We Jazz 2018: Koma Saxo

 Tämän vuoden We Jazzin ohjelmiston etukäteen kutkuttavin uutuus oli debyyttinsä festivaalilla suorittava Koma Saxo. Rytmisektio tulee Berliinistä ja on tuttu We Jazz -kävijöille hienosta Amok Amor -yhtyeestä muutaman vuoden takaa – bassossa kokoonpanon johtaja Frans Petter Eldh ja rummuissa Christian Lillinger ja kokoonpanon kruunaa kolmen pohjoismaisen huippupuhaltajan värisuora – kotimaisista huipuista mukana Mikko Innanen ja ruotsalaiset Otis Sandsjö ja Jonas Kullhammar.

Ja olipahan vyörytystä alusta alkaen. Kokoonpanoon on ahdettu sen verran temperamenttia että ei ollut lainkaan itsestäänselvää pysyykö homma aisoissa. Johtaja Eldh on paikoin hyvinkin dramaattinen basisti joka ei karsasta nelikielisen karskiakaan paukuttelua jos tilanne sitä vaatii ja Lillingerin vauhdikkaissa otteissa yhdistyy konemainen tarkkuus luonnonvoiman lailla riehuvaan luovuuteen – tältä rumpalilta voi odottaa lähes mitä vain. Kolme saksofonistiakin ovat kaikki johtavina solisteina kunnostautuneita, omaperäisiä ja myös varsin erilaisia puhaltajia.

Mutta kyllä se toimi, ja vahvasti toimikin. Thelonious Monk, Ornette Coleman ja miksipä ei John Coltranekin aikoinaan laittoivat urakalla jazzmaailman kartan ja suuntaviitat uuteen uskoon ja näillä vapaasti polveilevilla luovuuden poluilla liikuttiin nytkin, mutta kuitenkin suhteellisen kurinalaisesti – fonirivistön Knatte, Fnatte ja Tjatte malttoivat soittaa sektiona niin että sävellykset erottuivat selvästi ja olikin yllättävää että kokoonpano oli ensimmäistä kertaa tavannut vasta keikkaa edeltävänä päivänä. Oli kypsää ja kunnollista tummaa paahtoa.

Eikä odotetusti ollut hyvistä solisteista pulaa – kaikki näyttivät vuorollaan osaamistaan. Otis Sandsjön kiertoilmapuhallukseen ja saksofonin laajoihin äänenmuodostuksen mahdollisuuksiin perustuva Colin Stetson -henkinen soitto teki vaikutuksen Amok Amorin kanssa samalla keikalla esiintyeen Lucia Cadotschin Speak Low -projektissa – tätä puolta valitettavan vähän oli We Jazzin julkaisemalla tänä vuonna ilmestyneellä Y-Otis -levyllä, mutta nyt tätä puolta saatiin onneksi kuulla hienon soolon verran.

Oman kappaleensa ansaitsee kuumottava Lillingerkin joka paahtoi virveliä ja peltejään välillä semmoisilla BPM lukemilla että heikompia hirvitti ja intoutuipa välillä jopa riipimään Kaikun takaseinää pelleillään. Huhhuh että oli vakuuttavaa jälkeä – virtuoosimainen suoritus.

Bändi soitti paitsi omia sävellyksiään niin myös lainakappaleita. Suomalaisten rumpaleiden tuotantoa kunnioitettiin soittamalla peräkkäin Matti Oilingin ja Edward Vesalan sävellyksiä ja encorena kuultiin juhlava Olle Adolphsonin surumielinen Det Ligger ett land långt borta.

Keikka tuntui melkoiselta täysosumalta – tästä on vaikea enää panna paremmaksi, mutta festivaali toki jatkuu sunnuntaihin asti. Setti äänitettiin ja bändi käy tällä viikolla myös studiossa – We Jazzin Matti Nives lupaili levyä ensi vuoden syyskuuksi. Sitä kannattaa odottaa.

Koma Saxo

  • Frans Petter Eldh – basso
  • Mikko Innanen – saksofonit
  • Otis Sandsjö – tenorisaksofoni
  • Jonas Kullhammar – tenorisaksofoni
  • Christian Lillinger – rummut

Koma Saxo We Jazz 2018 -tapahtumassa 3.12.2018

Ei kommentteja

We Jazz 2018 – Philipp Gropper’s Philm & Phronesis Korjaamolla

 

Philipp Gropper’s Philm

We Jazz 2018 alkoi tällä kertaa varsin kodikkaissa tunnelmissa kulttuuritehdas Korjaamon Kulmasalissa – useinhan alkutahdit on repäisty isommissa puitteissa kuten Aleksanterin teatterissa tai Kansallisteatterissa.

Ensimmäisen illan esiintyjät olivat kaksi varsin erilaista eurooppalaista kokoonpanoa – Philipp Gropper’s Philm edusti syvällä avant-gardessa uivaa kuulijan korvaa haastavaa ilmaisua kun taas jälkimmäinen useammin aiemminkin Suomessa vieraillut Phronesis jonka vauhdikas, rytmisesti vahva ja melodinen ilmaisu on voittanut triolle ystäviä jazz-piirien ulkopuolellakin.

Illan avannut Philm tulee Berliinistä. We Jazz on vuosien varrella tehnyt hyvää työtä Berliinin jazz-skenen ja suomalaisten kuuntelijoiden lähentämisessä ja We Jazzin tekemisiä seuranneille kvartetin jäsenistä muutamat olivatkin ennestään tuttuja – vahvasti elektroniikkaa käyttävä pianisti Elias Stemeseder We Jazz Recordsin kesällä julkaisemalta Otis Sandsjön Y-Otis -levyltä ja rumpali Oliver Steidle ensimmäisillä We Jazzeilla vierailleesta Klima Kalimasta.

Philmiä johtaa saksofonisti Philipp Gropper, mutta kimurantti nelikko ei tunnu saksofonistin johtamalta – Gropperin oma soitto pikemminkin uppoaa vellovaan äänimassaan  jossa vahvimmin punaista lankaa kuljettaa rytmisektio,  monipuolisesti instrumenttinsa mahdollisuuksia hyväksi käyttänyt basisti Robert Landfermann ja rumpali Steidle.

Kvartetin soitosta oli vaikea sävellyksiä erottaa, mutta siellä ne jossain olivat. Musiikin rakenne avautui pikemminkin dynamiikan kautta – niin äänen voimakkuudessa kuin rytmissä. Jos oli musiikin rytmin kanssa vaikea naputtaa jalalla tahtia tai laskea tahtilajeja niin eittämättä jatkuva pulssi oli läsnä johdattaen soittajia ja kuulijoita hetkestä toiseen. Nelikon uusimmat levyt ovat osoittautuneet varsin kimurantiksi ja keskittymistä vaativaksi kuunneltavaksi, mutta livenä musiikki vuoroin avautui ja sulkeutui johdonmukaisen tuntuisesti.

Ei sitä voinut liian helpoksi silti väittää kun Stemeseder takoi paikoin Cecil Taylormaisin elkein ja tuskin Gropperin soitostakaan yhtään melodian pätkääkään jäi kuuntelijoiden mieleen, mutta musiikki oli väkevää ja noin tunnin setti jätti päättyessään kuulijalle varsin tyydyttyneen olon. Olipahan vyörytystä.

  • Philipp Gropper – tenorisaksofoni
  • Elias Stemeseder – piano, syntetisaattorit, elektroniikka
  • Robert Landfermann – basso
  • Oliver Steidle – rummut

Phronesis

Phronesiksen uusi levy We Are All toi mieleen ajatuksen – onko vauhdikas toistakymmentä vuotta toiminut trio keski-ikäistynyt ja rauhoittunut? Jos pintaa raaputtamalla vanha meininki tosin paikoin sähköisesti väritettynä löytyikin niin ehkä tämä We Jazz -setti vahvisti ajatusta, että jonkunlaista muutosta rauhallisempaan on tapahtunut sillä melko hillitysti lähti kolmitahtinen kone liikkeelle – eikä ehkä muutosta parempaan suuntaan sillä ainakin omat fiilikset lähtivät nousuun kun ensimmäisen aallon jälkeen Jasper Høiby alkoi bassosoolossaan tapailla neljä vuotta sitten julkaistun Life to Everything -levyn vahvasti avaavan Urban Control –biisin alkuriffiä.

Niin se oli sunnuntai-iltana Korjaamon Kulmasalissa, että vauhdikas ja rytmikäs tykitys oli Phronesista parhaimmillaan ja sellaisessa iloittelussa trio onkin aivan maailman kärkeä. Rumpali Anton Eger oli jälleen kerran parhaimmillaan aivan pitelemätön rytmikone ja basisti Høibyn soitossa on tietynlaista auktoriteettia – olivat kuviot kuinka nopeita vaan niin homma tuntuu aina olevan vahvasti hanskassa eikä basson sopimisesta sooloinstrumentiksi ole mitään vastaväitteitä kun Høiby on asialla. Pianisti Ivo Neame saakoon kaiken kunnian että näiden kahden tahdissa pysyy hienosti mukana.

Jos illan kaksi bändiä olivat varsin erilaiset niin vahvasta rytmiikasta löytyi yhdistävä tekijä joka teki kokonaisuudesta mielenkiintoisemman punnittavan. Molemmilla kokoonpanoilla oli nimittäin taito tehdä vaihtelevaa rytmiikkaa jonka tempovaihdokset ja tupletit tekivät tulevan ennakoimisesta tai rytmin tasaisesta laskemisesta lähes mahdotonta, mutta musiikin virrasta kuitenkin johdonmukaisesti etenevää ja mukaansatempaavaa.

Mutta melko vähän uusia vaihteita tässä setissä tältä tutuksi käyneeltä triolta löytyi – ehkä uusia avauksia etsitäänkin enemmän sooloprojektien kautta, uusi soololevy nimittäin Neamelta äskettäin saatiin ja Anton Egerkin on ensimmäisen omiin nimiin menevän levyn julkaisemassa ensi helmikuussa – kuulostaa ensimmäisten maistiaisten perusteella vahvasti elektroniselta.

Phronesis

  • Jasper Høiby – basso
  • Ivo Neame – piano
  • Anton Eger – rummut

Philipp Gropper’s Philm & Phronesis We Jazz 2018 -tapahtumassa Korjaamolla 2.12.2018

Ei kommentteja

We Jazz 2018 -kilpailu: voita keikkaliput Johanna Sulkusen keikalle Akusmata äänigalleriaan

Yksi vuoden odotetuimmista jazztapahtumista We Jazz 2018 alkaa sunnuntaina. Tuttuun tapaan We Jazz levittäytyy ympäri kaupunkia erilaisiin tiloihin – uutena mielenkiintoisena tilana tänä vuonna mukana Suomen ensimmäinen äänitaiteen galleria Akusmata jossa esiintyy 4.12. kello 19 Johanna Sulkunen Sonority.

Yhteistyössä We Jazzin kanssa Jazzpossu tarjoaa kolmelle onnekkaalle liput mielenkiintoiselle keikalle – osallistu kilpailuun lauantaihin 1.12. kello 20 mennessä TÄMÄN LINKIN TAKANA.

Avainsanat:
Ei kommentteja

Jazzpossun Philipp Gropper’s Philm kilpailu – voita liput Tampereen keikalle

Saksofonisti Philipp Gropperin johtama Philm -kvartetti saapuu Suomeen viiden keikan kiertueelle. Jazzpossu tarjoaa yhdelle onnekkaalle lipun Tampereen keikalle perjantaina 30.11. 

Kilpailu käynnissä tiistai-iltaan 27.11. kello 20 asti – OSALLISTU TÄMÄN LINKIN TAKANA

Philipp Gropper’s Philm Vapaat äänet -kiertueella Suomessa ja Virossa

28.11. klo 20 Hämeenlinna, Suisto-klubi
29.11. klo 19 Turku, Turun seudun musiikkiopisto
30.11. klo 19 Tampere, Ylioppilasteatteri / Eclipse Jazz Club / Tampere Jazz Happening After Party*
1.12. klo 19 Pori, Pääkirjasto / Validi Karkia -klubi
2.12. klo 19 Helsinki, Korjaamo / We Jazz 2018**
4.12. klo 20 Tallinna, Philly Joe’s / Jõulu Jazz 2018

Ei kommentteja

Jazzpossun marraskuun 2018 soittolista

Tässähän on vallan jäänyt kuukauden soittolista postaamatta. Julkaisurintamalla käy vipinä, joten uudet julkaisut vievät valtaosan.

  • Roy Hargrove – Strasbourg / St. Denis

Trumpetisti Roy Hargrove  kuoli marraskuun alussa vielä varsin nuorena. Suomessakin Hargrove nähtiin useampaan kertaan viimeksi Flow’ssa 2014Strasbourg/St.Denis -kappaletta on usein tarjottu yhdeksi harvoista tällä vuosituhannella sävelletyistä kappaleista joita voisi kutsua jazzstandardiksi.

Tampere Jazz Happening 2018

  • Henri Texier – Les ”Là-bas”
  • Rymden – The Odyssey
  • Art Ensemble of Chicago – He Speaks to Me Often in Dreams
  • Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet – Allt är mitt

Tampere Jazz Happeningia vietettiin tuttuun tapaan Pakkahuoneen ympäristössä pyhäinpäivän viikonloppuna – tässä muutamia valikoimia esiintyjien joukosta, ranskalaisbasisti Henri Texierin klassikkobiisi Les ”Là-bas” yli 40 vuoden takaa kuultiin perjantaina Tampereellakin.

Uutuuskattaus

  • Christian McBride’s New Jawn – Pier One Import
  • Alf Forsman, Tapani Varis, Eero Savela – Atmosfärg
  • Andrew Cyrille – Lebroba
  • Randy Brecker & UMO – Always Young
  • Herd – Music for Situations
  • Makaya McCraven – Atlantic Black
  • Maisha – Osiris
  • Tuomas J. Trio – Lexington
  • Hanna Paulsberg Concept & Magnus Broo – Little Big Saxophone
  • John Medeski’s Mad Skillet – Tuna in a Can
  • Atomic – Pet Variations / Pet Sounds

Siinä kovia uutuuksia – vahvimmat tärpit ehkä basisti Christian McBriden New Jawn -kokoonpano joka on yllättävän seikkailullinenkin ja Ornette Colemanin suuntaan nojaava, Alf Forsmanin, Tapani Variksen ja Eero Savelan Atmosfärg on aivan mainio levy niille jotka kaipaavat lisää samankaltaista musiikkia mitä Verneri Pohjola ja Mika Kallio tarjoilivat Animal Imagella ja norjalais-ruotsalainen Atomic on ajankohtainen myös siksi, että bändi nähdään Helsingissä G Livelabilla marraskuun 29. päivänä.

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Juhani Aaltonen & Sointi Jazz Orchestra – Saarnaaja

Juhani Aaltosen ja Sointi Jazz Orchestran uuden levyn Saarnaaja tarina alkoi alkuvuodesta 2014 kun orkesterin johtaja Rasmus Soini kuuli Aaltosen puhuvan Espoon musiikkiopistolla. Puheen teemat Soini muutti musiikiksi äskettäin viisivuotista taivalta juhlistaneelle orkesterille ja Aaltoselle solistina – teemat kiteytyvät moniosaisen teoksen osien nimiin; Heikkoudet vahvuudeksiSoita niin ettei lammen pinta rikkouduLiitelen sointujen yllä, Soitto kuin rukous.

Soinin vahvuuksia säveltäjänä ovat oleet laajat hienot harmoniat ja laaja äänipaletti ja runsas erilaisten puhaltimien käyttö – lopputulos usein korvia hivelevän kaunista modernia big band -musiikkia, nyt jo alkusoitto lupaa hieman lisää dramatiikkaa. Aaltosen tunnistettava ääni tuo vahvan lisän soundiin – levy alkaa välittömästi tuntua kahden tunnistettavan äänen kohtaamiselta.

Heikkoudet vahvuudeksi ja  Soita niin ettei lammen pinta rikkoudu jatkavat ehkä tutummissa Sointi-tunnelmissa, mutta solisti puhaltaa niihinkin oman säväyksensä. Parhaiten homma toimii intensiivisesti – juhlalliset tai paatosta täynnä olevat nostatukset tarjoavat muistiin painuvia hetkiä.

Tuntuu paradoksaaliselta että vieläkin uudet Juhani Aaltosen levytykset tuntuvat paikkaavan aukkoja suomalaisen jazzin levytetyssä historiassa – onhan Aaltonen kuitenkin Gramexin eniten levyttäneiden muusikoiden listalla lähellä kymmenen kärkeä, mutta omissa nimissä tehtyjä levyjä ja johtavan solistin osia on kertynyt suhteellisen vähän, suurin osa tällä vuosituhannella. Tässä sarjassa Saarnaajalla ei ole mitään hävettävää – se taltioi onnistuneesti niin Aaltosen kuin säveltäjä Soinin ja Sointi Jazz Orchestran vahvimpia puolia hienoksi kokonaisuudeksi.

Juhani Aaltonen & Sointi Jazz Orchestra: Saarnaaja –levynjulkaisukiertue

la 24.11. klo 18.00 Savonlinnan Tuomiokirkko / Facebook
Pappilankatu 8, Savonlinna
Käsiohjelma 20/10e

su 25.11. klo 16.00 Warkaus-sali / Facebook
Kauppatori 6, Varkaus
Liput 20,50/11,50e (sis. toimituskulut)

la 1.12. klo 16.00 Paavalinkirkko / Facebook
Sammatintie 5, Helsinki
Käsiohjelma 10e

Uutta levyä saa Digeliuksesta.

  • Juhani Aaltonen – tenorisaksofoni, alttohuilu
  • Sointi Jazz Orchestra
  • Rasmus Soini – sävellykset, orkesterin johto
  • Pekka Seppänen – alttosaksofoni, klarinetti, huilu
  • Petteri Hietamäki – alttosaksofoni, sopraanosaksofoni, huilu
  • Max Zenger – baritonisaksofoni, bassoklarinetti, huilu
  • Sampo Kasurinen – tenorisaksofoni, klarinetti, huilu
  • Janne Saarinen – tenorisaksofoni, oboe
  • Matti Vuolahti, Panu Luukkonen – pasuuna
  • Mikko Haanpää – pasuuna, bassopasuuna
  • Lauri Iljin, Leo Kylätasku, Tommi Kolunen – trumpetti, flyygelitorvi
  • Jasmin Afaneh – trumpetti, flyygelitorvi, huilu, alttohuilu
  • Ilkka Hongisto – käyrätorvi
  • Kenneth Ojutkangas – tuuba
  • Aleksis Liukko – piano
  • Oskari Siirtola – basso
  • Siiri Partanen – rummut
Ei kommentteja