Wanha: In Rainbows

(Unohdettujen) syntymäpäivien kunniaksi tämä viikko muistellaan vanhojen postausten merkeissä. Blogin (reilun) seitsenvuotisen taipaleen kunniaksi nostan seuraavan seitsemän päivän ajan vanhan blogin puolelta esiin tekstin, joka ansaitsee tulla luetuksi Rosvoissakin. Tänään aloitan sillä ensimmäisellä tekstillä, jonka uunituoreeseen blogiini rustasin 11.10.2007. Tästä kaikki alkoi.

Se meni näin:

”Herätyskello oli jo kahdeksalta soimassa, koska Radiohead ilmoitti eilen mailissaan, notta aamulla ilmestyy. (Ajattelin että Briteissä aamu alkaa kuudelta.) Siinä Britannian kasilta sitte sain sen vihdoin soimaan ja siitä asti se on tossa pyöriny. Konkreettisesti pyörinyt, koska poltin sen cd:lle samantien, tietokoneen kaiuttimissa on niin onnettomat soundit.

Nyt kolmentoista pyöräytyksen jälkeen voin todeta mm. seuraavaa:
– Vastasi odotuksia. Helvetin hyvä levy. Ei pettänyt Radiohead taaskaan. Helpohko, mutta hyvä.
– Videotape ja Arpeggi hienoisia pettymyksiä. Bodysnatchers ja Reckoner sen sijaan parempia studioversioina kuin odotin.
– Ainoa ennestään vieras kappale Faust Arp on aikamoista korvakarkkia! Rakkautta ensikuulemalta.
– Jos Radioheadin levyt aina alkaa upeasti, niin ei eroa tämäkään siitä sakista. 15 Step on helvetin kova avausraita. Lopetusraitana Videotape olis kunkku, jos siinä ei olis lopussa hämmentäviä rumpuja. Ne on niin laiskat, että en oikein osaa ottaa niitä tosissaan. Niissä oikeestaan syy, miksi ei yllä viiteen tähteen. Yksissä rummuissa.
– 8/10 biiseistä viiden tähden arvoisia. Nudelle antaisin tällä hetkellä kuusi tähteä, jos mahdollista???
– Tiukka kokonaisuus. Nättejä ja ilmavia kappaleita levy täynnä. Ehdottomasti Radioheadin _kaunein_ levy.

Nyt odotan niitä kahdeksaa joulukuussa tulevaa uutta biisiä enemmän kuin mitään. Liki viisi vuotta odotusta, muttei turhaan. Oikeesti, kaikkien on pakko kuulla tää.”

Kirjoitushetkellä levy oli ollut ulkona alle vuorokauden verran, joten on hauska huomata, ettei mielipiteeni ole muuttunut siitä juuri yhtään. Tai no, ehkä olen nykyään vähän lempeämpi Videotapen laahaavia rumpuja kohtaan, ja varmaa antaisin Nuden lisäksi muutamalle muullekin biisille 6/5. Siispä, viisi tähteä – ja aivan ok syy perustaa blogi.