John Newman

John-Newman

Saanko tunnustaa? Minua on jo pitkään ärsyttänyt naisartistien jatkuva tulva niin valtavirran kanavia pitkin kuin Pitchforkinkin virtoja valuen. Ylitarjonnan seurauksena eskaloitunut erikoisuuden tavoittelu hioi pois viimeisenkin kiinnostuksen terän.  Kulunut vuosi on onneksi puhkonut kaavaa ja tuonut estradeille miespuolisia artisteja, jotka ovat Lady Gagojen ja muiden vertaistensa varjossa vähintään yhtä kiinnostavia.

Rudimentalin Not Giving In ja Feel the Love olivat ehdottomasti viime vuoden kiinnostavimpia hittejä. Jäätävien sävellysten ohella kappaleiden parhaimpiin puoliin kuului kovemmaltakin konkarilta kuulostavan laulajan käheä ääni, joka paljastui lopulta parikymppisen John Newmanin raspiksi.

Newmanin oli alunperin tarkoitus tähdittää juttusarjaa, jota julkaisin kahden tekstin verran toisen blogin puolella.  Artistissa on jotain varsin samaa Miguelin, Disclosuren kappaleista tutun Sam Smithin, sekä viime postauksessa mainitun Kim Cesarionin kanssa.

John Newmanin ensimmäinen single, Love Me Again, julkaistiin toukokuun lopulla. Tiukasti svengaava soul-jytä oli erinomainen pelinavaus. Se kuulosti EDM-vaikutteisen listapopin ohessa yllättävän tuoreelta ja omaperäiseltä. Käsissä oli korvamato, josta pääsi lopulta eroon vain kuluttamalla sen loppuun musiikkisoittimessa.

Toinen sinkkulohkaisu lokakuussa julkaistavalta albumilta päätyi kuunteluun pari viikkoa sitten. Cheating on Love Me Againiin verrattuna vähintään yhtä tasapainoinen esitys, mutta myös arvokas vahvistus siitä, että artisti on luomassa omaa, tunnistettavaa tyyliään.

Odotan suuria tekoja ja viihdyttävää esikoisalbumia.

Kotisivut // Facebook // Twitter // Spotify


Kuva täältä.

Avainsanat: , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.