Tune-Yards Tavastialla 16.11.2014

Kävin toissapäivänä katsomassa tUnE-yArDsin ensimmäistä Suomen-keikkaa Tavastialla. Se oli hyvä. Itseasiassa tavallaan harmillisen hyvä, koska yleisöä oli ikävän vähän. Kerron nyt, mitä liian moni missasi – ja aion muuten tästä eteenpäin kirjoittaa bändin nimen ilman kirjainkokovaihteluja, koska tyylitelty kirjoitusasu on raivostuttava.

15625590309_43e1abf1d9_k

Tune-Yards on käytännössä yhden naisen, portlandilaisen Merrill Garbusin projekti, vaikka bändiin kuuluukin vakituisen basisti-synterisaattori-miehen Nate Brennerin lisäksi sekalainen joukko keikkajäseniä, joille lavalla kuuluvat taustalaulut ja perkussiot. Tune-Yardsin musiikki liikkuu jossain aurinkoisen indiepopin, afrobeatin, freak folkin ja maailmanmusiikin välillä, ja kolmannen albuminsa (Nikki Nack) tänä vuonna julkaissut bändi on tullut tunnetuksi myös erityisen väkevistä live-vedoistaan.

Sunnuntaina Tune-Yards siis heitti ensimmäisen keikkansa Suomessa, vaikka paljastikin vierailleensa täällä myös ennen. Osasipa Garbus luetella jopa suomalaisia ruoka-aiheisia sanojakin, kuten karjalanpiirakka ja ”hyvää ruokahalua”. Hänellä kuulemma oli hyviä ystäviä myös Suomessa, joista nimeltä hän kiitti Suvia, joka oli ollut inspiraatio entisen bändinsä Sister Suvin nimeen. Garbus myös tiesi Tavastian maineen legendaarisena rokkiklubina, ja oli silminnähden kiitollinen saadessaan soittaa siellä.

Vaikka olen Tavastian sunnuntaikeikoilla enemmänkin yleisöä nähnyt, pakko on nostaa hattua myös paikalla olleille, sillä ihmiset intoutuivat tanssiin jo ensimmäisten biisien aikana. Lisäksi yleisö oli keskimääräistä Tavastia-yleisöä huomattavasti äänekkäämpää ja innostuneempaa, ja kehaisipa Garbus mukana taputtaneen yleisön rytmitajuakin ”Euroopan parhaaksi, oikeasti”.

Kimaltavaan muovimekkoon pukeutunut Garbus oli epäilemättä illan tähti, taiteilija ja DIY-nainen, joka vastasi kaikesta. Vaikka hän hyödynsi muutamaan otteeseen taustabändiä upeasti esimerkiksi esittämällä vokaaleita moniäänisesti a cappellana, hän olisi selvästi pystynyt tekemään lähes kaiken itsekin. Ainakin normaalisti. Nyt Garbusin ääni kuulosti puhuessa väsyneeltä, eikä ihme, sillä takana oli pitkä kiertue, ja joutuipa bändi peruuttamaan viime viikolla esiintymisensä Berliinissäkin, koska Garbus oli tullut kipeäksi ja joutunut tiputukseen. Tästäkin huolimatta lavalla vangitsi hurjan lahjakas esiintyjä, joka ei antanut väsymyksen näkyä kappaleissaan. Vaikka setti keskittyikin enemmän Nikki Nackin biiseihin, illan kohokohdiksi nousivatkin juuri Barrenin kanssa kahdestaan esitetyt vanhemmat kappaleet sekä yleisöä tanssittanut Gangsta ja edellisen levyn läpimurtohitti Bizness.

Vaikka tunnelma olikin aurinkoinen ja toi piristystä marraskuuhun enemmän kuin purkkivitamiinit tai kirkasvalolamput, oli keikka myös välillä epätasainen, ja joitain ristiriitaisiakin tunteita pääsi heräämään. Parhaimmillaan setti oli todella intensiivinen paketti, joka koostui Garbusin valtavan karisman lisäksi kokeellisesta progeilevasta jamittelusta, fantastisista pop-koukuista sekä hiotuista koreografioista keskenään samanlaisiin esiintymisasuihin pukeutuneiden taustalaulajattarien kanssa. Muuten erittäin yhtenäistä tunnelmaa kuitenkin rikkoi välillä mm. perfektionistinen looppailu. Looppaus on parhaimmillaan upeaa seurattavaa, mutta etenkin tällä keikalla se tuntui välillä tarpeettomalta itse tekemiseltä, koska yhtä hyvin taustabändi olisi saanut rakennettua rytmin lukuisilla lavalla olleilla perkussioillakin. Vaikka keikka oli myös ihana piristysruiske marraskuisen sunnuntain myöhäisillassa, en voinut olla ajattelematta, kuinka paljon tätäkin paremmin se olisi päässyt oikeuksiinsa kesäfestarin lavalla iltapäiväauringossa. Sellaisia festareita, joiden linjaan Tune-Yards sopisi, on kuitenkin Suomessakin useita. Pitäkäämme siis peukut pystyssä, että yhtye palaisi vielä joskus takaisin aurinkoisempaan vuodenaikaan.

http://tune-yards.com/
http://www.facebook.com/tuneyards

15626220297_6e8ea1e024_k 15191445124_508ec8cf34_k

Avainsanat: , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.