Jaco Pastoriuksen syntymästä tänään 69-vuotta – ota legendaarisen basistin keskeinen tuotanto haltuun tunnin soittolistalla

Jaco Pastoriuksen asema jazzin historian kaikkien aikojen merkittävimpänä sähköbasistina on lähes  kiistaton, toista yhtä selvää oman instrumenttinsa .johtotähteä ei ehkä löydykään kunnes aletaan puhua Rufus Harleysta jazzin kaikkien aikojen merkittävimpänä säkkipillinsoittajana.

Tänään 1.12.2020 tulee kuluneeksi 69 vuotta Jacon syntymästä, joten on hyvä hetki käydä läpi päihde- ja mielenterveysongelmien varjostaman legendan lyhyen, mutta merkityksellisen uran huippuhetket tunnin soittolistalla.

  • Pat Metheny – Bright Size Life (levyltä Bright Size Life 1976)

Pastorius tutustui muutaman vuoden nuorempaan kitaristi Pat Methenyyn 70-luvun alussa kun molemmat opettivat Miamin yliopistossa. Ihan ensimmäinen levytys oli pianisti Paul Bleyn organisoima livelevy Pastorius / Metheny / Ditmas / Bley joka hieman myöhemmin Pastoriuksen noustua suurempaan maineeseen julkaistiin uudelleen nimellä Jaco, mutta ensimmäinen todellinen klassikkolevytys oli Methenyn debyytti Bright Size Life jossa nämä uuden fuusiosukupolven nuoret tähdet kuulostavat jo kypsiltä.

Levy ei ilmestyessään ollut varsinainen myyntimenestys, mutta se on myöhemmin noussut klassikkolevyn asemaan.

  • Jaco Pastorius – Donna Lee
  • Jaco Pastorius – Portrait of Tracy (levyltä Jaco Pastorius 1976)

Jos tämän listan sijaan pitäisi valita yksi levy jonka kautta Pastoriuksen soittoon kannattaa tutustua, se olisi ehdottomasti soolodebyytti Jaco Pastorius josta löytyy vähän kaikkea. Tähän listalle valitsin kaksi raitaa jossa sähköbasson soolo-ominaisuudet ovat pääosassa – molemmat innoittavat basisteja tänäkin päivänä ja YouTubesta löytyy runsaasti videoita jossa näitä soitetaan.

Donna Lee on ehkä levyn kuuluisin raita ja se on usein mainittu biisinä joka näytti jazzmaailmalle sähköbasson mahdollisuudet soolosoittimena. Tulkittavana tässä Charlie Parkerin bebop-klassikko soolona bassolla Don Aliaksen congien säestämänä. Nopeatempoinen tulkinta demonstroi hyvin miten sähköbassolta onnistuu nuottien selkeä artikulaatio ripeässäkin menossa.

Koska raidalla ei ole sävellyksen harmoniaa niin kaikki nerokkuus ei ehkä useimmille kuulijoille paljastu – Pastoriuksen soolo nimittäin paljastuu suorastaan nerokkaasti Donna Leen sointuihin sopivaksi kun siihen lisää soinnut.  Tässä yksi esimerkki.

Portrait of Tracy on puolestaan puhdas bassoinstrumentaali jossa erityisessä osassa ovat niinsanotut huiluäänet joiden näin laaja käyttö alle kaksi ja puoliminuuttisessa raidassa on varsinainen mestarikurssi tästä yhdestä soittotekniikasta.

  • Weather Report – Barbary Coast (levyltä Black Market 1976)

Ensimmäisen soololevyn aikaan Pastoriuksen maine levisi nopeasti ja samana vuonna 1976 häntä kuullaan oman levyn lisäksi monilla muillakin merkittävillä julkaisuilla.

Jazzpiireissä Pastorius erityisesti muistetaan Weather Reportin basistina (1976-1981). Pastorius oli vakuuttanut Weather Reportin Joe Zawinulin kyvyistään antamalla hänelle demonauhan ja varhaisen version soololevystään ja kun basisti Alphonso Johnson lähti bändistä kesken Black Market -levyn tekoa, Jaco sai tilaisuuden liittyä yhteen fuusiojazzin ehdottomista kärkikokoonpanoista. Black Market -levyllä Pastorius soittaa kahdella raidalla – tämä Barbary Coast on hänen oma sävellyksensä.

  • Al Di Meola – Suite: Golden Dawn (levyltä Land of the Midnight Sun 1976)

70-luvun puolessavälissä fuusiojazz eli muutoksen aikaa alkuaikojen fuusion Miles Davisin Bitches Brew’n inspiroima kaoottisuus teki tilaa ensin rytmikkäämmälle funk-jamittelulle ja sitten teknistä soittotaitoa korostavalle, hiotummalle ilmaisulle ja monimutkaisemmille sävellyksille – kehitystä joka mielestäni ainakin heijastelee sitä mitä rock-musiikissa tapahtui progen kehittyessä ja Steely Danin kaltaisten yhtyeiden luodessa studiossa tarkkaan hiottua AOR:rää.

Tämän ajan airuita oli sähkökitaran puolella Al Di Meola jonka soitto oli nopeaa mutta tarkkaa – sitä paljon puhuttua tilutusta – siinä missä fuusiokitaroinnin varhaisen suuruden, John McLaughlinin, soitossa oli enemmän rock-särmää ja joskus joku huolimatonkin nuotti.

Pastorius vieraili Di Meolan debyyttilevyllä Land of the Midnight Sun yhdellä pitkällä raidalla Suite: Golden Dawn jossa on varsin mainio meininki ja Jacon basso tuo siihen mukavaa groovea.

  • Weather Report – Teen Town (levyltä Heavy Weather 1977)
  • Weather Report – Havona (levyltä Heavy Weather 1977)

Tämän aikakauden fuusion todellinen kivijalka on Heavy Weather – ensimmäinen Weather Reportin levy jonka kaikilla raidoilla Pastorius soittaa. Voisi ehkä uumoilla, että Pastorius olisi sähköbasson legenda vaikka ei olisi koskaan soittanut muilla levyillä kuin omalla debyytillään ja Heavy Weatherilla – sen verran ikoninen aikansa tuote on kyseessä.

Levyllä on kaksi Pastoriuksen sävellystä jotka olivat myös valintani tälle listalle – Teen Town on Jacon ”bändibiiseistä” todennäköisesti tunnetuin ja levyn päättävässä Havonassa sähköbasso on myös komeasti pääosassa.

  • Joni Mitchell – The Dry Cleaner from Des Moines (levyltä Mingus 1979)

Laulaja-lauluntekijä Joni Mitchell oli kutsunut Pastoriuksen bändiinsä kuultuaan debyyttilevyn vuonna ’76 ja yhteistyö jatkui useammalla levyllä vuoden 1979 Mingus -levyä seuranneeseen kiertueeseen asti. Tänä aikana Mitchellin musiikki muuttui entistä kokeilevammaksi ja ajan jazzvaikutteetkin lisääntyivät – jazzillisen huippunsa hänen uransa saavutti Mingus -levyllä jolle itse Charles Mingus antoi Jonille sanoitettavaksi ja esitettäväksi neljä sävellystä. Näistä onnistunein on riemastuttava The Dry Cleaner From Des Moines jossa kuullaan myös Jacon bassonsoittoa parhaimmillaan.

  • Trio of Doom – Dark Prince (alunperin julkaistu Havana Jam -kokoelmalla 1979)

Legendaarisen maineen sai erittäin lyhytikäinen Trio of Doom -kokoonpano joka koottiin Kuubassa järjestettyä Havana Jam -konserttia varten – mukana kolme legendaa Pastorius, kitaristi John McLaughlin ja rumpali Tony Williams. Trio soitti Havanassa noin 25 minuuttia ja muutamaa päivää myöhemmin New Yorkissa studiossa äänitettiin viisi ottoa kolmesta eri biisistä kunnes Pastorius riitautui Williamsin kanssa ja trion päättyi siihen. Näihin aikoihin Pastoriuksen mielenterveys- ja päihdeongelmat jotka käytännössä hänen uransa päättivät ennenaikaisesti alkavat jo selvästi tulla esiin levyjä ympäröivissä tarinoissa.

McLaughlin ei pitänyt live-ottoja julkaisemisen arvoisina joten muuten livetunnelmaa dokumentoivilta Havana Jam -kokoelmilta löytyi näitä studio-ottoja, tässä Miles Davisille omistettu tulikivenkatkuinen Dark Prince . 

Koko 40 minuuttia Trio of Doomin nauhalle taltioitua elinaikaa julkaistiin myöhemmin Trio of Doom -nimisellä CD:llä vuonna 2007.

  • Herbie Hancock – 4 A.M. (levyltä Mr. Hands 1980)

Pastoriuksen ja Herbie Hancockin vierailut toistensa levyillä tuottivat muutaman mainion raidan – niistä tässä näytteenä 4 A.M. Hancockin Mr. Hands -levyltä jolla soittaa eri raidoilla viisi eri basistia.

Hancockin diskografiassa 80-luvun vaihteen levyt kun tyyli siirtyi jazz-funkista enemmän r&b:n ja diskonkin suuntaan ovat melko vähän arvostettuja, mutta ainakin tämä raita on mitä mainioin – etenkin kun sen esittää tässä Pastoriuksen uran kontekstissa.

  • Jaco Pastorius – Chromatic Fantasy (levyltä Word of Mouth 1981)
  • Jaco Pastorius – Blackbird (levyltä Word of Mouth 1981)

Warnerilla oli tähän aikaan luottoa Pastoriukseen ja tuli mahdollisuus tehdä toinen studiosoololevy isommalla kokoonpanolla. Nyt ensimmäiseen levyyn verrattuna mukana on enemmän suuremman kokoonpanon sävellyksiä, mutta otetaan kuitenkin kaksi lyhyempää esimerkkiä taiturimaisesta basismista – Chromatic Fantasy on todellinen virtuoosimainen voimannäyte ja sitä seuraa rento Beatles-tulkinta Blackbird jossa huuliharppua soittaa Toots Thielemans.

  • Jaco Pastorius – Amerika (levyltä Invitation 1983)
  • Jaco Pastorius – Soul Intro / The Chicken (levyltä Invitation 1983)

Word of Mouth -levyn jälkeen Jaco lähti kiertueelle big bandin kanssa. Viimeiseksi merkittäväksi levytykseksi jäi Japanissa livenä äänitetty Invitation josta kaksi näytettä – herkkä bassosoolo Amerika ja Pee Wee Ellisin säveltämä The Chicken jonka alunperin levytti James Brown Popcorn -singlen B-puolelle, mutta josta tuli jazz-funk -standardi vasta Pastoriuksen otettua sen ohjelmistoonsa.

 

 

Avainsanat:
Ei kommentteja

Hot Heros feat. Iro Haarla – Vodjanoi

Nöyryys ei ole piirre jota perinteisesti yhdistetään free jazziin, mutta kun kuuntelee suomalaisen free jazzin levytysrintamalla ehkä näkyvimmäksi kokoonpanoksi viime vuosina nousseen Hot Herosin ja äskettäin Suomen jazzlegendojen joukkoon virallisesti nimetyn pianisti Iro Haarlan yhteislevyä Vodjanoi. Kohtaavia osapuolia yhdistää myös rakkaus luontoon – luonto ja eläimet ovat esiintyneet molempien sävellysten nimissä ja siitä kertoo myös levyn sisäkanteen painettu Topeliuksen sitaatti: ”Luonnon pitää pysyä erämaana koska se sanoo mitä me olemme ja mitä meidän tulee olla”. Ehkä tästä asenteesta kumpuaa myös viehtymys vapaampaan ilmaisuun – vaistonvaraisesta soittamisesta ja toisiin reagoimisesta syntyy jotain aitoa ja inhimillistä.

Haarla on ansioitunut säveltäjä, mutta Vodjanoilla suurin osa sävellyksistä on Hot Heroesin jäsenten kynistä – saksofonisti Sami Sippola on säveltänyt kahdeksasta raidasta neljä, basisti Ville Rauhala kolme ja Haarla yhden.

Levy alkaa vahvan melodisesti Sippolan sävelin niin avausraita Kuulin suden ulvovan kuin sitä seuraava Karhuntanssikin ovat melodioita jotka tarttuvat mieleen ja rauhallistempoisissa tulkinnoissa on säkenöivää voimaa. Rumpali Janne Tuomi luo hienosti avausraitoihin varsin erilaiset tunnelmat suden ulvoessa virvelirummun ja karhun tanssiessa enemmän ride-symbaalin tahtiin. Haarlan Kullankaivajan blues on puolestaan enemmän hyppy tuntemattomaan jonka vapaampien soolojen jälkeen löytyvä tukevampi jalansija Sippolan palatessa sävellyksen teemaan tuntuu lähes voitonriemuiselta.

Näitä seuraavat kolme Rauhalan sävellystä – Niin on kehto tyhjillään on yksi levyn kohokohdista, sen kansanlaulumainen tunnelma antaa sille vahvan oman ilmeen ja innoittaa niin Haarlan kuin Sippolankin vahvaan sooloiluun. Por que tu sonrisa me mata ja Murmansk antavat puolestaan säveltäjäbasistille mahdollisuuden tunnelmoida hieman jousellakin. Erityisesti hyytävän jäisen tunnelmainen Murmansk on vahva tunnelmapala.

Levyn loppuun vielä kaksi Sippolan herkkää melodiaa – Vodjanoi ja Vedenneito päättävät tunnin mittaisen levyn levollisesti.

Levystä jää ehkä päällimmäisenä mieleen kysymys mikseivät Hot Heros ja Haarla ole löytäneet toisiaan aiemmin – soittajien tyylit ja ilmaisu täydentävät toisiaan hienosti ja voisi kuvitella kvartetin soittaneen yhdessä pitkäänkin – erinomainen kohtaaminen joka varmasti miellyttää molempien musiikin ystäviä. Toivottavasti tulevaisuudessa koronarajoitusten hellitäessä tätä kokoonpanoa kuullaan vielä livenäkin.

Uutta levyä saa CD:nä Digeliuksesta.

  • Sami Sippola – tenorisaksofoni
  • Iro Haarla – piano
  • Ville Rauhala – kontrabasso
  • Janne Tuomi – rummut
Ei kommentteja

Jazzpossun marraskuun 2020 soittolista

Tässäpä marraskuun uutuuslevykattaus – paljon hyvää jazzia on taas ilmestynyt ja lisää on tulossa ennen vuoden loppua. Koronatoimet peruivat valitettavasti We Jazz -festivaalin, mutta sen yhteydessä järjestettävä Nordic Jazz Comets -showcase tapahtuu kuitenkin streamattuna – listan lopussa myös näytteet tämän keskiviikon showcasen esiintyjiltä.

Kotimaisia uutuuksia

  • Hot Heros feat. Iro Haarla – Niin on kehto tyhjillään
  • Nujakka – Tupakkimiehiä
  • Dalindèo – Haunted
  • Mikko Karjalainen Fellowship Quintet feat. Paleface – A Second Notice
  • Jimi Tenor – Afroeuropean
  • Gourmet feat. Mari Palo – Jännitys rakkauden
  • Riitta Paakki Quartet – Rebecca
  • Sointi Jazz Orchestra – Kolibri

Hot Heros -trio on viime vuosina kunnostautunut paitsi aktiivisenä levyttäjänä niin myös monien erilaisten yhteistyökuvioiden saralla. Erittäin hyvin toisiaan tukevat ja tädyentävät tämä Tampereen seudun free jazz -ketju ja juuri Suomen jazzlegenda -palkinnon saanut pianisti/säveltäjä Iro Haarla uudella levyllä Vodjanoi.

Hyvin samanhenkistä free jazz -tunnelmaa tarjoilee ensilevyllään myös trio Nujakka jossa soittavat puhaltaja Jaakko Arola, basisti Aaron Koskelainen ja rumpali Elias Ojutkangas.

Dalindèon alkuvuoden Dark Money –EP on nyt täydentynyt LP-mittoihin. Follow the Dark Money lisää toisen EP:llisen verran uutta musiikkia, tummempaa tunnelmaa ja yhteiskunnallista kannanottoa kappaleiden nimien ja teemojen kautta lisää tarjolla.

Kannanottavuus on vahvemminkin pääosassa Mikko Karjalainen Fellowship Quintetin toisella näytteellä A Second Notice tulevalta levyltä Fellowship jolla Paleface feattaa ilmastonmuutosaiheista. Levy ilmestyy 4.12. , kaksi raitaa joilla kuullaan Palefacen spoken wordia julkaistaan myös vinyylisinglenä.

Jimi Tenorin uusi levy Aulos on afrorytmejä pullollaan, paljon myös laulua mukana tässä kuitenkin instrumentaalibiisi Afroeuropean näytteenä.

Uudella Gourmet -levyllä New Habitat on paljon kutkuttelevan hauskaa musiikkia jossa genrerajoja koetellaan. Oopperalaulaja Mari Palo tuo hienon ulottuvuuden avausraitaan Jännitys rakkauden jossa on vähän 70-lukulainen Morricone-soundtrack tunnelma.

Pianisti Riitta Paakin kvartetilta on juuri ilmestynyt uusi levy Piste jossa on odotusten mukaisesti perinnetietosta svengaavaa jazzia, erityisen hieno on avausraita Rebecca.

Paljon hienoa musiikkia löytyy Sointi Jazz Orchestran uudelta levyltä Kolibri. Tähtisolistina vierailee tällä nimiraidalla norjalaissaksofonisti Marius Neset.

Ulkomaiset

  • Marius Neset – Children’s Day – Small Group Version
  • Lucia Cadotsch – I Think It’s Going to Rain Today
  • Dark Horse – Fjäll-låten
  • Archie the Goldfish – Goldfish Memories
  • Håkon Kornstad – Sibelius
  • GoGo Penguin – F Maj Pixie – Live from Studio 2, Abbey Road
  • Fergus McCreadie – Cairn
  • Chris Potter – Rising Over You
  • Ill Considered – Sorry to Hear Your Parcel Didn’t Arrive
  • Matthew Halsall – Salute to the Sun
  • Charles Mingus – Cherokee

Neset toimikoon aasinsiltana ulkomaisiin uutuuksiin – Children’s Day -sävellys kuultiin kolmiosaisena big band -versiona The Danish Radio Big Bandin kanssa tehdyllä, aiemmin syksyllä ilmestyneellä Tributes -levyllä, nyt on erikseen julkaistu sinkkuversio pienellä kokoonpanolla joka on koronahengessä äänitetty muusikoiden kotistudioissa.

We Jazz -festivaali valitettavasti peruuntui tältä vuodelta joten festivaalin ulkomaisiin vieraisiin täytyy tutustua nyt uusien We Jazz Recordsin julkaisemien levyjen kautta. Hienoja ja tunnelmallisia tulkintoja tarjoilee uudella levyllään sveitsiläislähtöinen laulaja Lucia Cadotsch yhteistyökumppaneinaan Speak Low -levyn tavoin basisti Petter Eldh ja saksofonisti Otis Sandsjö. Göteborgista tulevaa Dark Horse -trioa on verrattu australialaiseen The Necksiin joka tunnetaan pitkistä vapaasti improvisoiduista keikoista ja levyistä eikä aivan turhaan – samanhenkistä vapaan modernia pianotrio tunnelmaa löytyy levyltä Listen.

Suomalainen yhteys löytyy myös Archie the Goldfish -duolta jonka muodostavat trumpetisti Graeme Flowers ja kitaristi Chris Bestwick – Bestwick nimittäin toimii tällä hetkellä Helsingistä käsin. Hidden Depths -EP ilmestyy joulukuussa, nyt yksi rento raita Goldfish Memories kuultavissa.

Saksofonisti/laulaja Håkon Kornstad ihastutti muutama vuosi sitten Tampere Jazz Happeningissa Tenor Battle -ohjelmistossa jossa hän yhdisti tenorisaksofonin soittoa komeaan oopperalauluun – varsin harvinainen yhdistelmä musikaalisia taitoja. Uudella soololevyllä kuullaan lähinnä Kornstadin herkkää soolo saksofonismia jossa loopeilla on tärkeä osansa, mutta lauluakin on tällä raidalla Sibelius.

GoGo Penguin järjesti lokakuun lopulla streamauskeikan maineikkailta Abbey Roadin studioilta, nyt tämä keikka on julkaistu myös digitaalisena levynä. Pingviinitrion elektronisesta musiikista ja minimalismista vaikutteita ammentava musiikki toimii hyvin myös livenä mikä on Suomessakin Pori Jazzissa saatu todeta.

Mielenkiintoinen vielä uransa alussa oleva skottipianisti Fergus McCreadie saanee laajempaa huomiota ensi vuoden alussa tulevalla Edition Records -levyllään Cairn, jolta on nyt julkaistu nimibiisi ensimmäisenä näytteenä. Skotlantilaisen kansanmusiikin kaiut kuuluvat usein McCreadien musiikissa, mutta ehkä vähän vähemmän tällä näytteellä kuin debyyttilevyllä Turas.

Edition Recordsin tulevia julkaisuja on myös nimekkään saksofonisti Chris Potterin ”koronalevy” There is a Tide jolla Potter soittaa itse kaikki instrumentit.

Brittitrio Ill Considered tunnettiin ehkä jossain vaiheessa siitä, että se julkaisi ripeään tahtiin uusia levyjä pelkästään suhteellisen pienen painoksen LP-levyinä, mutta nyt julkaisupolitiikka on muuttunut (tai ehkä levyt oli aina tarkoitus tuoda suoratoistoon viiveellä). Joka tapauksessa moni levy joka varmasti jäi kuulematta muilta kuin jazzvinyylifriikeiltä on nyt kuultavissa – tässä yksi näyte viime vuonna alunperin julkaistulta Ill Considered VIII -levyltä.

Manchesterin seudun jazzvvaikuttaja trumpetisti Matthew Halsall joka pyörittää Gondwana Records -levy-yhtiötä on määrätietoisella työllään saavuttanut kannatusta myös Suomessa ja nähtiinhän Halsallin Alice Coltranen musiikista paljon vaikutteita saanutta spiritual jazz-orkesteri Gondwana Orchestra muutama vuosi sitten Porissakin. Uutta levyä Salute to the Sun onkin siis näilläkin leveysasteilla odotettu – ei vähiten sen takia että kolme edellistä julkaisua olivat kaikki arkistosta kaivettuja vanhoja äänityksiä, nyt siis vihdoin uutta musiikkia viisi vuotta edellisen Gondwana Orchestra -levyn jälkeen uudella bändillä – sielua hivelevää spiritual jazz meininkiä!

Arkistoista on kaivettu Charles Mingusin live-taltiointeja Bremenistä vuosilta 1964 ja 1975. Neljä levyä musiikkia tarjolla tältä bassomestarilta – paljon pitkiä vetoja, monet yli 20 minuuttisia, mutta otetaan tähän erittäin lyhyt näyte riemastuttavan villistä ja vapaasta versiosta jazzstandardista Cherokee.

Nordic Jazz Comets

  • Svaneborg Kardyb – Haven
  • Post-sun-vision – Mega-parent
  • Ingibjörg Turchi – Elefþería
  • Kjetil Mulelid Trio – When Winter Turns Into Spring
  • Kadi Vija Key Project – Roaming in the Contemporary Society

Ainoaksi We Jazz 2020 -festarien perumattomaksi tapahtumaksi jäänee Nordic Jazz Comets -showcase joka striimataan YouTubessa We Jazzin kanavalla keskiviikkona 2.12. 17:45-21:00.

Nyt entinen Young Nordic Jazz Comets on hieman uudistunut niin, että Young-sana on tippunut nimestä pois ja nuorten muusikoiden sijaan erityisesti esitellään kansainvälistymisen kynnyksellä olevia kokoonpanoja.

Showcasessa nähdään tänään vuonna Svaneborg Kardyb duo Tanskasta, Post-sun-vision Ruotsista, Ingibjörg Turchi Band Islannista, Kjetil Mulelid Trio Norjasta ja Kadi Vija Key Project Suomesta.

Tässä tyylinäytteet kultakin.

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Atmosfärg Jazz Quartet – Radical Skies

Vapaaseen improvisaatioon keskittyvä Atmosfärg -ryhmä tuntuu kasvavan joka levytyksen myötä aina kuulijoille miellyttäviä yllätyksiä tarjoten. Rumpali Alf Forsmanin (mm. Sielun Veljet, Krakatau) ja trumpetisti Eero Savelan (mm. Astro Can Caravan, Bad Ass Brass Band) Affe ja Eero -levyn duosta kokoonpano kasvoi basisti Tapani Variksella Atmosfärg -levylle joka oli jazzvuoden 2018 helmiä ja nyt uudella julkaisulla Radical Skies kuullaan kvartettikokoonpanoa – neljäntenä soittajana pianisti Jouko Kantola.

Levyn teemat ottavat kantaa ilmastonmuutokseen. Eero Savelan sanoin: ”Taivaat muuttuu, vedet kiehuvat ja leijailevat yläilmoihin. Täällä maapallolla me olemme ja täällä meitä koskevat asiat tapahtuvat. Kelluttelemme rauhassa vailla huolta, vaikka tarvittaisiin liikettä. Liikettä on, mutta se törmää helposti mielemme pullonkauloihin, vaikka uutta mielenlaatua tarvitaan nyt. Herätkää, nyt tarvitaan radikaali ote taivaiden pelastamiseen.

Radikaalista otteesta käy ehkä free jazz tupla-CD:nkin julkaiseminen näin aikoina kun ehkä useammin julkaisut laihdutetaan LP-formaattiin sopivaksi. Ratkaisu on kuitenkin ehdottomasti perusteltu, sillä näin jo toimintantsa lopettaneessa Pitskun Kulttuurikirkossa marraskuussa livenä taltioitu levy tavoittaa kaksisettisen keikan kaaret ja tunnelman.

Levyn avaa nimiraita Radical Skies jossa Variksen basso ja Forsmanin rummut luovat tummasti aaltoilevan kudelman jonka päälle Savelan trumpetti saapuu itsevarmana äänenä joka saa kohta tehdä hieman tilaa Kantolan soppaa hämmentävälle pianolle. Kuusitoistaminuuttisen ensimmäisen kaaren aikana tunnelmat kehittyvät mukavasti, ennen pitkää löydetään hieman kirveelläveistetty groove josta sitten pikkuhiljaa kadotaan jonnekin radikaalin taivaan korkeuksiin.

Ensimmäisestä raidasta muodostui kuva, että nyt ollaan samanlaisissa tunnelmissa kuin joissain ECM:n viime vuosien Pohjois-Eurooppalaisten julkaisujen vuonoimpromaisemissa – vahvasti tulivat  mieleen niin, jo ehkä pelkästään nimen puolesta Tigran Hamasyanin, Arve Henriksenin, Eivind Aarsetin ja Jan Bangin Atmosphéres kuin Kristjan Randalun, Ben Monderin ja Markku Ounaskarin Absence, mutta mikä ilahduttavinta Atmosfärg Jazz Quartet näytti että erilaisia tunnelmia ja vaihteita löytyy enemmänkin Waters on the Boilin alkaessa 60-luvun Miles Davisin kvintetin hengessä kuumeisesti svengaten. Ei ole aivan turhaan ”jazz quartet” kokoonpanon nimeen pistetty. Ensimmäisen levyn päättää sen vapaamuotoisin raita High Above tarjoaa oivat paikat kauniiseen tunnelmointiin sooloissaan ensin Savelalle ja lopuksi Kantolalle.

Toisella levyllä tunnelmien miellyttävä vaihtelu jatkuu. Here We Are & Here It Happens tarjoaa painavaa sanottavaa kultakin muusikolta, tempo on hidas, mutta iskut ja nuotit ovat väkeviä ja siitä on hyvä jatkaa Floating Serenen nimen mukaiseen herkkään leijuntaan. Forward Motion tarjoaa yllättäen latinalaista rytmiikaa ja sen perään Bottleneck Minds ehkä kokonaisuuden kimuranteinta freetä Kantolan pianon kairatessa väkevästi. Levyn päättävä yhdeksänminuuttinen New Now on kuin oma mikrokosmoksensa tarjoten loppuun hyvän annoksen erilaisia tunnelmia ja maukasta rakentelua.

Kokonaisuutena Radical Skies on miellyttävän moni-ilmeinen. Siinä on free jazzin ystävien kaipaamaa rosoista luovuutta ja liveäänityksestä tulee vielä siihen oma tunnelmansa, joskin paikoin Forsmanin rummut tuntuvat äänenlaadusta hieman kärsivän, mutta erilaiset tyylit ja tunnelmat tuovat siihen mukavaa vaihtelua ja ensimmäinen kuuntelukerta tuntuu jopa seikkailulta.

Uutta levyä on ollut myynnissä ainakin Digeliuksessa (ei tosin ainakaan tällä hetkellä verkkokaupassa, mutta kannattaa kysyä) ja Eroselta Viiskulmasta.

  • Eero Savela – trumpetti
  • Jouko Kantola – piano
  • Tapani Varis – basso
  • Alf Forsman – rummut
Ei kommentteja

Timo Lassyn Big Brass sai vihdoin julkaisukonserttinsa

Koronavuoden kääntyessä loppusuoralle tuntuu todella oudolta, että kuun alussa vihdoin Yrjö-palkinnon pokanneen Timo Lassyn oman yhtyeen ja Ricky-Tick Big Band Brassin yhteislevy Big Brass on todellakin tämän vuoden julkaisuja eikä sen äänityksestäkään Savoy-teatterissa ole vielä kuin muutama vuosi. Niinpä sen loppusyksyyn siirtynyt julkaisukonserttikin loppuunmyydyllä – rajoitusten puitteissa tietenkin – ”rikospaikalla” Savoyssa tuntui nyt jotenkin erilaiselta, ei sillä tavoin jännittävältä kuin julkkarikeikoilla usein kun joko materiaalia kuulee ensimmäisen kerran tai pääsee kokemaan ensimmäistä kertaa miten levytetty materiaali elää keikalla vaan pikemminkin turvalliselta – tämä oli musiikkia jonka myötä muisti ajat ennen koronaa.

Kahdeksan soittajan vaskisektiolla vahvistettu bändi soitti niin levyllä kuin nyt keikallakin ohjelmistoa joka kattaa koko Lassyn ”soolouran” Five Corner’s Quintetin jälkeiseltä Timo Lassy Bandin ajalta aina vuoden 2007 The Soul and Jazz of Timo Lassy -levystä eteenpäin. Sitä edeltäneiden Timo Lassy Bandin 10-vuotiskiertueen ja eri yhteistyökuvioita levylle tuoneen Moves-levyn jälkeen Big Brass vahvisti tunnelmaa, että Lassyn uralla oli saavutettu uusi virstanpylväs – saattoi ehkä ajatella, että Timo Lassy Band ei enää ollut se bändi joka jatkoi kansainvälistä menestystäkin saavuttaneen Five Corner’s Quintetin jalanjäljillä vaan pikemminkin että nyt jazzyleisöille Five Corner’s Quintet oli jotain missä Lassy oli mukana ennen tämän yhdeksi 2010-luvun suomalaisen jazzin kiintotähdeksi nousseen kokoonpanon syntyä.

Levyn askelmerkkejä seurattiin suhteellisen tarkasti Valtteri Laurell Pöyhösen säveltämän ja johtaman vaskien alkusoitin Grande Opening avatessa konsertin. Levyn biiseistä kuultiin suurin osa ja muutama päälle, Q&A ja Laurell Pöyhösen Otto Donnerille omistettu sävellys Elegia vapaalle hengelle kuultiin levyn ulkopuolelta, nekin tosin viime vuosien keikoilta tuttuja myös suurempien kokoonpanojen sovituksina.

Lassy on itse armoitettu leaderihahmo ja aina vahva solisti, mutta nyt suurimmat soolopaukut saatiin trumpettisektiosta kun vuoroillaan sekä Mikko ”Gunu” KarjalainenKalevi Louhivuori ja Jukka Eskola näyttivät parasta osaamistaan – paukkuja ei todellakaan säästelty kun trumpetit ja flyygelitorvet täräyttivät ja näyttivät miten paljon räväkät ja osaavat solistit sektiosta esiin astuessaan voivat tunnelmaa nostaa.

Mutta ei silti sovin unohtaa Lassyn bändin jäsentenkään otteita sooloissaan – ”Mamba” Assefan ja Teppo Mäkysen soolot ovat aina odottamisen arvoisia, ja nytkin Mäkynen malleteillaan ainakin hetkeksi vyörytti koronan kauas mielestä ja Antti Lötjösen bassosoolo herkullisesti ennakoi varmasti kaikkien levyyn tutustuneiden vesi kielellä odottaman African Rumblen alkua.

Vahvaa valoa ja voimaa marraskuun loppuun – mitä muuta voi toivoa.

  • Timo Lassy – tenorisaksofoni
  • Henri Mäntylä – piano
  • Antti Lötjönen – basso
  • Teppo Mäkynen – rummut
  • Abdissa ”Mamba” Assefa – lyömäsoittimet
  • Ricky-Tick Big Band Brass
  • joht. Valtteri Laurell Pöyhönen

 

Ei kommentteja

Monipuolinen jazz-ilta Tapiolassa – nuori kyky Joonatan Henriksson ja MMQ April Jazz Clubilla ja Sointi Jazz Orchestra levyjulkkaritunnelmissa

Perjantaina Tapiolassa oli tavallistakin runsaampaa jazztarjontaa kun WeeGee näyttelykeskuksen April Jazz alkuillan jälkeen kerkesi vielä Espoon Kulttuurikeskuksen Louhisaliin Sointi Jazz Orchestran Kolibri -levyn julkaisukonserttiin.

April Jazz Club: Joonatan Henriksson

Pianisti Joonatan Henriksson on Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen tulevaisuuden lupauksia

Tuttuun tapaan April Jazz Clubin ilta WeeGeen aulassa alkoi opiskelijavoimin. Nuori pianistilupaus Joonatan Henriksson avasi illan puolituntisella soolopianosetillä. Nuoresta iästä huolimatta standardipohjainen soitto kulki hyvin ja vähän musikaalista huumoriakin löytyi. Tässä on nimi joka kannattaa painaa mieleen, hänestä kuullaan varmasti vielä tulevaisuudessa monet kerrat.

  • Joonatan Henriksson – piano

April Jazz Club: MMQ

Espoolaisyleisö on löytänyt tämän syksyn uudet April Jazz Club -keikat hyvin

Trumpetisti Mika Mylläri oli 90-luvun suomalaisen jazzin suurimpia nimiä ja ura vei ulkomaillekin. Viime vuosikymmenellä Mylläristä kuului vähemmän, mutta tänä vuonna ilmestyi pitkästä aikaa levytys joka kantaa uudelleen kasatun MMQn – Mikä Mylläri Quintetin nimeä.

Nyt pelin henki on sähköinen fuusio ja bändillä siihen hyvä, ammattitaitoinen ote. Ajoitus MMQ:n uudelle tulemiselle tuntuu oikealta, olisin todennäköisesti suhtautunut tämmöiseen fusarointiin epäilevästi vaikkapa kymmenen vuotta sitten, mutta nythän se kuulosti hyvältä. WeeGeen avara aula ei sovi täydellisesti kaikenlaiselle musiikille akustiikkansa puolesta, mutta MMQ:n musiikki täytti sen melko herkullisesti – sähkösoundeissa oli potkua joku kaikuili mukavasti.

Reilun tunnin setissä kuultiin lähinnä uuden levyn kappaleita, mutta myös ainakin yksi levyä uudempi kappale jossa haaveiltiin koronan kohta vain lentävän pois. Onneksi kuitenkin vielä koronan varjostamana syksynäkin Suomessa voidaan elävää musiikkia esittää – yleisökin tuntuu arvostavan, ainakin espoolaisyleisö on löytänyt April Jazz Clubin tämän syksyn järjestelyt hyvin, aulan istumapaikat ja seisomapöydät olivat likimain täynnä MMQ:n soittaessa.

  • Mika Mylläri – trumpetti
  • Aki Haarala – kitara
  • Lasse Piirainen – koskettimet
  • Tapio Backlund – basso
  • Anssi Sopanen – rummut

Sointi Jazz Orchestra

Julkaisunsa saanutKolibri on Sointi Jazz Orchestran neljäs levytys

Ripeällä siirtymisellä kerkesi MMQ:n päätettyä settinsä siirtyä läheiseen Espoon kulttuurikeskukseen, jonka Louhisali toimi Sointi Jazz Orchestran neljän kaupungin levynjulkaisukiertueen Espoon näyttämönä. Juuri Ilmestynyt orkesterin neljäs levytys Kolibri koostuu orkesterin taiteellisen johtajan Rasmus Soinin sävellyksistä. Viime vuosina orkesteri tuntuu järjestelmällisestikin monipuolistaneensa ohjelmistoaan niin että se ei henkilöidy niin vahvasti säveltäjä/kapellimestari Soiniin niin hänen kädenjälkensä on silti ollut se joka tämän big bandin erottaa muista Suomen big bandeista.

Tuntuu jo kliseiseltä puhua Soinin laajasta puhaltimien käytöstä, mutta se on se hieno ja jopa uniikki mauste jota ei voi sivuuttaa kun puhutaan tästä orkesterista ja Soinin musiikista. Edellinen big band -keikkani oli muutaman viikon takainen UMOn Village Vanguard Jazz Orchestra -tribuutti Greetings from New York jonka jälkeen innostuin kuuntelemaan enemmänkin Mel Lewis/Thad Jones/Village Vanguard -jatkumon levytyksiä ja ne mielessä Sointi Jazz Orchestran puhaltimien käyttö tuntui nyt vielä merkityksellisemmältä – erityisesti saksofonisektion muuttuminen monipuolisemmaksi puhallinrivistöksi joka ei tuuttaa vahvasti rintamana vaan luo laajemman harmonisen maailman muuttaa big bandin henkeä varsin runsaasti.

Ei oikeastaan voi enää saksofonisektiosta puhua kun kolmen saksofonistin (jotka kaikki soittavat myös usein huilua) vierestä löytyy erikseen oboe/englannintorvi ja bassoklarinetti. Lisää puhaltimien monipuolisuutta löytyy muistakin riveistä, pasuunien joukosta kuullaan myös Kenneth Ojutkankaan tuubaa ja trumpettirivissä Jasmin Afaneh soittaa myös huilua.

Reilun tunnin konsertissa kuultiin levyn materiaalia ja yksi kappale Maailmanlopun konsertti -ohjelmistosta. Itseoikeutettu aloituskappale oli Alku, jolla myös levy alkaa. Se on ehkä ensimmäisten kuuntelukertojen perusteella levyn heikoin lenkki – se tuntuu kevyeltä alkusoitolta, mutta viisiminuuttisen sävellyksen toivoisi olevan jotain enemmän. Näin oli livenäkin, erityisesti pianisti Aleksis Liukon, basisti Oskari Siirtolan ja rumpali Joona Räsäsen soittaessa kolmistaan toivoi, että jostain tulisi nyt enemmän jotain säpinää.

Vaikka toinenkin samanhenkinen hetki konsertista löytyi kun nimikappaleessa jäi kaipaamaan levyllä vierailevaa tähtisolistia – norjalaista Marius Nesettiä – niin tämä ei kuitenkaan ollut sitten lopuksi se päällimmäinen tunnelma joka keikasta jäi mieleen.

Levy tuntuu tähän mennessä SJO:n parhaalta ja sen kappaleissa on paikoin mukavaa potkua joka toimi nyt livenäkin. Soini mainitsi Jyrä -kappaleen olevan tuttavapiirissään ainakin ”hittibiisi” orkesterin tutannosta eikä ihme sillä vahvemmin puskeva rytmi ja painokkaampi ilmaisu tuo mukavasti lisää dynamiikkaa Soinnin sointiin. Mukavasti nakuttaa myös tietokoneiden varhaisiin visiojiin kuuluneelle Charles Babbagelle omistettu Babbage ja ehdottomia huippukohtia on etukäteen digisinkkuna julkaistu ylevä Skripti joka sai nyt toimia päätöskappaleena – onnistunut valinta, mielestäni ainakin keikan kappalejärjestys toimi näin hieman paremmin kun levyllä.

Kolibrin julkaisukiertue jatkuu seuraavasti – levy nyt suoratoistopalveluissa ja CD:nä kaupoissa, LP tulossa kohta:

  • pe 27.11. klo 20: Kulttuuritila Nuijamies, Lappeenranta
  • ti 1.12. klo 19: Musiikkiteatteri Kapsäkki, Helsinki

 

  • Sointi Jazz Orchestra
  • joht. Rasmus Soini

MMQ ja Joonatan Henriksson April Jazz Clubilla WeeGeessä Espoossa ja Sointi Jazz Orchestra Espoon Kulttuurikeskuksessa 13.11.2020

Ei kommentteja