I Am The Sun
Voita liput Swansin keikalle!
Multi-instrumentalisti Michael Giran johtama post-punk/no wave -bändi Swans on perustettu jo 32 vuotta sitten, mutta tänä vuonna ilmestynyttä tuoreinta To Be Kind -tupla-albumia on ylistetty kilpaa eri medioissa jopa yhtyeen parhaaksi. Esimerkiksi Pitchfork läimäisi sille arvostetun Best New Music -leiman sekä korkean 9.2/10.0 arvosanan. To Be Kindia juhlistavan kiertueen myötä Swans palaa myös Tavastialle kurittamaan yleisöään kipukynnystä lähentelevän voimakkailla desibeleillään. Keikkaa vietetään vajaan kahden viikon päästä keskiviikkona 26. marraskuuta, ja Fullsteam lahjoitti taas pari lippuparia arvottavaksi.
1982 perustettu Swans elää nyt toista tulemistaan, sillä bändi piti 14 vuotta hiljaiseloa 1997-2010. Pitkän tauon jälkeen yhtye teki näyttävän paluun vuonna 2010 My Father Will Guide Me Up A Rope To The Sky -albumillaan, jota seurasi 2012 julkaistu niin ikään yhtyeen parhaaksi julkaisuksi ylistetty The Seer. Pitkän uran myötä yhtyeen diskografia pitää sisällään toistakymmentä studioalbumia sekä lukuisia tunteja painostavaa musiikkia.
Niinpä tällä kertaa kysynkin, mikä mielestäsi on Swansin ehdotonta parhaimmistoa. Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi ja kaverillesi liput katsomaan Swansia Helsingin Tavastialle (K-18) keskiviikkona 26.11.2014. Kerro vain kommenttikenttään, mitä mielestäsi ehdottomasti kuuluisi Swans-fiilistelysoittolistalle, ja olet mukana kilpailussa. Voit vastata esim. yksittäisellä tai useammalla biisillä, tai miten ikinä parhaaksi näetkään. Vastausten perusteella koostetaan ensi viikolla ultimaattinen Swans-fiilistelysoittolista Spotifyhyn, joka julkaistaan ennen keikkaa All Earsissa. Skaba päättyy torstaina 20.11.2014 ja voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse perjantain 21.11.2014 aikana. Voittajia arvotaan kaksi eli jaossa on yhteensä neljä lippua. EDIT: Voittajat ovat nyt selvillä, ja heille on ilmoitettu sähköpostitse! Onnea Shanteri ja Tuomo! Vastausten perusteella koottu soittolista julkaistaan viikonlopun aikana All Earsissa.
Mikäli onni ei suosi, keikkalippuja on vielä saatavilla Tiketistä 30,50 euron hintaan. Keikalla lämmittelijänä on synkkä ja persoonallinen Joose Keskitalo.
41 kommenttia kirjoitukseen Voita liput Swansin keikalle!
Mother of the World
Olen kuunnellut vain kahta uusinta levyä. The Seerin aloittava Lunacy on oma suosikkini. Käytän kappaletta itseni psyykkaukseen tilanteissa, joissa pitää poistua mukavuusalueelta.
Joo! Lunacy ehdottomasti. Oon aika tuore fani, mutta tän junnaavan vainoharhainen äänimaisema sai heti innostumaan. Saa mielikuvituksen liikkeelle ja kyseenalaistaa oman mielenterveyden. En suosittele heikkohermoisille yksin pimeässä kuunneltavaksi.
Celebrity lifestyle. Mielestäni Swansin paras kipale Swansin parhaalta levyltä.
Avatar, I crawled, Helpless child ainakin ja koko public castration is a good idea!
Lunacy albumilta The Seer
the seer
Soundtrack for the Blindilta ”The Beautiful Days”
Feel Happiness
ja ässänä hihasta
Love Will Tear Us Apart (Black Version)
Kahden tuoreimman (loistavan) levyn avulla tuli tutustuttua Swansiin vasta kunnolla. Joten jos soittolistalle nostaisi To Be Kindilta ”Bring the Sun / Toussaint L’Ouverture” -eepoksen ja edelliseltä nimikkobiisin ”The Seer” niin siinähän sitä onkin jo ajallisesti kelpo soittolista vaikka salitreenin taustalle. Autoa ajaessa en enää uskalla Swansia kuunnella, sillä melkoisen hypnoottiseksi yltyy meno välillä.
You Fucking People Make Me Sick
You Fucking People Make Me Sick
Lunacy
the seer
Animus
The Seer kokonaisuudessaan alusta loppuun vois olla eeppinen spektaakkeli.
Swansissa on kyse väkivallan ja kauneuden täydellisestä tasapainosta. Osallistun tähän kilpailuun mainitsemalla ääripäinä yhtyeen tuotannosta kappaleet Coward (Holy Money, 1986) ja Song for a warrior (The Seer, 2012). Näiden kahden suosikkini välille sijoittuu temaattisesti Burning World -levyltä (1989) löytyvä God damn the sun. Vaikka Michael Gira laulaakin tuolla mainettaan paremmalla ”maailmanmusiikkilevyllä” kuin apaattinen Johnny Cash, on kappaleen teksti traagisuudessaan kovin henkilökohtaiselta tuntuva ja paljastaa yhtyeen romanttisuuteen taipuvan luonteen.
Luin kilpailun ohjeistuksen aluksi epähuomiossa siten, ettei fiilistely rajoittuisi ainoastaan Swansin tuotantoon vaan nimetä saisi myös julkaisuja ja artisteja, joissa on yhtymäkohtia, ei ainoastaan tyylinsä vaan hengenheimolaisuuden ja taiteen/viihteen tekemisen ehdottomuuden puolesta. Swansin musiikin keskeiset elementit ovat toisto, perkussiot, kerroksellisuus, dissonanssi, dynamiikan kasvattaminen ja epäsäännöllisyys. Ilman valtavaa äänimassaansa yhtye saattaisi kuulostaa krautrockin, funkin, bluesin ja taidemusiikin välimaastossa operoivalta. Siispä fiilistelen muun muassa näitä kappaleita samaan tapaan kuin Swansia:
Miles Davis – On the corner
(Giran oma valinta The Quietus -sivuston Baker’s Dozen -palstalla. Levyn päätyttyä ei muista kuulleensa juurikaan melodioita, ja jopa kitarat on valjastettu rytmin palvelukseen.)
Steve Reich – Different trains: Europe / During the war
(Perusteina toisto, dissonanssi ja psykologinen painostus. Filmaattista kuten Swans yleensä.)
Throbbing Gristle – Hot on the heels of love
(Jälleen väkivallan ja kauneuden nyrjähtäneestä suhteesta. Kappaleessa myös ”lyödään” kuulijaa samalla tavalla kuin Swansin 80-luvun teollisemmilla levyillä, jotka saattaisivat kuulostaa hyvin erilaisilta ilman Throbbing Gristlen vaikutusta.)
James Brown – Sayin’ and doin’ it
(Brown ja Gira: työmoraalistaan tunnetut orkesterinjohtajat, jotka pitävät kaikki langat käsissään. Swans on pohjimmiltaan funkia. Kappale löytyy Brownin Hell -levyltä, joka on uuvuttava myös kestonsa puolesta.)
Lou Reed – The Kids
(New York. To be kind -levylle nauhotettiin hevosia ja jonkinlaista sahaamista, Berlinille puolestaan tarinan mukaan tuottajan itkeviä lapsia. Vaikutelma on molemmissa yhtä lohduton.)
Huh, miten upea ja perusteellinen kommentti, kiitos! Jätin muuten kilpailun ohjeistuksen tarkoituksella epämääriseksi esittäjän suhteen, ja toivoinkin, että joku nostaisi myös musiikkia Swansin lisäksi myös muilta bändeiltä ja artisteilta. Täysin sallittua siis!
Mäkin arvostan tätä kommenttia kovasti!
Vastaukset tuppaavat painottumaan liikaa uuteen tuotantoon, mikä tietysti on loogista siinä mielessä että se vastaa enemmän yhtyeen livekokemusta. Nostan silti esille vielä debyyttilevy Filthin ja vaikkapa kappaleen Right Wrong. White Light from the Mouth of Infinityä edustamaan kannattaa valita esim. Failure (koska ei se Various Failures -kokoelma ihan täysi epäonnistuminen ole, kuitenkaan). Komppaan kovasti tuota Jouni Tirrin mainitsemaa, alunperin Skin-sivuprojektin julkaisemaa mutta Swansin nimissä nykyään löytyvää I Want to Be Your Dogia.
Mutta pääsyy miksi päätin kommentoida vielä uudestaan, on se että tajusin tuon että saa ehdottaa muutakin kuin Swansia! Joten tässä tulee:
The Angels of Light – Sometimes I Dream I’m Hurting You: Swansin tauon aikana Giran pääasiallinen projekti oli suurelta osin hempeämpää folk rockia, mutta tässä biisissä saavutetaan jo swansmaisia intensiivisyyden tasoja.
Michael Gira – Oxygen: uusimman levyn Oxygen-biisi julkaistiin akustisena sooloversiona jo vuonna 2010. Painostavuutta löytyy näin riisutustakin versiosta, mutta teksti erottuu ehkä paremmin: biisi kertoo siitä kuin Gira meinasi tukehtua kuoliaaksi kotonaan.
Ben Frost – We Love You Michael Gira; The Seer -levylläkin vierailleen Frostin omaa swansmaisen tylyä konemusiikkia.
Ad-Ver-Sary – Waiting for Gira; tämäkin on oikeastaan konebändi, mutta tämä Michael Gira -tribuuttikappale on hieno Swans-pastissi.
David Galas – Capsized; kyynikko varmaan kutsuisi Lycia-yhtyeen instrumentalistin sooloprojektia viiden pennin Swansiksi, mutta tämä kappale huokuu juuri sopivalla tavalla samaa epätoivoa kuin Failure.
Mirel Wagner – The Devil’s Tongue. Wagner oli Swansin lämppärinä edellisellä Tavastian keikalla, ja uudella levyllä on pari hyvin giramaista tekstiä.
A Little God In My Hands. Kohta kun Jennifer Church tulee messiin lauluissa! Yks tän vuoden kovimpia biisejä!
New Mind tai Giran väkevästi coveroima I Want to be Your Dog olisi hienoa kuulla.
In the Eyes of Nature
Swansilta: She Loves Us
ja sit hengenheimolaisilta: Jenny Hval – Memphisto In The Water
A Hangin, Holy Money -levyltä.
Samaa synkkää painostavaa äänimaailmaa on kuultavissa hyvin paljon esim. jo aikaisemmin mainitun Ben Frostin musiikissa, kuin myös Vatican Shadown ja Haxan Cloakin musiikissa. Jos meinaat ottaa mukaan myös ”saman tyylistä” -musiikkia listalle, niin kokeellisemman elektronisen musan saralta pitää ehdottmasti ottaa Haxan Cloak, Vatican Shadow, Tim Hecker ja Ben Frost mukaan listalle.
Lunacy
toi Screen Shot ehottomasti
Animus, Failure, The Sound
Oxygen uusimmalta levyltä.
Animus, Failure
Lunacy :)
Lunacy
93 Ave. Blues
Screen Shot. Itselleni Swans on hyvin tuore tuttavuus, jota päädyin kuuntelemaan oikeastaan vasta uusimman levyn myötä. Avausbiisiin tiiviistyy se uuden löytämisen ilo ja ”oho vau tää on menoa nyt!”-fiilis.
Feel Happiness sekä No cure for the lonely
Järkäle nimeltä The Seer saa äänen minultakin.
You Fucking People Make Me Sick ja siihe perään Inside Madeleine. & villinä korttina God Damn the Sun!
Love will save you
”ultimaattinen Swans-fiilistelysoittolista Spotifyhyn” on oikeastaan oksymoroni, koska niin suuri osa bändin tuotannosta puuttuu Spotifysta. Siis se osa, jota Gira oletettavasti (turhaan) häpeää, ja josta saa maksaa itsensä kipeäksi jos haluaa saada laillisesti käsiinsä. Vuosien 1988-1992 tuotantohan sieltä puuttuu täysin, mitä nyt Various Failures -kokoelman biisejä ei lasketa (ja suurin osa niistä on albumiversioita huomattavasti huonompia versioita, jotka kuulostavat lähinnä vittuilulta kuulijalle).
Jos mulla ei olisi vielä lippua, äänestäisin ehdottomasti bändin parasta levyä, White Light From the Mouth of Infinityä. Eli sinne ultimaattiselle Spotify-soittolistalle kuuluisi mielestäni ensisijaisesti biisejä, joita ei löydy Spotifysta, enkä varmasti ole ainoa mielipiteeni kanssa – sen verran arvostettu levy varsinkin tuo White Light… on.
Joo, oot aivan oikeassa! Hyväksyn toki myös vastaukset Spotify-katalogin ulkopuolelta, vaikka soittolistaa koostettaessa on tietty pakko mennä Spotifyn ehdoilla, koska parempaakaan vaihtoehtoa ei ole :D Omat fiilistelytkin yleensä jumittaa noissa albumikokonaisuuksissa yksi kerrallaan (mikä onkin ehkä paras tapa kuunnella Swansia), mutta siitä tää idea vähän lähtikin, että jos sais hieman monipuolisemmin fiilailtua ultimaattisen soittolistan parissa. Parhaani mukaan yritän sit väsätä vastausten perusteella sellaisen soittiksen, joka toimii yhteen ilman shufflea eikä oo vaan random biisejä random järjestyksessä.
Lunacy