -kokoonpanoa joka esittää varsin haastavaa free jazzia, mukana maailman parhaaksi jazzkitaristiksikin valittu Mary Halvorson.

Muista osallistua kisaan ja nähdään G Livelabissa!

 

1 kommentti

Vuosikymmenen kotimaiset jazzlevyt – Osa 5 – 2018 & 2019

Ja sitten vuosikymmenen viimeiset vuodet vuorossa. Jos jotain voi suomalaisen jazzin vuosikymmenestä kokonaisuutena sanoa niin laadukkaiden julkaisujen määrä tuntuu runsaasti kasvaneen ja vinyyliformaatin kasvanut suosio tuntuu näkyvän myös piristyneenä levy-yhtiötoimintana. 

2018

Hot Heros – Folkjazz from Finland

Tuntuisi väärältä jättää suomen free jazz -skene näin vähälle huomiolle, joten noston ansaitsee Hot Heros josta on tullut vuosikymmenen jälkipuoliskon näkyvin freekokoonpano levyjulkaisurintamalla.

Vuoden 2018 julkaisu Folkjazz from Finland on kasvanut kuuntelujen myötä, sillä on paljon hidastempoisempaa ja pohdiskelevampaa vapaamuotoista soittoa joka vaatii oikean aikansa ja mielentilansa. Kunhan levyyn on päässyt sisälle niin se on muodostunut tyylisuunnassaan yhdeksi vuosikymmenen suosikeista.

Tuomas J. Trio – Megetme

Pianisti Tuomas J. Turusen johtaman Tuomas J. Trion levyyn Megetme sen sijaan ihastuin lähes ensikuulemalta. Tässä jälleen yksi loistava esimerkki siitä, että tällä vuosikymmenellä pinnalle nousseella jazzsukupolvella on bop-perinne ja jazzin ote hallussa. Levyllä soittaa myös vierailevana saksofonisolistina pitempään Suomen jazzkentällä vaikuttanut Manuel Dunkel jonka soitosta tämä levy on parhaita nauhalle taltioituja näytteitä.

2019

Näin päivä tämän vuoden top 5 levyjen julkistamisen jälkeen tuntuu sopivalta, että vuoden top 2 edustakoon 2019 antia tällä listalla samoin saatetekstein.

 Aki Rissanen – Art in Motion

Pianisti Aki Rissasen trio on ollut Suomessa tämän vuosikymmenen korkeatasoisin trio ja jos vertailee uusinta levyä Art in Motion trion ensimmäiseen niin voi havaita tyylin selkeytyneen ja kiteytyneen. Rissasen musiikin kaksi merkittävintä pilaria – eurooppalainen klassinen musiikki ja elektronisen musiikin inspiroima minimalismi – eivät sinänsä ole ainutlaatuisia, tai edes harvinaisia, ovathan erityisesti elektronisen musiikin vaikutteet akustisessa soitossa ja elektronisen ja akustisen sekoittuminen tämän vuosituhannen keskeisiä jazztrendejä, mutta Rissanen on luonut niiden pohjalle oman tyylinsä, joka on tehnyt triosta yhden suomalaisen jazzin suunnannäyttäjistä.

 

Mortality – Mortality

Mortality -projekti sai alkunsa kitaristi, säveltäjä Tapio Ylisen puolison kuolemasta 2015. Tuolloin syntynsä saaneiden sävellysten tulkitsijoiksi Ylinen pyysi todellisen all-star kokoonpanon – trumpetissa Verneri Pohjola, saksofoneissa Pauli Lyytinen, pianossa Aki Rissanen, kitaroissa Jere Haakana ja yhdellä raidalla Teemu Viinikainen, bassossa Jori Huhtala ja rummuissa Mika Kallio.

Lopputuloksena syntynyt Mortality -levy on korkeatasoisen bändin veroinen suoritus. Ylinen on muusikkona enemmän progehenkisistä asioista tunnettu – joskin hänen Eclipse Music -levy-yhtiönsä on toki merkittävimpiä suomalaisen jazzin julkaisijoita – ja tietynlainen progehenki sävellyksissä toimii erinomaisesti jazzmuusikoiden tulkitsemana. Kappaleissa elää suru, kärsimys ja myös voimakkaasti toivo.

Avainsanat:
Ei kommentteja

Jazzpossun top 5 kotimaiset jazzlevyt 2019

Kootessani blogiin vuosikymmenen ikonisia suomalaisia jazzlevyjä huomasin, että vuosi 2017 oli erityisen hyvä ja rikas jazzvuosi korkeatasoisten levyjen määrällä mitattuna, mutta tämä vuosi vetää ehkä vertoja sillekin. Erityisesti tämän 10+5 listan ulkopuolelle jäi todella monta hienoa levyä.

On miellyttävää, että tyylillisesti huippujulkaisuissa ei näy selkeää tyylillistä trendiä vaan mielenkiintoista jazzia tehdään laajalla kirjolla. Samoin on mukavaa että suomalaisesta jazzista löytyy sekä vakiintuneita kokoonpanoja ja tekijöitä joilla on jo tunnistettava tyylinsä että uusia tulokkaita ja kokoonpanoja.

5. Ilmiliekki Quartet – Land of Real Men

Jazzvuoden annin korkeasta tasosta kertoo jotain se, että pitkään odotettu Ilmiliekki Quartetin instrumentaalilevy Land of Real Men saa tyytyä viidenteen sijaan – eikä tässä livenä G Livelabissa äänitetyssä tunnelmallisessa levyssä ole mitään varsinaista vikaa, se esittelee Ilmiliekin perinteisiä vahvuuksia niin hienoissa melodioissa kuin abstraktimmassa improvisaatiossakin.

4. OK:KO – Syrtti

OK:KO parasi otteitaan hienosta ensilevystä kakkoslevyllään Syrtti, jolla yhtyeen persoonallinen tyyli nousee uusiin korkeuksiin. Heti vahva avaus- ja nimiraita näyttää nelikon olevan ehdottomasti uuden jazzin kerkiryhmiä ja kaikilta bändin muusikoilta voidaan vielä odottaa paljon – rummuissa Okko Saastamoinen, saksofonissa Jarno E.J. Tikka, pianossa Toomas Keski-Säntti ja bassossa Mikael Saastamoinen.

3. Ilkka Arola Sound Tagine – Land Ahead!

Vuoden positiivisen yllättäjä oli lähi-idän ja Välimeren alueen musiikista ammentava trumpetisti Ilkka Arola jonka uusi Sound Tagine -yhtye tarjoili todella maukkaan kattauksen ensimmäisellä levyllään Land Ahead! Erityisesti vaikuttavaa oli johtajan tyylikäs neljännesosasävelaskeltrumpettitaiturointi – musiikki ei kalpene vertailussa kansainvälistä suosiota nauttivien lähi-itäsävytteisten tekijöiden kuten Ibrahim Maalouf tai Yazz Ahmed kanssa.

2. Aki Rissanen – Art in Motion

Pianisti Aki Rissasen trio on ollut Suomessa tämän vuosikymmenen korkeatasoisin trio ja jos vertailee uusinta levyä Art in Motion trion ensimmäiseen niin voi havaita tyylin selkeytyneen ja kiteytyneen. Rissasen musiikin kaksi merkittävintä pilaria – eurooppalainen klassinen musiikki ja elektronisen musiikin inspiroima minimalismi – eivät sinänsä ole ainutlaatuisia, tai edes harvinaisia, ovathan erityisesti elektronisen musiikin vaikutteet akustisessa soitossa ja elektronisen ja akustisen sekoittuminen tämän vuosituhannen keskeisiä jazztrendejä, mutta Rissanen on luonut niiden pohjalle oman tyylinsä, joka on tehnyt triosta yhden suomalaisen jazzin suunnannäyttäjistä.

1. Mortality – Mortality

Mortality -projekti sai alkunsa kitaristi, säveltäjä Tapio Ylisen puolison kuolemasta 2015. Tuolloin syntynsä saaneiden sävellysten tulkitsijoiksi Ylinen pyysi todellisen all-star kokoonpanon – trumpetissa Verneri Pohjola, saksofoneissa Pauli Lyytinen, pianossa Aki Rissanen, kitaroissa Jere Haakana ja yhdellä raidalla Teemu Viinikainen, bassossa Jori Huhtala ja rummuissa Mika Kallio.

Lopputuloksena syntynyt Mortality -levy on korkeatasoisen bändin veroinen suoritus. Ylinen on muusikkona enemmän progehenkisistä asioista tunnettu – joskin hänen Eclipse Music -levy-yhtiönsä on toki merkittävimpiä suomalaisen jazzin julkaisijoita – ja tietynlainen progehenki sävellyksissä toimii erinomaisesti jazzmuusikoiden tulkitsemana. Kappaleissa elää suru, kärsimys ja myös voimakkaasti toivo.

Ei kommentteja

Jazzpossun top 5 ulkomaiset jazzlevyt 2019

Etukäteen ajattelin, että vuosi 2019 ei ollut kansainvälisesti jazzissa mitenkään erityisen merkittävä – ainakin itse kuuntelin merkittävästi vähemmän uusia levyjä kuin 2018 kun paneuduin uutuuksiin oikein toden teolla ja uusia levyjä tuli kuunneltua yli 250.

Huomasin kuitenkin alkaessani koostaa nyt kuudetta kertaa ilmestyvää Jazzpossun top 5 -listaa, että top 5 -paikan arvoisisita levyistä ei ollut minkäänlaista pulaa ja nopeasti täyttyi myös ylimääräinen 10 jonka koin mainitsemisen arvoiseksi.

Bubbling under – 10 muuta tutustumisen arvoista (aakkosjärjestyksessä)

Jos katsoisi vain näitä viime vuosien top vitosia niin voisi jäädä huomaamatta, että uuden brittijazzin nousu on viime aikojen ehkä merkittävin jazztrendi. Kokonaiskuva ehkä hahmottuu paremmin tästä lisäkympistä josta lähes puolet tulee Brittein saarilta.

Yksi ajan teemoista jazzissa tuntuu olevan, että uusi brittijazz ja eurooppalainen jazz muutenkin tunnutaan ottavan taas hieman vakavammin rapakon tuolla puolen. Downbeat -lehden palstatilasta tuntuu koko ajan hieman isompi osuus kertovan Euroopan tapahtumista ja eurooppalaisista muusikoista ja uudet brittijulkaisut tunnetaan ainakin nuorempien diggarien keskuudessa.

5. Allison Miller’s Boom Tic Boom – Glitter Wolf

 

Yhdysvaltalaisen jazzkulttuurin ikäviä puolia on, että vielä löytyy jazzlabeleita jotka julkaisevat musiikkia vain CD:nä ja pitäytyvät poissa streamauspalveluista, joten ainakin jonkun verran hyvää musiikkia menee ohi korvien ihan vain julkaisupolitiikan takia. Onneksi sieltäkin alkaa löytyä jazzia julkaisevia labeleita joiden levyjä saa tilattua jostain EU:n sisältäkin – kymmenen vuotta on jo toiminut Brooklynista käsin Royal Potato Family jonka julkaisuja olen pyrkinyt seuraaman ja sieltä bongasin newyorkilaisrumpali Allison Millerin Boom Tic Boom -kokoonpanon uusimman julkaisun Glitter Wolf.

Olin kuullut bändin jonkunlaisena läpimurtona pidetyn Otis Was a Polar Bear -levyn pari vuotta sitten, mutta tämä uusi iski kyllä kovempaa heti huikealla avausraidalla Congratulations and Condolences.

Boom Tic Boom on hauska yhtye, se on paikoin kamarijazzmaisen arvokas jota korostavat soundissa viulu ja klarinetti paikoin toisinaan taas jopa free jazzin puolelle menevä ja välistä löytyy kaikenlaista latin jazzista muuhun rytmiseen iloitteluun.

4. Theon Cross – Fyah

Tuubisti Theon Cross on tullut kansainvälisesti tunnetuksi Shabaka Hutchingsin johtaman Sons of Kemetin nykyisenä tuuban soittajana. Sons of Kemetin Your Queen is a Reptile oli viime vuoden parhaita levyjä, mutta Crossin uusin omissa nimissä julkaistu Fyah ei sen rinnalla kalpene. Activaten seiniä ravistelevasta bassokkaasta tykittelystä Candace of Meroen letkeään afrobeattiin levy on täynnä vahvaa materiaalia.

Brittijazzin uusien toivojen livekokoonpanoja kuunnellessa tulee joskus mieleen, että ehkä kysyntää on varsinkin festareille ja keikoille enemmän kun tarjontaa. Parhaat tulokset saadaan kun kaikkiin instrumentteihin riittää parasta A-ryhmää ja tällä levyllä näin on – ydintriossa suomalaisyleisöille keällä kahdeltakin festarivierailulta tuttu Nubya Garcia tenorisaksofonissa ja Binker & Moses -duosta tunnetuksi tullut ja We Jazzeillakin nähty Moses Boyd rummuissa.

3. Muriel Grossmann – Reverence

Tietäjät ovat alkaneet tietää Ibizalta käsin toimivan itävaltalaissaksofonisti Muriel Grossmannin erityisesti sen jälkeen kun tallinnalainen RR Gems on julkaissut hänen musiikkiaan vinyylilevyinä – joskin ainakin Jazzrytmit on Suomessa noteerannut jonkun aiemmankin levyn.

Eikä ihme että vinyylipiirit ovat ottaneet Grossmannin omakseen – sen verran väkevää on tämä post-Coltrane spiritual/afro-jazz fiilistely, varsinkin tässä ajassa kun spiritual jazz on yleisestikin tehnyt uutta tulemista ollen myös uuden brittijazzin keskeisiä innoituksen lähteitä. Tuntuukin jotenkin oikealta sijoittaa Grossmann tähän listalle juuri Theon Crossin edelle – hän ansaitsisi suurempaankin näkyvyyttä maailmanlaajuisesti siinä missä Shabaka Hutchings, Nubya Garcia tai Binker Goldinginkin.

2. Jaimie Branch – FLY or DIE 2: bird dogs of paradise

Trumpetisti Jaimie Branch ei tunnu tavanomaiselta jazztähdeltä eikä hänen musiikkinsa tavanomaiselta jazzilta – siinä on oma jäljittelemätön otteensa ja hetkessä tuleva ja menevä inhimillinen rosoisuus. Toinen Fly or Die -on pohjimmiltaan livelevy, vaikka se ei hirveästi livetaltionnilta kuulostakaan. Se on äänitetty Lontoossa – suurimmaksi osin Lontoon uuden skenen keskeisenä areenana joitakin vuosia toimineessa ja nyt lakkautetussa Total Refreshment Centerissä ja osin Cafe Otossa joka on paikallisia keskeisiä free jazzin ja kokeellisen musiikin keikkapaikkoja.

Branchia on ihanan vaikea lokeroida, musiikissa on avant-garden haastavuutta, improvisaation hetkessä elävää vaaran tuntua, mutta myös vastustamattomia ja mieleen jääviä melodioita.

Levyn on julkaissut Chicagolainen International Anthem josta on viime vuosina tullut ehkä vahvimmin ajan hermolla oleva amerikkalainen jazzia julkaiseva labeli ehkä pitkälti verkostoitumisen kautta. Suomessakin on saatu nauttia useista International Anthemilla levyjä julkaisseiden artistien hienoista keikoista – Branchin lisäksi Makaya McCraven ja Jeff Parker ovat käyneet viime vuosina Helsingissä ja ensi vuoden alkupuolella kaikki nähdään täällä jälleen. Jaimie Branch Fly or Die Helsingin G Livelabissa 28.1. ja Tampereen G Livelabissa 29.1.

1. Petter Eldh presents Koma Saxo

Osa eri top 5 -listojen tekemiseen erikseen ”ulkomaisille” ja ”kotimaisille” on että vuosien varrella pääsee määrittelemään mihin näiden välillä sitten raja vedetään. Logiikka sinänsä näiden erottamiseen on selvä – aktiiviselle diggarille joka pääsee läheltäkin seuraamaan Suomessa vaikuttavien muusikoiden kehittymistä ja soittoa kuukaudesta ja vuodesta toiseen on hyvin vaikeaa mitenkään objektiivisesti samalle asteikolle asetella Suomen skenestä tulevia levyjä kansainvälisten julkaisujen kanssa (sikäli kun näissä listoissa nyt paljoa objektiivisuutta on), joten paras puhua niistä erikseen.

Olli Hirvonen tuotti ennakkotapauksen toiseen suuntaan – suomalainen leaderi täysin muuten ulkomaisen New Helsinki bändin kanssa ulkomaisella labelilla päätyi vielä top 5 kotimaisiin ja nyt sitten rajankäyntiä toisesta suunnasta. Yksi suomalainen sideman – tässä tapauksessa suomalainen saksofonisti Mikko Innanen (joka oli ahkera muutenkin levyrintamalla julkaisten omilta kokoonpanoiltaan peräti kolme levyä, tai viisi levyä ja kirjan jos niin haluaa laskea) ja suomalainen We Jazz Records -labeli eivät estä basisti Petter Eldhin johtaman Koma Saxon marssia ulkomaisten julkaisujen listan kärkeen.

Kaikki kritiikki epäsuorasta kotikenttäedusta lienee aiheellista – kuten We Jazz-keikan yhteydessä totesin, Koma Saxo on esiintynyt toistaiseksi livenä yhteensä useammin We Jazz -festareilla kun missään muualla yhteensä, mutta kun kyseessä on kokoonpano joka tarjoili vuoden parhaita livesettejä niin 2018 ja 2019:kin ja Eldhin tuotannon myötä levyllä näytti onnistuneesti itsestään vielä lisää puolia onnistuneen vähän instrumental hiphop -henkisen käsittelyn jälkeen niin ei harmita antaa sille nyt tässä vuoden parhaan tunnustus.

Kolme kovaa saksofonistia ja maanista energiaa pursuava komppipari – melodista tai ihanalla tavalla kaoottista – mahtavaa musiikkia.

Ei kommentteja