Markus Niittynen Weegeessä April Jazz Clubissa

Markus Niittynen, Nathan Francis ja Jussi Lehtonen svengasivat WeeGeessä

Espoon April Jazzin klubi-illat järjestetään tänä syksynä ilmaiskonsertteina näyttelykeskus WeeGeessä, jossa myös museoihin on perjantaisin 17-19 vapaa pääsy. Mainiota kulttuuritarjontaa siis tarjolla Tapiolassa. Yleisökin oli löytänyt uuden klubikonseptin hyvin, eilen kun saavuin paikalle hieman ennen pianisti Markus Niittysen trion settiä niin kuulijoita oli paikalla viitisenkymmentä.

Keikkatilana toimii WeeGeen aula jossa on korona-ajalle sopivan väljästi tehty istumapaikkoja ja muutamia seisomapöytiä alueen laidoille – WeeGeen ravintola Lumiére palvelee katsomon läheisyydessä. Iltojen kulku on Garden-hotellin aulan klubi-illoista tuttu – ensin kuullaan nuorten opiskelijoiden kokoonpanoa ja sen jälkeen sitten illan tähtiesiintyjää, nyt tosin keikat ovat aikaisemmin illalla ja pääesiintyjältä kuullaan vain yksi setti.

Niittynen julkaisi äskettäin Porvoo Jazz Festivalin yhteydessä kvartetti-EP:n Flashbacks – tai fyysisessä muodossaan oikeastaan kaksi EP:tä sillä 4 raitaa on jaettu kahdelle Jaskaa-levymerkin julkaisemalle 10-tuumaiselle – ja tätä materiaalia kuultiin nytkin WeeGeessä triotulkintoina. Levyn bändistä mukana rumpali Jussi Lehtonen ja bassossa Nathan Francis josta on tullut näkyvä hahmo Helsingin jazzelämässä jonka soitosta saa eri kokoonpanoissa säännöllisesti nauttia.

Niittysen musiikissa ollaan jazzin bop-perinteen ytimessä, svengaavassa musiikissa on hyvää draivia ja parhaimmillaan käydään kovilla kierroksilla – nytkin setin huippuhetkissä meno oli todella nautittavaa. Joskus ”pakolliselle encorelle” tullaan varsin vähäisestäkin taputtamisesta, mutta nyt tuntui että yleisö todella halusi lisää.

Jos viime vuosina (vuosikymmeninä?) perinteisemmän svengijazzin ystävät ovat valitelleet kolmimuunteisuuden puutetta uudessa jazztarjonnassa niin tämä vuosi on mielestäni ollut levyrintamalla vaihteeksi poikkeuksellisen vahvaa aikaa svengaavalle jazzille niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin.

  • Markus Niittynen – piano
  • Nathan Francis – basso
  • Jussi Lehtonen – rummut

Loppuvuoden tulevat April Jazz Clubit WeeGeessä:

  • 30.10. klo 16.30 Olli Soikkeli Trio
  • 6.11. klo 18 Iiro Rantala Flock
  • 13.11. klo 16.30 Mika Mylläri Quintet
  • 20.11. klo 16.30 Joonas Haavisto Trio
  • 27.11. klo 16.30 Kari Ikonen solo feat. Mikko Hassinen
  • 4.12. klo 18 Elifantree
  • 11.12. klo 16.30 Riitta Paakki Quartet
  • 18.12. klo 16.30 Johanna & Mikko Iivanainen Duo

Markus Niittynen Trio April Jazz Clubilla WeeGeessä 9.10.2020

Ei kommentteja

AINON – Drought

AINON on sellisti-säveltäjä Aino Juutilaisen kolme vuotta sitten perustama kokoonpano. AINONin musiikin vahvimmin määrittävä ominaisuus on instrumentaatio – Juutilaisen sellon ohella kuullaan Satu-Maija Aallon viulua ja alttoviulua, Suvi Linnovaaran puhaltimia (saksofoni, klarinetti ja huilu) ja Joonas Leppäsen rumpuja.

Vahvasti third stream tunnelmissa mennään kokoonpanon tuoreella esikoislevyllä Drought. Jazzin perinteestä ei ammenneta kovin paljoa suoraan, nimikappaleessa tosin hieman vinksahtaneesti svengataan kuin Eric Dolphyn Out to Lunchilla ikään. Paatuneelle jazzin kuuntelijalle levy tarjoaa siis hieman erilaista pureskeltavaa äänimaailmasta sävellysten ja improvisoinnin häilyvän rajan ihmettelyyn – levy vie oman aikansa, mutta pikkuhiljaa levyn maailma alkaa tuntua tutummalta ja mieleen nousee vuosien varrelta muitakin improvisaation iloihin heittäytyneitä sellistejä kuten Bill Frisellin kanssa paljon yhteistyötä tehnyt Hank Roberts tai viimevuosina sellon osakkeita jazzpörssissä huomattavasti nostanut Tomeka Reid, ehkä erityisesti vielä Suomessakin taannoin vierailleen jousitrio Hear In Now’n kontekstissa.

Levyn kansimateriaali antaa sävellyksille lisää taustoitusta Juutilaisen piirroksilla ja runoilla – melankoliaa, pohjatonta ahneutta arvostelevaa yhteiskuntakritiikkiä ja absurdi maailmanlopun visiokin jossa ainoat eloon on jäänyt vain mummoja ja lokkeja – unenomaista mutta raskastakin.

AINON esiintyy We Jazz 2020 -festivaaleilla Kahvila Sävyssä 4.12. kello 18 – liput nyt myynnissä. Uutta levyä saa We Jazzin kaupasta ja hyvin varustelluista levykaupoista.

AINON

  • Aino Juutilainen – sello
  • Satu-Maija Aalto – viulu, alttoviulu
  • Suvi Linnovaara – saksofoni, klarinetti & huilu
  • Joonas Leppänen – rummut
Ei kommentteja

UMO Helsinki ja Nina Mya viihdyttivät Savoyssa

Savoy-teatterissakin on korona-ajan rajoitteet otettu huolella huomioon. UMO Helsinki Jazz Orchestran ja laulaja Nina Myan keskiviikkokonsertin alkaessa käväisi tosin mielessä, että jazzkeikoilla ei tarvisi ehkä tänä aikana erikseen rajoittaa, sen verran tyhjiltä etenkin konserttisalikatsomot nyt näyttävät vaikka jazztarjonta on syyskaudella runsasta ja korkeatasoista.

Keskiviikon yhden puolitoistatuntisen setin keikan ohjelmisto oli monipuolinen – kaksi instrumentaalikappaletta ja 6+encore laulaja Myan kanssa. Ilta alkoi instrumentaaleilla. Ensin kuultiin orkesterin nykyisen pääkapellimestarin ja taiteellisen johtajan, Ed Partykan äskettäin karanteenissa säveltämä Do As I Say (Not As I Do). Partyka on toiminut tehtävässään jo vuoden alusta, mutta nyt vasta nyt pääsin itse näkemään Partykan lavalla johtotehtävissä, hän osoittautui joviaaliksi ja karismaattiseksi tyypiksi joka johti orkesteria myös melko fyysisesti – ainakin kun laulusolisti ei ollut lavalla. Musiikkikin oli mainiota big band kamaa ja heti alusta alkaen UMOn mainiot instrumentaalisolistit pääsivät esille ja ääneen, ensimmäisenä itsekin kappelimestarina kunnostautunut saksofonisti Ville Vannemaa.

Illan toinen kappale aloitti tavallaan yhden illan teemoista – illan ohjelmaan kuului useampia jazzmusiikin ulkopuolelta tuttuja kappaleita, tosin tässä tapauksessa Kenny Kirklandin Dienda on sitä vähän epäsuorasti Stingin versioimana sillä onhan kyseessä alunperin Branford Marsaliksen levyttämä sävellys.

R&B/souljuuret on puolestaan On Broadwaylla johon saatiin sitten laulusolistikin jo lavalle jonka levyttivät 60-luvun alkupuolella mm. The Drifters, The Crystals ja The Cookies, joskin ainakin Buddy Rich toi biisin jo big bandienkin maailmaan 70-luvun puolessa välissä. Myan ilmeikkäästi laulama versio oli hitaasti rullaavana versiona tosin aika eri maailmasta kun Buddy Richin nopeatempoinen hölkkä. Tässä vaiheessa viimeistään kävi selväksi että mikä sävellyksen tausta sattuukaan olemaan, niin Partykan johdolla UMO Helsinki pitää vahvasti kiinni perinteistä sillä niin ehtaa big band-kamaa nimittäin oli tarjolla tässä sovituksessa.

Sama hieno big band sovitusten linja jatkui – kuultiin seuraavaksi Partykan johdolla sävellystä opiskelleen Maaike den Dunnenin Photographs Partykan sovituksena ja sitten kaksi Nina Myan sävellystä, Too Painful to Talk About ja Mine Alone jotka kääntyivät varsin mainiosti big band -biiseiksi – kuultiin ehkä jopa levytettyjä kvintetin säestyksellä vedettyjä versioita parempia vetoja.

Popmuusikin puolelta haettiin sitten jälleen yksi sävellys – Feistin I’m Not Running Away joka sekin kääntyi erinomaisesti jazziksi, ehkä niinkin hyvin ettei olisi heti uskonut sen ikinä mitään muuta kuin jazzsävellys ollutkaan. Sen jälkeen varsinainen setti päätettiin toiseen Partykan sävellysoppilaan kappaleeseen ja kuultiin Julia Oschewskyn Roads. Pakkolinen encorekin tietysti saatiin ja yleisö saateltiin turvavälilliselle kotimatkalle Nancy Wilsonin ja Cannonball Adderleyn levyttämällä Save Your Love For Me’llä.

Mukava viihdyttävä ilta, antoi kuvaa että nykyisen taiteellisen johtajan alaisuudessa UMO Helsinki jatkaa ansiokasta työtään big band -jazzin ja -kulttuurin ylläpitäjänä Suomessa vaikka vaikutteita haetaan muualtakin. Nina Mya osoitti olevansa big bandin veroinen laulusolisti ja hyvää näyttöä saatiin myös tunnetusti kovilta soitinsolisteilta – erityisesti onnistuivat trumpetistit Tero Saarti ja Mikko Pettinen ja erittäin makoisan blues-soolon riipaissut saksofonisti Mikko Mäkinen.

Konsertti myös taltiointiin – tämän yhteydessä myös paljastettiin että UMO Helsinki on julkaisemassa oman applikaation jonka kautta tätäkin taltiointia pääsee katsomaan. Tästä tulossa lisätietoja lähitulevaisuudessa orkesterin somekanavissa.

UMOn loppuvuoden ohjelmistoon voi perehtyä orkesterin sivuilla.

  • Nina Mya – laulu
  • UMO Helsinki Jazz Orchestra
  • Joht. Ed Partyka
  • Vaskisoittimet // Brass
    Teemu Mattsson
    Timo Paasonen
    Mikko Pettinen
    Tero Saarti
    Janne Toivonen
    Kasperi Sarikoski
    Mikko Mustonen
    Pekka Laukkanen
    Mikael Långbacka
    Joonas Seppelin

     

  • Puupuhaltimet // Woodwinds
    Jouni Järvelä
    Janne Murto
    Ville Vannemaa
    Manuel Dunkel
    Mikko Mäkinen

     

  • Komppi // Rhythm Section
    Juho Valjakka, piano
    Juho Kivivuori, basso // bass
    Jaska Lukkarinen, rummut // drums
Ei kommentteja

Vapaat äänet Malmitalolla: Roberto Negro & Emile Parision ja Superposition

Roberto Negro & Émile Parisien

Pianisti Roberto Negro ja saksofonisti Émile Parisien täydessä vauhdissa

Tänä vuonna Suomessa ei ole nähty kovinkaan paljoa ulkomaisia muusikoita kiertueella. Charles Gilin Vapaat äänet onnistui kuitenkin tuomaan mielenkiintoisen Roberto Negron ja Émile Parisienin duon peräti 11 keikan kiertueelle ympäri Suomea.

Pianisti Negron ja saksofonistin Parisienin Les Métanuits on muunnelma György Ligetin ensimmäisestä jousikvartetista Métamorphoses nocturnes joka osoittautui melkoiseksi seikkailuksi ja iloitteluksi. Noin 45 minuutin setin aikana tunnelmat vaihtuivat lyyrisestä leikkisään koputteluun ja naputteluun jalan nosto koreografioin ja saatinpa loppuun villiä free-ilmaisuakin Negron paukuttaessa pianon koskettimia koko kyynärvarsin.

Erittäin innostavaa kamarijazzia, molemmat muusikot eläytyivät paikoin vahvasti ja tästä klassisen musiikin variaatiosta oli kaikenlainen turha pönötys poissa. Tätä projektia ei ole vielä levytetty, mutta Gil kertoi spiikissään että tämän kiertueen jälkeen Les Métanuits pääsee myös levylle.

  • Roberto Negro – piano
  • Émile Parisien – saksofoni

Superposition

Superposition Malmitalon lavalla

Tämän vuoden kotimaisten levyjulkaisujen Superposition on ehtinyt toimia jo muutaman vuoden ajan, mutta nyt oli minulla tilaisuus ensimmäistä kertaa kuulla tätä materiaalia elävänä sen jälkeen kun se on levyltä tullut tutummaksi.

Kokoonpano on kaksi saksofonia – Adele Sauros tenori- ja sopraanosaksofoneissa ja Linda Fredriksson baritoni- ja alttosaksofoneissa, Mikael Saastamoinen bassossa ja Olavi Louhivuori rummuissa. Harmoniasoittimeton kokoonpano soittajien taustan tuntien lupailee, että vapaatakin menoa olisi luvassa ja onhan sitäkin ja hienoimmat soolohetket saatiin Malmitalollakin villeistä pyrähdyksistä, mutta ehkä kuitenkin kokoonpanosta jää vahviten mieleen se miten verrattain kurinalaista sen teemojen soitto on. Positiivista oli huomata sävellysten jääneen levyltä hyvin mieleen – musiikki kuulosti nyt tutulta, mutta soolojen kautta myös tuoreelta. Sauroksen ja Fredrikssonin saksofonit työskentilevät hyvin yhdessä, soittivat ne sitten säveltä stemmassa tai selkeämmin toinen toista säestäen – eri puhaltimista Superposition sai myös lisää äänivärejä ja yli tunnin mittainen setti meni aivan hujauksessa.

Vaikka Superposition antaa yksilöilleenkin tilan loistaa, oli se ennenkaikkea erilaisten elementtiensä ja persooniensa tasapainoinen kokonaisuus.

  • Adele Sauros – tenori- ja sopraanosaksofoni
  • Linda Fredriksson – baritoni- ja alttosaksofoni
  • Mikael Saastamoinen – basso
  • Olavi Louhivuori – rummut

Kahden kokoonpanon yhteiskiertueen viimeinen ilta on tänään 30.9. Tampereella G Livelabissa.

Robert Negro & Emile Parision kiertue jatkuu:

Superpositionin kiertue jatkuu:

 

Ei kommentteja

Jazzpossun syyskuun 2020 soittolista

  • John Coltrane – Countdown (Alternate Take)
  • Miles Davis Quartet – Tune-Up

Tässä kuussa tuli 60 vuotta kuluneeksi John Coltanen Giant Steps -levyn julkaisusta. Levy kiehtoo yhä niin muusikoita kuin kuuntelijoitakin, erityisesti nimikappaleen ja Countdownin sointukulkuihin sujuvasti sooloilusta on tullut  nuorten jazzmuusikoiden lähes pakollinen ammattataidon tae ja viime vuosina Giant Steps on noussut myös Internet meemin asemaan.

Levystä ilmestyi 60. vuotisjuhlapainos uusin kansitekstein sisältäen toisen levyllisen vaihtoehtoisia ottoja äänityssessioista. Giant Stepsin tarunhohtoisen haastavuuden ja pianisti Tommy Flanaganin levyn version hieman epäonnistuneen ja kesken katkeavan pianosoolon takia, nämä otot ovat harvinaisen mielenkiintoisia. Spotifystakin löytyvällä vain digitaalisena julkaistulla ”Super Deluxe Editionilla” on studio-ottoja vielä enemmän, yhteensä 28 raitaa joista käy selvillle että vaikka bändi ei ollut harjoitellut yhdessä kappaleita etukäteen niin Coltrane selvästi oli – tässä esimerkkinä pitempi otto Countdownista joka osoittaa että alun ilman pianon harmoniasäestystä soitettu soolo oli etukäteen mietitty – sen verran samana sen alkuosa tässä toistuu kun levyn kanoniseen versioon vertaa.

Kaveriksi vielä Eddie Vinsonin säveltämä ja Miles Davisin tunnetuksi tekemä Tune -Up josta Countdown on ns. ”Coltrane changes” -sointukululla maustettu, harmonisesti konstikkaampi versio. Kuuletko yhtenäisyyksiä?

  • Markus Niittynen – Flashbacks 
  • Jussi Lehtonen Quartet – Moonshine

Helpommin yhtäläisyyksiä kuulee pianisti Markus Niittysen uuden EP:n Flashbacks ja rumpali Jussi Lehtosen Connection -levyn välillä – molemmilla nimittäin kuullaan Lehtosta rummuissa ja Joonatan Rautiota saksofonissa ja Heikko Remmeliä bassossa ja samasta perinnetietoisesta puusta on tyylitkin veistetty ja hommahan svengaa kuin hirvi molemmilla levyillä.

Niittysen levy ilmesty jo diginä, mutta fyysinen vinyyli EP julkaistaan huomenna lauantaina 26.9. Porvoo Jazz Festivalin yhteydessä Jaskaa -levymerkin uudessa EP Series -sarjassa. Samassa sarjassa luvassa tulevaisuudessa toinenkin EP Niittysen kokoonpanon musiikkia, jäämme innolla odottelemaan.

Kun tämä soittolista ilmestyy niin alkaa olla jo kiire ehtiä Porvoo Jazz Festivalin perjantai-illan avaukseen kello 20-> , mutta onneksi tapahtumaa voi seurata myös streamina.

Lauantaina luvassa erittäin korkeatasoinen kattaus, kello 20 Vanha 123:n illassa mukana siis julkkaritunnelmissa myös Markus Niittynen Quartet. Katso muu ohjelmisto festarin sivuilta.

Niittystä voi kuulla myös April Jazzin juuri julkistetussa WeeGee -klubi-iltojen sarjassa. Ohjelmisto seuraava:

2.10. klo 18 Ebeliopet on stage
9.10. klo 16.30 Markus Niittynen Trio
30.10. klo 16.30 Olli Soikkeli Trio
6.11. klo 18 Iiro Rantala Flock
13.11. klo 16.30 Mika Mylläri Quintet
20.11. klo 16.30 Joonas Haavisto Trio
27.11. klo 16.30 Kari Ikonen solo feat. Mikko Hassinen
4.12. klo 18 Elifantree
11.12. klo 16.30 Riitta Paakki Quartet
18.12. klo 16.30 Johanna & Mikko Iivanainen Duo

  • Kasperi Sarikoski – Wide Lanes
  • Harri Kuusjärvi Koutus – Mirage
  • Ainon – Schön Berg

Vielä muutama kuuma julkaisu suomalaisilta muusikoilta – pasunisti Kasperi Sarikoski julkaisee trioalbumin 3+1 lokakuussa, odotuksia nostaa uusi raita Wide Lanes. Harri Kuusjärvi Koutukselta tänään uusi levy Mirage.  Fyysisenä julkaisuna nyt myös We Jazzilta saatavana third streamahtavan Ainon -yhtyeen Drought, bändin instrumentaatio siis sello, viulu, saksofoni ja rummut.

  • Dark Horse – Brutet Groove
  • Lucia Cadotsch – Wild is the Wind

Ainonin voi nähdä joulukuussa livenä We Jazz -festareilla, muutama muukin We Jazzille levyttävä festarivieras on julkaissut näytebiisejä tulevilta levyiltä. Ruotsalainen Dark Horse tarjoilee tunnelmaa joka yhtäaikaa tuo mieleen nuhjuisen jazzkellarin tai loft-tilan ja avaruudelliset sfäärit ja Lucia Cadotsch jatkaa Speak Low -levyn kaltaisissa tunnelmissa – nyt versioitavana Wild is the Wind.

  • Rudresh Mahanthappa – Red Cross
  • Jazz at Lincoln Center Orchestra – Parker’s Mood
  • Marius Neset – Bicycle Town, Pt. 2
  • Christian McBride Big Band – Milestones
  • Logan Richardson – The Birth of Us
  • Ron Miles – The Rumor

Sitten muutamat tribuutit uusilta levyiltä – moni on tänä vuonna soittanut 100 vuotta sitten syntyneen Charlie Parkerin musiikkia, näin myös saksofonisti Rudresh Mahanthappa jonka Hero Trio –levyllä on muutama Parker-versiointi ja Jazz at Lincoln Center Orchestra jonka uunituore Bird at 100 EP on kokonaan Parker-aiheinen.

Saksofonisti Marius Neset muutti viime vuonna pitkän Kööpenhamina-pätkän jälkeen takaisin kotimaahansa Norjaan – viimeisiin Tanskan päivien projekteihin kuului nyt julkaistu Tributes -levy Danish Radio Big Bandin kanssa, kaksiosainen Bicycle Town on Kööpenhaminalle omistettu. Basisti Christian McBriden big bandin For Jimmy, Wes and Oliver -levyllä kunnianosoituksensa saavat puolestaan Jimmy Smith, Wes Montgomery ja Oliver Nelson.

Muutakin on toki julkaistu kuin tribuutteja, tämän päivän mielenkiintoisia uutuuksia on Logan Richardsonin uusi levy Afrofuturism jonka kuuntelua itse jatkan heti kun tämä lista on julkaistu – itse en päässyt edelliseen Blues People -levyyn oikein sisälle, mutta ainakin tämä uuden levyn ensimmäinen pitempi biisi The Birth of Us lupailee hyvää – mukavia kaikuja erinomaiselta neljän vuoden takaiselta Shift -levyltä kuuluu.

Trumpetisti Ron Milesin uusi Blue Note -levy on parin viikon päässä, The Rumor -biisi antaa osviittaa mitä on tulossa.

  • Alfa Mist – Galaxy
  • Nubya Garcia – Inner Game
  • Maisha – Open the Gates
  • Mammal Hands – Spiral Stair
  • Tingvall Trio – Flotten

Blue Note toimikoon aasinsiltana uusiin eurooppalaisiin julkaisuihin. Tulevalla Blue Note Re:imagined -levyllä brittiskenen uudet kuumat nimet tulkitsevat Blue Noten julkaisemia klassikoita – koko levy tulossa ensi viikolla, tässä viimeisin maistiainen, kosketinsoittaja-tuottaja Alfa Mistin käsittelyssä Galaxy Eddie Hendersonin klassikkolevyltä Sunburst.

Nubya Garcian kauan odotettu debyytti LP ilmestyi jo elokuussa, mutta jäi tuoreeltaan viime listalta koska Charlie Parker. Rytmimusiikin eri tyylejä sulavasti yhdistelevä levy ansaitsee kuitenkin ehdottomasti paikkansa tällä listalla – tässä näytteenä Inner Game.

Garcian saksofonia kuullaan myös uudella Maisha -kokoonpanon 12-tuumaisella singlellä Open the Gates – Record Store Day -julkaisu DJ/radiojuontaja/tastemaker Gilles Petersonin Brownswood Recordingsilta.

Tasaista jälkeä tekee Norwichistä ponnistava Mammal Hands – uusi Captured Spirits on jo viides julkaisu Gondwana Recordsilla, jos tykkäsit edellisistä tykkäät tästäkin.

Kauniiksi lopuksi vielä Tingvall Trioa tulevalta levyltä Dance. Kokoonpanon johtaja, pianisti Martin Tingvall on ruotsalainen syntyjään, mutta vaikuttanut Saksassa jo parikymmentä vuotta ja Tingvall Trio on ollut tällä vuosituhannella Saksan suosituimpia jazzyhtyeitä ja kolminkertainen ECHO Jazz voittaja.

 

Ei kommentteja

Kari Ikonen ja Mikko Iivanainen soolot ja duo jaZZanti-keikalla

Kari Ikosen setissä oli mielenkiintoisia äänivärejä ja dynamiikkaa

Tämän viikon jaZZanti-keikalla Laulumiehissä kuultiin kahta mielenkiintoista sooloesiintyjää erikseen ja yhdessä. Keikan avasi levynjulkaisukiertueella oleva pianisti Kari Ikonen joka soitti etupäässä uuden levynsä Impressions, Improvisations & Compositions -materiaalia. Uuden levyn mielenkiintoisin mauste on Ikosen kehittämä Maqiano-laite joka mahdollistaa tavallisen pianon virittämisen mikrointervalleihin joka mahdollistaa mm. arabialaisten maqam-sävelasteikkojen soiton ja vireen palauttamisen sekunneissa ennalleen.

Ikosen setti alkoi jäntevällä ”laulumies aiheisella”  improvisaatiolla jossa Ikonen soitti pianoa niin koskettimien kautta kuin kieliä suoraan harpunkaltaisesti käsitellen jota seurasi väkevä versio Toccatinasta jonka Ikonen on levyttänyt Ikonostasis -levylle lyhyenä alle 40 sekunnin versiona. Nyt löytyi paitsi enemmän pituutta niin myös dynamiikkaa – setin alussa erityisen vaikutuksen teki se miten fyysistä Ikosen pianonsoitto oli, vahvaa vääntöä ja dramatiikkaa löytyi. Setin myötä Maqiano-palikat otettiin käyttöön ja lähdettiin etäämmäs länsimaisista äänimaisemista – lähi-idän sävyjä kuultiin kevään streamatuilta April Jazz -festareilta tutulla levyn materiaalia uudemmalla sävellyksellä Camel Blues ja Taqsim on Maqam Saballa ja Japanissa käytiin Koto-kappaleen ajan.

Mikko Iivanaisen arsenaaliin kuului myös runsaasti efektipedaaleja

Mikrotonaalisessa äänimaailmassa akustisen pianon kautta tuotettuna oli livenäkin jotain erityistä taikaa eikä ihme että soolosetin jälkeen monet uteliaat halusivat nähdä Maqianon lähempää ja jutella keksijän kanssa tästä mainiosta innovaatiosta.

Tauon jälkeen kuultiin kitaristi Mikko Iivanaista jolta myös ilmestyi tänä vuonna soololevy A River Runs Through It jonka materiaalista settin ainakin pääosin koostui. Jos Ikosen pianismissa oli väkevää dynamiikkaa niin Iivanaisen soolomateriaali on pikemminkin höyhenenkevyttä, on huiluääniä ja nyansseja ja niin herkkää soittoa, että se vaatii jo yleisöltä ja tilaltakin paljon – intiimiin ja usein akustiseen musiikkiin profiloitunut jaZZanti sarja ja Laulumiesten juhlasali olikin mitä mainioin paikka tälle musiikille, joskin musiikin luototeemat veivät ajatukset kauas pois Helsingin keskustasta. Iivanainen soitti yhden kappaleen akustisella kitaralla ja loput setistä sähkökitaralla, mutta lähimmät vertailukohdat tälle musiikille tulivat mieleen sieltä akustiselta puolelta – omiin ajatuksiin nousivat 80-luvun new age -kitarasuuruus Michael Hedges ja Cinematic Orchestrasta paremmin tunnetun Stuart McCallumin soolokitaramusiikki. Pumpulinpehmeää musiikkia.

Lopuksi Ikonen ja Iivanainen esiintyivät myös duona – ensin hieman atonaalisemmin kuin yhteistä kieltä etsien joka sitten löytyi yleisölle makoisaa ”jälkiruokaa” tarjoillen. Vaikka Ikosen ja Iivanaisen soololevyt ovat melko erilaisia toisen tarjotessa länsimaisiin korviin uusia ja erilaisia äänimaailmoja toisen upottaessa syvälle tuttuun ja turvalliseen niin tämä keikka sai ajattelemaa, että ehkä soitossa on sittenkin paljon myös samaa – erityisesti Ikosen Maqiano ja muu äänen muokkaus pianoa preparoimalla ja kielien soitto suoraan kannen alta tuovat tavallaan hänen pianismiaan paljon lähemmäksi kitaristien käyttämiä keinoja ja tekniikoita.

Kari Ikonen ja Mikko Iivanainen päättivät keikan duona

  • Kari Ikonen – piano
  • Mikko Iivanainen – kitara

Kari Ikonen ja Mikko Iivanainen jaZZanti -konsertissa Laulumiesten juhlasalissa 22.9.2020

Ei kommentteja