I Wear Black ja 29 muuta kappaletta

tumblr_msi8hqlgC51qek8f0o1_1280

Vuodenajat ovat henkisiä tiloja, jotka alkavat ja loppuvat ilman varoitusta. Kevääksi ja syksyksi kutsutut ovat suosikkejani, sillä jatkuva muutos on jostain syystä miellyttävä olotila.

Stella julkaisi uuden bloginsa ensimmäisen soittolistan pari viikkoa sitten. Syksylle omistetun postauksen lopussa oli haaste, jollaisen esittämisessä on omat riskinsä, kun on kyse makuasioista.

Otin tehtävän kunnialla vastaan ja niputin kolmekymmentä killeriä kappaletta peräkkäin. En tiedä, onko L. Pierrellä alkava lista parempi kuin esikuvansa, mutta se sisältää takuulla syksylle ominaisia fiiliksiä. Iori’s Eyesin Something’s Comin’ Over Me kimaltelee kilpaa märän asvaltin ja katuvalojen kanssa. Harmauden voi ottaa vastaan Linda Perhacsin kanssa ja Trentemøllerin remixiä Chimes & Bellesin biisistä suosittelen muuten vaan, sillä minulla on ikävä Trentemølleriä.

Tiedän, että suurin osa teistä jättää tämän soittolistan kuuntelematta. Vilkaisee ehkä lopputekstit ja silmäilee levynkansia. Mutta hei, se on ihan ok, ja siksi osa listan artisteista saa oman tekstinsä syksyn aikana. Niin hyvästä musiikista on tällä kertaa kyse. 

Kuva täältä.

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Chromeo – Over Your Shoulder

chromeo-2 BW

Viime viikko oli kamala. Maanantai oli ehtinyt tuskin valjeta, kun olin valmis juoksemaan kirkuen takaisin kotiin ja linnoittautua lakanoiden alle. Loppuviikko ei kulunut yhtään paremmin – rosvoilut sai unohtaa nettimodeemin riennettyä katkolle.

Uusi viikko alkoi onneksi vähän paremmin. Maanantai meni yllättävän hyvin, netti pelaa jälleen moitteettomasti ja Montréalin ihmekaksikko Chromeo julkaisi uuden kappaleen.

Duon musiikista tulee poikkeuksetta hyvälle tuulelle. Over Your Shoulder oli kuitenkin tähän hetkeen vieläkin parempi veto: biisi hengittää samaan tahtiin kesän viimeisten henkäysten kanssa.

Chromeon uuden albumin, White Womenin, julkaisupäivämäärää ei ole vielä paljastettu. Levyn tunnelmaan voi käydä kuitenkin virittäytymässä  Surface To Air -muotitalon Jérémie Rozanin ohjaaman trailerin avulla.

Siinä sivussa voi luvata kohtaavansa uuden viikon suoraan ja siekailematta, eikä vilkuilemalla ujosti olan yli.

Kotisivut // Facebook // Twitter // Spotify

Avainsanat: ,
2 kommenttia

John Newman

John-Newman

Saanko tunnustaa? Minua on jo pitkään ärsyttänyt naisartistien jatkuva tulva niin valtavirran kanavia pitkin kuin Pitchforkinkin virtoja valuen. Ylitarjonnan seurauksena eskaloitunut erikoisuuden tavoittelu hioi pois viimeisenkin kiinnostuksen terän.  Kulunut vuosi on onneksi puhkonut kaavaa ja tuonut estradeille miespuolisia artisteja, jotka ovat Lady Gagojen ja muiden vertaistensa varjossa vähintään yhtä kiinnostavia.

Rudimentalin Not Giving In ja Feel the Love olivat ehdottomasti viime vuoden kiinnostavimpia hittejä. Jäätävien sävellysten ohella kappaleiden parhaimpiin puoliin kuului kovemmaltakin konkarilta kuulostavan laulajan käheä ääni, joka paljastui lopulta parikymppisen John Newmanin raspiksi.

Newmanin oli alunperin tarkoitus tähdittää juttusarjaa, jota julkaisin kahden tekstin verran toisen blogin puolella.  Artistissa on jotain varsin samaa Miguelin, Disclosuren kappaleista tutun Sam Smithin, sekä viime postauksessa mainitun Kim Cesarionin kanssa.

John Newmanin ensimmäinen single, Love Me Again, julkaistiin toukokuun lopulla. Tiukasti svengaava soul-jytä oli erinomainen pelinavaus. Se kuulosti EDM-vaikutteisen listapopin ohessa yllättävän tuoreelta ja omaperäiseltä. Käsissä oli korvamato, josta pääsi lopulta eroon vain kuluttamalla sen loppuun musiikkisoittimessa.

Toinen sinkkulohkaisu lokakuussa julkaistavalta albumilta päätyi kuunteluun pari viikkoa sitten. Cheating on Love Me Againiin verrattuna vähintään yhtä tasapainoinen esitys, mutta myös arvokas vahvistus siitä, että artisti on luomassa omaa, tunnistettavaa tyyliään.

Odotan suuria tekoja ja viihdyttävää esikoisalbumia.

Kotisivut // Facebook // Twitter // Spotify


Kuva täältä.

Avainsanat: , ,
Ei kommentteja

Kim Cesarion – Brains Out

1239007_643571448996732_28144642_n

Kim Cesarion valloittaa Pohjoismaita tasaisella ja ilmeisen suunnitellulla tahdillaan. Radiot riisuttiin aseista puoli vuotta sitten Undressed-singlellä. Sitä seurasi sarja pistokeikkoja ympäri pohjoisia pääkaupunkeja ja muotitapahtumia, kuten viime viikonlopun Helsinki Fashion Weekend.

Tarina sai jatkoa tänään, kun Brains Out -niminen kakkossingle pistettiin kiertoon. Cesarion on ottanut sanoituksiin hieman uuden tulokulman: vaatteiden riisumisen sijaan pureudutaan sisäiseen kauneuteen.

Kävin pop-komeetan ensimmäisellä Suomen keikalla viime keväänä. Live-veto oli vakuuttava: sekä ääni että karisma kestivät lähemmän tarkastelun. Undressed-hitin ympärille sijoitetut biisit olivat pääosin helvetin hyviä ja tulevaisuus lupasi hyvää.

Brains Out onkin hienoinen pettymys. Kiinnostavin terä ja live-kokemuksen rosoisuus ovat kadonneet täydellisyyttä tavoittelevan tuotannon mukana, eikä koukuistakaan ole oikein mihinkään.

Odotukset loppuvuonna julkaistavaa debyyttialbumia kohtaan ovat edelleen korkealla. Brains Out on toivottavasti välivaihe soulimpaan ja kulmikkaampaan ilmaisuun johtavalla tiellä.

Kotisivut // Facebook // Twitter // Spotify

Kuva täältä

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Nick Waterhouse

nickwaterhouse

En ole enää mikään ihan pieni kulkija, mutta hämmästyn edelleen kummallisista asioista ja vielä erikoisemmista ihmistyypeistä.  Viime aikoina suurennuslasin alla ovat olleet arkipäivän asiantuntijat.

Arkipäivän asiantuntija on henkilö, joka syventyy valitsemaansa aihealueeseen mykistävällä tarkkuudella ja tahdonvoimalla. Ihmistyypin ominaisuuksiin kuuluvat valmius omaksua uusia asioita, valtava tietopankki ja häikäilemätön kyky puhua kuuntelijansa solmuun. Asiantuntijan sylkemät sanat saattavat kuulostaa seuraavanlaisilta:

”I’m really interested in the classics – things that don’t go away and are based on functionality as much as they are based on fit and aesthetics and I’d say that extends to how I feel about music –.”

Nick Waterhouse on vanhan koulukunnan kasvatti ja erinomainen esimerkki arkipäivän ekspertistä. Vuosi sitten debyyttialbuminsa julkaissut tyyli-ikoni tiivisti Mr. Porter -vaateliikkeen haastattelussa monen miehen vaatemaun lisäksi musiikillisen näkemyksensä kulmakivet.

Time’s All Gone tuoksahtaa menneille vuosikymmenille. Kappaleissa on ns. vahva tekemisen meininki: ne ovat stygejä, jotka istuvat saumattomasti ympäristöönsä. Waterhouse ei vältä puhua levyn vaikutteista ja ymmärrän täysin miksi. Albumi on kuitenkin täysin artistin omaa tulkintaa ja tätä päivää.

Debyyttialbumin avainkappaleita ovat väkivaltainen Some Place, makeasti groovaava (If) You Want Trouble ja levyn päättävä Time’s All Gone -duo. Levy kiihdyttää nostalgiakoneen melkoisille kierroksille ja vaikka moottorin käry haittaa toisinaan hajuaistia, on Time’s All Gone erittäin miellyttävä koeajo.

Arvon Asiantuntija-Waterhouse, ilmoitathan, kun ammattitaitosi on jälleen yleisessä jaossa.

Kotisivut // Facebook // Twitter // Spotify


Kuva täältä.

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Tutustumisleikki

Pikakelaus torstai-iltaan. Rosvojen viimeisten ehostusten lomassa kirjoitan blogini ensimmäistä postausta. Päässä risteilee enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja näytölle virtaa tyhjiä sanoja. Jää sanomatta asioita, joita tutustuttaessa usein kerrotaan. 

Joten hei, nimeni on Tomi, ja olen blogannut enemmän tai vähemmän viiden vuoden ajan. Aloitin kirjoittamisen musiikkiaiheisilla teksteillä, joita julkaisin aluksi ystäväni kanssa Scratchy Discs -nimisellä, myrkynvirheällä palstalla. Echoesin perustin vuonna 2009 ja päivitin sitä yhtäjaksoisesti viime kesään saakka, jolloin kyllästyin ja pistin ovet säppiin.

Musiikkipäiväkirjojen ohella olen veistellyt myös omaa näkemystäni muotibloggaamisesta. Blodtørstiksi ristitty blogi asettui aluksi Lilyn kainaloon, josta se siirtyi nykyiseen kotiinsa viime keväänä.

Echoes on ollut blogeistani se kaikkein rakkain ja kulutetuin. Se on tontti, jonne olen roudannut ohikiitäviä tähdenlentoja, ummehtuneita vuosikertoja ja noloimpia intohimojani.

Echoes on blogi musiikista, joka ansaitsee tulla kuulluksi – kuten ohessa soiva Real Connoisseur.

Avainsanat: ,
4 kommenttia