April Jazz 2019: Aapo Heinonen Quintet, Mathias Eick Quintet

April Jazzit käynnistyivät Espoon Tapiolassa nyt 33. kertaa pääosin viime vuosilta tutuin askelmerkein. Tapahtumapaikkana toimii suurimmaksi osaksi Espoon Kulttuurikeskus, mutta muina päivinä joitakin keikkoja on myös Leppävaarassa Sellosalissa. Yksittäisiä keikkoja festivaalin puitteissa järjestetään myös Helsingissä G Livelabissa, Nuuksiossa Luontokeskus Haltiassa, Tapiolan kirkossa ja modernin taiteen museo EMMAssa.

Ensimmäisenä iltana suuntasin Kulttuurikeskuksen Café Louheen – kyseessä siis Louhisali, osittain tasaisella lattialla, pöydillä ja baaritiskillä jazzklubimaiseksi tilaksi muokattuna – jossa luvassa oli pohjoismaista kuulautta norjalaistrumpetisti Mathias Eickin tarjoilemana ja Aapo Heinosen kvintetin rytmistä ja melodista iloittelua.

Aapo Heinonen Quintet

Aapo Heinosen kvintetin setissä oli soittamisen riemua

Pianisti-säveltäjä Aapo Heinonen on kvintetteineen toteuttanut musiikillista näkemystään määrätietoisen oloisesti jo noin vuosikymmenen. Ensimmäinen levy ilmestyi jo 2010, viime vuonna saatiin kolmas – bändin henkilöstö on vaihtunut mutta tyyli on pysynyt pääpiirteittäin ennallaan. Heinosen vahvuuksia ovat tarttuvat, riemukkaat melodiat ja täsmällisesti toteutettu rytminen iloittelu joka tuntuu aina vaivattomalta. 80- ja 90-luvun hiotun pop-jazzin ja kepeämmän fuusion jalanjäljillä liikutaan mutta varsin ajattomin soundein.

Kun muistelin etukäteen menneiden vuosien April Jazzeja ja tämän oman kotiseutuni suuren jazz- ja kulttuuritapahtuman muistoja ja menneitä henkiä niin Trio Töykeät ja Lenni-Kalle Taipale trio tulivat väistämättä mieleen bändeinä joita tähän festivaaliin yhdistän ja näistä lähtökohdista Heinosen kvintetti tuntui juurikin Tapiolaan sopivalta buukkaukselta – jotain samaa henkeä tässä musiikissa nimittäin on.

Bändin kokoonpano oli sama kuin viime vuoden kiertuekokoonpano – saksofoneissa UMOsta monille tuttu Jouni Järvelä levyllä soittanutta Teemu Takasta paikkaamassa, kitarassa Héctor Lepe, bassossa Vesa Ojaniemi ja rummuissa Tomi Saikkonen. Setissä kuultiin uusimman levyn materiaalia.

Bändi on oiva kokoonpano soittamaan Heinosen musiikkia. Ojaniemellä ja Saikkosella on otteissaan sopivaa napakkuutta joka saa jalan vipattamaan ja Järvelän soitossa on juuri tällaiseen musiikkiin sopivaa soundia – puhallintyöskentely oli Heinosen omien soolojen lisäksi ehkä setin vahvinta antia levyyn verrattuna. Lepen kitarointi jäi sen sijaan tällä kertaa hieman vaisuksi, erityisesti kun setin päättäneeseen Tara biisiin Heinonen, Ojaniemi ja Saikkonen lähtivät täydellä kaasulla niin kitarasoundi hukkui muuhun kovaan meininkiin – mutta ei se mitään kun meininki oli niin kova ja nousi se kitarakin sieltä taas pinnalle.

Pirteä avaus näille festivaaleille ja hyvä buukkaus ensitahtien esittäjäksi.

  • Aapo Heinonen, piano, sävellykset
  • Jouni Järvelä, saksofonit
  • Héctor Lepe, kitara
  • Vesa Ojaniemi, basso
  • Tomi Saikkonen, rummut

 

Mathias Eick Quintet

Mathias Eickin kvintetti toi Tapiolaan tuulahduksen Norjasta

Café Louhen illan kruunasi Mathias Eickin kvintetti Norjasta. Lyyrisen trumpetinsoiton taitajan ECM:lle levyttänyt kokoonpano voisi sinänsä löytyä jazz-stereotyyppien sanakirjasta ”norjalaisen vuonojazzin” -kohdalta malliesimerkkinä – kuulasta pohjoista viileyttä ja selkeälinjaista melodiikkaa ja kansanmusiikkivaikutteitakin, mutta eipä tuota voi huonona asiana pitää, sen verran hieno ja tyylipuhdas esitys nimittäin kuultiin.

Bändin eri elementit olivat ihailtavan hienosti tasapainossa. Håkon Aasen folk-henkinen viulu soi kauniisti, Erlend Slettevolin piano oli tyylikkäästi taustalla, Audun Erlienin sähköbasson soitto oli vakuuttavaa – muuten akustiseen soundiin Erlien istui yllättävän hyvin ja erityisen suuren vaikutuksen teki Torstein Lofthusin rumputyöskentely jossa riitti dynamiikkaa ja nyansseja. Tutustuin Lofthusiin ensimmäisen kerran proge-jazz bändi Elephant9’n rumpalina ja nyt varsin erilaisissa tunnelmissa ei olisi tietämättä kuvitellut samaksi rumpaliksi.

Dynamiikka oli muutenkin setin hienointa antia – muutamaan kertaan nimittäin sooloissa tunnelma kasvoi pakahduttavaksi ja bändin kyky kasvattaa materiaalia levytetyistä versioista merkittävästi livenä teki setistä varmasti pitkään vielä mieleen jäävän.

  • Mathias Eick, trumpetti, laulu
  • Håkon Aase, viulu
  • Erlend Slettevol, piano
  • Audun Erlien, basso
  • Torstein Lofthus, rummut

Jamitunnelmissa Manuel Dunkel, Eerik Siikasaari, Café Louhen keikan spiikannut Gunu Karjalainen, Tuukka Dunkel ja Héctor Lepe

Tuttuun tapaan joka ilta Original Sokos Hotel Tapiola Gardenissa jammaillaan ja nyt tunnelma oli jo ensímmäisenä iltana korkealla saksofonisti Manuel Dunkelin johdolla ja ulkomaisiakin vieraita nähtiin jo lavalla – pianon ääressä vierailivat ainakin EBB:n vierailevana tähtenä konsertoiva Kathrine Windfeld Tanskasta ja Marius Nesetin bändissä soittava Phronesiksestakin tuttu Ivo Neame.

Ei kommentteja

Jazzpossun huhtikuun 2019 soittolista

Varma kevään merkki on April Jazz festivaali joka 24.4. pyörähtää käyntiin Espoon Tapiolassa jo 33. kertaa. Hienon ohjelmiston artistit dominoivat myös tämän kuun Jazzpossun soittolistaa – käydään pitemmittä puheitta asiaan sillä kuunneltavaa riittää yli kahdeksi ja puoleksi tunniksi sillä erittäin hienoja suomalaisia uutuuksiakaan ei voi sivuuttaa.

April Jazzeja isännöi tuttuun tapaan Espoo Big Band joka on äskettäin julkaissut Espoo Suite levyllä viime festarien tienoilla äänitettyä Marzi Nymanin musiikkia – näytteenä toimikoon humoristinenkin päätöskappale Espoo Blues.

Keskiviikkona Espoon Kulttuurikeskuksen saleissa kuullaan Tapiolasalissa legendaarista vokaalitaituri Bobby McFerriniä a cappella kokoonpanon Gimme 5 kanssa – tässä näytteenä hämmästyttävää äänenkäyttöä ’Round Midnight -elokuvan soundtrackilta Herbie Hancockin johdolla jossa McFerrin kuulostaa hämmentävän paljon trumpetilta. Louhisalissa tarjolla on kaksi kvintettiä – johtajina norjalaistrumpetisti Mathias Eickin ja pianisti ja säveltäjä Aapo Heinonen. Otetaan Eickiln lyyrisestä trumpetinsoitosta näyte UNIFONO -levyltä jossa Eick cieraili Minco Eggersmanin ja Theodoo Borgerin projektin vahvistuksena ja Heinoselta niin dramatiikkaa kuin pulppuavaa melodisuuttakin pursuava Tara viimevuotiselta saman nimiseltä levyltä.

Torstaina 25.4. konsertit laajenevat Leppävaaran Sellosaliin jossa esiintyy laulaja Somi, Tapiolasalissa yksi omista ennakoon odotetuista kohokohdista – norjalaissaksofonisti Marius Neset kvintetteineen Tapiola Sinfoniettan kanssa, Nesetin vierailu Birds -ohjelmistolla Tapiolassa viisi vuotta sitten on jäänyt vahvasti mieleen. Café Louhessa yllä mainittu EBB, säveltäjä-solistivieraana tanskalaissyntyinen Kathrine Windfeld. Tuossa konsertissa mukana myös Autonomous kokoonpano Mikko Innasen johdolla – siinä mukana Håvard Wiik pianossa, Antti Lötjönen bassossa ja Peter Bruun rummuissa. Spotify-näytettä ei nyt myös studioon suuntaavasta kokoonpanosta löydy, mutta sama nelikko on aiemmin esiintynyt Mikko Innanen Nordic Combined nimellä, joten otetaan YouTube -tyylinäyte Turussa taltioituna.

Perjantaina on tarjolla melkoista musiikillisten tyylien kirjolla – Sellosalissa hip hoppia ja beatboxausta – lavalla Oddisee & Good Compny yhdysvalloista ja Felix Zenger ystävineen. Festivaalin suurimpiin jazznimiin kuuluu puolestaan Tapiolasalissa esiintyvä kitaristi John Scofield trioineen. Helsingin puolella G Livelabissa esiintyy kuvia kumartamaton viulu-sello duo BartolomeyBittmann. Café Louhessa puolestaan Hectorin käännöksinä 60-luvun nostalgisia kappaleita tulkitsevat Aili Ikonen ja Jukka Perko Avara ja tuulahduksen Norjasta tuo pianisti Eyolf Dale Wolf Valley -kokoonpanoineen – otetaan tässä kuitenkin uunituore näyte Dalelta eri kontekstissa, duona André Rolighetenin kanssa. Uusi levy tältä kaksikolta nimittäin ilmestymässä aivan juuri 10.5.

Lauantaina lavoilla ehkä festarien kuumin nimi Joshua Redman trioineen – kannattaa tsekata maaliskuun lopussa ilmestynyt kvartettilevy Come What May – skotlantilainen Trio HLK, virolaisduo Katri Voorand & Mihkel Mälgand, Itävallasta Synesthetic 4 (näyte tässä samat tyypit sisältävältä isommalta oktetilta) ja nyt uuden levynsä julkaiseva Alexi Tuomarila.

Sunnuntaina voi olla jo festarivieraan takki tyhjä, mutta todella hienoa ohjelmistoa on säästetty sinnekin – Tapiolan kirkossa esiintyy huippupianisti Shai Maestro trioineen ja Nuuksiossa Luontokeskus Haltiassa Verneri Pohjola ja Mika Kallio säestävät Perttu Saksan Eläimen kuva –dokumenttielokuvan pitemmän, konserttikäyttöön leikatun version.

Ja sitten vielä kuumia suomalaisia uutuuksia ja tulevia levyjä:

Vuoden odotetuimpia julkaisuja on Suomessa varmasti Ilmiliekki Quartetin Land of Real Men. Levyt ovat saapuneet We Jazzin käsiin – niitä on jo myynnissäkin bongattu We Jazzin Tallinnan tapahtumassa ja löytänevät kohta tiensä ennakkotilaajien käsiin. Jo ilmestyneitä uutuuksia ovat basisti Janne Tuovisen luotsaaman Jean Erikin This is Jean Erik ja rumpali Aleksi Heinolan kvintetin 60-luvun hard bop-tyylejä eloon herättävä levy. Kuusikymmenlukulaista ilmaisua tarjoilee myös singlemuodossa Timmionin julkaisema Sami Linna Quartet, tyyli tässä kuitenkin tuhdimpaa modaalijazzmenoa – pitkä levy myöhemmin ilmeisesti tulossa.

April Jazz -perjantaina 26.4. ilmestyy pianisti Joonas Haaviston uusi levy Offshore. Julkaisukeikat tarjolla seuraavasti:

  • 19.4. Flamejazz, Logomo, Turku FI
  • 8.5. Glivelab, Helsinki, FI
  • 28.5. jaZZanti, Helsinki, FI
  • 28.6. Haapavesi Folk Festival, FI
  • 28.9. Porvoo Jazz Festival, FI
Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Oaagaadan free jazzin tahdissa Tallinnaan – We Jazzin ja Eckerö Linen uusi jazzpakettimatka oli riemastuttava elämys

We Jazz on tehnyt Helsingin seudulla määrätietoista työtä ihmisenkokoisen jazzkulttuurin uudistamisessa ja toiminta etsii yhä uusia muotoja niinkuin jazziin mainiosti sopii. Joulukuinen We Jazz festivaali on jo paikkansa vakiinnuttanut, mutta senkin ytimessä on uusien, yllättävienkin konserttipaikkojen etsiminen. Viime vuonna uutena aluevaltauksena oli Tallinna ja tänä keväänä yhteistyössä Eckerö Linen kanssa We Jazzin tuotantoja kuullaan niin lautalla kuin Tallinnassakin kerran kuussa, aina toisena lauantaina.

Risteilyjazzin saralla viime vuosina Flame Jazz ja Viking Line ovat tehneet vahvaa työtä kahdesti vuodessa järjestettävillä Flame Jazz Cruiseilla joissa jazz nousee monien kokoonpanojen ja esiintymislavojen paraatipaikkojen voimalla koko laivan keskeiseksi viihdeteemaksi. Tässä suhteessa We Jazzin tarjonta on varsin erilaista sillä MS Finlandialla jazz on oma pieni mikrokosmoksensa ja jazzreissun pääpaino on Tallinnan Sveta Baarin iltaohjelmalla. Homman nimi on se, että lauantaina iltapäivälautalla mennään Tallinnaan, bändi soittaa vajaan tunnin setin MS Finlandian Pub Telakassa, Tallinnassa illalla siirrytään Sveta Baariin Telliskiven alueelle jossa bändi soittaa kaksi settiä, sitten yöpyminen sataman välittömässä läheisyydessä Hestia Hotel Europassa ja sunnuntaina paluu Helsinkiin.

Oaagaada MS Finlandian Pub Telakan lavalla menomatkalla

 

Lähdin itse melkein spontaanisti tutustumaan uuteen konseptiin melko spontaanisti huhtikuun lähdössä kun kuukauden bändinä toimi saksofonisti Sami Pekkolan johtama free jazz -kvartetti Oaagaada. Lautan pubin iltapäivän viihdemusiikkina monipuolisesti free jazzin perinteestä Sun Rasta Art Ensemble of Chigagoon ja Coltranesta Don Cherryyn ammentanut oli sinänsä epäkonventionaalinen valinta vaikka hyvältä jazzdiggarin korvaan bändi kuulosti siinäkin ympäristössä – kappalevalinnat olivat ympäristön huomioonottavia, hieman lyhyempiä vetoja ja lähinnä rytmisesti vahvempaa osastoa. Bassossa Tero Kemppainen ja rummuissa Simo Laihonen pitivät rytmiä imevästi yllä ja Pekkolan saksofonit ja Tuure Tammen trumpetti röhisivät ja puhkuivat.

Tallinnaan saavuttiin puoli kuuden aikoihin ja illan ohjelma alkoi kahdeksalta, joten hieman aikaa jäi Tallinan tutkimiseenkin. Nyt vietettiin sopivasti Record Store Dayta, joten kävin katsastamassa tarjontaa muutamassa keskustan levykaupassa – normaalisti viikonloppuisin kiinni olevassa Biit Me’ssä vanhan kaupungin ytimessä oli oikein kunnot kodikkaat bileet käynnissä siinä missä klassisen Kaubamajan korttelissa sijaitsevassa Terminaalissa meno oli arkisempi, joskin uusia RSD-julkaisuja oli enemmän tarjolla.

Sveta Baari Telliskivessä tarjosi hienot puitteet jazzillalle

Levykauppakierroksen jälkeen oli aika siirtyä Telliskiven alueelle Sveta Baariin. Telliskiven alueelle on järjestelmällisesti rakennettu entiselle tehdas ja varastoalueelle uusi creative city, kulttuuritiloineen, urbaaneine ruokailumahdolilsuuksineen ja katutaiteineen. Alue oli sinänsä aiemmin tuttu huhtikuisen Jazzkaar -festivaalin nykyisenä näyttämönä, mutta sen laitamilla rautatieaseman suunnassa sijainnut Sveta Baar oli aivan uusi tuttavuus – ja aivan mahtava tuttavuus olikin. Korkeaan varikkotilaan rakennettu kodikkaan nuhjuinen baari oli mitä mainioin ympäristö illan jazzohjelmalle jossa niin We Jazz DJ Eero Löyttyjärven ja Tallinnalaisen RR Gems levy-yhtiön Dmitri Kalininin tarjoilema levymusiikki kuin Oaagaadan live-setitkin kuulostivat mainioilta ja yleisö viihtyi todella hyvin.

Oaagaada Sveta Baarissa

Hieman kaikuva tila oli yllättävänkin sopiva Oaagaadalle – niin rytmisesti imevämpi tykittely kun abstraktimpi fiilistely soivat hyvin. Bändi oli hyvässä vedossa eikä yleisökään saanut musiikista millään kylläkseen, kaksi vajaan tunnin settiäkään ei yleisölle riittänyt vaan encoreja kuultiin päälle kaksin kappalein, ties vaikka yleisö olisi kuunnellut pitempäänkin. Aivan erinomainen jazz-ilta – eikä meno Sveta Baarissa siihen loppunut, puolilta öin nimittäin alkoivat northern soul -bileet jotka jatkuivat pitkälle aamuyöhön.

Soolovuorossa trumpetisti Tuure Tammi

Paluumatkalle Eckerö Line tarjoaa joko puolenpäivän lautan tai toisen vaihtoehdon ilta kuudelta jos kaipaa matkaansa enemmän aikaa Tallinnassa. Paluumatkalla ei We Jazzin tarjoamaa antia kuulla, joten voi hyvillä mielin keskittyä mainioon buffettiin, joskin olisi tällä kertaa ollut standardipohjalta pianojazztarjontaa ollut tarjolla paluumatkallakin laivan muusta ohjelmistosta.

Tällä kaudella jazzmatkoja tehdään vielä kahdesti ja musiikkitarjonta on We Jazzin tallin parhaasta päästä – lauantaina 11.5. bändinä äskettäin uuden levyn julkaissut OK:KO ja 8.6. tämän reissun yhteydessä uuden levynsä julkaiseva duo Timo Lassy & Teppo Mäkynen. Matkat löytyvät Eckerö Linen -sivuilta. Konsepti on tämän kokemuksen perusteella We Jazzin muun toiminnan ystäville kohdallaan, joten rohkeasti ensi kerroilla mukaan!

Oaagaada

  • Sami Pekkola – saksofonit
  • Tuure Tammi – trumpetti
  • Tero Kemppainen – basso
  • Simo Laihonen – rummut
Ei kommentteja

Jazzpossun Maxxxtet & Spring Roll -kilpailu

Maxxxtet ja ranskalainen Spring Roll aloittavat yhteisen Vapaat äänet -kiertueen 14.4. Kuusankoskelta – Helsinkiin kiertue saapuu Malmitalolle torstaina 18.4. ja Jazzpossu tarjoaa kahdelle onnekkaalle seuralaisineen liput Malmitalon keikalle.

Voittajat arvotaan linkin takana olevan lomakkeen täyttäneiden kesken sunnuntaina 14.4. kello 20 vastanneiden kesken ja voittajille ilmoitetaan sähköpostitse.

Maxxxtet ja Spring Roll kiertueella:

  • Su 14.4. klo 18 Kuusankoski, Pato Klubi
  • Ma 15.4. klo 19 Turku, Turun seudun musiikkiopisto
  • Ti 16.4. klo 19 Raahe, Raahen Teatteri
  • Ke 17.4. klo 19 Joensuu, Pakkahuone
  • To 18.4. klo 19 Helsinki, Malmitalo

Osallistu kilpailuun täällä

Avainsanat:
Ei kommentteja

Katu Kaiku – Luna

Katu Kaiku -yhtyeen tarina alkoi jo kuusi vuotta sitten Kaisaniemen puistossa. Katusoitosta saksofonisti Adele Sauroksen, basisti Mikael Saastamoisen ja rumpali Erik Fräkin muodostaman trion tie eteni Suomen Young Nordic Jazz Comets -karsinnan voittoon 2015 ja omakustanteena julkaistuun ensilevyyn Tokyo / Kuopio vuonna 2016.

Suurin tyylillinen muutos nyt julkaisunsa saavaan kakkoslevyyn Luna on Saastamoisen vaihto sähköbassoon joka siirtää yhtyeen ilmaisua vähäeleisestä komero-avantgardesta modernin crossover musiikin suuntaan vaikkapa Cinematic Orchestran tai jopa Oddarrangin suuntaan. Sähköbasso nykyään varsin harvoin tarjoaa paljoa jazzille joka ei tietoisesti hae funk tai fuusio -soundia, mutta Saastamoisen sointuja ja arpeggioita hyödyntävä soitto jossa basso usein näyttelee myös sähkökitaran roolia toimii harvinaisen hyvin.

Sauros laajentaa ilmaisuaan saksofoneista huiluun ja lauluun Last Corals -kappaleella – laulu sujuu instrumentalistina tunnetulle muusikolle hyvin vaikkakin yksi laulubiisi instrumentaalilevyllä tuntuu hieman orvolta.

Kuitenkin verrattuna keikkoihin tämäkin levy jää lahjakkaalta kolmikolta melko vaisuksi ja vaatimattomaksi esitykseksi. Parhaimmillaan biisit alkavat tenhoavasti, mutta jättävät kaipaamaan post-rock henkistä crescendoa. Meteora ja 1000 Sails erityisesti lupailevat paljon, mutta levy jää vaille täysosumabiisiä ja kokonaisuus jää lattean tuntuiseksi.

Katu Kaiku kiertueella Suomessa huhtikuussa:

5.4. Nuijamies – Lappeenranta
6.4. Pannuhuone – Kuopio
8.4. Tiirikkala – Turku
10.4. Validi Karkia – Pori
11.4. Torvi – Lahti
12.4. Vanha Paloasema Bar – Oulu
13.4. Vastavirta – Tampere
20.4. Kulttuurikellari – Savonlinna
22.4. Tenho – Helsinki
23.4. Bar Ö – Turku
24.4. Juttutupa – Helsinki

Uutta vain LP:nä julkaistua levyä saa Levykauppa Äxästä.

  • Adele Sauros – saksofonit, huilu, laulu
  • Mikael Saastamoinen – sähköbasso, efektit
  • Erik Fräki – rummut, lyömäsoittimet, efektit
Ei kommentteja

Chris Potter – Circuits

Saksofonisti Chris Potter on muusikoiden muusikko ja saksofonistien saksofonisti joka on tällä vuosituhannella noussut kiistatta arvostetuimpien saksofonistien kapeimpaan kärkeen. Potteria on usein kiitetty siitä että musiikin tyylistä riippumatta hän on pitänyt jazzin bop-perinteen lippua korkealla omassa saksofonin soitossaan.

Modernia fuusiota Potter teki viime vuosikymmenellä Underground-bändinsä kanssa ja nyt vähän samoilla apajilla on uusi Circuits -levy jonka myötä Potter vaihtaa myös levy-yhtiötä saksalaisesta 50-vuotisia juhlivasta ECM:stä suomalaisille Verneri Pohjolan ja Aki Rissasen julkaisijana tutulle Edition Recordsille. Mutta ehkä suorat yhteydet vanhaan jäävät Potterin omaan soittoon ja sähköisiin soundeihin – meininki on nimittäin ajan hengessä muuttunut sähkökitarapitoisesta kosketinsoittimien kyllästämäksi ja elektronisen musiikin tyyleihinkin kurkottavaksi.

Levy alkaa Invocation -raidalla joka ainakin kuulostaa monen puhaltimen soittamalta alkusoitolta. Kaunis ja juhlava alku levylle, mutta ehkä myös varoitus puristeille siitä, että jälkiäänitykset ja samplet kuuluvat kokoonpanoon arsenaaliin siinä missä live-soittokin. Invocation jää irralliseksi aloitukseksi, sillä tunnelma nopeasti vaihtuu etukäteen digisinglenä julkaistulla Hold Itillä vahvasti groove-vetoiseksi.

Musiikki on menevää ja äänimaailma elektronissävytteinen, mutta se jazzin hengen pitäminen mukana josta Potter tunnetaan onnistuu nytkin, saksofonisooloilu on teknisesti taitavaa ja myös musikaalista. Potterin ohella myös rumpali Eric Harland onnistuu soittamaan teknisesti hallitusti niin että kovassakin meiningissä säilyy tietty täsmällisyys. Ratkaisut tuntuvat harkituilta, mutta musiikissa ei ole sellaista hengetöntä kelmun makua joka monta teknisesti taitavaa modernia fuusioyhtyettä vaivaa.

Maailmanmusiikkiakin makustellaan muutamaan otteeseen – kolmosraita The Nerve alkaa lähi-idän tunnelmissa ja nelosraidalla Koutomé haetaan mausteet Afrikasta. Musiikillinen tutkimusmatkailu jää ehkä kuitenkin yhdeksänraitaisella ensimmäisen puoliskon jutuksi – hieman harmillisesti, sillä noin tunnin pituinen levy ei aivan jaksa pitää otteessaan koko kestoa vaikka selkeästi rytmityksessä on laitettu kovempaa menoa loppuun – erityisesti viimeinen raita Pressed for Time on vauhdikasta tavaraa jossa soppa alkaa kiehua niin makoisasti että yllä kehutusta täsmällisestä soitosta olisi jo ehkä toivonut vähän luovuttavankin.

Kokonaisuutena Circuits on kuitenkin ehkä oman tyylinsä parasta antia tänä vuonna – nykyajan tyylien porteilla kolkuttelevaa herkuttelua jossa teknisesti taitava jazz-soitto palvelee musiikkia – nautittava levy!

Uutta levyä voi tilata CD:nä tai tupla-LP:nä Bandcampin kautta.

  • Chris Potter – saksofonit, huilu, kitara, koskettimet, sampleri, lyömäsoittimet
  • James Francies – koskettimet
  • Eric Harland – rummut
  • +Linley Marthe – sähköbasso

 

 

Ei kommentteja