Timo Lassy & Teppo Mäkynen – Live Recordings 2019-2020

Timo Lassyn ja Teppo Mäkysen duo-projektia on ollut livenä keikoilla ollut ehkä mielenkiintoisempaa seurata kuin 2019 julkaistulta studioalbumilta olisi voinut arvata. Tuo levy esitteli ilmaisun spektrin akustisesta elektroniseen, livekeikat ovat olleet orgaanisempia jamitteluja joissa studiolevyn lyhyistä tuokiokuvista on kasvatettu isompia vaikka setin rakenne onkin pääpiirteittäin rakentunut levyn materiaalin varaan yleensä samassa järjestyksessä esitettynä – niiltä osin kun sitä on settiin mahtunut.

Kolmella eri keikalla äänitettyä materiaalia yhdistelevä uusi julkaisu Live Recordings 2019-2020 olikin etukäteen ajateltuna mielenkiintoinen juuri siitä näkökulmasta että onko tuo sama materiaalin kehitys saatu nauhallekin.

Levy ei piilottele sitä, että äänityksiä on tehty We Jazz Festivalin, Pori Jazz Festivalin ja G Livelabin keikoilla, mutta kokonaisuudesta on tehty yhtenäisen livesetin tuntuinen. Juho Luukkaisen ja Kimmo Antikaisen äänittämä materiaali on mukavan intiimiä, yleisöäänineen se tavoittaa pienen keikkapaikan tunnelmaa. Tunnelma on ehkä paikoin liiankin intiimiä, sillä levy tuntuu pääsevän oikeuksiinsa parhaiten keskittyneesti kuulokkeilla kuunnellen.

Pelkistetty konsepti tuntuu tehneen erityisesti Lassylle hyvää, hypnoottiset toistot ja monipuolinen soittotekniikan käyttö ja tenorisaksofonin mahdollisuuksien tutkiminen tuottaa monin paikoin hienoja lopputuloksia – selvästi hienompia kuin studiolevyllä. Erityisesti efektein vahvistettu Aero on noussut keikkojen kohokohdaksi ja uuden levyn versiokin saa ihon kananlihalle.

Minimalistinen ja hypnoottinen jamittelu kantaa riittävän hyvin läpi levyn, näistä lähtökohdista kokonaisuus voisi yli tunnin mittaisena tuntua tylsältä, mutta jotain mielenkiintoista tuntuu aina olevan menossa

Nykyistä jazzkenttää seuratessa tuntuu, että uusi materiaali viedään studioon liian nopeasti. Usein takana voi olla vain muutama keikka ja moni bändi hioo materiaalin parhaimmilleen vasta pitemmän livekokemuksen jälkeen. Näin ehdottomasti tuntuu olevan asia Timo Lassyn ja Teppo Mäkysen duo-materiaalin kanssa – onneksi se on nyt julkaistu kahdella eri kypsyysasteella. Live Recordings 2019-2020 ei varmaankaan kohoa kummankaan muusikon levytysten joukossa aivan merkittävimpien joukkoon, mutta se paljastaa ja korostaa eri puolia kuin muut levytykset, erityisesti Timo Lassyn saksofoni-ilmaisun monipuolisuus tuntuu kohoavan tässä kontekstissa uudelle tasolle.

Uutta levyä saa We Jazzilta – CD ja digi nyt ilmestyneet, tupla-LP tulossa 26.3.

Duo KJC-streamikeikalla tänään 19.2. kello 19 livenä ja viikon ajan sen jälkeen tallenteena.

  • Timo Lassy – tenorisaksofoni
  • Teppo Mäkynen – rummut
Ei kommentteja

Panu Savolainen – Soiva

Vibrafonisti Panu Savolainen on saapunut urallaan siihen pisteeseen, että ei tunnu enää luontevalta tituleerata häntä enää Herdistä tutuksi vibrafonistiksi. Ahkera yhteistyöprojektien tekijä ja klubikonserttisarjojen isäntä on laajentanut palettiaan myös podcasteihin mainiolla Panurama-podcastilla ja tänä vuonna myös Sointi Jazz Orchestran toimintaa taustoittavan Sointi-klubi podin isäntänä.

Levyrintamalla uusin julkaisu on Soiva jossa soittavat Savolaisen kanssa harmonikkataiteilija Harri Kuusijärvi ja basisti Eero Seppä. Levyn tunnelmiksi nousevat heti alusta asti herkkä kamarijazztunnelma jossa kuullaan vivahteita niin klassisesta musiikista, että suomalaisesta musiikkiperinnöstä. Yhdentoista Savolaisen oman sävellyksen mukana on kaksi lainakappaletta – Bachin Double (partitasta soolovielulle nr. 1 h-molli) ja Tapio Rautavaaran iki-ihana Sininen uni. Ne tuntuvat mukavasti alleviivaavan  muussa musiikissa heijastelevia sävyjä.

Keskeisimmältä vertailukohdalta ja innoittajalta tuntuu Savolaisen kanssa ennenkin yhteistyötä tehnyt Timo Alakotila jolle levyn kappaleista on myös omistettu Vikan-valssi. Mieleen tulevat levyä kuunnellessa mieleen Alakotilan levytykset niin Maria Kalaniemen kuin Johanna Juholankin kanssa. Jazzdiggari on kuullut Kuusjärven harmonikkaa niin kokeellisissa ja poikkeuksellisissa yhteyksissä, että tällainen ”normaalimpi” harmonikan rooli tuntuu jopa vähän yllättävältä. Kun muistelee Savolaisen Toivo -kokoonpanoa joka levytti jokunen vuosi sitten Toivo Kärjen musiikkia Savolainen tuntuu olevan samanlaisilla musiikillisilla poluilla kuin Jukka Perko parikymmentä vuotta sitten – kauniita kamarisoundeja ja suomalaisen musiikin ytimen tavoittelua.

Soiva on erittäin miellyttävä kamarijazz levy jonka tuntuu voivan kuunnella uudestaan lähes kuinka monta kertaa vain. Särmikästä jazzilmaisua etsivät älkööt tosin vaivautuko, alle minuutin mittainen Kuusijärven harmonikan hieman vahvemmin rytmittämä Hyvä yö joka olisi muussa kontekstissa lempeää kamaa tuntuu pieneltä revittelyltä.

  • Panu Savolainen – vibrafoni
  • Harri Kuusijärvi – harmonikka
  • Eero Seppä – basso
Ei kommentteja

Sointi Jazz Orchestra – Kolibri

Vuonna 2013 perustettu Sointi Jazz Orchestra on määrätietoisen oloisesti laajentanut toimintansa muotoja. Alkuaikoina Sointi esitti lähinnä taiteellisen johtajansa ja kappelimestarinsa Rasmus Soinin omia sävellyksiä, tästä ohjelmisto on laajentunut kattamaan myös muiden jäsenten sävellyksiä ja sovituksia ja muiden säveltäjien kantaesityksiä ja viime vuosina orkesterin kanssa on nähty myös nimekkäitä solistivieraita.
Tällä viikolla alkavassa vuoden 2021 alkupuolen konserttisarjassa Sointi esittelee eri säveltäjien musiikkia yhdelle säveltäjälle omistetuissa konserteissa ja samalla toiminta laajenee myös podcasteihin Panu Savolaisen isännöimässä Sointi-klubi sarjassa jossa konsertteja taustoitetaan.

Viime vuoden lopulla julkaistu levy Kolibri jonka joukkorahoitettu vinyylipainos on juuri saapunut mesenaattien käsiin edustaa kuitenkin Sointi Jazz Orchestran kovaa ydintä – Rasmus Soinin, joissa erityisen upeaa on perinteistä big bandia laajempi puhaltimien käyttö. Puupuhallinrivissä saksofonistit soittavat myös klarinetteja ja huiluja ja Janne Saarinen oboeta ja englannintorvea ja vaskissa kuullaan Hannas Kaukorannan käyrätorvea ja Kenneth Ojutkankaan ja paikoin myös Panu Luukkosen tuubia.

Yhtymäkohtia muuhunkin toimintaan on, nimikappaleella kuullaan tähtisolistina norjalaissaksofonisti Marius Nesettiä joka vieraili Sointi Jazz Orchestran vieraana syksyllä 2019 ja nyt alkava konserttisarja ja podcastin ensimmäinen jakso paljastivat Maria Schneiderin Soinin innoittajaksi big band -säveltäjänä ja jos kuuntelee uutta levyä ja Schneiderin musiikkia tällä korvalla niin tämän myös selvästi Soinin sävelkielestä kuulee.

Uuden levyn matriaali on vahvaa – ehkä tähän asti parasta Sointia. Marius Nesetin solistivierailu on äärimmäisen tervetullut, sillä edelliseen Saarnaaja-levyyn verrattuna edellisen suurin vahvuus oli Juhani Aaltosen vahva panos vierailevana solistina. Ehkä yleisestikin voisi sanoa, että vahvat soolo-osuudet on elementti jota Soinnilta toivoisi lisää nyt kun omaleimainen yhtyesoundi on jo vahvasti muotoutunut.

Levyn rytmityskin jättää hieman toivomisen varaa – joskin hampaankoloon jäi allekirjoittaneella vain levyn avaava Alku -kappale joka tuntuu alkusoitolta joka ei oikeastaan tunnu alkavan ollenkaan. Se tuntuu levyn materiaalin selkeästi heikoimmalta lenkiltä ja täten liian heikolta avaukselta.

Muuten materiaali onkin sitten mainiota, melkein voisi mielialasta riippuen nostaa minkä tahansa Skriptistä, Kaupunki-impressiosta, Babbagesta, Kolibrista tai Jyrästä ”kohokohdaksi”.

Kolibri on vahva osoitus niistä ansioista jotka ovat tehneet Sointi Jazz Orchestrasta viime vuosina yhden suomalaisen big band -kentän mielenkiintoisimmista toimijoista.

Uutta levyä saa bändin Holvi-kaupasta.

Tutustu tämän vuoden alkupuolen konserttisarjan taustoihin Sointi-klubi podcastissa.

Konserttisarjan konsertit:

  • Pe 12.2. klo 19: Sky Blue – Music of Maria Schneider
  • Ke 10.3. klo 19: Sinfonia Concertante – Music of Timo Alakotila
  • Pe 28.5. klo 19: Up and Down – Mannila & Louhivuori

Tämän perjantain livestreamkeikalle lippuja saa Lippu.fi:stä.

Sointi Jazz Orchestra joht. Rasmus Soini

  • Petteri Hietamäki – altto-  ja sopraanosaksofonit, huilut
  • Sami Leponiemi – alttosaksofoni, klarinetti, huilu
  • Frans Thomsson – tenori-, sopraano- ja baritonisaksofonit, huilu, klarinetti
  • Janne Saarinen – tenorisaksofoni, oboe, englannintorvi
  • Pekka Seppänen – baritonisaksofoni, bassoklarinetti, huilu
  • Teemu Matsson – trumpetti, flyygelitorvi
  • Tomi Nikku – trumpetti, flyygelitorvi
  • Tommi Kolunen – trumpetti, flyygelitorvi
  • Jasmin Afaneh – trumpettu, flyygelitorvi, huilu
  • Hannes Kaukoranta – käyrätorvi
  • Mikko Haanpää – pasuuna, bassopasuuna
  • Panu Luukkonen – pasuuna, tuuba
  • Aaro Huopainen – pasuuna
  • Kenneth Ojutkangas – tuuba
  • Aleksis Liukko – piano
  • Oskari Siirtola – basso
  • Joona Räsänen – rummut
  • Marius Neset – sopraano- ja tenorisaksofoni
Ei kommentteja

Jazzpossun tammikuun 2021 soittolista

  • Kari Ikonen – Maqtu’ah on Maqam Rast
  • Timo Lassy & Teppo Mäkynen – Calling James (Live)
  • Panu Savolainen – Heikoilla jäillä
  • Susanna Aleksandra – The Siren
  • Teemu Kekkonen – Dragonflies in July – Live

Pianisti Kari Ikosen Maqiano-virityslaitteen akustiselle pianomusiikille avaamia mahdollisuuksiakin esittelevä levy Impressions, Improvisations and Compositions sai julkaisunsa Suomessa jo viime vuoden lopulla, mutta tammikuussa tapahtui maailmanlaajuinen julkaisu ja levy on nyt suoratoistossakin. Maqtu’ah on Maqam Rast on ehkä näyttävin esimerkki Ikosen lähi-idän musiikista ammentavasta ilmaisusta.

Timo Lassyn ja Teppo Mäkysen duo-musiikki oli studiolevytyksellä spektri akustisesta elektroniseen, livenä sama materiaali on ollut orgaanisempi kokonaisuus. Helmikuussa We Jazzin julkaisema livelevy on äänitetty keikoilla We Jazz Festivaalilla, Porvoo Jazz Festivaalilla ja G Livelabissa. Hyvää meininkiä rakennellaan näyteraidassa Calling James.

Vibrafonisti Panu Savolainen on tulevalla levyllään Soiva melko kansanmusiikkihenkisissä tunnelmissa – triossa mukana harmonikassa Harri Kuusjärvi ja bassossa Eero Seppä.

Virolaislaulaja Susanna Aleksandran kvartetissa soittavat Joonas HaavistoJoonas Tuuri ja Ville Pynssi. Kvartetin levy jonka materiaalia kuultiin Helsingissä livenä kesällä Jazz-Espalla julkaistiin Japanissa jo viime vuonna nimellä Souls of the Night, nyt Eclipse Music on julkaissut sen Suomessa The Siren -nimellä.

Pianisti Teemu Kekkonen voi olla blogin ja suomalaisen jazzin seuraajille ennestään tuttu Mikko Sarvanne Hip Companyn pianistina. Tällä hetkellä Amsterdamissa vaikuttava Kekkonen on juuri julkaissut trionsa ensimmäisen EP:n Trio Live at Bimhuis ja koko pitkää levyä on tulossa loppuvuodesta 2021. Dragonflies in July -kappaleessa viehättävät erityisesti dynamiikan ja rytmityksen taju kappaleen kasvaessa komeasti jälkipuoliskollaan rytmiikkaa oivallisesti hyödyntäen.

  • Fergus McCreadie – Jig
  • Charles Lloyd – Ramblin’

Ehkä minulle tammikuun  julkaisuista eniten on kolahtanut skotlantilaisen Fergus McCreadien Cairn, jossa Kekkosen EP:n tavoin on pianotrion dynaamiset mahdollisuudet ja kappaleiden kasvatus huipennuksiin hyvin hanskassa. Edition Recordsin julkaisema levy tuonee McCreadielle paljon lisää näkyvyyttä Brittein saarten ulkopuolellakin.

Hyvää lupaa myös Charles Lloydin tulevalta Tone Poem Blue Note -levyltä lohkaistu Ornette Coleman -tulkinta Ramblin’ johon The Marvels -yhtye (Bill FrisellGreg LeiszReuben Rogers ja Eric Harland) luo varsin menevän grooven. Jazzvinyylipiireissä Blue Noten ääniguru Joe Harleyn  tuottamien ”Tone Poet” -uudelleenjulkaisujen sarja on otettu ilolla vastaan ja äänenlaatua syystäkin kiitelty – Tone Poem on ensimmäinen tässä sarjassa ilmestyvä uusi julkaisu.

  • Otis McDonald – Grease of the East(bay)
  • Delvon Lamarr Organ Trio – Hole in One
  • Bear Garden – New Kid
  • Arthur Hnatek Trio – In Three

Sitten muutama retro-groove henkinen pläjäys. Tuottaja Otis McDonald tunnetaan parhaiten royalty-vapaan musiikin tuottajana YouTube-videoiden ja muun nettisisällön taustaksi. Uudella singlellä Grease of the East(bay) on vahva Herbie Hancockin 70-luvun funk-poljento.

Pori Jazzeilta 2018 on ehkä jollekin jäänyt mieleen Seattlelaisen Hammond-urkuri Delvon Lamarrin Organ Trio. Uusi levy I Told You So jatkaa perinteisen Hammond-grooven poluilla bändin muiden julkaisujen tavoin.

Ruotsalaisen Martin Wirénin Bear Garden -projektin ensimmäinen levy sai jonkun verran kansainvälistä suosiota ilmestyessään 2019. Riemukasta meininkiä ja vähän afrobeattiakin tarjoilee toiselta levyltä otettu sinkku New Kid. Uusi levy Sunshine Fruit ilmestyy 19. helmikuuta.

Modernia elektronissävytteistä minimalismia tarjoilee sveitsiläisrumpali Arthur Hnatek Trioineen. Mieleen tulevat niin Suomesta 3TM kuin We Jazz festareillakin joitain vuosia sitten vieraillut Dawn of Midi.

  • Gary Smulyan & Ronnie Cuber – The Preacher
  • Ethan Iverson – Bud Powell in the 21st Century

Muutama julkaisu perinteisemmän jazzin ystäville. Sekä Gary Smulyan että Ronnie Cuber kuuluvat jazzpiirien arvostetuimpiin baritonisaksofonisteihin, mukavaa ja svengaavaa barskanpörinää riittää yhteislevyllä Tough Baritones.

Perinnetietoisena jazzkirjoittajana viime vuosina paljon kunnostautunut The Bad Plussasta tunnetuksi tullut pianisti Ethan Iverson tuo puolestaan pianisti Bud Powellin musiikkia tälle vuosisadalla big band sovituksin Umbria Jazz Orchestran kanssa.

  • Joe Lovano – West of the Moon
  • Shai Maestro – In a Sentimental Mood

Uusimpiin ECM-julkaisuihin lukeutuvat saksofonisti Joe Lovanon Garden of Expression ja April Jazzeilla 2019 Tapiolan kirkossa konsertoineen pianisti Shai Maestron -kvartettilevy Human. Maestron tulkina Duke Ellingtonin tunnetuksi tekemästä In a Sentimental Moodista on samalla sekä hienoeleinen että jopa radikaali.

  • Archie Shepp & Jason Moran – Isfahan
  • Matthew Shipp & Daniel Carter – Landing Takeoff
  • Binker and Moses – Intoxication from the Jahvmonishi Leaves

Sitten uusia saksofoni-piano duolevyjä kaksin kappalein – helmikuussa ilmestyy kahden eri livekeikan materiaalista koottu duo-levy veteraanisaksofonisti Archie Sheppiltä ja pianisti Jason Moranilta. Tämän viikon perjantaina puolestaan jo ehti ilmestyä kimuranttia free jazz -duoilmaisua Daniel Carterilta ja Matthew Shippiltä.

Lopuksi vielä Binker and Moses -duon uutta livelevyä Escape the Flames jolla kuullaan Journey to the Mountain of Forever –levyn materiaalia elävänä taltioituna. Duo nousi tunnettuuteen vuonna 2015 ensilevyllään Dem Ones ja oli jälkikäteen ajatellen yksi ensimmäisistä uuden Lontton jazzskenen airuista. Suomessa Binker and Moses nähtiin We Jazz -festareilla 2017.

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

UMO Helsinki Jazz Orchestra – Music of Haarla, Heinilä, Kasurinen & Rönkä

UMO Helsinki Jazz Orchestran nettisivujen mukaan uusi Music of Haarla, Heinilä, Kasurinen & Rönkä on tämän suomalaisen big band -kulttuurin ja koko järjestäytyneen jazztoiminnan suuren instituution jo kuudeskymmenesensimmäinen levyjulkaisu. On valitettavan yleistä, että big bandien levyt jäävät yleensä varsin vähälle huomiolle jazzlevydiggarien maailmassa eikä UMOnkaan merkittävästä tuotannosta kovin usein muisteta puhua.

Viime joulukuussa ilmestynyt levy esittelee musiikkia neljältä suomalaiselta säveltäjältä. Nuorta, nousevaa sukupolvea edustavat Sampo Kasurinen ja Artturi Rönkä ja kokeneempaakaartia Iro Haarla ja jo 80- ja 90-luvuilla monta vuotta UMOn riveissä soittanut ja myöhemmin kapellimestarija ja muutaman vuoden taiteellisena johtajanakin toiminut Kari ”Sonny” Heinilä.

Levyn avaa Röngän En Ut joka on oheismateriaalin mukaan saanut innoituksensa Sibeliuksen ja Bob Brookmeyerin tyyleistä. Sävellys tuntuu etenevän aalloissa fanfaarin omaisen alkusoiton muuttuessa ensin tunnelmaltaan arvoitukselliseksi ja jopa uhkaavaksi rauhoittuakseen Manuel Dunkelin hienon saksofonisoolon taustalleja päätyen triumfanttisen huipennuksen jälkeen levollisen harmoniseen C-duurilopetukseen.

Tätä seuraa yksi levyn helmistä – Heinilän oivasti nimetty Neo-Noir. Internetin jazzkeskusteluissa toistuu muutamia jazzmusiikkiin liittyviä toiveita johon aktiivisillakin jazzin kuuntelijoilla on varsin vähän hyviä musiikkisuosituksia – film noir -henkinen jazz kuuluu ehdottomasti näihin. Vaikka on suhteellisen selvää minkälaista musiikkia haetaan niin Miles Davisin Ascenseur pour l’échafaud soundtrackin ja Bob Beldenin 2000-luvun alun Black Dahlia -levyn lisäksi ei kovin paljoa tule mieleen jos ei  Bohren & der Club of Goren kaltaiseen uudempaan doom jazziin lähdetä. Vaan nytpä löytyy oiva noir-tunnelmapala Heinilän kynästä pahimpaan mustavalkoisen kyynistelyn nälkään. Solistina toimii Jouni Järvelä jolle Heinilä on kappaleenerityisesti säveltänyt.

Seuraavaksi vuorossa on toinen Röngän sävellys Sarabande joka puolestaan hakee innoistuksensa barokkimusiikista. Tehokkaasti teemaansa toistava sävellys on sekä juhlava, että dramaattinenkin. Seppo Kantosen vähäeleinen pianosoolo muuntaa tunnelmaa tehokkaasti tuoden sävellykseen uuden ulottuvuuden.

Levyn lehdistömateriaali pelottelee Kasurisen Four Dances I: Waltzin yhteydessä ”fraktaalilinjoilla jotka saattavat avautua analysoimalla nuotteja, mutta eivät välttämättä pelkästään kuuntelemalla”. Paikoin jopa kolmijakoiseksi ihan kuuntelemalla tunnistettava valssi osoittautuu kuitenkin melko miellyttäväksi kuuntelukokemukseksi. Vertailukohdiksi on mainittu Alban Bergin ja Arnold Schönbergin kaltaisia 1900-luvun modernisteja ja sävellys onkin paljon lähempänä modernia taidemusiikkia kuin big band -jazzia.

Levyn päättää Haarlan komea On the Edge of the World jonka innoitus on historiallisissa ajoissa kun Länsi-Irlannin saarten ajateltiin olevan maailman reuna. Haarla soittaa raidalla itse harppua ja harpun ja big bandin yhteissoundi on erittäin komeaa kuultavaa. Luonnonvoiman lailla jylläävä soundi jättää miettimään miksi harppua ei useammin kuulla big bandin tukena.

Kokonaisuutena Music of Haarla, Heinilä, Kasurinen & Rönkä esittelee uuden suomalaisen big band -musiikin runsasta kirjoa ihailtavan monipuolisesti. Vuosikymmeniä toimineilla instituutioilla on aina vaarana jäädä jumittamaan vanhan perintönsä vaalijoiksi, Music of Haarla, Heinilä, Kasurinen & Rönkä todistaa että UMO Helsinki Jazz Orchestra tarjoaa suomalaisille kunnianhimoisille jazzsäveltäjille alustan rohkeillekin kokeiluille ja suuren kokoonpanon mahdollisuuksien kartoittamiselle.

Uutta levyä saa CD:nä ja diginä julkaisija Eclipsen Bandcampista.

UMO Helsinki Jazz Orchestra joht. Kirmo Lintinen

Saksofonit ja puupuhaltimet
Jouni Järvelä: alttosaksofoni (2), sopraanosaksofoni (1, 3, 4), Bb klarinetti (4, 5), huilu (5) // Sampo Kasurinen: alttosaksofoni (1, 3, 4), alttohuilu (2), huilu (5) // Ville Vannemaa: tenorisaksofoni (1, 3, 4, 5), huilu (2, 4) // Manuel Dunkel: tenorisaksofoni (3, 4, 5), sopraanosaksofoni (1), alttohuilu (2, 4, 5) // Mikko Mäkinen: baritonisaksofoni (1, 3, 4, 5), bassoklarinetti (2, 4), Bb klarinetti (4)

Trumpetit ja flyygelitorvet
Teemu Mattsson (lead), Timo Paasonen, Mikko Pettinen, Tero Saarti

Pasuunat
Heikki Tuhkanen (lead), Mikko Mustonen (tuuba raidalla 5), Pekka Laukkanen, Mikael Långbacka (bassopasuuna)

Komppi
Seppo Kantonen: piano (1–4)
Juho Kivivuori: kontrabasso (1–4)
Ulf Krokfors: kontrabasso (5)
Markus Ketola: rummut ja perkussiot
Iro Haarla: harppu (5)
Ville Syrjäläinen: vibrafoni (4)

Ei kommentteja

Elin Forkelid – Elin Forkelid Plays for Trane

John Coltranesta on tullut jazzin historian suurista saksofoneista ehkä viimeisimpien sukupolvien soittajien esikuvista tärkein ja erityisesti Coltranen 60-luvun musiikin kaikuja kuulee uudessa jazzissa säännöllisesti. Tukholmalaisen jazzklubi Faschingin jazzin suuruuksia kunnioittavan konserttisarjan innoittamana Coltranen musiikkiin on tarttunut myös ruotsalaissaksofonisti Elin Forkelid, joka ehkä parhaiten tunnetaan yhtenä Anna Högberg Attack -kokoonpanon saksofonisteista.

Elin Forkelid Plays for Trane -levyllä Forkelid yhtyeineen – kitarassa David Stackenäs, vibrafonissa Mattias Ståhl, bassossa Vilhelm Bromander ja rummuissa Jon Fält – lähestyy Coltranen musiikkia eri tulokulmista. Levyn avaa mielenkiintoisesti Compassion, joka on erityisesti tulkinta Coltranen kuoleman jälkeen julkaistulta First Meditations -levyn versiosta – vuoden ’66 Coltranen free-kauden Meditations -levyn versiosta on nimittäin jo koko tulkinnan teemaksi nostettu First Meditationsin avaava riffi huuhtoutunut pois vapaan musiikin virran tieltä. Tässä versiossa romuluisesti kalisevat lyömäsoittimet pitävät tätä teemaa elossa Forkelidin, Stackenäsin ja Ståhlin innostuessa maukkaaseen free-rytistelyyn.

Väkevän alun jälkeen levyn tunnelma on odotettua herkempi, Central Park WestDear Lord ja After the Rain vedetään kaikki tunnelmalliseen balladityyliin. Kokoonpanon eduksi osoittautuu moni-ilmeisyys, kitara, vibrafoni ja lyömäsoittimet toimivat yhteisen soundin luomiseksi mainiosti, haettiin sitten vapaampaa kolinaa tai seesteistä tunnelmaa.

Ogunde ja pitkä tulkinta Alabamasta kasvattavat seesteisistä aluista puolestaan villit free-soolomyrskyt joissa erityisesti Stackenäsin kitarointi ihastuttaa.

Toinen alkuperäistä materiaalia mielenkiintoisesti muunteleva kohokohta Compassionin lisäksi on Resolution jonka teemaa Forkelid lähestyy salakavalan varovaisesti muun bändin luoman arvoituksellisen äänimaton päälle. Fältin rummut ja lyömäsoittimet ovat jälleen suuressa roolissa.

Levy onnistuu parhaiten kun alkuperäiseen materiaaliin otetaan vähän etäisyyttä ja tulkitaan eri tavalla, balladit on kauniisti tulkittu mutta eivät ehkä houkuttele samalla tavalla uusiin kuuntelukertoihin ja vähän suoraviivaisemmissa lähestymisissä jää kaipaamaan Coltranen oman bändin mahtavaa draivia.

Elin Forkelid Plays for Trane on kuitenkin kelpo paketti niin Coltranen musiikin kuin uudesta ruotsalaisesta jazzista kiinnostuneille kuuntelijoille. Ottaen huomioon että tämä kokoonpano esiintyi ensimmäistä kertaa tällä materiaalilla, sen yhteissoundi toimii erinomaisesti useammassa eri tyylissä.

Uutta levyä voi ostaa Forkelidin Bandcampista LP:nä, CD:nä ja diginä. CD:tä voi kysellä myös Digeliuksesta.

  • Elin Forkelid – saksofonit
  • David Stackenäs – kitara
  • Mattias Ståhl – vibrafoni
  • Vilhelm Bromander – basso
  • Jon Fält – rummut, lyömäsoittimet
Ei kommentteja