Jazzpossun huhtikuun 2019 soittolista

Varma kevään merkki on April Jazz festivaali joka 24.4. pyörähtää käyntiin Espoon Tapiolassa jo 33. kertaa. Hienon ohjelmiston artistit dominoivat myös tämän kuun Jazzpossun soittolistaa – käydään pitemmittä puheitta asiaan sillä kuunneltavaa riittää yli kahdeksi ja puoleksi tunniksi sillä erittäin hienoja suomalaisia uutuuksiakaan ei voi sivuuttaa.

April Jazzeja isännöi tuttuun tapaan Espoo Big Band joka on äskettäin julkaissut Espoo Suite levyllä viime festarien tienoilla äänitettyä Marzi Nymanin musiikkia – näytteenä toimikoon humoristinenkin päätöskappale Espoo Blues.

Keskiviikkona Espoon Kulttuurikeskuksen saleissa kuullaan Tapiolasalissa legendaarista vokaalitaituri Bobby McFerriniä a cappella kokoonpanon Gimme 5 kanssa – tässä näytteenä hämmästyttävää äänenkäyttöä ’Round Midnight -elokuvan soundtrackilta Herbie Hancockin johdolla jossa McFerrin kuulostaa hämmentävän paljon trumpetilta. Louhisalissa tarjolla on kaksi kvintettiä – johtajina norjalaistrumpetisti Mathias Eickin ja pianisti ja säveltäjä Aapo Heinonen. Otetaan Eickiln lyyrisestä trumpetinsoitosta näyte UNIFONO -levyltä jossa Eick cieraili Minco Eggersmanin ja Theodoo Borgerin projektin vahvistuksena ja Heinoselta niin dramatiikkaa kuin pulppuavaa melodisuuttakin pursuava Tara viimevuotiselta saman nimiseltä levyltä.

Torstaina 25.4. konsertit laajenevat Leppävaaran Sellosaliin jossa esiintyy laulaja Somi, Tapiolasalissa yksi omista ennakoon odotetuista kohokohdista – norjalaissaksofonisti Marius Neset kvintetteineen Tapiola Sinfoniettan kanssa, Nesetin vierailu Birds -ohjelmistolla Tapiolassa viisi vuotta sitten on jäänyt vahvasti mieleen. Café Louhessa yllä mainittu EBB, säveltäjä-solistivieraana tanskalaissyntyinen Kathrine Windfeld. Tuossa konsertissa mukana myös Autonomous kokoonpano Mikko Innasen johdolla – siinä mukana Håvard Wiik pianossa, Antti Lötjönen bassossa ja Peter Bruun rummuissa. Spotify-näytettä ei nyt myös studioon suuntaavasta kokoonpanosta löydy, mutta sama nelikko on aiemmin esiintynyt Mikko Innanen Nordic Combined nimellä, joten otetaan YouTube -tyylinäyte Turussa taltioituna.

Perjantaina on tarjolla melkoista musiikillisten tyylien kirjolla – Sellosalissa hip hoppia ja beatboxausta – lavalla Oddisee & Good Compny yhdysvalloista ja Felix Zenger ystävineen. Festivaalin suurimpiin jazznimiin kuuluu puolestaan Tapiolasalissa esiintyvä kitaristi John Scofield trioineen. Helsingin puolella G Livelabissa esiintyy kuvia kumartamaton viulu-sello duo BartolomeyBittmann. Café Louhessa puolestaan Hectorin käännöksinä 60-luvun nostalgisia kappaleita tulkitsevat Aili Ikonen ja Jukka Perko Avara ja tuulahduksen Norjasta tuo pianisti Eyolf Dale Wolf Valley -kokoonpanoineen – otetaan tässä kuitenkin uunituore näyte Dalelta eri kontekstissa, duona André Rolighetenin kanssa. Uusi levy tältä kaksikolta nimittäin ilmestymässä aivan juuri 10.5.

Lauantaina lavoilla ehkä festarien kuumin nimi Joshua Redman trioineen – kannattaa tsekata maaliskuun lopussa ilmestynyt kvartettilevy Come What May – skotlantilainen Trio HLK, virolaisduo Katri Voorand & Mihkel Mälgand, Itävallasta Synesthetic 4 (näyte tässä samat tyypit sisältävältä isommalta oktetilta) ja nyt uuden levynsä julkaiseva Alexi Tuomarila.

Sunnuntaina voi olla jo festarivieraan takki tyhjä, mutta todella hienoa ohjelmistoa on säästetty sinnekin – Tapiolan kirkossa esiintyy huippupianisti Shai Maestro trioineen ja Nuuksiossa Luontokeskus Haltiassa Verneri Pohjola ja Mika Kallio säestävät Perttu Saksan Eläimen kuva –dokumenttielokuvan pitemmän, konserttikäyttöön leikatun version.

Ja sitten vielä kuumia suomalaisia uutuuksia ja tulevia levyjä:

Vuoden odotetuimpia julkaisuja on Suomessa varmasti Ilmiliekki Quartetin Land of Real Men. Levyt ovat saapuneet We Jazzin käsiin – niitä on jo myynnissäkin bongattu We Jazzin Tallinnan tapahtumassa ja löytänevät kohta tiensä ennakkotilaajien käsiin. Jo ilmestyneitä uutuuksia ovat basisti Janne Tuovisen luotsaaman Jean Erikin This is Jean Erik ja rumpali Aleksi Heinolan kvintetin 60-luvun hard bop-tyylejä eloon herättävä levy. Kuusikymmenlukulaista ilmaisua tarjoilee myös singlemuodossa Timmionin julkaisema Sami Linna Quartet, tyyli tässä kuitenkin tuhdimpaa modaalijazzmenoa – pitkä levy myöhemmin ilmeisesti tulossa.

April Jazz -perjantaina 26.4. ilmestyy pianisti Joonas Haaviston uusi levy Offshore. Julkaisukeikat tarjolla seuraavasti:

  • 19.4. Flamejazz, Logomo, Turku FI
  • 8.5. Glivelab, Helsinki, FI
  • 28.5. jaZZanti, Helsinki, FI
  • 28.6. Haapavesi Folk Festival, FI
  • 28.9. Porvoo Jazz Festival, FI
Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Oaagaadan free jazzin tahdissa Tallinnaan – We Jazzin ja Eckerö Linen uusi jazzpakettimatka oli riemastuttava elämys

We Jazz on tehnyt Helsingin seudulla määrätietoista työtä ihmisenkokoisen jazzkulttuurin uudistamisessa ja toiminta etsii yhä uusia muotoja niinkuin jazziin mainiosti sopii. Joulukuinen We Jazz festivaali on jo paikkansa vakiinnuttanut, mutta senkin ytimessä on uusien, yllättävienkin konserttipaikkojen etsiminen. Viime vuonna uutena aluevaltauksena oli Tallinna ja tänä keväänä yhteistyössä Eckerö Linen kanssa We Jazzin tuotantoja kuullaan niin lautalla kuin Tallinnassakin kerran kuussa, aina toisena lauantaina.

Risteilyjazzin saralla viime vuosina Flame Jazz ja Viking Line ovat tehneet vahvaa työtä kahdesti vuodessa järjestettävillä Flame Jazz Cruiseilla joissa jazz nousee monien kokoonpanojen ja esiintymislavojen paraatipaikkojen voimalla koko laivan keskeiseksi viihdeteemaksi. Tässä suhteessa We Jazzin tarjonta on varsin erilaista sillä MS Finlandialla jazz on oma pieni mikrokosmoksensa ja jazzreissun pääpaino on Tallinnan Sveta Baarin iltaohjelmalla. Homman nimi on se, että lauantaina iltapäivälautalla mennään Tallinnaan, bändi soittaa vajaan tunnin setin MS Finlandian Pub Telakassa, Tallinnassa illalla siirrytään Sveta Baariin Telliskiven alueelle jossa bändi soittaa kaksi settiä, sitten yöpyminen sataman välittömässä läheisyydessä Hestia Hotel Europassa ja sunnuntaina paluu Helsinkiin.

Oaagaada MS Finlandian Pub Telakan lavalla menomatkalla

 

Lähdin itse melkein spontaanisti tutustumaan uuteen konseptiin melko spontaanisti huhtikuun lähdössä kun kuukauden bändinä toimi saksofonisti Sami Pekkolan johtama free jazz -kvartetti Oaagaada. Lautan pubin iltapäivän viihdemusiikkina monipuolisesti free jazzin perinteestä Sun Rasta Art Ensemble of Chigagoon ja Coltranesta Don Cherryyn ammentanut oli sinänsä epäkonventionaalinen valinta vaikka hyvältä jazzdiggarin korvaan bändi kuulosti siinäkin ympäristössä – kappalevalinnat olivat ympäristön huomioonottavia, hieman lyhyempiä vetoja ja lähinnä rytmisesti vahvempaa osastoa. Bassossa Tero Kemppainen ja rummuissa Simo Laihonen pitivät rytmiä imevästi yllä ja Pekkolan saksofonit ja Tuure Tammen trumpetti röhisivät ja puhkuivat.

Tallinnaan saavuttiin puoli kuuden aikoihin ja illan ohjelma alkoi kahdeksalta, joten hieman aikaa jäi Tallinan tutkimiseenkin. Nyt vietettiin sopivasti Record Store Dayta, joten kävin katsastamassa tarjontaa muutamassa keskustan levykaupassa – normaalisti viikonloppuisin kiinni olevassa Biit Me’ssä vanhan kaupungin ytimessä oli oikein kunnot kodikkaat bileet käynnissä siinä missä klassisen Kaubamajan korttelissa sijaitsevassa Terminaalissa meno oli arkisempi, joskin uusia RSD-julkaisuja oli enemmän tarjolla.

Sveta Baari Telliskivessä tarjosi hienot puitteet jazzillalle

Levykauppakierroksen jälkeen oli aika siirtyä Telliskiven alueelle Sveta Baariin. Telliskiven alueelle on järjestelmällisesti rakennettu entiselle tehdas ja varastoalueelle uusi creative city, kulttuuritiloineen, urbaaneine ruokailumahdolilsuuksineen ja katutaiteineen. Alue oli sinänsä aiemmin tuttu huhtikuisen Jazzkaar -festivaalin nykyisenä näyttämönä, mutta sen laitamilla rautatieaseman suunnassa sijainnut Sveta Baar oli aivan uusi tuttavuus – ja aivan mahtava tuttavuus olikin. Korkeaan varikkotilaan rakennettu kodikkaan nuhjuinen baari oli mitä mainioin ympäristö illan jazzohjelmalle jossa niin We Jazz DJ Eero Löyttyjärven ja Tallinnalaisen RR Gems levy-yhtiön Dmitri Kalininin tarjoilema levymusiikki kuin Oaagaadan live-setitkin kuulostivat mainioilta ja yleisö viihtyi todella hyvin.

Oaagaada Sveta Baarissa

Hieman kaikuva tila oli yllättävänkin sopiva Oaagaadalle – niin rytmisesti imevämpi tykittely kun abstraktimpi fiilistely soivat hyvin. Bändi oli hyvässä vedossa eikä yleisökään saanut musiikista millään kylläkseen, kaksi vajaan tunnin settiäkään ei yleisölle riittänyt vaan encoreja kuultiin päälle kaksin kappalein, ties vaikka yleisö olisi kuunnellut pitempäänkin. Aivan erinomainen jazz-ilta – eikä meno Sveta Baarissa siihen loppunut, puolilta öin nimittäin alkoivat northern soul -bileet jotka jatkuivat pitkälle aamuyöhön.

Soolovuorossa trumpetisti Tuure Tammi

Paluumatkalle Eckerö Line tarjoaa joko puolenpäivän lautan tai toisen vaihtoehdon ilta kuudelta jos kaipaa matkaansa enemmän aikaa Tallinnassa. Paluumatkalla ei We Jazzin tarjoamaa antia kuulla, joten voi hyvillä mielin keskittyä mainioon buffettiin, joskin olisi tällä kertaa ollut standardipohjalta pianojazztarjontaa ollut tarjolla paluumatkallakin laivan muusta ohjelmistosta.

Tällä kaudella jazzmatkoja tehdään vielä kahdesti ja musiikkitarjonta on We Jazzin tallin parhaasta päästä – lauantaina 11.5. bändinä äskettäin uuden levyn julkaissut OK:KO ja 8.6. tämän reissun yhteydessä uuden levynsä julkaiseva duo Timo Lassy & Teppo Mäkynen. Matkat löytyvät Eckerö Linen -sivuilta. Konsepti on tämän kokemuksen perusteella We Jazzin muun toiminnan ystäville kohdallaan, joten rohkeasti ensi kerroilla mukaan!

Oaagaada

  • Sami Pekkola – saksofonit
  • Tuure Tammi – trumpetti
  • Tero Kemppainen – basso
  • Simo Laihonen – rummut
Ei kommentteja

Jazzpossun Maxxxtet & Spring Roll -kilpailu

Maxxxtet ja ranskalainen Spring Roll aloittavat yhteisen Vapaat äänet -kiertueen 14.4. Kuusankoskelta – Helsinkiin kiertue saapuu Malmitalolle torstaina 18.4. ja Jazzpossu tarjoaa kahdelle onnekkaalle seuralaisineen liput Malmitalon keikalle.

Voittajat arvotaan linkin takana olevan lomakkeen täyttäneiden kesken sunnuntaina 14.4. kello 20 vastanneiden kesken ja voittajille ilmoitetaan sähköpostitse.

Maxxxtet ja Spring Roll kiertueella:

  • Su 14.4. klo 18 Kuusankoski, Pato Klubi
  • Ma 15.4. klo 19 Turku, Turun seudun musiikkiopisto
  • Ti 16.4. klo 19 Raahe, Raahen Teatteri
  • Ke 17.4. klo 19 Joensuu, Pakkahuone
  • To 18.4. klo 19 Helsinki, Malmitalo

Osallistu kilpailuun täällä

Avainsanat:
Ei kommentteja

Katu Kaiku – Luna

Katu Kaiku -yhtyeen tarina alkoi jo kuusi vuotta sitten Kaisaniemen puistossa. Katusoitosta saksofonisti Adele Sauroksen, basisti Mikael Saastamoisen ja rumpali Erik Fräkin muodostaman trion tie eteni Suomen Young Nordic Jazz Comets -karsinnan voittoon 2015 ja omakustanteena julkaistuun ensilevyyn Tokyo / Kuopio vuonna 2016.

Suurin tyylillinen muutos nyt julkaisunsa saavaan kakkoslevyyn Luna on Saastamoisen vaihto sähköbassoon joka siirtää yhtyeen ilmaisua vähäeleisestä komero-avantgardesta modernin crossover musiikin suuntaan vaikkapa Cinematic Orchestran tai jopa Oddarrangin suuntaan. Sähköbasso nykyään varsin harvoin tarjoaa paljoa jazzille joka ei tietoisesti hae funk tai fuusio -soundia, mutta Saastamoisen sointuja ja arpeggioita hyödyntävä soitto jossa basso usein näyttelee myös sähkökitaran roolia toimii harvinaisen hyvin.

Sauros laajentaa ilmaisuaan saksofoneista huiluun ja lauluun Last Corals -kappaleella – laulu sujuu instrumentalistina tunnetulle muusikolle hyvin vaikkakin yksi laulubiisi instrumentaalilevyllä tuntuu hieman orvolta.

Kuitenkin verrattuna keikkoihin tämäkin levy jää lahjakkaalta kolmikolta melko vaisuksi ja vaatimattomaksi esitykseksi. Parhaimmillaan biisit alkavat tenhoavasti, mutta jättävät kaipaamaan post-rock henkistä crescendoa. Meteora ja 1000 Sails erityisesti lupailevat paljon, mutta levy jää vaille täysosumabiisiä ja kokonaisuus jää lattean tuntuiseksi.

Katu Kaiku kiertueella Suomessa huhtikuussa:

5.4. Nuijamies – Lappeenranta
6.4. Pannuhuone – Kuopio
8.4. Tiirikkala – Turku
10.4. Validi Karkia – Pori
11.4. Torvi – Lahti
12.4. Vanha Paloasema Bar – Oulu
13.4. Vastavirta – Tampere
20.4. Kulttuurikellari – Savonlinna
22.4. Tenho – Helsinki
23.4. Bar Ö – Turku
24.4. Juttutupa – Helsinki

Uutta vain LP:nä julkaistua levyä saa Levykauppa Äxästä.

  • Adele Sauros – saksofonit, huilu, laulu
  • Mikael Saastamoinen – sähköbasso, efektit
  • Erik Fräki – rummut, lyömäsoittimet, efektit
Ei kommentteja

Chris Potter – Circuits

Saksofonisti Chris Potter on muusikoiden muusikko ja saksofonistien saksofonisti joka on tällä vuosituhannella noussut kiistatta arvostetuimpien saksofonistien kapeimpaan kärkeen. Potteria on usein kiitetty siitä että musiikin tyylistä riippumatta hän on pitänyt jazzin bop-perinteen lippua korkealla omassa saksofonin soitossaan.

Modernia fuusiota Potter teki viime vuosikymmenellä Underground-bändinsä kanssa ja nyt vähän samoilla apajilla on uusi Circuits -levy jonka myötä Potter vaihtaa myös levy-yhtiötä saksalaisesta 50-vuotisia juhlivasta ECM:stä suomalaisille Verneri Pohjolan ja Aki Rissasen julkaisijana tutulle Edition Recordsille. Mutta ehkä suorat yhteydet vanhaan jäävät Potterin omaan soittoon ja sähköisiin soundeihin – meininki on nimittäin ajan hengessä muuttunut sähkökitarapitoisesta kosketinsoittimien kyllästämäksi ja elektronisen musiikin tyyleihinkin kurkottavaksi.

Levy alkaa Invocation -raidalla joka ainakin kuulostaa monen puhaltimen soittamalta alkusoitolta. Kaunis ja juhlava alku levylle, mutta ehkä myös varoitus puristeille siitä, että jälkiäänitykset ja samplet kuuluvat kokoonpanoon arsenaaliin siinä missä live-soittokin. Invocation jää irralliseksi aloitukseksi, sillä tunnelma nopeasti vaihtuu etukäteen digisinglenä julkaistulla Hold Itillä vahvasti groove-vetoiseksi.

Musiikki on menevää ja äänimaailma elektronissävytteinen, mutta se jazzin hengen pitäminen mukana josta Potter tunnetaan onnistuu nytkin, saksofonisooloilu on teknisesti taitavaa ja myös musikaalista. Potterin ohella myös rumpali Eric Harland onnistuu soittamaan teknisesti hallitusti niin että kovassakin meiningissä säilyy tietty täsmällisyys. Ratkaisut tuntuvat harkituilta, mutta musiikissa ei ole sellaista hengetöntä kelmun makua joka monta teknisesti taitavaa modernia fuusioyhtyettä vaivaa.

Maailmanmusiikkiakin makustellaan muutamaan otteeseen – kolmosraita The Nerve alkaa lähi-idän tunnelmissa ja nelosraidalla Koutomé haetaan mausteet Afrikasta. Musiikillinen tutkimusmatkailu jää ehkä kuitenkin yhdeksänraitaisella ensimmäisen puoliskon jutuksi – hieman harmillisesti, sillä noin tunnin pituinen levy ei aivan jaksa pitää otteessaan koko kestoa vaikka selkeästi rytmityksessä on laitettu kovempaa menoa loppuun – erityisesti viimeinen raita Pressed for Time on vauhdikasta tavaraa jossa soppa alkaa kiehua niin makoisasti että yllä kehutusta täsmällisestä soitosta olisi jo ehkä toivonut vähän luovuttavankin.

Kokonaisuutena Circuits on kuitenkin ehkä oman tyylinsä parasta antia tänä vuonna – nykyajan tyylien porteilla kolkuttelevaa herkuttelua jossa teknisesti taitava jazz-soitto palvelee musiikkia – nautittava levy!

Uutta levyä voi tilata CD:nä tai tupla-LP:nä Bandcampin kautta.

  • Chris Potter – saksofonit, huilu, kitara, koskettimet, sampleri, lyömäsoittimet
  • James Francies – koskettimet
  • Eric Harland – rummut
  • +Linley Marthe – sähköbasso

 

 

Ei kommentteja

Theon Cross – Fyah

Lontoolainen tuuban soittaja Theon Cross on parhaiten tunnettu kansainväliseen suosioon nousseesta Sons of Kemetin jäsenenä, mutta viime vuosina Crossin tuubaa on kuultu muillakin Lontoon uuden rytmikkään jazzin aallonharjan julkaisuilla mm. Ezra Collectiven, rumpali Moses Boydin Exodus -kokoonpanon ja saksofonisti Nubya Garcian levyillä. Hän on aiemmin julkaissut omakustannu EP:n, mutta nyt Gearbox Recordsin julkaisemaa Fyah -levyä voidaan hyvällä syllä pitää varsinaisena läpimurtona leaderina.

Tuuba ei perinteisesti ole ollut kovin näkyvä instrumentti jazzissa (vaikkakin hyvinkin kuuluva silloin kun keikalle sattuu tulemaan) – sen luonnollista ympäristöä ovat vaskiorkesterit joissa tuuba tai sen helpommin kannettava sukulainen sousafoni toimittavat basson virkaa. Basson roolissa on toki tuuba Fyah -levylläkin, mutta jopa härskisti johtavana instrumenttina. Soittimen rooli on ehkä hieman samanlaisessa murroksessa kun sähköbasso aikanaan.

Ehkä vähän samaa asennetta oli aikoinaan Howard Johnsonin basson soitossa mm. Pharoah Sandersin ja Archie Sheppin freehen kalleellan olevilla levyillä, mutta silloin kyseessä olivat isommat kokoonpanot, nyt useimmilla raidoilla esiintyy trio, soittokumppaneina muistakin Crossia työllistäneestä kokoonpanoista tutut Garcia saksofonissa ja Boyd rummuissa.

Rytmi ja groove ovat vahvassa osassa niinkuin bassovetoiselta musiikilta voi olettaa ja soundit ovat muhkeat. Erityisesti etukäteen julkaistulla levyn avaavalla Activatella tuuba jylisee matalalta ja kovaa varsinaista tuomiopäivän meininkiä. Sons of Kemetin tapaan Crossinkin musiikki on hypnoottista rytmivuorötystä, mutta ehkä dynamiikkaa ja skaalaa ja erityisesti tyylillistä variaatiota on tässä projektissa enemmän – groovesta löytyy välillä vahvempia instrumentaali hiphop-vivahteita ja kitaristi Artie Zaitzin tukemana Candace of Meroessa lähdetään aivan afro-beatiksi.

Tuo vaihtelu tosin luo haasteensakin – kolmen ennakkoraidan Panda VillageActivate ja Candace of Meroe perusteella odotukset tätä levyä olivat todella korkealla ja levykokonaisuus tuntui pieneltä pettymykseltä sillä osiaan suuremmaksi teokseksi kappaleet eivät oikein nivoudu.

Silti levy kuuluu vuoden 2019 avainjulkaisuihin – Lontoon uusi sukupolvi ei ole vielä hidastanut tahtia ja tekemiset huomioidaan kansainvälisesti koko ajan vielä laajemmin ja Crossin ennakkoluuloton lähestyminen rytmimusiikkiin ja oman, harvinaisemman instrumentin nostaminen tekemisen keskiöön vauhdin hidastumatta on mainio esimerkki omasta ajastaan ja paikastaan.

Uutta levyä voi Suomessa tilata Levykauppa Äxän kautta (CD / LP). 
Toim. huom. kuulemma Äxällä on ollut vaikeuksia saada levyä käsiinsä ja Crossin oma Bandcamp tiedottaa ensimmäisen painoksen olevan nyt loppu, mutta maaliskuun aikana lupaillaan jo toista painosta.

  • Theon Cross  – tuuba
  • Nubya Garcia – tenorisaksofoni
  • Moses Boyd – rummut
  • +Artie Zaitz – kitara
  • +Wayne Francis – tenorisaksofoni
  • +Nathaniel Cross – pasuuna
  • +Tim Doyle – lyömäsoittimet
Ei kommentteja