We Jazz 2021 torstai: Ilmiliekki Quartet, Atomic

Ilmiliekki Quartet

Ilmiliekki Quartet esiintyi We Jazzissa uudella ohjelmistolla

Etukäteen ajatellen torstain We Jazz -ilta oli ohjelmistoltaan kaikista lupaavin sillä tarjolla oli niin kotimaista huippujazzia –  Ilmiliekki Quartet esittämässä ensi vuonna ilmestyvältä levyltään uutta materiaalia – ja sen jälkeen yksi kiinnostavimmista vieraista – ruotsalais-norjalainen Atomic yhdessä viimeisistä esiintymsiistään.

Torstain esiintymispaikka oli Kuudes Linja, joten pitkään We Jazziin tapahtumissa käyneille tarjolla oli We Jazz -nostalgiaakin sillä ennen nyt jo vakiintunutta festivaalitoimintaa We Jazzin klubi-illat järjestettiin Kutosella. Silloin elettiin vielä aikaa kun uusi sukupolvi oli saatu heräämään jazzin ilosanomaan ja tanssimaan myöhään yöhön We Jazz DJ:iden levyjen tahtiin, nyt suhteellisen varttunut yleisö keskusteli ennen keikkaa lähinnä paikan istumapaikkojen puutteesta.

Ilmiliekki Quartet on kohta toiminut jo 20 vuotta ja bändi mielestäni ansaitsee paikkansa suomalaisen jazzin historiassa yhtenä avainkokoonpanona joka aloitti uuden sukupolven vahvan nousun jazzkentälle – tuo aalto jatkuu vieläkin ja vaikka Ilmiliekin trumpetisti Verneri Pohjola joutui päivittelemään asemaansa jatkuvana ”nuorena nousevana kykynä” vielä muutamia vuosia sitten niin saman kokoonpanon pysyminen uuden kiinnostavan musiikin terävässä kärjessä kahden vuosikymmenen ajan samalla kokoonpanolla – Pohjolan lisäksi siis pianossa Tuomo Prättälä, bassossa Antti Lötjönen ja rummuissa Olavi Louhivuori –  on kunnioitettava saavutus, oli sitten matkan varrella  välivuosiakin.

Ilmiliekin tapauksessa tämä on vielä onnistunut ilman radikaalia tyylin muutosta. Nytkin uuden materiaalin kanssa Ilmiliekki kuulosti itseltään – mukana on niin herkkää melodista kauneutta kuin jännitteen rakentamistakin. Ehkä nyt Kutosella kuulosti siltä, että Pohjola ja Prättälä antoivat kauniimman soiton vuolaammin virrata.

Bändin setti tuntui intiimiltä ja inhimililseltä. Pieni akustinen säätö myöhässä paikalle saapuneen pianon mikrofonien aiheuttaman huminan paikallistamiseksi parin ekan biisin jälkeen olisi ehkä jollain keikalla voinut pilata tunnelman, mutta nyt siinä oli oikeastaan aika hauska tekemisen meininki.

Kaikki neljä ovat osallistuneet uuden materiaalin sävellykseen – säveltäjän kädenjälkeä ei tosin kokenut tarpeelliseksi ruveta kappaleista etsimään, hioutunut yhteissoitto muovaa kaiken Ilmiliekin musiikiksi. Näin myös jo tavaramerkiksi muodostuneen lainakappaleen kohdalla – tällä kertaa versioitavaksi on valittu kotimaisen dream pop-duo Karinan Aila joka toimi setin osana niin saumattomasti että ei olisi ilman Pohjolan spiikkiä osannut arvatakaan.

Encorena kuultiin Ilmiliekin vanhasta materiaalista toinenkin lainatulkinta – Tom Waitsin iki-ihana Take It With Me innoitti itseasiassa minut kuuntelemaan Ilmiliekki Quartettia ensimmäisen kerran 15 vuotta sitten, pitihän levy hankkia jos kerran nuoret suomalaiset jazzarit tulkitsivat Waitsia. Se kuulosti Kutosella yhtä ihanalta kuin aina.

Ehkä bändin nimeä kantavaa tulevaa levyä uskaltaa jo alkaa hehkutella yhtenä vuoden 2022 tärkeistä julkaisuista, virallinen julkaisupäivä 11.2.2021.

  • Verneri Pohjola – trumpetti
  • Tuomo Prättälä – piano
  • Antti Lötjönen – basso
  • Olavi Louhivuori – rummut

Atomic

Atomic on skandinaavisen free jazzin superyhtye

Tuntuikohan ruotsalais-norjalainen Atomic superyhtyeeltä jo silloin kun se muodostettiin 1999? Ainakin sen jäsenet ovat ehtineet vaikuttaa muissakin kokoonpanoissa sen verran laajalti sen jälkeen että nykyään siltä ainakin tuntuu. Voisi ehkä skandinavisessa free-kentässä Atomiccia kutsua jopa legendaariseksi, sen sädekehää kiillotti sen verran vuolain sanoin ennen settiä Petter Eldh jonka Matti Nives kutsui kanssaan spiikkaamaan. Alusta asti ovat bändissä mukana olleet saksofonisti Fredrik Ljungkvist, trumpetisti Magnus Broo, pianisti Håvard Wiik ja basisti Ingebrigt Håker Flaten ja uusin tulokas Hans Hulbækmokin on vaikuttanut bändissä jo vuodesta 2014. Viime kerran bändi nähtiin Suomessa Sibiksen NorDIG. festivaaleilla 2017.

Atomic oli jo etukäteen ilmoittanut tämän olevan yhtyeen viimeinen kiertue – muutamia keikkoja on vielä joulukuussa, mutta pientä haikkeuttakin oli ilmassa. Bändin puhemies Ljungkvist jakoi välispiikeissään kiitosta myös yleisön joukossa olleille yhteistyökumpaneilleen Raoul Björkenheimille ja Charles Gilille.

Hyvillä free jazz keikoilla tulee fillis, että kyllä varmasti ne kaikki ihmiset jotka eivät freestä perusta alkaisivat diggailla kun tämänkin livenä kokisivat. Vaikka totuus live-keikan musiikkimakua radikaalisti muokkaavasta vaikutuksesta lieneekin toinen niin se on silti mukava tunne. Atomicin setistä tuli fiilis, että oltiin hyvän äärellä. Vaikka bändi ei melodisiakaan hetkiä kaihda niin ilmaisun vahva rypistys ja intensiteetti on se joka mukaansa tempaa. Solistista voimaa ja vääntöä piisaa laidasta laitaan. Erityisesti Håker Flaten ja Broo ovat instrumentiensa taitajia ja vahvoja soittajia jotka aina tekevät minuun livenä suuren vaikutuksen, niin nytkin.

Keikassa oli jäähyväiskiertueen erityinen viritystaso loppuun asti ja encoreineen setti venyi vähän festarikeikkaavakiota pidemmäksi puolitoistatuntiseksi. Vaikka free jazzia ja atonaalista musiikkia mainostetaan usein sen yllättävyydellä, erilaisuudella ja ennustamattomuudella niin joskus hienoimmat yllätykset saadaankin paluulla  tonaaliseen. Nytkin erityisen säväyttävä hetki oli bändin encoressaan täräyttäen puuntakaisesti Beach Boysin Pet Soundsin melodian suorastaan voitonriemuisesti. Löytyihän tuo tulkinta toki viimeiseltä Pet Variations -levyltäkin, mutta ravisti silti jälleen korvat aivan uuteen kulmaan tapahtuessaan.

  • Fredrik Ljungkvist – saksofoni ja klarinetti
  • Magnus Broo – trumpetti
  • Håvard Wiik – piano
  • Ingebrigt Håker Flaten – basso
  • Hans Hulbækmo – rummut
Ei kommentteja

We Jazz 2021 keskiviikko: Bremer/McCoy, Nik Bärtsch

Bremer/McCoy

Keskiviikko oli We Jazzilla pyhitetty minimalismille. Aleksanterin teatterissa kuultiin kaksi settiä joita yhdisti minimalistinen ilmaisu vaikkakin melko erilaisin lopputuloksin.

Illan avasi hyvinkin hygge kymmenisen vuotta toiminut tanskalaisduo Bremer/McCoy jonka mummontossumainen ilmaisu on herättänyt huomiota jazzpiirien ulkopuolellakin. Joku saattaa Suomessa muistaa Bremer/McCoyn vuoden 2015 Young Nordic Jazz Comets -showcasesta joka järejstettiin Tampere Jazz Happeningin yhteydessä – Suomea edusti tuolloin Katu Kaiku.

Ilmaisun pelkistetty pehmeys oli keskiössä. Kosketinsoittaja Morten McCoy soitti pystypianoa, sähköpianoa ja syntetisaattoria kevein efektein kaikissa ohjenuorana soundien pehmeys ja melodisuus. Basisti Jonathan Bremer komppasi kiireettömän selkeästi ja kevyen keinuvasti. Melkein meinasi uni tulla, mutta duo ei varmaankaan pane tätä pahakseen sillä sen verran raukean rentouttavaa musiikki on – tarkoituksella musiikkia ilman suuria jännitteitä.

Noin tunnin setti oli varsin tyylillisesti yhtenäistä tavaraa. Vaikka se melko lyhyiksi kappaleiksi jakautuukin niin sen olisi voinut esittää yhtenäkin kokonaisuutena. Duon alkuperäinen tyylillinen innoitus oli jamaikalainen roots dub ja nytkin Ordet -levyn Alpha & Omega esiteltiin setin dub-osiona, mutta ehkä livenä dub henki ei tullut läpi yhtä vahvasti kuin joillain levyraidoilla – näin pelkistetyssä ilmaisussa lienee pienistä asioista kiinni Bremerin bassosoundissa. Sen sijaan Lalibelan melodiassa ethio-jazz vaikutteet soivat kirkkaasti tuoden settiin pientä vaihtelua.

  • Jonathan Bremer – basso
  • Morten McCoy – koskettimet, elektroniikka

Nik Bärtsch

Ennen illan toista settiä saatiin hieman lausuntataidettakin kun kuultiin ääninauhalta tälle tapahtumalle Riikka Pulkkisen kirjoittama runo Elämys joka on painettu festivaalin fyysiseen ohjelmaan. Spiikissään We Jazzin Matti Nives kertoi elämyksellisyyden olevan se tekijä joka kaikkea We Jazzissa yhdistää.

Visionäärinen pianisti Nik Bärtsch on määrätietoisesti jo yli parinkymmenen vuoden ajan rakentanut omaa musiikillista maailmaansa jossa kohtaavat postminimalismi, nykymusiikki ja funk. Musiikkia on kuvailtu ”zen-funkiksi” tai ”ritual groove musiciksi”. Visiota ovat toteuttaneet etupäässä Bärtschin kaksi pitkäikäistä yhtyettä -akustinen Mobile ja sähköinen Ronin – mutta nyt korona-aikana numeroidut Modul-sävellykset ovat kääntyneet soolopianoversioiksi ECM:n julkaisemalla Entendre -levyllä ja tätä soolopianomusiikkia kuultiin nyt We Jazzeillakin. ECM onkin ollut luonteva levy-yhtiö Bärtschille

Bärtschin musiikki muuntuu vain pianolla tulkittuna. Ilman funk-elementtia musiikki tuntuu huomattavasti enemmän Steve Reichin tai Phillip Glassin kaltaisten postminimalistisuuruuksien pianomusiikkia, eikä tämä ole huono asia sillä musiikkihan on aivan mahtavaa minimalismia. Bärtsch on esiintyjänä kurinalainen jota tällainen musiikki vaatiikin, pitkälti toistuvista kuvioista koostuva musiikki on toistan kautta hypnoottista, mutta ei rytmisesti tasapaksua, musiikki elää ja hengittää luontevalla rytmillä – vajaan tunnin settiin mahtuu monia hetkiä.

Aleksanterin teatterin katsomossa oli tyhjiä paikkoja varsin paljon joka oli harmi, sillä tämän vuoden We Jazzin ohjelmistosta Bärtschin musiikilla olisi ehkä parhaat mahdollisuudet houkutella paikalle yleisöä joka ei muuten tarjonnasta ole kiinnostunut. Bärtschin esitys tarjosi juuri sellaista elämyksellisyyttä johon Matti Nives ennen settiä viittasi ja tämä setti tulee varmasti ainakin minulle jäämään tämän vuoden festivaalista mieleen yhtenä kohokohtana joka myöhemmissä muisteloissa nousee esille.

  • Nik Bärtsch – piano
Ei kommentteja

We Jazz 2021 tiistai: OK:KO, Iro Haarla Presents: Leo Records

OK:KO

OK:KO oli kovassa iskussa G Livelabin tiistai-illassa

Jos kahden ensimmäisen päivän We Jazz konserteissa oli vielä väljyyttä ja tilaa niin tiistain G Livelab oli loppuunmyyty ja labra täyttyi kuulijoista jo hyvissä ajoin.

Kahden setin illan avasi OK:KO jolta on tulossa uusi levy Liesu We Jazzilla ensi vuoden alkupuolella – maaliskuuta veikkailtiin ajankohdaksi. Kun OK:KOn setti lähti käyntiin niin saatoi vain todeta, että salin äänentoistolla on väliä tai ehkä bändi oli vain eri viritystilassa. Nimittäin vaikka tätä samaa ohjelmistoa kuultiin vain kuukausi sitten Tapiolassa April Jazzeilla niin nyt se iskis G Livelabin Geneleceistä aivan eri tasolla.

OK:KO on mukavalla tavalla persoonallinen bändi. Okko Saastamoisen hauskat spiikit luovat rentoa tunnelmaa ja hänen sävellyksiään innoittaneet asiat omasta moposta, ohiajavien autojen subbarimöykästä ja ”kirkonkylän tyypeistä” tekevät musiikistakin kiinnostavampaa – omaperäisistä lähtökohdista syntyy kiehtovaa musiikkia. OK:KOn soittajat ovat bändin toimintavuosien aikana tulleet vahvasti esiin myös muissa kokoonpanoissa ja ainakin tämän keikan perusteella karttunut kokemus kuuluu laajana ilmaisupalettina – modernia melodista, välillä perinteisemmin svengaavaa ja luovuuden iloa.

Liesulta voi tämän perusteella odottaa paljon ja levyn julkaisua seuraavilta keikoila vieläkin enemmän.

  • Okko Saastamoinen – rummut
  • Jarno Tikka – tenorisaksofoni
  • Toomas Keski-Säntti – piano
  • Mikael Saastamoinen – basso

Iro Haarla Presents: Leo Records

Iro Haarlan yhtye herätti Leo Recordsin hetkeksi henkiin G Livelabissa

Illan varsinainen vetonaula oli Iro Haarlan kokoama ainutkertainen setti jossa pureuduttiin Haarlan ja Edward Vesalan pyörittämän Leo Records levy-yhtiön historiaan. Tätä soittamaan oli koottu ensiluokkainen yhtye – trumpetissa Verneri Pohjola, saksofoneissa Jorma Tapio ja Pepa Päivinen, bassossa Ulf Krokfors ja rummuissa Markku Ounaskari.

Setti kattoi julkaisujen kirjoa ensimmäisestä viimeiseen – kuultiin musiikkia niin julkaisutoiminnan avanneelta Juhani Aaltosen Springbirdiltä Jorma Tapion huilusta kuin viimeiseksi jääneeltä Afrikan tähdet –levyltä jonka lastenlauluista oli tehty tähän konserttiin hieno instrumentaalikooste.

Keskeisessä osassa setissä oli Heavy Life -levy jota Edward Vesala ja Tomasz Stanko lähtivät tekemään New Yorkiin – Amerikkaa valloittamaan. Kuten Haarla spiikissään totesi, Stankolta se sitten myöhemmin onnistuikin. Tältä levyltä taidettiin kuulla kolme kappaletta. Bändissä tuntuivat olevan juuri oikeat soittajat ja yleisö varmasti sai mitä tuli hakemaan.

Leo Recordsin viidentoista levyn katalogi on pieni mutta tärkeä osa suomalaista jazzhistoriaa, erityisesti free ja avant-garde jazzin puolella erityisesti Vesalan ja Juhani Aaltosen levytysten kautta eikä Leolla puolalaisen Tomasz Stankon levyjenkään julkaisun merkitystä sovi aliarvioida. Koska näitä levyjä ei ole julkaistu uudestaan LP:nä tai muissa formaateissa niin se on nykyisellään harvojen jazzvinyyli-intoilijoiden saavutettavissa ja ehkä osittain unohtumassakin levyjen suhteellisen pienen saatavuuden takia. Siksi tuntui tärkeältä että tätä musiikkia saatiin nyt kuulla livenä vielä kun sen luoneen sukupolven muusikot ovat vahvassa soittokunnossa. Tämän vuoden festivaalin jazzkulttuuriteko! Toivottavasti levytkin saadaan vielä joskus jossain formaatissa paremmin uusien kuulijoiden saavutettaviin.

  • Iro Haarla, piano
  • Verneri Pohjola, trumpet
  • Jorma Tapio – saksofoni, huilu
  • Pepa Päivinen – saksofoni
  • Ulf Krokfors – basso
  • Markku Ounaskari – rummut
Ei kommentteja

We Jazz 2021 maanantai: Jasper Høiby’s Planet B, Amanda Whiting

Jasper Høiby’s Planet B

Jasper Høibyn Planet B käsittelee neljän levyn sarjassaan suuria kysymyksiä

Maanantain tapahtumapaikkana toimi GLO Hotel Art jossa We Jazz on ollut ennenkin useana vuotena, mutta nyt oltiin komeassa Jugend-salissa jossa We Jazz -keikkoja ei ainakaan niinä vuosina ole nähty kun itse olen ollut GLOssa yleisössä. Muutaman sadan hengen yleisön vetävä Jugend-sali oli varsin tyylikäs keikkapaikka – en panisi pahakseni jos täällä olisi keikkoja useamminkin.

Illan ensimmäisenä esiintyjänä nähtiin basisti Jasper Høibyn viime vuonna Edition Recordsilla ensimmäisen levynsä julkaissut trio Planet B.  Høiby tunnetaan parhaiten Suomessakin monien diggailemasta Phronesis-triosta joka ilmoitti viime vuoden alussa lopettavansa toistaiseksi toimintansa jäsenten keskittyessä omiin projekteihinsa ja nyt koronahaasteiden jälkeen laajemmin keikoille on päässyt myös Høibyn trio.

Ostin Planet B -levyn heti sen ilmestyessä 2020 keväällä, mutta täytyy myöntää että se jäi hyvin vähälle kuuntelulle. Ehkä välittömästi livenä musiikki ja sen elementit avautuivat paremmin. Kyseessä on siis trio kokoonpano jossa basistijohtajan lisäksi kuullaan saksofonisti Josh Arcoleoa ja rumpali Marc Micheliä. Musiikkia rikastetaan myös lyhyin puhesamplein joissa käsitellään inhimillisyyttä – Planet B on ensimmäinen levy neljän sarjasta joiden teemat ovat inhimillisyys tai ihmiskunta (humanity), ilmastonmuutos (climate change), tekoäly (artificial intelligence) ja valuuttareformi (monetary reform), melko kunnianhinoista tematiikkaa siis projektin taustalla – ja Høiby käyttää myös bassonsoiton tukena kevyesti elektroniikkaa jolla trion soundia onnistuneesti laajennettiin.

Høiby kertoi alkuspiikissään trion esiintymisten nojaavan paljon improvisaatioon – lähtökohta on ehkä suunniteltu, mutta sitten voidaan lähteä mihin suuntaan vaan. Aika selkeästi setti kuitenkin jakautui ”kappaleiksi” jotka usein alkoivat Høibyn basson soolohetkellä josta sitten lähdettiin rakentamaan. Basisti itse oli selvä johtohahmo. Melkein kontrabasson pituisena miehenä Høibyn soitto sekä näyttää että kuulostaa siltä, että soitin on täysin hallussa. Høiby on poikkeuksellisen hyvin artikuloiva basisti ja niin vahva rytmiikka kun melodiallinen osallsituminen onnistuivat. Rumpali Michel kumisteli paikoin näyttävästikin tomejaan, mutta ei voinut olla ajattelematta että Phronesiksen Anton Egerin virtuoottisuutta ei löydy, vaikka tätä musiikkia onkin sinänsä turha Phronesikseen verrata – sen verran eri lähtökohdista musiikkia lähestytään.

Arcoleo oli hieman kuivakka fonisti, ehkä hieman Jussi Kannaste tuli mieleen, jos avausillan Timo Lassy triossa paljon pantiin fonistin karisman varaan niin tässä kokoonpanossa saksofoni on selkeämmin vain yksi kokonaisuuden osa.

  • Jasper Høiby – basso, elektroniikka
  • Josh Arcoleo – saksofoni
  • Marc Michel – rummut

Amanda Whiting

Harpisti Amanda Whiting Jugend-salissa

Harpisti Amanda Whiting on jazzlevyrintamalla varsin uusi tulokas. Muutaman omakustanne-CD:n jälkeen löytyy vasta muutamia levytyskrediittejä viime ja tältä vuodelta – viime vuonna Whitingin harppua kuultiin saksofonisti Chip Wickhamin Blue to Redillä ja sen jälkeen Whitingia onkin alettu noteerata laajemmin kiitos yhteistyö vinyylijazzdiggarien suosiossa olevan Jazzman Recordsin kanssa – 2020 ilmestyi lainakappaleita sisältänyt Little Sunflower EP ja tänä vuonna omasta musiikista koostunut kokonaisuus After Dark jonka materiaalia suurimmaksi osaksi setissä kuultiin. Ensi vuonna on kuulemma toinen levy tulossa. Whiting on soittanut brittijazzpiireissä jo useamman vuoden ja nähty Pori Jazzeillakin 2016 Matthew Halsallin Gondwana Orchestran livekokoonpanossa.

We Jazziin saapui kvartettikokoonpano, huilussa ja saksofonissa Chip Wickham, bassossa Simon ”Sneaky” Houghton ja rummuissa Antonio Pax. Muut soittajat ovat ennestään tuttuja Wickhamin levyiltä eivätkä Wickhamia lukuunottamatta soita After Darkilla ja sama kvartetti olikin kosketinsoittaja Jessica Laurenilla vahvistettuna juuri Wickhamin johdolla Blue to Redin materiaalia esittämässä kiertueella joka päättyi viime lauantaina legendaariselle Ronnie Scott’s klubille Lontooseen. Tämän porukan tuomalla Helsinkiin olisikin saanut festareille kaksikin mainiota keikkaa sillä Wickhamin Timo Lassy-henkistä musaakin mielellään näillä leveysasteilla livenä kuulisi.

Meininki keikalla olikin hieman levytystä erilaisempi ja groovea irtosi hieman enemmän. Houghtonin napakka basso ja Paxin vähäeleinen svengailu toivat musaan livenä lisäpotkua ja Whitingin mukavat ja hauskatkin välispiikit lämmensivät tunnelmaa.

Harppu on tehnyt viime vuosina paluuta jazzsoittimena. Spiritual jazz on ollut viime vuosikymmenellä yksi keskeinen uuttakin sukupolvea innostanut tyyli ja Alice Coltranen ja Dorothy Ashbyn jalanjälkien seuraajia on yhtäkkiä ilmestynyt useampiakin. Whiting on klassisen koulutuksen saaneena kotiseutunsa Walesin kansallissoittimen perinteitä kunnioittaen tässä hommassa harpun oman äänen häpeilemätön esiintuoja siinä missä Yhdysvaltojen skenen uuden sukupolven harpistisuuruus Brandee Younger esimerkiksi ottaa enemmän bändin soundia värittävänä soittajana.

Harppu soi siis Jugend-salissa komeasti pääsoittimena ja kauniisti soikin – Whiting on mielenkiintoinen tulokas ja erityisesti tämä live-esiintyminen todisti Whitingin olevan kyvykäs bändin johtajakin joka onnistuu yhdistämään harpun luontaisen soundin ja klassisen musiikin vaikutteetkin jazzmusiikkiin ja -asenteeseen.

Molemmat maanantain keikoista olivat onnistuneita – erityisesti siinä mielessä että ne heti houkuttelivat kuuntelemaan myös esiintyjien studiolevyjä uusin korvin.

  • Amanda Whiting – harppu
  • Chip Wickham – huilu, saksofoni
  • Simon ”Sneaky” Houghton – basso
  • Antonio Pax – rummut

Jasper Høiby’s Planet B ja Amanda Whiting We Jazz 2021 tapahtumassa GLO Hotel Artin Jugend-salissa 29.11.2021

Ei kommentteja

We Jazz 2021 sunnuntai: Superposition + Elsa Tölli, Timo Lassy Trio

Superposition & Elsa Tölli

Adele Sauros, Mikael Saastamoinen ja Olavi Louhivuori

Yhden pakollisen välivuoden jälkeen We Jazz -festivaali palaa kahdeksanpäiväisenä. Kansainvälinen ohjelmisto koostuu lähes 30 esiintyjästä, muutamia muutoksia tuli ensimmäisiin ohjelmistojulistuksiin ja aivan viimepäivinä ilmoitettiin kaikkien festivaalin konserttipaikkojen vaativan koronapassia, mutta suurin piirtein festivaali näyttää toteutuvan tänä vuonna suunnitelmien mukaan.

Vaihtelevat konserttipaikat ovat muodostuneet We Jazzin tavaramerkiksi. Tänäkin vuonna lähes kaikki konsertit ovat eri paikoissa. Avausilta järjestettiin Tavastialla ja Avishai Cohenin Big Viciouksen peruttua kiertueensa homma vedettiin kotimaisin voimin vuoden jazzlevystä Emma-palkinnon voittaneen Superpositionin ja Timo Lassy Trion tahtiin.

Saastamoinen, Louhivuori ja Linda Fredriksson esiintyvät festivaaleilla myöhemmin myös Fredrikssonin Juniper-kokoonpanossa lauantaina

Superposition avasi festivaalit esittämällä osittain saman tyyppisen setin kuin kuukausi sitten Espoon April Jazzeilla yhdellä mielenkiintoisella lisäelementillä – setissä kuultiin paikoin myös runoilija/spoken word -taiteilija Elsa Töllin lausuntaa. Töllin teksteissä kohtasivat perinteinen moderni runollisuus ja tästä päivästä kertovat ajatukset ja kielikuvat – ne sopivat hyvin Superpositionin henkeen.  Ryhmän ilmaisusta tuli kolmikerroksista – spoken wordilla höystettyä tunnelmointia, herkkä melodisuutta ja free jazz -energiaan kurottavia repäisyjä.

Uutta levyä voi jo innolla odottaa, mutta ehkä vielä pitemmän keikkakokemuksen hiomat ensimmäisen levyn jo tutut sävellykset olivat vetoavinta antia.

Superposition ja Elsa Tölli

  • Adele Sauros – tenorisaksofoni
  • Linda Fredriksson – altto- ja baritonisaksofoni
  • Mikael Saastamoinen – basso
  • Olavi Louhivuori – rummut
  • Elsa Tölli – spoken word

Timo Lassy Trio

Timo Lassy on esiintynyt kaikilla We Jazz -festivaaleilla

Ei ehkä osaisi kuvitellakaan We Jazz -festivaalia ilman Timo Lassya joka Matti Niveksen spiikin mukaan on esiintynyt kaikilla tähän mennessä järjestetyillä We Jazzeilla.

Tänä vuonna odotetusti ohjelmassa oli viime kesänä ilmestyneen Trio -levyn musiikkia ydinkokoonpanolla Lassy, basisti Ville Herrala ja rumpali Jaska Lukkarinen ja sopivasti juuri festivaaliksi myyntiin saatiin levyn vinyylipainoskin. Levyltä vahvasti nousevat esiin Marzi Nymanin sovittamat viihteelliset jouset, mutta nyt kun olen tätä ohjelmistoa kuullut livenä useamman kerran niin tuntuu että levy olisi ehkä toiminut paremmin ilman jousia – live-esiintymiset nimittäin todistavat että sävellykset eivät niitä tarvitse ja se miten taitavasti Lassy solistina tilan täyttää niin että lisäinstrumentteja tai elementtejä ei kaipaa on tämän kokoonpanon parasta antia jos pitkäaikaiseen viisihenkiseen Timo Lassy Bandiin vertaa.

Lassylla on vankka kannattajakuntansa ja nytkin vaikka Tavastia jäi melko väljäksi niin yleisö osoitti selkeitä innostumisen merkkejä ja triokin tämän pani merkille.  Mukana on herkempää tunnelmointia ja rytmikäämpää tavaraa. Lassy on perinteisesti ollut menobiisien mies, mutta nyt ehkä hienointa antia oli balladi Sointu jossa Lassy näytti kehittyneen entisestään balladisoittajana ja hieman irtonaiset toistetut kuviot jotka muistuttivat Lassy/Mäkynen duon livekeikoilla elämykselliseksi kasvaneesta Aerosta aiheuttivat hienoja värähtelyjä nytkin – mieleen tulivat niin Charles Lloydin kuin Pharoah Sandersinkin myöhempien vuosien soiton herkemmät piirteet.

Omissa sooloissaan onnistuivat hyvin myös Herrala ja Lukkarinen ja setti meni kuin siivillä. Jos uusi kokoonpano on jonkun verran Lassyn musiikkia muuttanut niin hän on yhä suomalaisen jazzkentän takuuvarmimpia yleisön viihdyttäjiä.

Timo Lassy Trio Tavastian lavalla

  • Timo Lassy – tenorisaksofoni
  • Ville Herrala – basso
  • Jaska Lukkarinen – rummut
Ei kommentteja

Jazzpossun marraskuun 2021 soittolista

Teppo Hauta-Aho 1941-2021

  • Teppo Hauta-Aho & Carita Holmström – Pieni Elegia
  • Tuohi Klang – Marssi for Keinonen

Eilen illalla kuultiin suru-uutisia basisti Teppo Hauta-Ahon kuolemasta. 80-vuotiaana kuollut Hauta-Aho oli kansainvälisesti arvostettu kontrabasisti ja tuottelias säveltäjä jonka soolobassosävellyksiä esitetään laajasti. Jazzin ja improvisoidun musiikin saralla Hauta-Aho oli 60-luvun uuden sukupolven keskeisiä hahmoja jonka soittoa kuullaan monilla keskeisillä etenkin free jazziin ja vapaan improvisaation suuntaan kallistuvilla levytyksillä.

Kuunnellaan Kalmiston muistolle Hauta-Ahon ja Carita Holmströmin duo Pieni Elegia neljän CD:n A Tribute to Teppo -boksilta ja Tuohi Klangin ainoalta levyltä Hauta-Ahon sävellys Marssi for Keinonen – suuressa osassa tässä rumpali Edward Vesala.

Kotimaiset uutuudet

  • Ilmiliekki Quartet – Follow the Damn Breadcrumbs
  • Johanna Sulkunen Sonority – XII Counting of Days
  • Signe & Tytti Arola – Muovi
  • Aili Järvelä & Sointi Jazz Orchestra – Mä jään tässä
  • Jimi Tenor & UMO Helsinki Jazz Orchestra – October Storm
  • Manuel Dunkel – Law of Nature
  • Jussi Fredriksson Trio – Red Ochre

Viime viikkoina on saatu nauttia Suomessa mielenkiintoisista uusista jazzjulkaisuista ja lisää hyvää on tulossa. Moni varmasti odottaa jo innokkaasti ensi helmikuussa ilmestyvää uutta Ilmiliekki Quartet -levyä joka kantaa jo melkein 20 vuotta toimineen yhtyeen nimeä. Ensimmäinen näyte Follow the Damn Breadcrumbs on juuri julkaistu ja uutta musiikkia varmasti kuullaan livenä We Jazz -festareilla ensi viikon torstaina 2.12. Etukäteen mietittynä ehkä tuo torstai on itselle koko festivaalin odotetuin ilta kun Kuudennella linjalla Ilmiliekin lisäksi lavalle nousee ruotsalais-norjalainen Atomic.

Kööpenhaminasta käsin toimiva laulaja/säveltäjä/äänitaiteilija Johanna Elina Sulkunen julkaisee uuden levynsä Terra. Elektroakustisiin ambient-tunnelmiin pääsee jo nyt sukeltamaan kolmen ennakkoraidan verran – tässä niistä viimeisin XII Counting of Days.

Hieman samoihin suuntiin liikkuu uudella levyllään Phonemes Signe. Levyllä kuullaan kolmelta säveltäjältä kolme pitempää teosta jossa Signen kolmea laulajaa tukee kullakin raidalla eri vierailija. Soittolistan näytteellä Muovi mukana säveltäjä Tytti Arola.

Laulaja-lauluntekijä Aili Järvelä tarjoaa uuden suunnan Sointi Jazz Orchestralle. Soinnin Kapsäkin klubi-illoissa aiemmin syksyllä julkaistu levy Unituulia on nyt myös suoratoistopalveluissa – erityisesti välittömään uudelleenkuunteluun houkutteli sanoituksellaan lyhyt Mä jään tässä.

Jimi Tenor on säveltänyt levyllisen uutta musiikkia UMO Helsinki Jazz Orchestralle ja viikko sitten ilmestynyt Terra Exotica on komeaa kuultavaa – näytteenä vuodenaikaan sopiva October Storm.

Alkukuusta ilmestyi juuri 50 vuotta täyttäneen saksofonisti Manuel Dunkelin uusi levy Northern JourneyAlexi Tuomarilan piano vie tunnelmaa mukavasti 60-luvun alun Coltranen suuntaan.

Jussi Fredrikssonin uusin triolevy Archipelago Sea Tales ilmestyi jo kesällä, mutta nostettakoon se tässä uudestaan esille koska nyt sitä saa myös tyylikkäänä vinyylipainoksena – suosittelen tutustumaan.

We Jazz 2021

  • Linda Fredriksson – Transit in the Softest Forest, Walking, Sad, No More Sad, Leaving
  • Bremer/McCoy – Måneskin
  • Nik Bärtsch – Modul 13
  • Amanda Whiting – Just Blue
  • Jasper Høiby – Interconnectedness

Ja sitten pieni siivu tänään 28.11. alkavan We Jazz 2021 -tapahtuman esiintyjiä.

Linda Fredrikssonin uutta levyä Juniper onkin näillä listoilla jo kuunneltu ennakkobiisien voimalla muutaman kuukauden ajan, mutta kansainvälisestikin huippuarvosteluja kerännyttä levyä kelpaa kuunnella lisää. Fredrikssonin festarikeikka lauantaina 4.12. entisissä Aleksi 13 tiloissa sijaitsevassa taidetila Glasshousessa.

Keskiviikkona Aleksanterin teatterissa hiljennytään kuuntelemaan vähäeleistä tanskalaisduo Bremer/McCoyta ja sveitsiläistä Nik Bärtschiä tällä kertaa soolopianokeikalla.

Maanantaina Glo Hotel Artissa puolestaan esiintyvät brittiharpisti Amanda Whiting ja Phronesiksesta tutun Jasper Høibyn Planet B trio.

Ulkomaiset uutuudet

  • Adam Baldych – Hyperballad
  • Alfa Mist – First Light
  • Chip Wickham – Sais (Egypt)
  • Ivo Neame – Persevere, Pt. 1
  • Portico Quartet – Monument
  • Ill Considered – Loosed
  • Christian McBride & Inside Straight – Sweet Bread – Live
  • Louis Hayes – Roses Poses

Elena Mindrun Finnectionissa Suomessa äskettäin valloittanut viulisti Adam Baldych julkaisi äskettäin uuden kvintettialbumin Poetry – tässä näytteenä Björk-tulkinta Hyperballad.

Paljon mielenkiintoista musiikkia jazzin naapurustoista tulee tänäkin vuonna Brittein saarilta. Tuottaja/kosketinsoittaja Alfa Mist on juuri julkaissut EP:n Two for Mistake – ensi vuonna ilmestyvä vinyyliversio myynee hyvin. Saksofonisti/huilisti Chip Wickham julkaisee seuraavan levynsä ensi vuonna Gondwana Recordsilla – tämän ilmoituksen takeeksi on saatu yksi näyteraita Sais (Egypt) – mukavaa rentoa spiritul jazz-meininkiä. Wickham on myös tulossa Helsinkiin We Jazz -festareille Whitingin bändissä.

Yllä mainitun Høibyn tavoin Phronesiksesta ainakin näillä leveysasteilla parhaiten tunnettu pianisti Ivo Neame julkaisi viikko sitten suuremman kokoonpanon levynsä Glimpses of Truth. Tätähän aiemmin yhden näytteen verran tsekattiin, mutta nyt siis koko levy kuultavissa.

Jo toistakymmentä vuotta aikojen uusia tyylejä seuraillut ja muokannutkin Portico Quartet on julkaissut jo vuoden toisen levynsä Monument. Pitempien raitojen minimalistisemman Terrain julkaisun jälkeen palataan taas ”biisimittoihin”, soundi kuulostaa vähän synteesiltä vuosikymmenien ajalta 90-luvun triphopista 2000-luvun minimalistisen jazziin ja elektronisen musiikin erilaisiin kohtaamisiin.

En ole itse asiassa ihan varma miten uusi Ill Considered -levy Liminal Space on saanut julkaisunsa. Jotkut kanavat puhuvat julkaisusta jo alkukeväästä, mutta toisaalla julkaisupäivä oli nyt marraskuussa – no, ainakin suoratoistopalveluissa törmäsin siihen vasta nyt. Pari vuotta sitten Ill considered loi itselleen maineen erittäin tiuhaan tahtiin omakustannelevyjä julkaisseena bändinä, mutta sitten tuli parin vuoden tauko joten uutta materiaalia tältä 2019 We Jazzissa nähdyltä onkin jo odotettu. Nyt sitä saa.

Ja loppuun muutama amerikkalainen uutuus. Basistisuuruus Christian McBride on juuri julkaissut uuden live levyn – New Yorkin perinteikkäällä Village Vanguard -klubilla on taltioitu Inside Straight -kokoonpanoa. McBride on perinteisen svengaavan jazzin taitaja ja tätä tunnelmaa löytyy Live at the Village Vanguard -levyltä, joten jos harmittaa että uudet jazzlevyt eivät enää svengaa, niin kannattaa tarkastaa meininki.

84-vuotias rumpali Louis Hayes teki ensimmäisen levytyksensä jo 1956 Horace Silverin bändissä ja on soittanut sen jälkeen lukemattomien legendojen levyillä. Suurimmaksi osaks vanhojen soittokumppanien sävellyksistä koostuu uusi levy Crisis – tässä näytteenä Bobby Hutchersonin Roses Poses.

 

Avainsanat: ,
Ei kommentteja