Teitur aloittelijoille (+ voita liput keikalle!)

Hilirimpsis ja hyvää kevättä! Pieni blogihiljaisuus saa luvan päättyä nyt, sillä asiaa on kertynyt jonoon vähän liiankin kanssa. Musiikista olen kirjoitellut päivittäin, mutta se on näkynyt lähinnä palkkakuiteissani eikä täällä. Ensimmäinen korjausliike tapahtuu nyt. Tämän jälkeen luvassa ovat omat kokemukseni Tallinn Music Weekistä. Voitte kuitenkin aloittaa lukemalla #KOVAAPASKAA-Jukan, Kalenterikarju-Mikon ja Glue-Eduardon fiiliksiä tapahtumasta täältä.

Sitten tämän päivän asiaan.

Teitur

Ensi viikolla Suomeen saapuu yksi takavuosien lempiartisteistani – Färsaarten lahja maailmalle eli Teitur Lassen. Mulla ei ole oikeastaan mitään hajua, miten artisti alunperin päätyi levylautaselleni, mutta siitä on aikaa kohta 12 vuotta. Se kai oli sitä aikaa, kun olin erityisen päissäni tanskalaisesta ja islantilaisesta musiikista, mihin myös eksoottiset Färsaaret sopivat hyvin rinnalle. Kovin eksoottisesta musiikista ei silti ollut kyse, vaikka uljas luonto musiikissa kuuluukin. Jutun lukemisen taustamusiikiksi suositellaan tätä soittolistaa, jonka väsäilin Teiturin parhaimmistosta:

All Ears: Teitur aloittelijoille – spotify:user:foonk:playlist:3FTbtwAl96ok5ckytGjBv8

Teiturin debyyttialbumi Poetry & Aeroplanes julkaistiin vuonna 2003. Se sai heti kovaa suitsutusta osakseen maailman laajuisesti, ja on edelleen Teiturin suosituin levy, vaikka hyviä seuraajiakin on tehty. Toisen albuminsa, Stay Under The Stars, julkaisun jälkeen Teituria ylistettiin entistä enemmän – etenkin Tanskassa, missä trubaduuri palkittiin mm. parhaana miessolistina, ja avasipa Teitur vuonna 2008 Roskilde Festivalin päälavan Orange Stagenkin. Yhteensä Teitur on julkaissut kuusi studioalbumia, joista viimeisin, Story Music, on vuodelta 2013.

Mikä sitten on tämän artistin juju kaikkien muiden joukossa? Se syy, miksi Teiturin levyt pysyvät soitossa vuodesta toiseen? Eli siis mikä tekee Teiturista niin perkeleen kovan?

Teiturin musiikissa on kyse oikeastaan kolmesta asiasta: hiljaisuuden ja voimakkuuden välillä tasapainottelusta, luonnosta ja äänestä. Etenkin alkuaikoina Teiturin biisit olivat malliesimerkkejä laulaja-lauluntekijämäisesti pelkistetyistä kitarafiilistelyistä, joita jousisektio välillä ujosti tuki. Vaikka biisit eivät olleetkaan rakenteellista kikkailua, Teiturin kappaleista löytyi silti syvyyttä, sielukkuutta ja monipuolisuutta, kun kappaleet kasvoivat pienillä elementeillä yllättävänkin suuriksi eepoksiksi. Teiturilla on upea tapa käyttää hyväkseen hiljaisuutta suurien tunnelmien vastapainona.

Lyriikat kertovat sekä tarinoita kohtaamisista maailmalta erilaisten ihmisten kanssa, mutta tulkitsevat kauniisti myös suuria tunteita, jotka ovat arkipäivää kaikille. Vaikka pääpaino onkin ollut surumielisissä melankolisissa kappaleissa, osaa artisti hauskuuttaa myös hassuilla ja eriskummallisilla tarinoillaan. Teiturin sanoituksissa kielikuvat löytyvät hyvin usein luonnosta. Etenkin rakkauslauluissa hän tasapainottelee ketterästi juustoisten kliseiden ja korniuden rajamailla, mutta kääntää lopulta sen voitokseen. Eihän sydän voi olla pamppailematta lujempaa, jos artisti lurittelee rakkauden olevan kuin tulta verraten sen kohdetta valtamereen. Klassiset elementit toimivat, kun niiden läsnäolon kuulee muuallakin kuin sanoituksissa.

Erinomaisten kappaleiden lisäksi Teiturilla on karismaa, joka on saatu vangittua upeasti myös miehen levyille. Teitur Lassenia on siunattu upealla lauluäänellä, joka on samaan aikaan hunajainen että käheä, ja lisäksi hän osaa käyttää sitä paremmin kuin laulajat keskimäärin. Toiselle tasolle Teitur kuitenkin nousee esiintymislavalla. Hän on niitä artisteja, joiden keikat ovat niin intiimejä, että muu maailma katoaa ympäriltä ja kaikki on hetken yhtä. Pelkkä mies ja kitara -fiilistelykin on ollut pelkkää kultaa, mutta taivaisiin noustaan, kun mukana on muitakin muusikkoja, kuten taustaorkesteri jousisektioineen. Tästä hyvä esimerkki on 2011 julkaistu A Night at The Opera -albumi, joka on muuten yksi kaikkien aikojen livelevylemppareistani.

Kuva lainattu Teiturin Facebook-sivulta

Kuva lainattu Teiturin Facebook-sivulta

Nämä kolme teemaa ovat säilyneet voimakkaana vuosien saatossa ja levyltä toiselle, vaikka mies kuulostaakin täysin eri artistilta nykyään. Ensimmäisen albumin jälkeen Teitur lähti yhä voimakkaammin tutkimaan bändin mahdollisuuksia, ja ensimmäistä kertaa mukaan tulivat myös kunnolla svengaavat uptempo-bändiraidat, ja ajoittain hieman Radioheadilta kuulostanut soitanto. Vielä neljännellä albumillaan, The Singerillä, Teitur oli ensisijaisesti laulaja, vaikka soundi olin jo matkannut eteenpäin. Suuntana onkin sen jälkeen ollut koko ajan enemmän mahtipontiset, klassiselta musiikilta lainaavat sinfoniset sävellykset – ja löytyypä entisen trubaduurin uusimmalta albumilta myös instrumentaaliraita. Story Musicilta kitaran löytäminen käy entistä vaikeammaksi (kyllä sitäkin löytyy), ja suuri osa kerronnasta nojaa nykyään sävellyksiin, jotka on kirjoitettu isommalle orkesterille. Kappaleet ovat huomattavasti kokeellisempia ja mukaan on tullut myös etnisempiä vaikutteita. Tarinat ja luonto ovat silti edelleen läsnä lyyrisesti, ja dynamiikkaa löytyy entiseen tapaan.

Samalla valittu tie on matkannut koko ajan kauemmas omalta mukavuusalueeltani. En ole kuunnellut kahta uusinta levyä juuri lainkaan, mutten silti voinut olla hyppimästä kattoon, kun huomasin Teiturin saapuvan nyt kolmatta kertaa Suomeen. Live-karisma tai upea ääni ei taatusti ole kadonnut minnekään, ja luulisi artistin esittävän parhaimmat folkpop-balladitkin vuosien takaa. Uusista Disney-oopperoistakin saa varmasti enemmän irti livenä. Muistelisin, että kyseessä oli myös supliikki välispiikkimies, vaikken voi tietää, onko tämäkin vuosien varrella karissut pois. Suurempia ennakko-odotuksia keikalle on silti vaikea maalailla, sillä olen nähnyt Teiturin muistaakseni kahdesti: 2006 Nosturissa esiintymässä kouralliselle ihmisiä ja 2008 Roskilden päälavalla. Ne olivat kaksi hyvin erilaista keikkaa, joita tuskin voi peilata millään tapaa ensi keskiviikon esitykseen. Siksi onkin erityisen kiinnostavaa nähdä, millainen Teitur lavalle nousee vuonna 2015.

…ja näiden Teitur-alkeiden jälkeen minulla on ilo kertoa, että sinäkin voit sen päästä ilmaiseksi todistamaan kaverisi kanssa.

Tulevan keikan kunniaksi Rosvot jakavat yhteistyössä Fullsteamin kanssa kaksi avecillista lippupakettia Korjaamon keikalle. Kilpailuun osallistuaksesi sinun täytyy vain vastata seuraavaan kysymykseen tekstin kommenttikentässä.

Mikä on paras klassinen alkuaine?

a) maa
b) ilma
c) vesi
d) tuli
e) keksi oma

Vastausaikaa on maanantaihin 6.4.2015 kello 23.59. asti. Voittajat arvotaan heti tiistaiaamuna ja voittajiin otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti. Jätäthän siis vastatessa toimivan sähköpostiosoitteen. Onnea arvontaan!Skaba on päättynyt ja voittajiin on otettu yhteyttä!

TEITUR (FO)
THE HEARING
Ke 8.4.2015
Korjaamo, kulmasali klo 19.30–00.00
K-18

Showtime:
The Hearing klo 20
Teitur klo 21

Liput:
Liput ennakkoon 15€ / ovelta 18€
Korjaamolaiset 13,5€ / 15€
Ennakkoliput voi hankkia Tiketistä.

Linkkejä:
http://www.teitur.com
https://www.facebook.com/teiturmusic

12 kommenttia kirjoitukseen Teitur aloittelijoille (+ voita liput keikalle!)

  1. Katri kommentoi:

    c) vesi, OF COURSE

    1. Mira Shemeikka Mira Shemeikka kommentoi:

      Onnea Katri! Onni osui kohdallesi, joten tsekkaahan sähköpostisi!

  2. Perttu kommentoi:

    c) vesi

  3. Vilma kommentoi:

    a) maa

  4. Antti kommentoi:

    b) ilma

  5. Ville kommentoi:

    Tuli

    1. Mira Shemeikka Mira Shemeikka kommentoi:

      Onnea Ville! Onni osui kohdallesi, joten tsekkaahan sähköpostisi!

  6. Riikka kommentoi:

    Vesi

  7. iLu kommentoi:

    ilma :)

  8. marge kommentoi:

    ehdottomasti vesi.
    lilluttelu tässä alkuaineesssa on mahtavaa puuhaa. myös vanhin voitehista.

  9. Aksu kommentoi:

    b) ilma

  10. Alice Alice kommentoi:

    Prkl, harmittaa etten päässyt! Onneksi olin sillä edellisellä keikalla vuonna 2008! Sun Teiturin parhaimmoisto kuulostaa noin 95 prosenttisesti samalta kuin mun :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.