Tänään lauantaina juhlitaan maailmanlaajuisesti ensimmäistä Cassette Store Day’ta. Niin, luit oikein. Etenkin musakeräilijöiden keskuudessa hitiksi noussut Record Store Day’n perimmäinen ajatus oli houkutella väkeä levykauppoihin, mutta samanlaista kassavirtaa c-kaseteille omistetusta päivästä tuskin tulee — sikäli kuin kassujen myynti on tällä hetkellä maailmanlaajuisesti lähes olematonta. Potentiaalia löytyy silti, sillä rajoitetut erikoispainokset saattavat kiinnostaa samoja keräilijöitä, vaikkei c-kasetti olekaan juuri nyt (vai vielä?) seksikkäin formaatti.

”Vastahan mä sain cd-soittimen autoon. Mitä mä enää kaseteilla teen?”, saatat ajatella. Tässä postauksessa Mira ja Jalmari kertovat muutaman syyn poiketa kasettikaupoilla:

• Hinta. C-kassut on halvempia kuin vinyylit tai cd:t.
• 50 kasetin erikoispainoksesta yksi voi olla sinun?
• Kasettien suhisevan puutteellinen äänenlaatu sopii mainiosti monenlaiseen musiikkiin, kuten punkiin.
• Kasetti on kaikista fyysisistä ääniteformaateista DIY:in, joten julkaistava materiaali on yleensä jokseenkin epäkaupallisista lähtökohdista toteutettua.
• Erilaiset kasettisoittimet on ihan hiton siistejä.
• Aidoin mixtape-formaatti. Stupidolla on muuten tänään myynnissä muutama kappale kaupan oman Mathiaksen väsäämiä DJ Forrester – Skinny Love Mixtapeja talven synkkiin iltoihin.
• Nostalgia: digitaalisen musiikin aikakautena harvoin enää kuulee oikeasti vioittunutta ääninauhaa, mutta nyt se on taas mahdollista, kunhan kuuntelet kasettejasi ahkerasti! Lisäksi pääset myös kelailemaan ja kääntämään puolta.

Suomen levykaupoista kasettipäivään osallistuu virallisesti vain Helsingin rakastettu Stupido Shop, mutta toki c-kassuja saattaa löytyä muistakin alan liikkeistä. (Tamperelaiset, jatkakaa lukemista!) Jos innostuit, kannattaa käydä Stupidolla väijymässä myöhemminkin, sillä ”kaikkea on tilattu, mutta moni julkaisuista myöhästyy lauantaista”. Stupidon kassutilannetta voit seurata täältä.

Lähes kaikki virallisista julkaisuista ovat uudelleenjulkaisuja, mutta RSD:n tapaan kiinnostavia spessujulkaisujakin mahtuu joukkoon. Nämä ovat potentiaalisia tulevaisuuden harvinaisuuksia! Stupidossa virallisille CSD:n c-kaseteille on asetettu ostorajoitus: 1 kpl/tuote/asiakas ilman varauksia. Myös Helsingin kassukioskilla vierailu on suositeltavaa.

Vaikka kassumyynti onkin keskittynyt Helsinkiin, virallista CSD-ohjelmaa löytyy Suomessa  ainoastaan Tampereelta Ravintola 931:sta. Tapahtuma startataan kasettikirpputorin voimin, ja ilta jatkuu dokkareilla ja Kaukana väijyy ambient -kasettijulkaisujuhlalla. Lue lisää tapahtumasta Facebookista.

Kaiken tämän pälätyksen jälkeen All Ears tarjoaa vielä muutamat ihan rehelliset ostosvinkit. Stupidolla ei vielä eilen oltu aivan varmoja, mitä kaikkea virallisista CSD:n tuotteista on myynnissä kaupalla, joten kokosimme tärppilistat ilman tietoa siitä, saako näitä edes ostettua Suomesta. Mainittakoon, että kassujulkaisuja on tulossa esimerkiksi Deerhunterilta, The Pastelsilta, Guided By Voicesilta ja The Flaming Lipsiltä. Paljon et voi mennä vikaan ostaessasi jotain näiden orkesterien aikaansaannoksia, mutta alla vielä muutama oiva lisä ostoslistaan:

The Casket Girls – S/T (Graveface)

Mielenkiintoisella tavalla shoegazea ja populaarimpaa indie poppista yhdistelevä jenkkitrio, jonka mainio self-titled EP kannattaa ottaa haltuun viimeistään nyt. Mielenkiintoisia sovituksia ja instrumentaalisia osuuksia pitäisin itse silmällä tässä, vaikka mimmien laulupuolikin toimii moitteettomasti. (Jalmari)

Helvetin makee kansikin!

Potty Mouth – The Spins (Marshall Teller)

Tässä ollaan taas niin äärimmäisen hunajan äärellä, ettei mitään rajaa: mimmibändi, jonka musiikista tulee ensimmäisenä mieleen Tiger Trap, Buddy Holly, riot grrl ja ysäri. Tämä biisi toimii ainakin minulle täysin yksiselitteisenä opasteena kohti levykauppaa. (Jalmari)

Lame Drivers – Live & Rare (Mirror Universe) (UUSI JULKAISU)

Menevä punk-bändi löytää itsensä jostain power popin, Pavementin, 50-luvun rock’n’rollin ja Reatardsin välimaastosta, ja ainakin aiempien julkaisujen perusteella osaa hommansa hyvin. Kitaratyöskentely on selkeästi yksi Lame Driversin vahvuuksista, eikä soundi ole sumun ja melun kyllästämää, joten kunnon koukkuja ja nyanssejakin löytyy. Tsekkaa bändin Bandcampista lisää. (Jalmari)

 

Pertti Kurikan Nimipäivät: Coffee Not Tea (Constant Flux)

Itseltäni ei vielä yhtään Pertti Kurikan Nimipäiviä hyllystä löydy, joten tässä olisi erinomainen (teko)syy ottaa 18 biisiä tuttua suomalaista paahtoa haltuun. Tai siis… sitten, kun kassut saapuvat perille, sillä ainakaan Stupidon hyllystä näitä ei löydy vielä virallisena kassupäivänä, vaan menee kuulemma seuraavan viikon alkuun. (Mira)

Efterklang – Tripper (Blood & Biscuits)
Kauas on Efterklang tullut niistä ajoista, jolloin heidän musiikkinsa oli vielä kohtuullisen kokeellista ambient-trip-hop-poppia. Vaikka biisit ovatkin nykyään huomattavasti popimpia ja perinteisempiä, Tripper enteilee tulevaa. Tai toisinpäin: nyky-Efterklangia oppii ymmärtämään paremmin, kun tietää, missä sen juuret ovat. (Mira)

• 
•