Vuosi 2016 on ollut Töölön ketterän. Kaksikko breikkasi alkuvuonna tyhjästä tietoisuuteen Ludoo-kappalellaan, lunasti odotuksia ensimmäisellä PME:n kautta julkaistulla eponyymillä debyytti-ep:llään, soitti aina yhtä energisesti keikkoja lukemattomissa eri tapahtumissa ja lopulta pokkasi Emma-ehdokkuuden Tulokas-kategoriasta, jossa he kilpailevat pystistä yhdessä esim. Evelinan, Alman ja Ellinooran kanssa. Duoa on ylistetty suomigrimen uusina valtiaina ja vastapainoksi haukuttu siitä, että yhtye suomentaa tämän hetken kuuminta genreä. Jälkimmäinen ei oikeastaan pidä paikkaansa, sillä Töölön ketterä ei larppaa brittigrimea, joka on syntynyt hyvin eri olosuhteissa kuin suomiräppäreiden suuhun sopii. Vaikutteita löytyy laajemmin muistakin genreistä eikä Ketterän lyriikoissa puhuta selviämisestä vaikeissa olosuhteissa raffeilla huudeilla, koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa Etu-Töölössä. Riimit ovat tähän asti kertoneet helsinkiläismiesten omasta porukasta, omasta tekemisestä ja omasta arjesta – sopivasti tyypillisellä räppiuholla maustettuna.

Tänään julkaistu Valitsemaanne numeroon tarjoilee kuitenkin jotain uutta. Bängäävä klubisoundi on vaihtunut fiilistelevämpään elektroniseen pop-tuotantoon ja lyyrisesti kappale astelee aluelle, jota Ketterältä ei ole vielä kuultu. Se on yhtä aito kuin edeltäneetkin biisit, mutta syventää bändin ilmaisua omakohtaiselta ja rehelliseltä kuulostavalla tavalla. Vestan, joka niin ikään on yksi tämän hetken lupaavimpia ja kiinnostavimpia nousevia laulaja-lauluntekijöitä, kanssa tehdyssä biisissä kuullaan saman tarinan kaksi eri puolta, jossa kommunikaatiovaikeudet yhdistettynä väärään hetkeen tappavat suhteen, joka olisi voinut olla kaunis, jos olisi uskaltanut olla rohkeampi ja sitoutua enemmän.

Jokaisen hektistä ja virikkeellistä elämää nauttivan nuoren aikuisen on helppo samastua näihin (molempien osapuolien) sanoihin, koska kellepä meistä ei olisi käynyt niin, että joku lupaava juttu olisi vain vaiheillessa jäänyt. Välillä vastaus vain jää antamatta tai saamatta, kun sanojen puuttuessa puhelimen sulkeminen tuntuu helpommalta ratkaisulta. (Itse suosin vastuuta pakoillessa älä häiritse -tilaa.) Biisi summaa näitä vaikeita keloja niin hyvin, ettei tähän oikein jää mitään lisättävää.

Valitsemaanne numeroon tuskin edustaa Töölön ketterän ilmaisussa suunnan muutosta, vaan enemmänkin todistaa ilahduttavasti, ettei kaksikko ole yhden tempun poni. Silti Ketterän grime-uskottavuudesta ei puristu pisaraakaan pois. Mahtuihan Skeptan viimein tänä vuonna julkaistulle Konnichiwa-albumillekin päätosraitana kuultava herkkiksempi Text Me Back, joka niin ikään käsittelee samoja kiireen, kommunikaation ja välittämisen teemoja. Suora suomennos tämä ei tosin ole siitäkään.

Tällä biisillä Töölön ketterän 2016 päättyy yhtä upeasti kuin se alkoikin. Esiinmarssi on nyt tehty, ja kaikki merkit lupailevat, ettei kaksikon tahti ei ole hidastumassa ensi vuonnakaan – ja hyvä niin.